Hae tästä blogista

lauantai 30. tammikuuta 2010

Euroopan hullu ja Ankkalinnan pähkähullu vuosi 1968

Sanoma Magazinesin julkaisema lehdistötiedote:

Vuonna 1968 Suomessa vallattiin Vanha ja Pariisissa noustiin barrikadeille. Myös Ankkalinnassa nähtiin suorastaan radikaalia menoa, vaikka sikäläinen mellastus painikin tosimaailman tapahtumiin verrattuna höyhensarjassa.

Kaksiosainen ja yhteensä lähes 1700-sivuinen ankkakronikka, Aku Ankan näköispainos 1968, paketoi reilun neljänkymmenen vuoden takaiset huikeat seikkailut yksiin kansiin. Vuosikertaa värittävät vanhojen piirtäjämestareiden taidokkaat tarinat, ja sivuilla seikkailee liuta klassikkohahmoja Moby Ankasta aina Mainioon Matami Mimmiin. Ja jos eivät hullun vuoden hullut tapahtumat ihan sellaisinaan Aku Ankan tarinoissa näykään, on iskevää ajankuvaa tarjolla tapahtumapaikkojen ja hahmojen kautta runsaasti.


Parasta Barksia ja muikeinta Murryä

Vuosi 1968 oli Carl Barksin jatkosarjojen kulta-aikaa, ja Barksin kynänjäljestä saadaankin nauttia lähes 200 sivun verran. Vuosikerran legendaarisia pitkiä seikkailuja ovat muun muassa Kirkontornin huilunsoittaja, Karhukoplan kavalat konnat, Mayakeisarin kruunu sekä Kultaa ja kalavelkoja. Paul Murryn lyömättömistä jatkosarjoista taas nähdään muun muassa tarinat Kadonnut kaupunki ja Kauniin Helunan ryöstö, joka on itsensä Superhessun syntytarina. Barksin ja Murryn lisäksi taidonnäytteensä vuoden -68 Akkareihin ovat antaneet muiden muassa Tony Strobl sekä italialaismestari Romano Scarpa.

Aku Ankan vuosikerta -68 on tulvillaan myös klassikkohahmoja, joihin nykyään törmää vain ani harvoin: mainio merikarhu Moby Ankka, Pelle Pelottoman neropatti veljenpoika Tarmo, kaikkien kalsarisankarien esikuva Superhessu, liukasloitsuinen Mainio Matami Mimmi sekä kaikkien tieteenalojen erikoisasiantuntija Taavi Ankka seikkailevat kaikki vuoden huikeissa tarinoissa.


Hodareita, spagettia ja paukkujyviä

Ankkamaailmankuvaa avartavat esipuheet kirjoihin ovat kirjoittaneet toimittaja Jukka Rislakki ja ankka-asiantuntija Timo Ronkainen. Omassa puheenvuorossaan Jukka Rislakki kuvaa lapsuutensa lukukokemuksia elävästi: ”Aku Ankasta näimme ulkomaiden elämää ja opimme erilaisia kansanperinteen muotoja. (--) Opimme, mikä on mistelin rooli jouluna, millainen on meksikolainen karkkiyllätys, mitä tekee koulupoliisi, millaiset ovat lumikengät, mikä on paloposti ja mikä moottorireki. Tutustuimme hot dogiin, spagettiin ja paukkujyviin. Tuskin maltoimme odottaa, milloin Suomeen tulisi se ihmeellinen ’näköradio’, jota Aku ja Mikki joskus katsoivat”. Lukeminen kannattaa, aina.

Aku Ankan näköispainos 1968
• Suositushinta 51 €
• Kaksi osaa, molemmissa 840 sivua

Disney sulki elokuvayhtiö Miramaxin ovet

Ilta-Sanomat uutisoi seuraavaa sivuillaan:
Walt Disney Company on lopettanut elokuvayhtiö Miramaxin toiminnan, kertoi sanomalehti Los Angeles Times perjantaina.

Samalla Disney näytti ovea yhtiön palkkalistoilla olleille noin 80 työntekijälle New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Lehden mukaan Disney aikoo jatkossa pitää Miramax-brändin elossa vain nimellisesti.

Miramaxin tarina alkoi vuonna 1979, jolloin veljekset Bob ja Harvey Weinstein perustivat elokuvastudion. Omistaja vaihtui vuonna 1993, kun veljekset myivät Miramaxin Walt Disney Companylle.

Myöhemmin veljekset riitautuivat Disney Companyn kanssa niin pahasti, että päättivät parhaaksi irtautua studioista kokonaan.

Miramax-studiot tehtaili useita menestyselokuvia historiansa aikana. Erityisiä kultakaivoksia sille olivat Oscareitakin kahmineet elokuvat Rakastunut Shakespeare, Chicago ja Piano. Studioiden kautta suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtivat myös elokuvaohjaajat Quentin Tarantino ja Kevin Smith.

Castyn haastattelu!

Castyn haastattelu Wolfstad- sivustolla! Kannattaa lukea, mielenkiintoista tekstiä.

Lisäksi kannattaa katsoa S.Santikon seikkaperäinen Casty-artikkeli Kvaakista. Mainio teksti, ehdottomasti!

torstai 28. tammikuuta 2010

Arvostelu: Aku Ankka 4/2010


M.P. jatkaa arvioimistaan. Tässä tuorein Akkari:

Aku Ankka 4/2010

Kansi:

Robotti pitää kädessään ruutua, jossa on Akun kuva. Kansi epäonnistui taas. On totta, että se liittyy erääseen lehden tarinaan, mutta se ei kuvaa sitä tarpeeksi eikä kannessa ole toimintaa, josta pidän paljon. Se on vain tylsä kuvaus, joka ei edes ilmene koko numerossa. Sitä ei voi kutsua tilannekuvaukseksi, joten täytyy alkaa mitata huumoria, mitä siinä ei ole. Piirrokset on tehty hienosti, mutta ideaa kannessa ei ole. Kansi on tehty taidolla, mutta (harvinaista Barksille) kunnon ideaa ei ole.

Hanget korkeat nietokset:

Mitä leikkejä Tupu, Hupu ja Lupu keksivät talveksi? Lehden avasi yksisivuinen, jonka idea on kulutettu loppuun. Piirroksista huomautettavaa on vain Akun liioitellun rauhallisessa ilmeessä kolmosruudussa, mutta muuten ne ovat onnistuneet vaadittavalla tasolla. Juoni sen sijaan ei ole tarpeeksi hyvä. Yksisivuisissa ei käytännössä juonta olekaan, mutta idea kuitenkin. Tämän tarinan idea on hauska, mutta se ei ole hauska, kun sen on käyttänyt lukuisia kertoja. Se onnistui pilaamaan tarinan, joka kuitenkin on toteutettu hyvin ja ansaitsee siitä plussat. Tarinan ilmeessä ei ole mitään valittamista ja ideakin on hyvä, mutta se vain epäonnistui täysin, koska se ei ole hauska enää kun sitä on käytetty monet kerrat.

Koneellista elämää:

Työntekijät aiheuttavat Roopelle paljon kuluja. Johtosarjan idea oli osin uutuutta, mutta osin usein käytettyä. Tarinahan on yksi versio scifistä eli tieteistarinoista, jotka ovat melkein poikkeuksetta mahtavia tai roskaa. Scifi-aiheisissa tarinoissa tarina joko miellyttää tai ei. Tämä tarina ei tee poikkeusta. Minuun tarina ei iskenyt. Se selkeästi liioitteli monissa asioissa, kun taas esimerkiksi työntekijöiden reaktioita oli vähätelty. Liioitteleminen tai vähätteleminen eivät haittaa, kunhan molempia ei tehdä. Se saa tarinan tuntumaan täysin ristiriitaiselta. Tässä tarinassa sekä liioiteltiin että vähäteltiin asioita. Roopen luonteet ja tekemiset tuntuivat epäaidoilta. Ne olivat täysin ristiriidassa Roopen, joka useimmiten nähdään, kanssa. Akukin otti työpaikan menetyksen yllättävän helposti vastaan, ja esimerkiksi ruudun 38 ilmaisu ja tapahtuma ovat liian äkillisiä ja sotivat Akun perusluonnetta vastaan. Tarina käyttää monia elementtejä, joita on käytetty yhdessä liian usein. Esimerkiksi Pellen keksinnöt ja Roopen säästöhalu luovat yhden esimerkin. Tarina on paikoittain kiitettävän omaperäinen, mutta valitettavasti sortuu käyttämään asioita, joita on käytetty monin paikoin. Tarinan idea on sentään kohtuullinen ja piirrokset onnistuneet. Loppuratkaisu ei todellakaan ollut yllättävä, vaan se oli mahdollista arvata jo paljon aikaisemmin.

Vulkaanista veistotaidetta:

Tupu, Hupu ja Lupu valitaan Ankkalinnan koulujen välisiin Tiedekisoihin. Toisena tarinana oli pitkitetty teos, jossa kerskailtiin vahingonilolla. Tarinassa aikuiset pilasivat lasten touhut, mutta lopulta hävisivät lapsille viisaudessa. Aihetta on käytetty usein, mutta näin vahingoniloisella tavalla tuskin koskaan. Vahingoniloa ilmenee tarinassa aivan liikaa. Lisäksi juoni on epäuskottava. Ruuduissa ei ole käytetty paljon yksityiskohtia, vaan niissä on yksi tai kaksi vallitsevaa asiaa, ja muu on jätetty vähemmälle huomiolle. Varsinkin opettaja on epäuskottava hahmo, ja hänen mielialansa muuttuvat nopeasti. Perinteinen Aku vastaan Tulppu -loppuratkaisu oli siten tylsä. Tarinan toinen "loppuratkaisu", lapsien tappio, oli turha. Miksi tarinalle piti laittaa toinen loppuratkaisu heidän esilletulon jälkeen? Pitkityksen makua. Tarina oli tylsä.

Voiton hinta:

Roope valittelee pientä rahamääräänsä. Seuraava tarina antaa Roopelle ominaisuuksia, joita ei käytetä, koska ne ovat epäuskottavia ja ristiriitaisia. Valitettavasti Straatman oli tunkenut ne tarinaan. Niiden negatiiviset vaikutukset olivat ilmiselvät. Roope ei säästääkseen rahaa tuhlaa rahaa, vaan säästää ilman tuhlausta. Tarinan teossa ei nähtävästi ollut ymmärretty sitä tosiasiaa, että kun tarina on ristiriidassa tuhansien tarinoiden kanssa, se on luultavasti väärässä ja siitä johtuen siitä ei pidetä. Piirrokset olivat hyviä ja tarinan idea oli hyvä, mutta pitkitykset ja Roopen tekemiset onnistuivat pilaamaan lupaavan tarinan. Se ei vain ollut tarpeeksi uskottava menestyäkseen.

Varattu apaja:

Aku näkee varkaan pyrkivän taloonsa. Viimeisenä tarinana oli pieni neliruutuinen, jonka loppuratkaisua en muista koskaan nähneeni. Juoni oli todellakin onnistunut. Koska tarina oli neliruutuinen, pitkitystäkään ei löytynyt millään tavalla. Piristävän erilainen tarina muihin numeron tarinoihin verrattuna. Piirrokset ovat oivia, mutta tarinan erinomaiseksi nostaa juurikin loppuratkaisu. Se oli hauska ja ennennäkemätön ja se, kuten pitääkin, huipentaa koko tarinan ja tuo vastauksia ja ei ole puhkikulutettu. Loistava älynväläys loppuratkaisussa! Juuri tämänkaltaisia pientarinoiden tulisi olla.

Kokonaisuus:

Yksi erinomainen tarina ja pari kohtuullista, mutta muuten numeron taso oli heikkoa. Siltikin nouseva käyrä jatkuu, ja kunnon jymypaukkunumeroa odotellaan ja ollaan luottavaisia siinä, että se ilmestyy pian. Numeron taso oli ailahteleva, sillä joukkoon mahtui tarinoita aina erinomaisista surkeisiin. Tarinoissa oli paljon ristiriitoja muiden tarinoiden kanssa, ja se heikensi merkittävästi numeron arvosanaa. Silti numeroa voi sanoa kohtalaiseksi.

Arvosanat:

Hanget korkeat nietokset 8-
Koneellista elämää 6+
Vulkaanista veistotaidetta 5+
Voiton hinta 8
Varattu apaja 9

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

tiistai 26. tammikuuta 2010

V.A.L.T.A.V.A. räpylänjälki Facebookiin!

Sanoma Magazinesin julkaisema lehdistötiedote:

Aku Ankka -lehti räpylöi Akun päivän kunniaksi 7. tammikuuta Facebookiin, ja ankkakansa otti sankarinsa vastaan avosylin. Jo aiemmin lehden verkkopalvelussa kävijöitä ihastuttanut Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattori kuoriutui uudelleen Facebook-sovelluksena ja ilostutti vajaassa viikossa lähes 400 000 ankanmielisen päivää!

Suomen tunnetuin verkkoanalytiikkaguru pitää Ankka-sovelluksen aikaansaamaa liikehdintää ällistyttävänä suorituksena.

– Vaikka muutama brändi Suomessa kerääkin satojatuhansia ihailijoita Facebookissa, ei 400 000 käyttäjän tavoittamista noin lyhyessä ajassa voi millään muotoa vähätellä. Jos kolmannes suomalaisesta Facebookin käyttäjäkunnasta innostuu kokeilemaan Aku Ankan arvonimigeneraattoria, se on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen teko. Viraalimarkkinointia parhaimmillaan!, toteaa Director Of Business Insights Steve Jackson verkkoanalytiikan asiantuntijayritys Kwanticista.

Aku Ankka -lehden sivuilla esiintyvät jämäkät sudenpentukenraalit ovat kuuluja komeista titteleistään. Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattorin avulla jokainen Facebook-käyttäjä voi luoda esimerkiksi omasta nimestään akumaisen hauskan ja aina oikeakielisen arvonimen – tämä sampo nimittäin hallitsee myös suomen kielen taivutuksen. Tittelin voi myös liittää osaksi omaa Facebook-profiliaan. Esimerkiksi Vilhelmiina voi saada tulokseksi vaikkapa ”V.I.L.H.E.L.M.I.I.N.A. Viehättävän Itsekäs ja Leppeän Hyveellinen Erakko, Luiseva Maapähkinänpaahtaja, Imarteleva Ihovoidekonsultti sekä Nukkavieru Alivaltiosihteeri”. Tai jotain muuta: ihmekone arpoo uusia, erilaisia arvonimiä lähes loputtomiin.

– Generaattorin konsepti ja toimintalogiikka kehitettiin jo 2000-luvun alkupuoliskolla. Se toteutettiin osana Aku Ankan verkkopalvelua ja oli aikansa jymymenestys jo silloin. Päivitetty versio löysi täydellisen jakelukanavan Facebookista ja loppu on historiaa, Aku Ankan internet-päätoimittaja Aki Hyyppä kertoo.

– Vankka brändi ja aidosti sen maailmasta ainutlaatuista sisältöä ammentava sovellus, joka tarjoaa käyttäjälleen välittömän, henkilökohtaisen ja hauskan palautteen. Samalla jokainen uuden tittelin omistaja vie ankkailosanomaa eteenpäin, Juha Mäkinen Sanoma Magazines Finlandin Digital Media –yksiköstä summaa.

Facebook-sovelluksen teknisestä toteutuksesta vastasi FWD Helsinki.

Liika vaatimattomuus ja turhanpäiväinen kursailu ei kuulu ankkamaailmaan Facebookissakaan. Kaverimäärä on kasvanut noin 500 uuden fanin päivätahtia ja on tällä hetkellä jo noin 6300.

www.facebook.com/ankkalinna
www.akuankka.fi

maanantai 25. tammikuuta 2010

Taskukirjat arvossaan


YLE uutisoi sivuillaan seuraavaa:

Priimakuntoisesta Aku Ankan taskukirjasta numero 1 joutuu pulittamaan jopa 300 euroa. Hyväkuntoisia on kuitenkin tarjolla todella vähän.

Aku Ankan taskukirja numero 1 ilmestyi vuonna 1970. Uusin taskukirja on jo numeroltaan 361.

Koska ensimmäisen Aku Ankan taskukirjan ilmestymisestä alkaa olla jo 40 vuotta, ei ehjiä ja hyväkuntoisia ensimmäisiä painoksia tahdo saada mistään.

- Kyllä sisäänostohinta antikvariaattiin on varmasti kolminumeroinen luku, sanoo jyväskyläläisen antikvariaatti Päijänteen omistaja Jouko Ylönen. 150 euroa voisi olla tarkempi arvio.

Jos kyseessä on täysin virheetön yksilö, on sellaisen myyntihinta 150 - 300 euroa.

- Ensimmäiset painokset ovat yleensä tarkasti luettuja ja lasten käsissä kolhiintuneita, joten todella priimakuntoisia ei saa varmasti enää mistään, kertoo Jouko Ylönen.

Ensimmäisiä Aku Ankan taskukirjoja on edelleen liikkeellä.

- Minullakin on niitä ollut useampiakin myynnissä, mutta kirjapainokuntoista ei kertaakaan.

Alkuaikojen taskukirjat ovat nykyään irtolehtipainoksia. Silloinen liimaus ei kestänyt alkuunkaan. Kirjoissa käytetty liima alkoi nopeasti murentua ja sivut irtoilivat.

- Taskukirja numero 13 (Ritari Peloton) on tunnettu siitä, että siinä oli vielä keskimääräistä huonompi liimaus. Se on ehjänä vähintään yhtä arvokas kuin numero 1.

Aku Ankan taskukirjan numero 1 ensimmäistä painosta on silloin tällöin myynnissä mm. netin huutokauppapalstoilla. Siitä pyydetään yleensä aina vähintään sataa euroa. Vuonna 1970 Aku Ankan taskukirjan sai 3,50 markalla.

Ensimmäisestä taskukirjasta on otettu kaikkiaan neljä painosta. Uusin painos ilmestyi vuonna 1992.

Ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat olivat säästösyistä osittain mustavalkoisia. Joka toinen aukeama oli mustavalkoinen ja joka toinen värillinen. Vasta taskukirja numero 154 oli kokonaan värillinen.

300€ ei kuitenkaan ole missään nimessä ennätyshinta tästäkään kirjasta. Tarinan mukaan Mikki Kiipelissä olisi noteerattu Helsingin Kirjamessuilla muutama vuosi sitten komeaan tuhannen euron hintaan. Ja läpyskä oli vaihtanut omistajaa...

John Malkovich saapuu Suomeen


Ilta-Sanomat
uutisoi seuraavaa:
Hollywood-tähti John Malkovich saapuu Turkuun - näyttelemään.

Malkovich on pääosassa Michael Sturmingerin näytelmässä Infernal Comedy, joka on esitys barokkiorkesterille, kahdelle sopraanolle ja näyttelijälle.

Se esitetään Turun musiikkijuhlilla 4. heinäkuuta. Paikka on Turun konserttitalo.

Kesällä esitys vierailee Turun musiikkijuhlien lisäksi muun muassa Pariisissa, Bilbaossa, Luxemburgissa, Brysselissä, Istanbulissa, Hampurissa, Ateenassa ja Torontossa.

Infernal Comedy on tositapahtumiin perustuva tarina sarjamurhaaja, naistenmies ja kirjailija Jack Unterwegeristä (John Malkovich), joka kiinniottoa paetessaan syöksyy vääjäämättä kohti omaa tuhoaan.

Näytelmän kaksi naista, sopraanot Bernarda Bobro ja Aleksandra Zamojska, tehostavat tarinankerrontaa Gluckin, Vivaldin, Haydnin, Mozartin, Beethovenin, Boccherinin ja Weberin aarioilla. Orkesterina toimii Wiener Akademie -orkesteri Martin Haselböckin johtamana.

Malkovichin voi nähdä myös Disney-elokuvissa, sillä hän on tähdittänyt muun muassa elokuvaa Linnunradan käsikirja liftareille.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Hyväntekeväisyyttä Lee Unkrichin toimesta...

Lee Unkrich (tulevan Toy Story 3- elokuvan ohjaaja) on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen keräämiään Pixar-muistoesineitä. Rahat menevät Haitin uhreille, joten kaunis ja jalo teko Unkrichiltä. Tuotteet myydään eBayn kautta, joten kannattaa tutustua kohteisiin tarkemmin täällä. Vaikka kohteissa lukee, että postitus tapahtuu vain Yhdysvaltojen sisällä, tämä ei pidä paikkansa. Me suomalaisetkin voimme siis hyvällä mielellä huutaa näitä harvinaisia keräilykohteita.

Tähkäpäätä odotellessa...


Hieman esimakua tulevasta Rapunzel-elokuvasta... Hyvältä näyttää, eikös?

perjantai 22. tammikuuta 2010

Help the Hodges

Disneylläkin storyboard-artistina työskennelleen Tim Hogden poika joutui viime vuonna vakavaan onnettomuuten ja on nyt koomassa. Hodgen perhe tarvitsee rahaa, jonka johdosta järjestetään Help The Hodges- huutokauppa eBayssä. Kohteet löydät täältä. Mukana on mahtavia alkuperäistöitä eri elokuvien ja sarjakuvien maailmasta. Kannattaa ehdottomasti tutustua tarjontaan paremmin, kohteita on tulossa lähiaikoina myyntiin lisääkin.

Lisätietoa: HelpTheHodges.com

Disney Worldin turvamies kärähti lapsipornosta

Ilta-sanomat uutisoi seuraavanlaisen, ikävän tapauksen:

Walt Disney World -huvipuiston turvamies pidätettiin lapsipornon hallussapidosta Yhdysvalloissa.

Asiasta kertoo MyFoxOrlando.com-uutiskanava.

Orlandon Walt Disney Worldissa työskennelleelle 65-vuotiaalle turvamiehelle luettiin 55 eri syytekohtaa lapsipornon hallusspidosta alkaen.

Chicago Tribunen mukaan miehen tietokoneelta löytyneiden tiedostojen nimiä olivat muun muassa Mafiasex, Underage Lolita ja eräs tiedosto, jonka nimi viittasi lapsen raiskaukseen.

Floridan poliisin mukaan takavarikoidun materiaalin joukossa oli "suuri määrä kuvia ja videoita lapsipornoa".

Disneyn tiedottaja kertoi MyFoxOrlando.comille, että mies laitettiin välittömästi pakkolomalle, kun tieto syytteistä tuli.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Arvostelu: Aku Ankka 3/2010


Joka viikkoinen arvostelu nimimerkiltä M.P.:
Aku Ankka 3/2010

Kansi:

Aku ja Pulivari pakenevat dinosauruksen kalloa, jonka Pulivari on saanut ilmaan ottamalla luun luurangosta. Jo toisen kerran peräkkäin kansi epäonnistui. Kansia mitataan huumorilla ellei se ole tarina- tai teemakuvaus. Tässä kannessa huumoria ei ollut lainkaan. Kannen idea on puhkikulutettu. Se ei kertonut mitään numerosta eikä ollut hauska. Taustaväri olisi voinut olla vaaleampi, koska nykyinen iskee räikeästi silmään. Kannen idea on yksinkertaisesti huono.

Piilomainontaa:

Aku ostaa kahden neliön tontin. Mukava avaus lehdelle! Juoni oli jotain, mitä ei ole kovin usein nähty, mutta se oli silti Akulle ominaista eikä siinä ollut yritetty tehdä asioita, jotka ovat epäuskottavia. Tarinasta olisi hyvinkin voinut karsia viimeiset kolme ruutua pois, mutta näinkin se kelpaa mainiosti! Tarina tuntui aidolta, eli se oli oikeasti tehty koska se haluttiin tehdä, eikä tarinan juoni ollut pakolla tehtyä, kuten valitettavan usein nykyään. Huumoria tarina sisältää! Lisäksi hahmojen kasvot ja varsinkin ilmeet ovat uskottavia. Tarina on onnistuttu tekemään mainiosti. Jos siitä halutaan jotain vikaa löytää, se on se, että huumoria ei ole paljoa. Sitä on helppo löytää, mutta sitä ei ole ainakaan liikaa. Tarinan juoni etenee sopivalla tahdilla, eikä tarinaa ole pitkitetty eikä pätkitty. Tarinasta olisi saanut hyvän kolme ruutua lyhyempänäkin. Nyt se sisältää kuin kaksi huipennusta. Ainutlaatuista tarinoille. Todella onnistunut yksisivuinen!

Visainen voitto:

Aku osallistuu kilpailuun, jossa kilpailijoiden tulee kestää noloja asioita. Jo ensimmäisessä ruudussa lukija huomaa monia negatiivisia asioita. Savua on selkeästi liioiteltu, koska ruutuun ei ole keksitty mitään muuta ja ilman sitä se näyttäisi tyhjältä. Akun raivoamiselle ei ole selitetty kunnon syytä, ja päähahmojen negatiiviset tunteet saavat lukijan kääntymään helposti tarinaa vastaan. Lisäksi jo ensimmäisessä ruudussa tarinaa vaivaa selkeä epäuskottavuus. Negatiivinen ensivaikutelma ei häivy tarinan jatkuessa. Ensivaikutelma on todella tärkeä. Se vaikutti tämän tarinan tasoon selkeästi. Juoni säilyy loppuun asti heikkona. Tarinassa oli yritetty menestyä vahingonilon avulla. Se ei toiminut. Henkilökohtaisesti inhoan vahingoniloa, koska virheet ovat luonnollisia. Tarinaa vaivasi monin paikoin epäuskottavuus ja hahmojen tunteet vaihtelivat todella nopeasti laidasta laitaan. Lisäksi asioiden syitä ja seurauksia ei missään vaiheessa selitetty. Tarina sisälsi monilta osin turhia asioita. Esimerkiksi lopun vero-, vankila- ja rahasekoilut olivat turhia. Tarinan arvosana olisi ollut parempi, jos tarinasta olisi pudotettu puolet pois. Pitkityksestä johtuen juoni junnaa paikallaan ja monet muissa tarinoissa ylikulutetut asiat ilmestyvät tarinan loppuun, kun alku oli mennyt omalaatuisesti. Itseluottamus lienee hiipunut loppua kohti, ja muutamat "varmat valinnat" ovat päätyneet pilaamaan tarinaa. Tarina on epäuskottava, ja vain muutama piristävä kohta alussa estää surkean numeron.

Kahden koon noita:

Millalla on uusi loitsu Ensilantin kaappausta varten. Tarina syyllistyi moniin samoihin asioihin kuin ensimmäinenkin. Epäuskottavuus vaikuttaa koko tarinassa. Esimerkiksi Millan huomaamaton eteneminen ja Roopen lievitetyt tunteet ovat vain tapauksia muiden joukossa. Milla Magia -aiheisia tarinoita on paljon, mutta erinomaisen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarinat toistavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tämä tarina syyllistyy aivan samoihin vikoihin kuin monet muut. Esimerkiksi Millan keksimä uusi loitsu on mukana melkein jokaisessa tarinassa. Käsikirjoittajat eivät vain voi käyttää perinteisiä asioita, puhumattakaan laadukkaasta käytöstä. Aina pitää keksiä jotain uutta. Tarinan kuvaamat tunteet olivat ehdottomasti liian lieviä ja juoni on kurja. Se toistaa itseään ja monia muita tarinoita. Piirrokset ovat sentään onnistuneet. Valitettavasti taustoja ei ole ja kuvat keskittyvät vain yhteen asiaan. Kuvat on silti tehty hyvin. Ne pelastavat tarinan.

Yö ulkosalla:

Aku heittää Pulivarin ulos koppiinsa. Tässä oli sentään havaittavissa yritystä! Juoni käytti monia ominaisuuksia, jotka ovat katoamassa sukupuuttoon. Vain ärsyttävä perussynti - pitkitys - esti sen hyvät numerot. Tarina olisi menestynyt paremmin kolmisivuisena. Pulivari on hahmo, jota käytetään todella harvoin. Siksi sen esiintyminen tarinassa oli positiivinen yllätys. Pulivari tuo tarinaan monia ominaisuuksia, joita muut hahmot eivät kykene tuomaan. Tähän tarinaan se toi paljon inhimillisyyttä. Tarinan juoni eteni paljolti Pulivarin ympärillä, jos loppua, joka pyöri Akun ympärillä, ei lasketa. Tämänlaisia tarinoita ei saa tehtyä ilman Pulivaria. Tarina oli vain liian pitkä. Monet ruudut (kuten ruutu 8) olivat turhia. Piirrokset toivat hyvin mukaan Pulivarin luonnetta ja olotiloja, jota puhekuplat eivät voi kuvata. Ruudut kuvasivat muutamia asioita, jotka eivät olleet täysin olennaisia tai ainakaan tärkeimpiä, mutta kuitenkin tärkeitä. Valitettavasti yksityiskohtia ei tässä(kään) tarinassa ollut paljoa. Piirrokset olivat silti onnistuneita. Tarina on paras lehden pitkistä tarinoista, mutta liioitellun pitkä.

Rimanalitus:

Miten matala auto auttaa Roopea säästämään? Tarina kuvaa taas Roopen säästämistarvetta, mutta tekee sen melko ennennäkemättömällä tavalla. Se ei silti välttämättä ole hyväksi. Tarina on esimerkiksi ristiriidassa: Säästöä, mutta autolla ajamista. Tietullin kiertäminen on täysin epäuskottavaa, enkä siten pidä siitä. Piirrokset kuvasivat vain oleellisen. Esimerkiksi kolmannesta ruudusta löytyvät hahmot, auto, josta puhutaan, jalkakäytävä, aita, pelto, rakennus ja pari pensasta. Taustaan kuuluvat kaksi viimeisintä. Se ei ole kunnollinen tausta. Muissakaan ruuduissa yksityiskohtia ei ollut lainkaan. Piirrokset epäonnistuivat, jos hahmojen piirtoa ei oteta lukuun. Juoni on epäuskottava. Siitä ei pääse mihinkään. Se pilaa koko tarinan. Minä en löytänyt siitä yhtään huumoria. Epäuskottavuus söi huumorin. Se ei ole hyvä asia yksisivuisissa, joissa harvoin on muita arvostelukriteerejä.

Jaettu ilo:

Akun ostamasta kolmipyöräisestä seuraa tappelu. Perinteistä tarinaa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu riitelevät jostain, joka sittemmin jaetaan kolmeen osaan. Perinteisyyttä olen kaivannut, mutta en tällä tavalla puhkikulutetulla juonella. Tarinan idea on toteutettu hyvin, mutta tällä kertaa vika on jo ideassa. Se on täysin puhkikulutettu eikä ole millään tavalla uutuus. Piirrokset ovat onnistuneet todella hyvin! Varsinkin ilmeet ovat erinomaisia. Ne kuvaavat täysin hahmojen tunteita, ja kertovat enemmän kuin mitä tuhat sanaa voisivat kertoa. Tarina on kuitenkin pilattu jo ideassa. Se on perinteinen, mutta puhkikulutettu. Juonta ei tarinalla oikein ole, vaan idea on vain siirretty suoraan tarinaksi. Tarinan pilasi se, että se oli käytetty jo monta kertaa aikaisemmin eikä se sisältänyt mitään uutta.

Kokonaisuus:

Tarinoissa oli selkeästi havaittavissa pitkityksen makua. Kolmesta pitkästä tarinasta se pilasi kaksi. Vuoden kolmannesta numerosta ei olekaan odotettu jymypaukkua, koska kaikki huipputarinat on käytetty vuoden alun kohokohtaan, ensimmäiseen numeroon. Edellisen surkean numeron jälkeen odotukset olivat matalalla, mutta kuitenkin korkeammalla kuin kakkosnumeron taso. Tämä Akkari oli jopa yllättävän hyvä. Hyväksi sitä ei silti voi sanoa. Tarinoissa syyllistyttiin perusvirheisiin. Tämän vuoden laskeva tahti päättyi, mutta ei numeroa voi siltikään hyväksi sanoa.

Arvosanat:

Kansi
Piilomainontaa
Visainen voitto
Kahden koon noita 6+
Yö ulkosalla 7+
Rimanalitus 6
Jaettu ilo

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 361


Ankkalinnake on saanut uuden arvostelijan! Ville T. kirjoittaa tästä lähtien arvostelun aina tuoreimmasta Aku Ankan Taskukirjasta. Ville on monelle Ankkalinnakkeen kävijälle varmasti jo entuudestaan tuttu, onhan hän Ankkis.netissä kauan pyörinyt Kääk13.

Tässä on kuitenkin Villen ensimmäinen arvostelu:

Aku Ankan taskukirja 361


Nopeasti selailtuna taskari vaikuttaa sisällöllisesti varsin tavanomaiselta nykypokkarilta josta löytyy perushyvä johtosarja Tanskan maalta ja liuta italialaisia sarjoja sekalaiselta tekijäkaartilta. Ulkoisesti kirjasarja on kuitenkin käynyt läpi uudistumisen. Sisäkansien taskarilistan tausta on vaihtunut taskarin juhlapokkarisarjan kansikuvien hahmoihin, tekijöiden nimien fontti on vaihtanut tyyliä ja sisällystä, sekä toimitussivun ulkoasua on uudistettu. Se, että sisällöstä löytyvät nyt myös sarjojen tekijöiden nimet, ei ole huono, mutta vähän turha uudistus koska kunkin sarjan otsikkosivulta löytyvät ihan samat tiedot. Tuon olisi ymmärtänyt paremmin jos nimet olisi otsikkosivuilta poistettu kokonaan.

Myös kanteen olen lievästi pettynyt. Tätä nykyä ei enää tunnuta suosivan tarinaan tehtyjä kansia vaan vitsejä ja vielä niitäkin pahempia jo ennestään tuttuja hieman muokattuja kuvia kuten tässä on esimerkkinä. Tuonkin piirroksen tilalle olisi hyvin voinut laittaa ihan oikean kannen vaikka Taikaviitasta kun sillä kerran halutaan kirjan viimeistä sarjaa selvästi mainostaa.

Korpintörmän kummitus

Taskari alkaa perinteisesti Egmontin tuottamalla johtosarjalla. Tarina ei ole ihmeellinen. Sen juonikuvio on liiankin tuttu joten sarjan käänteet on helppo arvata jo etukäteen. On juonessa kuitenkin hyviäkin puolia. Sarjassa Akun luonne kasvaa. Ei mitenkään erityisesti, mutta juonen kannalta varsin oleellisesti. Tarina kertoo pelkonsa voittamisesta ja siitä, kun kunnolla uskoo itseensä voi tehdä suuriakin sankaritekoja. Akun kohdalla nähdään niin usein epäonnistumisia, että kehnompikin tarina piristyy kummasti, kun lopussa poikkeuksellisesti Aku selviääkin voittajana. Kuvituksen ansiosta sarjan kehnohkon juonen antaa anteeksi. Massimo Fecchin jälkikin on mielestäni jotenkin cavazzanomaista tässä sarjassa. Erityisesti lähikuvissa…

Väsyneen kiekonheittäjän tapaus

Tavanomainen, mutta kuitenkin oikein viihdyttävä Mikki-sarja, joka pyörii poliisilaitoksen väen ympärillä. Jutussa poliisien keilailuretken aikana poliisilaitokselta varastetaan arvokas kiekonheittäjä patsas, joka on saatava takaisin ennen kuin poliisilaitoksen maine tahraantuu. Tarinan sivujuonena on myös kertomus eläkkeelle jäävästä poliisista, joka viettää viimeistä työpäiväänsä, muttei ole saanut aikaiseksi yhtäkään tärkeää pidätystä. Lukija voi heti alkuunsa arvata kuinka tarina tulee päättymään. Alessandro Perinan piirrokset luovat tarinaan mukavan letkeän tunnelma, vaikka osa kohtauksista näyttääkin melkoiselta kohellukselta.

Faraon kutsukirjeet

Historia-aiheinen sarja. Heti alkuunsa mielestäni otsikoinnissa oli tapahtunut virhe tarinan päähenkilön kohdalla. Jokainen toki voi olla omaa mieltänsä, mutta kun sarjaa kerrotaan Iineksen näkökulmasta niin eihän silloin otsikossa voi olla Roopen nimeä. Tämä tarina on ehkäpä heikoin esitys koko kirjassa. Historiaa sivuavat tarinat ovat toki hauskoja, etenkin silloin jos tunnistaa niissä piilevät viittaukset, mutta tämä sarja olisi hyvinkin voitu käydä nykypäivässä. Juuri enempää sanottavaa tarina ei antanut. Ciampaolo Soldatin ilmeikäs kuvitus antaa kuitenkin sarjalle pirteän ulkonäön.

Onnenamuletti

…jatkaa samalla tylsähköllä kaavalla kuin edellinenkin. Tämä on taas niitä ”Aku etsii onnea”-sarja. Paikoin juttu onnistuu ihan hyvin, kun Akua ei kuvata sarjassa liian tyhmänä. Tanskalaisten ja italialaisten sarjoissa on Hannun ja Akun kohdalla vissi ero. Aku Ankka-lehdessä serkukset tuskin sietävät toisiaan, mutta italialaisissa sarjoissa Aku on valmis kääntymään Hannun puoleen apua tarvitessaan ja useimmiten Hannu jopa suostuu avustamaan kohtalon kolhimaa serkkuaan. Näin myös tässäkin sarjassa. Michele Mazzonin piirroksissa ei ole muuten sen enempää moitittavaa, mutta jokuset suoraan Cavazzanolta kopsatut ruudut iskevät silmään ehkä liiankin häiritsevästi. Tosin Cavazzanon kopioiminen onkin ollut uusimpien italialaisten taiteilijoiden valtti jo pitkään.

Indiana Hopo ja valinnan vaikeus

Hessun seikkailija-arkeologiserkun näkeminen taskarissa on aina mieluinen yllätys, etenkin jos kuvituksesta vastaa Massimo De Vitan kaltainen mestari. Vaikka monia uudempia Indiana-seikkailuja ei voi edes ”seikkaluiksi” sanoa, löytyy aina välillä jokunen positiivinen poikkeus. Mielestäni tämä on sellainen. Ei ehkä sieltä parhaimmasta päästä, mutta kuitenkin. Sarjoja joissa Indiana Hopolla ilmenee jokin seikkailujen tuottama ”sairaus” tai fobia on nähty ennenkin, mutta en muista, onko valinnan vaikeutta ennen käsitelty. Tuttuun, mutta lukijan mielenkiinnon ylläpitävään tapaan tarina etenee esteeltä esteelle loppujen lopuksi melko helppoon loppuunsa. Piirrosten osalta sarja onnistuu vielä juontakin paremmin. De Vitan ammattitaitoisen elävästä kuvituksesta ei vain voi olla pitämättä.

Elämä pelissä

Mark ja Laura Shaw ovat saaneet kerrankin ihan hauskan ja uudenlaisen idean. Vaikka päähahmoja on ennenkin nähty tietokonepelien ”nappuloina”, on ne tässä sarjassa yhdistelty poikkeuksellisen hyvin. Lukijaa kiusataan juonen edetessä oikein onnistuneestikin. Todellisuus ja virtuaalimaailma menevät varmasti lukijalla sekaisin, minkä sarjan päätyttyä tajuaakin olleen tarkoituksellista. Loppuratkaisukin on melko radikaali ajatellen, että Aku ja ankanpojat joutuvat hain ruoaksi. Itse asiassa se jopa pistää miettimään, oliko sarjassa loppua lukematta ollenkaan ”todellisia” kohtauksia… Valitettavasti tarina loppuu kuin seinään. Kirjoittajien olisi toivonut leikittelevän juonella vielä enemmän… Bancellsin tönköistä Cavazzanokopioista en oikein koskaan ole pahemmin perustanut. Tämän takia sarjan positiivinen eroavaisuus massasta ei meinaa heti tulla esille.

Koiran pahin painajainen

Karhukopla-tarinoista en oikein koskaan ole pahemmin perustanut, mutta Kuusnelonen on oikein piristävä hahmo ja antaa uusia mahdollisuuksia kopla-sarjoille. Tässä sarjassa Kuusnelonen onkin oikeastaan pääosassa ja tapahtumia seurataan Kuusnelosen näkökulmasta. Tarina etenee vahvasti vitsien voimalla, mikä oikeastaan sopiikin tämän tapaisiin lyhyisiin hupailuihin. Marco Melonin humoristinen kuvitus tuo ihmeellisesti mieleen aiemmin tässä taskarissa nähdyn Perinan piirtämän Mikki-sarjan.
Varteenotettava vastustaja

Juhlavuoden ensimmäisen taskarin päättää pitkä 60-sivuinen Taikaviitta jatkosarja. Karhukoplan epäonnistuttua taas kerran Roope Ankan rahasäiliöön murtautumisessa päättää kaupunkiin saapunut uusi rikollinen hoitaa homman Karhukoplaa paremmin. Taikaviitta asettuu vartioon rahasäiliölle torjumaan sen ympärille ilmestyviä outoja ilmestyksiä. Tällaisen juonikuvion läpikäyminen 60-sivussa vaikutti ensialkuun liian pitkitetyltä, mutta tarina tempaisi mukaansa niin hyvin, että loppu tuli vastaan jopa ihmeen nopeasti. Salvatore Deianan piirrokset onnistuvat tarinan kuvaamisessa harvinaisen hyvin, vaikka hänen piirroksensa ovat toki muutenkin tasaisen laadukkaita. Minua miellytti tarinan värityksessä se, että Akun nuttu oli väritetty vanhaan tyyliin mustan nutun keltaiset koristenauhat poikkeuksellisesti sinisiksi, vaikka kyseessä taisikin olla vain värittäjän moka. Nutun koristeraidat kun ovat keltaisia sivulle 214 saakka.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Ei Barksin lisäbokseja

Taannoin uutisoin, että Carl Barksin kootut saattavat saada jatkoa. Kaikkien koottujen tilaajien harmiksi tämä hanke on nyt kuitenkin kariutunut. Kysyntää ei ollut tarpeeksi, joten aivan täydellistä Barks-kokoelmaa ei saada näin ollen saada kasaan.

Harmittava uutinen, mutta minkäs teet...

The Walt Disney Company tukee Haitia


Kaikessa hiljaisuudessa Disneykin on päättänyt tehdä oman osansa Haitin katastrofin jälkiseurausten hoitelemisessa. The Walt Disney Company lahjoittaa $100 000 Haitin katastrofin uhreille. Hieno teko Disneyltä!

Tulevia julkaisuja + Vicar Suomeen (?)

Pieni listaus siitä, mitä tuleman pitää:

Aku Ankka:

6/2010: Olympiaerikoisnumero
8/2010: Kalevala-erikoisnumero ja liitteenä Ankka-Kalevala -juliste
11/2010: 16-sivuinen dekkaripähkinäliite
13/2010: Akun auto -erikoisnumero, liitteenä Ankkalinnan autotarrat
17-19/2010: Jatkotarina Temppeliherrojen kätketty kruunu (Don Rosa)
21/2010: Mummo Ankka mestarietsivänä
25/2010: 24-sivuinen Taskari 40 vuotta -sarjakuvaliite
27-29/2010: 3-osainen Mikki-jatkotarina (Floyd Gottfredson)
30/2010: EM-yleisurheiluspesiaali
32/2010: Lukujärjestysliite (Vicar)
37/2010: 16-sivuinen Pluto-sarjakuvaliite
41/2010: 24-sivuinen Aku Ankka - Tiede-lehti -yhteistyöliite
45/2010: Carl Barks ja Don Rosa -erikoisnumero
46/2010: 16-sivuinen Aku Ankka juniori -liite, sarjakuvaa ja puuhatehtäviä
48/2010: Liitteenä pakettikortit (Don Rosa)

Aku Ankka Extra (teemanumerot):

Tammikuu: Taskukirjan taiteilijat (Saapasmaan sankarit)
Huhtikuu: Karhukopla
Heinäkuu: Lukijoiden äänestämä teema (lisätietoa myöhemmin)
Lokakuu: Vicar

Roope-setä:

2/2010: Talviurheilua, olympiaspesiaali
3/2010: Taskari 40 vuotta
5/2010: Maailman ympäri Roopen kanssa
6/2010: MM-jalkapallospesiaali
7/2010: 132-sivuinen numero
9/2010: Dekkari-spesiaali, lukijoiden kesken järjestetyn dekkaripähkinäkilpailun voittajan julkistaminen
10/2010: Ritari Roope
12/2010: Tarraliite

Merkittävää on se, että perinteisen Aku Ankka-lehden välissä tulevan lukujärjestyksen on piirtänyt Vicar. Samaiselle herrasmiehelle on omistettu myös lokakuun Aku Ankka extra. Olisikohan niin, että saisimme tänä vuonna chileläisiä vieraita...

Uusi artikkelisarja - Keräilyn maailma: Ville Tanttu


Tässä ja nyt alkaa uusi artikkelisarja, jossa epäsäännöllisin väliajoin julkaistaan suomalaisten Disney-harrastajien mietteitä keräilystä. Sarjan aloittaa Ville T., joka tunnetaan fanart- piirroksistaan nimimerkillä Kääk13 erinäisillä internetsivuilla (ohessa Villen piirtämä sähäkkä kansiluonnostelma). Jos tunnet jonkun Disney-harrastajan tai olet sitä itse, olisin vallan otettu jos kirjoittaisit Ankkalinnakkeelle pienimuotoisen "keräilijän tunnustuksen." Jos olet tavannut jonkun Disney-taiteilijan tai muuten suuren Disney-vaikuttajan, kerro siitä meille. Tai jos olit himoinnut jo kauan jotain keräilykohdetta, jonka viimein sait käsiisi, jaa muistosi kaikille Disney-harrastajille. Myös elokuva, sarjakuva tai muu vastaava, joka on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen kelpaa artikkelin aihioksi. Jos heräsi kiinnostus kirjoittamiseen, kommentoi tätä blogitekstiä!

Mutta nyt itse aiheeseen. Ville T., ole hyvä:

Kokemukseni

Ankkalinnake pyysi minua kertomaan jotain harrastukseeni liittyvistä kokemuksista. Otan aina tällaiset tehtävät vastaan kunnianosoituksena, sillä minusta on imartelevaa jos joku on oikeasti kiinnostunut harrastuksestani tai siihen liittyvistä osa-alueista.

Mieleeni tukee aina se kun sain ensimmäisen Ankantekijän nimmarini suurimmalta idoliltani, Giorgio Cavazzanollta. Mestarin ikimuistettava, vaikkakin varsin nopeatempoinen tapaaminen on innoittanut minua tapaamaan muitakin ankkamestareita.

Muistan ehkä elävimmin tapauksen ”Neljästä mestarista”. Olin kaverini kanssa Tampereella jonottamassa nimikirjoitusta ja piirrosta Kari Korhoselta, César Feriolilta, Paco Rodriguezilta ja Wanda Gattinolta. Koska taiteilijat näkevät paljon vaivaa kirjoittaessaan ja piirtäessään faneilleen omistuksia heidän ostamiinsa kirjoihin, ajattelin, että ehkäpä heistäkin olisi mukava saada vastalahja faniltaan. Tein jokaiselle Ankka-aiheisen piirroksen jonka annoin aina nimmarin saannin jälkeen. Suureksi yllätyksekseni Gattino pyysinkin piirrokseeni nimmaria ja omistusta. ”Häh? Oikea ankantekijä pyytää minulta omistusta?” Voitte vain kuvitella minkälainen yllätys se oli minulle. Vieressä istuva Rodriguez pisti myös merkille Gattinon pyynnön ja teki samanlaisen eleen. Olin mennä lukkoon ja siinä nimmarijonossa ihmisten töllistellessä mietin, että mitähän jonottava väki takanani mahtoi oikein ajatella? Paikalla ollut Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen tuli siihen sitten katselemaan meininkiäni ja totesin hänelle iloisesti, mutta hölmistyneesti, että ”Minähän se tulin tänne nimmareita hakemaan, en suinkaan jakamaan niitä.” Kiitin vielä tekijöitä kohteliaasti ja siirryin sivumpaan seuraamaan nimmarinjakotilaisuutta. Koska ankantekijät olivat yllättäneet minut, olihan minunkin annettava samalla mitalla. Takaisin en voinut mennä, mutta huomasimme kaverini kanssa Heiskasen olevan sillä hetkellä ”toimetta” joten päätimme yllättää hänet ja mennä pyytämään nimmaria. Positiivisesti yllättyneenä Heiskanen kaivoi kynän rintataskustaan ja sutaisi meille kummallekin omistukset. Siinä sitten turisimme tovin mukavia, kunnes aika oli täysi ja minun kaverini kanssa oli poistuttava paikalta enempää huomiota herättämättä.

Vuosi eteenpäin tapahtui vastaava tilanne kun hollantilainen Bas Heymans pyysi myös omistusta hänelle tekemääni piirrokseen, mutta sillä reissulla osasin olla herättämättä sen enempää huomiota.

Kummastakin reissusta on minulle jäänyt mukavat muistot ja toivon, että ankkataiteilijatkin muistavat reissuja lämmöllä. Ei itseni tapaamista vaan sitä kokonaisuutta jonka fanit ja matkan järjestäjät tekivät.

Ville T. (Kääk13)

UP - Kohti korkeuksia nappasi kaksi Golden Globea


Animaatioelokuva Up - kohti korkeuksia nappasi peräti kaksi Golden Globe- palkintoa viime yönä järjestetyssä gaalassa. Palkinnot tulivat parhaasta musiikista sekä odotetusti parhaasta animaatioelokuvasta. Parhaan elokuvan palkinnon sai James Cameronin Avatar, josta olikin juttua aikoinaan Ankkalinnakkeessakin.

Giorgio Cavazzano Suomeen!



Aku Ankan Taskukirja
täyttää 40-vuotta! Sen kunniaksi julkaistaan monenlaisia erilaisia julkaisuja neliosaisesta Taskarin parhaista aina kovakantiseen Taskarin juhlakirjaan, joka julkaistaan maaliskuussa. Varsinkin jälkimmäinen on mielenkiintoinen tapaus. Tätä kirjaa saapuu markkinoimaan nimittäin Giorgio Cavazzano, yksi tämän hetken suurimmista tähdistä! Tarkemmat aikataulut julkaistaan Ankkalinnakkeessa kun ne varmistuvat, joten kannattaa seurata blogia! Selvää lienee kuitenkin se, että aivan lähikuukausina saamme maahamme italialaisen maestron.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

It all started with a mouse...


Tasan 80- vuotta sitten julkaistiin Oakland Post-Enquirer nimisessä lehdessä Mikki Hiiri- strippi, jonka tekijäkaarti oli huikea. Käsikirjoittajana oli itse Walt Disney, piirtäjänä mahtava Ub Iwerks ja tussaajanakin loistava Win Smith. Tuskin on toiste Disney-sarjakuvatarinaa ollut tekemässä noin upea joukko elokuva-alan ammattilaisia.

On siis kulunut tasan 80- vuotta siitä, kun sarjakuva-Mikki näki päivän valon. Ja loppu onkin historiaa...

Arvostelu: Aku Ankka 2/2010



Jokaviikkoinen arvostelu on taas käsillä. Arvostelijana jo totuttuun tapaan nimimerkki M.P. Mikäli haluat lähettää terveisesi arvostelun kirjoittajalle, voit ottaa häneen yhteyttä suoraan sähköpostilla (kirjakas(a)suomi24.fi). Muistakaa, että rakentava palaute on aina tervetullutta.


Aku Ankka 2/2010

Kansi (Arild Midthun, Paco Rodriques)

Lumipalloja kokoava Aku on saamassa suuren lumipallon päähänsä. Tällä kertaa kansi oli epäonnistunut. Samanlaisia teemoja oli käytetty jo ties kuinka monta kertaa aikaisemmin, ja ne ovat tylsiä, koska ne eivät ole hauskoja ja jos niissä jonkinlaista huumoria on, se on vahingoniloa, mikä ei minuun pure. Kannet toteutetaan melkein aina virheettömästi, mutta niiden idea on kovin harvoin hyvä.

Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (Sune Troelstrup, Paco Rodriques)

Iineksen lähtiessä laskettelemaan Aku ei saa toteutettua suunnitelmiaan, joten hän naamioituu mieheksi, jonka talossa hän tekee töitä ja hänen kutsullaan menee tapahtumaan. Tarina tuntui teennäiseltä ja pakosta tehdyltä ja se luonnonmukaisuus ja omat ideat, joiden pitäisi liittyä jokaiseen tarinaan, puuttuivat totaalisesti. Tarinaan olisi voinut lisätä paljon tunteita ja vielä helposti, mutta sitä ei tehty. Tunteet olisivat hyvinkin voineet pelastaa koko tarinan, mutta nyt tunteettomuus ja tarinan eteneminen "väkipakolla" oli lopullinen niitti tarinan arkkuun. Tunteettomuus onnistui pilaamaan myös monet kohdat, jotka olisivat onnistuneet, jos tarinassa olisi käytetty vain vähäisesti tunteita. Tarinan juonikaan ei ollut kovin kummoinen. Se vain toistaa monia ja monia tarinoita ja on epäuskottava ja etenee epäaidosti. Rodriquesin piirrokset ovat ainoa asia, josta ei voi valittaa paljoa. Muutamat ilmeet ovat liioiteltuja, mutta piirrokset ovat todella hyvin toteutettuja. Tarinan juoni ontuu, koska se sisältää paljon turhia asioita kuten vahingoniloa (joka huumorina ei toiminut) ja turhia selittelyjä. Kaiken lisäksi monet puhekuplat (kuten Ai että, miten mahtava reissu!) olivat epäuskottavia ja huonoja. Loppuratkaisustakin annettiin selviä viitteitä jo aikaisemmin. Tällä kerralla numero tulee pelkästään piirroksista ja tarinan rohkeasta, mutta epäonnistuneesta yrityksestä.

Karhukopla: Kiusallinen ihailija (Gorm Transgaard, Santiago Barreira)

Karhukoplaan liittymisestä haaveileva henkilö pelastaa Koplan pahasta paikasta. Johtosarjan rimanalituksen jälkeen on helppo pistää paremmaksi. Tämä heikohko tarina tuntuu huomattavasti paremmalta, kun se on surkean avauksen jälkeen. Tarinan juoni on tavalliseen Karhukopla-tarinoiden tapaan tylsä ja todella monia tarinoita toistava. Tästä tarinasta löytyi kuitenkin yksi piristävä poikkeus: Loppuratkaisu oli Karhukoplan itse suunnittelema. Ko. ratkaisua ei enää kovin monessa tarinassa nähdä, vaan Karhukopla kuvataan tymänä rosvojoukkona (jotta lukijat saisivat vahingoniloa, josta valitettavasti vain harvat nauttivat). Tarinan juoni oli kohtalainen. Se sisälsi monin paikoin paljon epäuskottavuutta, mutta idea oli kuitenkin osittain ennennäkemätön, mutta valitettavasti osittain puhkikulutettu. Tarina on ikään kuin yhdistelmä hyvästä ja surkeasta tarinasta. Käsikirjoittaja ei ole uskaltanut käyttää omia ideoitaan, vaan on valinnut hieman niitä ja uskoakseni ajatellut estävänsä täysmunauksen ottamalla hieman yleisimpiä Karhukopla-tarinoiden elementtejä. Juuri se pilasi tarinan. Piirrokset ovat onnistuneita, mutta itseluottamus juonen suunnittelussa pilasi tarinan, joka kuitenkin helposti voittaa ensimmäisen tarinan.

Aku Ankka: Rautarouva retkellä (Gail Renard, Peter Snejbjerg, Santanach)

Aku haluaisi päästä Hanhivaaraan, ja Naisyhdistyksen bussilla, jossa Iineskin on, jalkapallo-ottelua voisi päästä katsomaan helposti... Tarina jatkaa numeron heikkoa tasoa. Juonen rakenteet ovat puhkikulutettuja, ja Akun äkilliset luonteenmuutokset ovat onnistuneet antamaan lukijalle alusta alkaen huonon mielikuvan tarinasta. Sitä on todella hankala enää parantaa varsinkaan tällä juonella. Tarina käyttää monia elementtejä, jotka se kokee tutuiksi ja turvallisiksi, mutta niistä osan käyttö unohtuu tarinan edetessä. Niitä on siis käytetty vain tarinan alussa. Tunteet muuttuvat alussa nopeasti, mutta lopussa niitä ei tunnu olevan olleenkaan. Tunteet auttavat lukijoita samaistumaan hahmoihin, joten niitä tarvittaisiin ehdottomasti! Tarinasta ei voi sanoa muuta kuin että se on tylsä. Huono juoni etenee hitaasti ja tapahtumista mainitaan paljon turhia seikkoja. Tarinaa on ilmiselvästi pitkitetty, jotta se yltäisi kunnon tarinan mittoihin eikä jäisi kolmisivuiseksi. Kolmisivuisena se tosin saisi paremman arvosanan.

Roope-setä: Taloudellista terapiaa (Jan Kruse, Sander Gulien)


Rasittunut Roope aloittaa maalaamisharrastuksen. Jotta saisi tehtyä onnistuneen yksisivuisen, sen tulee sisältää huumoria ja huumorin täytyy olla hyvää. Tässä tarinassa huumoria oli korkeintaan vähän eikä se ollut hyvää. Epäuskottavuus oli vallassa: Ei hattua voi piirtää yhdellä värillä eikä tarinassa edes ollut käytetty vain yhtä väriä. Miksi tämä tarina oli edes tehty? Yrittikö se olla omalla tavallaan hauska ja erilainen? Jos yritti, se epäonnistui rajusti. Halusiko käsikirjoittaja vain rahaa tai yhtiö jonkinlaisen tarinan? Nämä syyt yleistyvät valitettavasti koko ajan. Tarinasta on hankala hakea positiivista sanottavaa. Piirrokset ovat todella harvoin epäonnistuneita, ja ne onnistuivat tässä tarinassa. Ne eivät tosin kertoneet mitään erikoista bonusta, mutta ne tekivät sen mitä niiltä pitäisi odottaa. Surkea juoni pilasi koko tarinan, ja numerosta tulee vuoden alhaisin. Juoni (sisältäen huumorin) on ainoa asia, joka vaikuttaa yksisivuisiin.

Aku Ankka: Herkkusuu (Bob Karp, Al Taliaferro)


Aku valittaa ravintolan huonosta pihvistä. Lehden viimeinen tarina on viiden ruudun kokoinen. Arvostelen myös ne. Tarina oli monin paikoin juoneltaan puhkikulutettu, ja käytti ominaisuuksia, joiden kannattajat kuuluvat selkeään vähemmistöön. Tarina oli myös täysin huumoriton. Huumorit kuuluvat pientarinoihin. Tässä ei ollut huumorista pilkahdustakaan! Tarinan elementit eivät sovi pientarinoihin, mutta tämän juoni ei olisi sopinut muihin tarinoihin. Yhtälö on hankala, ja ainoa ratkaisu olisikin ollut tarinan poistaminen lehdestä. Monin paikoin tarinassa keskityttiin vain Akun kuvaamiseen, kun muitakin yksityiskohtia olisi voinut näyttää. Lisäksi Akun tunteita ei kuvattu tarpeeksi hyvällä tasolla. Tarina oli fiasko.

Kokonaisuus:

Avauslehti ei ollut tasokas. Tämä oli vielä huonompi. On ymmärrettävää, että vuoden toinen lehti on aina heikompi kuin ensimmäinen, koska kohokohdat on tuhlattu jo ensimmäiseen. Silti tämä numero oli huonompi kuin mitä oli odotettavissa. Tätä numeroa voi kutsua fiaskoksi. Vuoden huonoin tarina, kansi ja keskiarvo ja huolestuttavaksi sen tekee se, että erot olivat huonointa tarinaa lukuun ottamatta selkeät ensimmäiseen numeroon. Seuraava numero ei kannesta katsottuna lupaa hyvää. Toivotaan, että laskeva putki päättyisi.

Arvosanat:

Kansi 7
Herrasmiehet hiihtokeskuksessa 6
Kiusallinen ihailija 7-
Rautarouva retkellä 6-
Taloudellista terapiaa
Herkkusuu

M.P.

Aku Waltin keksimä? Mene ja tiedä...



Cute Animal Art- blogi julkaisi syksyllä artikkelin Lang Campbellista. Aiheena on muun muassa hänen tekemänsä The Dinky Ducklings- kirja, jonka kansi näkyy kuvassa. Kirja on 1920-luvulta - eli luotu ennen Aku Ankan syntymää. Lieköhän Akun takana ripaus myös Dinkyä, kovasti samannäköisiä hahmoja kun ovat. Disney-studioiden kertoma tarina Akun synnystä toki tunnetaan, mutta mistäpä sitä tietää, onko kyseinen kertomus totta. Voisikohan yksi maailman tunnetuimmista hahmoista olla plagioitu? Siihen tuskin saamme koskaan selvyyttä...

Topolino luonnon asialla



Timo Ronkainen
tiesi kertoa Kvaakissa seuraavaa:
Tänään 13.1. Italiassa ilmestyvä Topolinon numero on 0-päästöinen. Eli normaalisti Topolinon kokoisen lehden painaminen ym tuottaa noin 76 tonnia kasvihuonekaasuja, CO2, mutta tämän numeron tuottoa Italian Ympäristöministeriön tuella käytetään metsien suojeluun ja uuden metsän istutukseen Italiassa ja Madagaskarilla. Ei hassumpaa.

Hulluja nuo roomalaiset, hyvällä tavalla tosin. Odotanpahan vain, koska Sanoma päättää tehdä samoin. Kunnioitettava päätös jälleen kerran Italian Disneyltä!

Lähteenä on käytetty myös Luca Boschin blogia. Molto grazie, Luca!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Blogeja meiltä ja muualta

Ankkalinnakkeen lisäksi netissä on monia muitakin blogeja, joihin kannattaa tutustua. Tässä pieni listaus niistä:

* David Gerstein's Ramapith, Animaatio- ja sarjakuva-asiantuntija David Gersteinin mainio blogi, joka sisältää asiaa vanhoista sarjakuvista. Gerstein on myös tunnettu Disney-käsikirjoittaja.

* Wolfstad, Arthur de Wolfin loistavan sivuston mahtava blogi. Sivustolta löytyy listaukset lähes kaikista Disney-julkaisuista, joita maailmalla on julkaistu. Blogissa taas julkaistaan paljon uutisia Disney-sarjakuvien maailmasta.

* Vintage Disney Collectibles, Disney-historiaa varhaisvuosilta. Sisältää myös paljon wanhoja Disney-tuotteita kuvin.

* Disney History, Ehkä paras Disney-blogi, jota netistä löytyy! Didier Ghezin mainio Disney-historiaan keskittyvä blogi.

* Sekvenskonst, Ruotsalaista osaamista Joakim Gunnarssonin blogissa. Sisältö koostuu erilaisista sarjakuva-aiheisista teksteistä, ei kuitenkaan pelkästään Disneystä.

* Eläköön kuvat!, Ainoa suomenkielinen blogi, joka käsittelee animaatioita. Disneykin on saanut oman osansa, kuten kuuluukin. Mielenkiintoisia tekstejä myös muista animaatioista ja nostalgisista piirrossarjoista.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Aku Ankka Facebookissa - katso linkki!


Aku Ankka-lehti on nykyisin myös virallisesti Facebookissa. Liity sinäkin Akun faniksi heti!

Nyt naurattaa - Disney-animaatiota netistä (laillisesti)

Akuankka.fi näyttää jatkossa myös animaatioita. Ankka-TV nimellä kulkeva "kanava", joka on jo reilun vuoden ollut pystyssä, esittää Disneyn klassisia animaatioita aina vanhoista hurjasteluista uudempiin tuttavuuksiin. Ensimmäistä kertaa Suomessa on nähtävillä mm. Hook Up Your Own Home Theater vuodelta 2007, jossa Hessu opettaa kotiteatterin asentamisen salat. Nyt naurattaa- nimellä kulkeva sarja on taatusti tutustumisen arvoinen...

Sinustako Disney-sarjakuvataiteilija?

Uusimman Roope-setä- lehden palkintotehtävä on vähintäänkin mielenkiintoinen. Siinä etsitään nimittäin käsikirjoitusta dekkaripähkinään. Paras tarina julkaistaan jo tänä vuonna, syyskuun numerossa. Tarinan piirtää valmiiksi tunnettu taiteilija, Miguel! Voittajalle on luvassa sekä mainetta että kunniaa, mutta myös rahallinen palkkio, kuten asiaan kuuluu. Lisätietoa saatte uusimmasta Roope-sedästä, jota saa lehtipisteistä kautta maan. Hintaa lehdellä on 3,5€.

Arvostelu: Aku Ankka 1/2010


Tästä lähtien nimimerkki M.P. kirjoittaa Ankkalinnakkeelle arvostelun/esittelyn aina tuoreimmasta Aku Ankka- lehdestä. Kiitos M.P. (muistakaa antaa myös kommentteja arvosteluista, muutenhan tekstit ovat käytännössä täysin turhanpäiten kirjoitettu. Kommentit voi lähettää joko arvostelun kirjoittajalle suoraan (kirjakas(a)suomi24.fi) tai vaihtoehtoisesti kommentoimalla tätä arvostelua.)!

Aku Ankka 1/2010

Kansi (Carl Barks):

Barksin tarinaan tehty kansi. Roope vetää vetokoiria perässään. Kansi oli mainio. Pidän kansista, jotka kuvaavat jotakin tarinaa lehdestä. Tämä kansi oli tehty onnistuneesti ja virheettömästi.

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja (Carl Barks)

Barks-klassikkoa. Roopesta tehdään lehtijuttu, josta johtuen eräs huijari haastaa hänet oikeuteen maksamattomasta velasta. Roope kuitenkin löytää kuitin, jossa on todiste velanmaksusta ja yrittää viedä sitä oikeustalolle. Tarinan juoni oli seikkailutarinoihin verrattuna piristävän erilainen. Tässä tarinassa eräs koirista oli positiivisella tavalla erilainen. Ko. hahmoihin on uskoakseni helppo samaistua, jolloin pidän niistä paljon. Ne myös tuovat tarinoihin tunteita eri tavalla kuin tavalliset hahmot ja ne luovat tarinalle useita elementtejä, joita ei muilla tavoilla voi saada. Tunteiden suuri määrä ja käyttö harvinaisella tavalla oli suuri plussa tälle tarinalle. Myös Roopen luonteenpiirteenvaihtelut ja varsinkin sen eroavaisuudet valtaosaan tarinoista (mutta se, että ko. luonteenpiirteitä oli käytetty kuitenkin kohtuullisen usein) toi tarinalle omaa makuaan ja pidin siitä. Akun luonteetkin olivat erilaisia kuin monissa muissa tarinoissa, mutta eivät kuitenkaan käyttämättömiä, joten tarinan positiivinen puoli nousee entisestään. Mikäli jotain negatiivista täytyy sanoa, se on toimittajien juoni ja lumitraktori. Se ei vain iskenyt minuun, koska tuntui siltä, että se oli tekemällä tehty, se ei tullut luonnollisena tarinan osana, vaan se oli vain lisätty siihen, jotta saataisiin kätevästi selitettyä toimittajien matka. Tarinan oli todella hyvä. Vuodelle todella mukava avaus!

Mikki Hiiri:Huomisen harmit (Janet Gilbert, Núñez)

Mikki kuvittelee Lassen ajautuvan uudestaan rikollisten luokse Eka Vekarasta johtuen. Mikkiä tavalla, jota on käytetty paljon. En löydä tarinan rakenteesta osia, joita ei olisi käytetty aikaisemmin useita kertoja. Tarina toistaa itseään usein ja monin paikoin yrittää luoda huumoria, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukahauskuus on voimakas tässä tarinassa. Loppuratkaisun voi arvata jo aikaisessa vaiheessa, eikä se yllätä. Myös ennalta-arvattavuus ilmenee tässä tarinassa voimakkaana. Tarinan positiivisiin piirteisiin voi laskea hahmorykelmän, joka oli vaihteleva muihin tarinoihin verrattuna, mutta sitä ei kuitenkaan ollut valittu vain jotta saataisiin mahdollisimman paljon erilaisia hahmoja. Tarina jää auttamatta liian heikoksi Akkariin, koska se ei tuo mitään uutta ja juoni on tylsä (koska se toistaa itseään ja on pitkitetty eikä siinä tapahdu melkein mitään).

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän (Frank Jonker, Comicup Studio)

Mummon nuoruusvuosia. Mummon lehmä varastetaan, jolloin hän lähtee etsimään sitä. Periaatteessa tarinan idea oli hyvä. Toteutuksesta ei valitettavasti voikaan sanoa samaa. Lisäksi muutamat kohdat tarinasta ontuvat. Mummon nuoruusaikoja ei olekaan paljoa kerrottu. Tarina kertoo hieman siitä, mutta vain asioita, jotka ovat täysin erilaisia verrattuna siihen vähään, mitä olemme muualta lukeneet. Uskottavuutta ei tarinalla siten kovin paljoa ole. Juoni etenee sentään sopivalla vauhdilla, mutta jotkin kohdat olivat tarinan juonen kannalta täysin turhia ja tehty vain huumorin kannalta kuitenkaan onnistumatta siinä. Kenties paras esimerkki siitä on se, että kaikki tärkeät henkilöt nukkuvat aina. Lisäksi tarinan loppu oli turhan tylsä ja omaperäisyyttä ei ollut. Useimmissa menneisyyttä käsittelevissä tarinoissa lopussa pompataan nykyaikaan tavalla, joka viittaa menneisyysmuistoihin ja joka epäonnistuu. Tarina olisi voinut olla onnistunut, jos se olisi käsitellyt vain Mummon menneisyyttä jättäen kaiken nykyajasta pois. Nyt se ei tehnyt niin.

Tupu, Hupu ja Lupu: Sovellettua opetusta (Byron Erickson, Ferioli)

On talvi, ja ketään ei huvittaisi istua koulussa, mutta opettajat käskevät niin. Asiaan löytyy kompromissiratkaisu. Tupua, Hupua ja Lupua tavalla, jota on käytetty aivan liikaa. Tarinan idea on perinteinen, mutta juuri sen takia tarina on epäonnistunut. Valitettavasti tämäntapaisia tarinoita on jo nyt aivan liikaa, eikä niitä pitäisi mielestäni käyttää lainkaan. Tarinaa on melkein mahdoton pelastaa, kun jo sen juoni on täysin pilalla. Positiivisia poimintoja on hankala keksiä. Tarinan juoni on niin puhkikulutettu, että sitä ei todellakaan tarvita. Lisäksi monet hahmot ovat todella epäuskottavia, mikä pilaa tarinan lopullisesti. Valitettavasti tarinoista, joiden rakenne on samantapainen, tulemme kärsimään vielä muutaman kerran tämän vuoden aikana.

Kokonaisuus

Avauslehti alkoi hyvin, mutta epäonnistui. Loppua kohti tarinat vain huononivat (huomioimatta sitä, että toiseksi viimeinen tarina voitti niukasti kolmanneksi viimeisen tarinan). Lehti sisälsi myös lopussa turhia juonipaljastuksia seuraavasta lehdestä. Mielestäni aina yllätyksen pitäisi säilyä loppuun asti (eli kunnes numeron saa käteensä). Tietenkin joskus saa kertoa, että seuraava lehti on omistettu Rosalle tai että vuoden 2011 ensimmäinen tarina on Rosan klassikko. Toivottavasti tästä ei tulisi tapa. Vuoden alku sisälsi valitettavasti yhden loistavan tarinan, kaksi keskipituista ja tylsää tarinaa ja yhden pienen ja tylsän tarinan. Kunnon tarinoiden osuus lehdestä oli valitettavan pieni. Toivottavasti seuraavat numerot ovat onnistuneempia.

Arvosanat:

Kansi 8 ½
Kultaa ja kalavelkoja 9
Huomisen harmit 6-
Lehmityttö pelastaa päivän 6
Sovellettua opetusta 5-

Tarinoiden lisäksi lehdessä oli myös Jukka Heiskasen kirjoittama artikkeli Kultaa ja kalavelkoja- tarinasta

torstai 7. tammikuuta 2010

Muutama uusi julkaisu BOOM! Studiolta


















Tammikuun 27. päivä Yhdysvallat saa kaksi uutta sarjakuvajulkaisua - Disney's Hero Squad sekä Wizards of Mickey. Molempien hinta on 2.39$, joten ei muuta kuin koko sarjaa keräämään! Varsinkin Ultra Heroes on kovasti haluttu tänne Suomeenkin julkaistavaksi, joten nyt olisi mahdollisuus lukea näitä seikkailuja kolmannella kotimaisella Disney's Hero Squad- lehdestä. Wizards of Mickey lieneekin jo monille tuttu, onhan kyseistä sarjaa näytetty Suomessakin oman kovakantisen muodossa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Avatar on Pocahontas?


Löysin The Next Web-sivustolta tällaisen. En ole Avataria nähnyt, mutta Te jotka olette, kertokaa toki, onko kovastikin samankaltainen Disneyn Pocahontas- elokuvan kanssa. Ilmeisesti on, joten jää nähtäväksi, mitä Disneyn studioilla tästä tykätään...

maanantai 4. tammikuuta 2010

Aku Ankalle uusi päätoimittaja


Uusimman Aku Ankka-lehden, joka virallisesti ilmestyy 5. tammikuuta, apinalaatikko kertoo kummia. Tämän mukaan nimittäin Aki Hyyppä toimii nykyisin toimituspäällikkönä, kuten ennenkin, mutta lisäksi myös päätoimittajana. Ilmeisesti pesti kattaa kuitenkin vain lähinnä Akuankka.fi:n "päätoimittamisen" ja vastaavana päätoimittajana jatkaa vanhaan malliin sarjakuvaneuvos Jukka Heiskanen (kuvassa).

Uusi Don Rosa- kirja jo tänä vuonna!


Yleensä on ollut tapana, että Don Rosan kokoelmateokset julkaistaan kahden vuoden välein. Ei enää, sillä jo tänä vuonna julkaistaan uusi kirja tältä ankantekijältä, vaikkakaan se ei taida kuulua virallisesti kyseisen taiteilijan uraa kokoavaan sarjaan. Kirja ilmeisesti kantaa nimeä Auringon poika, joka viittaa Rosan samannimiseen tarinaan ja on oletettavasti tilaajalahja uusille Aku Ankan tilaajille.