Asiaa hakusanoista osa 6

Yllättävän usein tänne blogiin löytää porukka vähintäänkin erikoisilla hakusanoilla. Valitettavasti ja harmillisesti näillä kerroilla hakusanaetsivä ei mitä luultavimmin ole löytänyt hakemaansa tietoa - ihan kaikkea Disney-tietoa emme ole saaneet mahdutettua blogiimme. Mutta askel askeleelta täydellisyyttäkin tulee tavoitella, joten olemme jo muutamaan otteeseen päättäneet vastata kävijöidemme kysymyksiin. Aiemmat osat voit tarkastaa täältä, mutta jatketaanpa lukijoita askarruttavien kysymysten ratkaiseminen pidemmittä puheitta!

Mummo Ankan auton rekisterinumero - Mummo Ankan auton rekisterinumerona on Barksin sarjoissa nähty joko 1890 tai 1902. Mainittakoon, että Mummo Ankan auto myös ainoa, jonka mallin Barks otti suoraan oikeasta maailmasta. Eli jos vastaan tulee Detroit Electric Companyn auto vuodelta 1908, älkää ihmetelkö miksi kyseinen kaara saattaa näyttää etäisesti tutulta.

"Tarina taksinkuljettajasta" - Lieneekö monellekaan lukijalle valtaisan suuri yllätys, että Aku Ankka on toiminut monien muiden vakanssiensa lisäksi myös taksikuljettajana. Muun muassa seuraavissa tarinoissa pääset seuraamaan hänen edesottamuksiaan keltaisen pirssin kapteenina:

Kohteliaisuuskisa (Aku Ankka 22/1986)
Taksikuski (Aku Ankka 40/1988)
Taksi vie, taksi tuo (Aku Ankka 31/2010)

Sen lisäksi tarinassa Karhunpalvelus (Aku Ankka 6/1998) Aku toimi peräti taksihelikopterin kuljettajana.

Aku Ankan piilotetut vitsit - Etenkin Don Rosan tarinoissa saattaa hahmojentaustalla näkyä jos jonkinlaista hassuttelua, mutta osaavat suomentajatkin tämän hassuttelupuolen. Piilotettuja vitsejä - tahallisia tai tahattomia - pääsee nimittäin Aku Ankkaan toisinaa livahtamaan myös puhekupliin. Monet näistä aukeaa vain aikuisille ja tarjoaa Ankkalinnan hahmoista vähän erilaisen käsityksen kun perinteisesti ollaan totuttu näkemään. Timo Ronkaisen luotsaama Ankistit on julkaissut Rankka Ankka -nimellä parhaista paloista kaksi kokoamaa, jotka voi ostaa omakseen Ankistien nettisivuilta.

Aku Ankka autonkorjaus - Akun vanha hyrysysy kaipaa tämän tästä korjausta ja laittoa, mutta etenkin Don Rosan tarinassa Monikäyttöauto (Muun muassa Aku Ankka 34/2013) vanha kunnon 313 saa todellisen käsittelyn, kun se puretaan täysin osiinsa.

Aku Ankan uimahyppy kuva - Mainio Barksin piirtämä uimahyppy kuva Akusta on nähty Suomessa Ankkatarinat 2 - Aku Ankka ja uima-allas- kirjan kannessa. Kirja koostuu useasta klassisesta Barks- tarinasta, joskin sarjakuvaruuduista on tehty kuvakirjamainen kokonaisuus eli sarjakuvanystävälle tämä ei välttämättä ole niinkään kiehtova kohde - pienimmille lapsille kuitenkin oikein mainiota iltasatulukemistoa.

Saska Pulkkinen - Saska tuli tunnetuksi Tarzanina parin vuoden takaisessa Tarzan- musikaalissa. Lahjakkaasta ja hyväkuntoisesta näyttelijälupauksesta on siis kyse, pistäkää nimi korvan taakse!

Don Rosan visiitin aikataulut vahvistunut ja tarkentunut

Don Rosa saapuu Suomeen, kuten jo aiemmin totesimmekin. Nyt on hänen aikataulutuksensakin paremmin tiedossa, joten mikäli Donin tapaaminen kiehtoo, kannattaa ohessa oleva lista painaa tarkasti mieleen:

23.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Hansa, Turku
24.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Kirkkokatu, Oulu
25.10. klo 18.00 - 20.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut
26.10. klo 16.30 - 18.00 Akateeminen kirjakauppa Hämeenkatu, Tampere
28.10. klo 14.00 - 16.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut

Edellä mainitut kohteet ovat siis signeeraustilaisuuksia, mutta tämän lisäksi Don Rosan pääsee tapaamaan ainakin 25.10. klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla Helsingin kirjamessuilla, jolloin ankkamaestro on Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän piinapenkissä.

Don Rosa saapuu (jälleen) Suomeen!

Kuva: Ville Tanttu

Ei vuotta ilman Don Rosaa! Ja hyvä niin, sillä onhan Rosa mitä mainioin kirjamessuvieras! Helsingin kirjamessuilla hänet voi tavata Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän haastattelemana torstaina 25. lokakuuta klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla. Vahvistamattomat huhut myös kertovat, että Rosalla saattaisi olla oma myyntipisteensä messuilla, mutta tämän näkee sitten paikan päällä.

Ankkamestarin voi tavata myös Suomen Turussa, sillä hän pistäytyy 23. lokakuuta kello 16.30 - 18.00 Turun Suomalaisessa kirjakaupassa. Mahdollisista muistakin kaupunki- ja kauppavierailuista pyrimme uutisoimaan ensitilassa.

Arvostelu: Roope-setä 454

Roope-sedän joulukuisesta 454. numerosta ei historian siipien havinaa puutu. Numero on Roope-sedän hahmon 70-vuotisjuhlanumero ja mikä vielä historiallisempaa, lehden viimeiseksi jäävä numero. Visukintun syntymäpäivä hoidetaan lehden toimituksellisissa osissa heti kättelyssä alta pois. Juhlasta löytyy toki maininta jo kannesta ja lisäksi kitupiikin syntyhistoria valaistaan erittäin tiiviissä muodossa ensimmäisellä sisäsivulla. Informatiivisista osioista Päivän pamaus keskittyy Roope-setä-lehden historiaan. 

Merkkipäiväjuhlaa vietetään suorastaan asiaankuuluvasti myös sarjakuvasisällön puolella. Johtosarja on vuosikymmenen takaisille Roopen 60-vuotiskemuille laadittu. Carlo Panaron käsikirjoittama Ajan pyörteissä tuo juonikuviollaan selkeästi mieleen Don Rosan Ensilantin tarinan. Molemmissa sarjoissa Milla Magia pyrähtää menneisyyteen näpistämään ensilanttia nuoremmalta Roopelta. Rosan versiossa aikamatka suuntautui aina Roopen lapsuuteen ja ensilantin ansaitsemiseen asti, Panaro vie Millan ja lukijan Klondiken kultaryntäyksen aikoihin. Tarinoita yhdistää sekin, että kummassakin Milla päätyy samaan lopputulokseen. 

Panaron ja piirtäjä Paolo De Lorenzin tuotos on mielenkiintoista luettavaa ja se vertautuu väkisinkin Rosan sarjaan. Kuten tällaisissa tilanteissa tuppaa käymään, ei Rosalle lyödä noin vain vertoja. Juonikuvio on tietysti äärimmäisen herkullinen, mutta siitä ei tälle tarinalle tekijöineen voi oikein suoda pisteitä, sillä malli on selvästi otettu Rosalta. Liiallisella pastissilla ei pitkälle pötkitä. Parempia vaihtoehtoja kunnianosoituksille ovat jatko-osat klassikoille, millä saralla Rosakin on kunnostautunut. Rosan Ensilantin tarina julkaistiin muuten aivan vastikään uusintana Aku Ankan numerossa 47/2017, mikä oikeastaan lisää entisestään tehtyjen tarinavalintojen erikoisuuttakin. 

Johtosarjan lisäksi Carlo Panaro on käsikirjoittaja pitkin vuotta jatkuneen Suuren pokaalijahdin takana. Viimeiseen osaan eli Loppukiriin on piirtäjäksi päätynyt Giampaolo Soldati. Seitsenosaisen tarinasarjan kulku on tullut arvosteluissa järkiään lytätyksi eikä päätös tee poikkeusta. Voisi kuvitella, että viimeinkin tapahtuva loppu olisi helpotus, mutta surullisesti se onkin kuin viimeinen karhunpalvelus kaikille. Helpotusta ei oikein tuo, että Roope-sedän juhlavuosi ja lehden viimeinen ilmestymisvuosi kului merkittäviltä osin alusta alkaen floppaamaan tuomitun tarinasarjan julkaisemiseen. Tapahtuneelle ei enää mitään voi eikä sarjan katkaiseminenkaan kesken ollut ideaalinen saati realistinen vaihtoehto. Sarjan loppua ja vihoviimeistä ruutua voisi pitää sopivana vetona lehden viimeiseen numeroon, mutta tarinoiden laadun pysyessä mielessä ei iloa moisesta synny.

Roope-setä-lehden perinteisiksi vuosien aikana muodostuneet In English - ja dekkaripähkinäosiotkin ovat kuin viimeisen numeron kunniaksi tavanomaista mielenkiintoisempia. Per Hedmanin ja Miguelin dekkaripähkinässä ei muuta erikoisempaa ole kuin se, että mysteeri on venytetty kolmeen sivuun – mikä sekään ei tietenkään ainutlaatuista ole. Englanninkielinen vitsisarja taas on oikea harvinaisuus, sillä siinä nähdään Massimo De Vitan piirtämiä ankkoja tältä vuosituhannelta. De Vita on tunnetusti luopunut hyvin pitkälle Ankka-sarjojen piirtämisestä eikä niitä löydy 2000-luvun puolelta kuin kourallinen. Käsikirjoittaja Massimo Marconin kanssa hän on tehnyt tällaisia yksisivuisia pienen joukon.

Lehden ja samalla Roope-sedän historian viimeinen pitkä sarja on Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin klassikoksi nimetty sarja Cumulus cumitus vuodelta 1979. Tekijät ovat tietysti kiistämättömiä legendoja molemmat, mutta kaikki legendojenkaan käsistä ja aivosopukoista lähtevä ei aina klassista ole. Tarina on varsin hauska ja nokkela ja se on ilo lukea, muttei niin mahtavista elämyksistä sentään päästä puhumaan, että hyvää sarjaa ylempiin kasteihin sitä voitaisiin luokitella. Hyvä on ja keskiverron yläpuolella ollaan, muttei Disney-sarjakuvajulkaisujen tilanne onneksi niin surullinen ole, että tällaisessa tilanteessa olisi syytä tehdä kärrynpyöriä. Erityismaininnan ansaitsevat käännös- ja toimitustyön puurtajat, jotka ovat laittaneet tarinan ensimmäisillä sivuilla Akun puhekuplia riemukkaasti kohdilleen.

Lehden vihoviimeiseksi sarjaksi jää takakannesta löytyvä Giorgio Salatin ja Daniela Vetron Pikku-Aku-vitsi Täydellinen suunnitelma, joka englanninkielisen vitsisarjan ja dekkaripähkinän ohella saa edustaa myös jouluista sisältöä. Tämän viimeisen pikku sarjan myötä päällimmäiseksi jäävä tunnelma kuvastaa myös koko numerosta jäävää mielialaa. Se on hämmentynyt. Tässäkö se oli? Roope-setä-lehden historian viimeinen numero. Suuret kirjat kääntyvät eikä tämän ihmeellisempää saatu aikaiseksi. Numero on kuin suoraan laajasta rivistä satunnaisotannalla valittava tavallinen numero. 

On lehden päättymisen aika, on sen päähahmon juhlan aika ja on vielä joulun aikakin. Kieltämättä jokainen näistä elementeistä on lehdessä tavalla tai toisella esillä, mutta ei niistä mihinkään saa kunnolla otetta. Päätösjuhlat ja haikeiden hyvästien jättäminen jäävät pannukakuksi. Lukijalla oli syytä odottaa satsauksia sisältöön niin sarjakuvan kuin toimituksellisuuden osalta. Kyseeseen olisi ehdottomasti tullut myös tavallista paksumman numeron laatiminen. Se on ollut käytäntönä jo pelkästään hahmon juhlan ollessa kyseessä. Nyt siihen olisi ollut syytä moninkertaisesti. 

Hyvästit Roope-setä-lehdelle eivät ole sellaiset kuin lehden voi katsoa ansainneen ja jollaiseen olisi ollut ehdottomasti syytä. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa liikaa syödä. Muistot jäävät elämään eivätkä vuosien varrella karttuneet lehtirivit, -pinot ja kasat häviä minnekään. On aika antaa tilaa uudelle sekä aito mahdollisuus sille lunastaa paikkansa. Ensimmäinen DuckTalesin numero ilmestyy vielä tämän kuun aikana ja Roope-sedän kanssa tuttuun tapaan se saa osakseen arvostelun. Viimeinen sana ei lopulta olekaan ”loppu”. Se on ”jatkuu”!

Ankronikka tulee taas - tarkastelussa sarjan vanha ja uusi versio

Alkuperäisessä sarjassa Aku jättää sisarenpoikansa Roope-setänsä huostaan.

Arvostelijanammekin toiminut Ville Tanttu päätti tällä kertaa käydä hieman läpi vanhaa ja uutta Ankronikkaa. Vanhempi versio tästä tv-sarjasta on varmasti monien lukijoiden lapsuudesta tuttu rakas animaatiosarja, mutta Villen artikkelissa käydään läpi hieman senkin eroavaisuutta Barksin luomaan sarjakuvamaailmaan:

Disney -sarjakuvissa hauska puoli on se, että koska hahmoja ja tekijöitä on niin paljon, melkein joka vuosi on aihetta juhlaan. Milloin vietetään jonkun hahmon pyöreitä synttäreitä, milloin juhlistetaan tasavuosia täyttävää mestaripiirtäjää. Tänä vuonna mm. ankanpoikien, Iineksen ja Akun 313 -auton ensiesiintymisistä tulee täyteen 80 vuotta. Roope Ankka esiteltiin maailmalle 70 vuotta sitten ja samana vuonna syntyi muuan italialainen mestaripiirtäjä Giorgio Cavazzano. Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta myös taiturimaisten ankkalegendojen Romano Scarpan ja Giovan Battista Carpin syntymistä. Eikä juhlallisuudet siihen lopu. Vuonna 2017, 18. syyskuuta tulee täyteen 30 vuotta siitä kun amerikkalaisissa televisioissa pyörähti käyntiin DuckTales -piirrossarja ja tuolla samaisella viikolla sarja palaa ruutuun upouusin jaksoin.

Ankkalinnake pyysi minua kirjoittamaan mietteitäni uudesta DuckTalesista ja kertaamaan, mitä alkuperäinen sarja piti sisällään.

DUCKTALES 1987-1990

1980-luvun sarjan oli tarkoitus tuoda suursuositut Carl Barksin sarjakuvat ensimmäistä kertaa televisioon.  Ilmeisesti Barksin tarinoiden muuttaminen toi jo heti sarjan suunnitteluvaiheessa mukanaan erinäisiä ongelmia. Sarjakuvakerronta on erilaista tv-kerrontaan verrattuna ja Barksin tarinoiden sisältämät teemat eivät kaikkien mielestä sopineet sellaisinaan koko perheen piirrettyyn. Sarjassa kuitenkin haluttiin keskittyä Barksin luomaan Ankkalinnaan ja nimenomaan hahmoihin mitkä juurikin Barks oli kaupunkiin luonut, joten sen päähenkilöiksi valikoituivat Roope Ankka ja tämän sukulaispojat Tupu, Hupu ja Lupu. Ankanpojathan eivät ole Barksin luomia, mutta 1980-luvun DuckTalesissa hahmot ovat luonteeltaan lähempänä Barksin sarjakuvia kuin taannoisissa lyhytelokuvissa, missä hahmot olivat aiemmin esiintyneet. TV-sarjassa ankanpojat esitettiin tämän tästä nokkelina Sudenpentuina, mikä on juurikin Barksin luoma partiojärjestö.

Barksin luomia hahmoja DuckTalesissa

Barksin luomista hahmoista sarjassa suuressa roolissa ovat myös Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kultu Kimallus ja Kulta-Into Pii. Barksin sarjakuvissa Pii on etelä-afrikkalainen miljardööri ja ikään kuin Roopen paha kaksoisolento, mutta tv-sarjassa Pii asustaa Ankkalinnassa, mikä helpotti hahmon käyttämistä seikkailuissa useammin. Tuotantotiimi teki Piistä skottilaisen ja sarjassa hahmo käyttää kilttiä sekä puhuu liioitellulla skottiaksentilla, mikä osaltaan korostaa sarjakuvien ”paha kaksoisolento”-asetelmaa. Ilmeisesti hahmon suuriin muutoksiin vaikutti myös se, että Etelä-Afrikka oli sarjan ilmestymisen aikoihin poliittisesti arka paikka ja Disney-yhtiö halusi välttää viittauksia apartheidiin.

Pienemmissä rooleissa DuckTalesissa nähdään myös Barksin sarjoista tutut Hannu Hanhi ja Pikkuapulainen.

Carl Barksin sarjakuvien Aku ja Roope

Carl Barks tunnetaan myös Aku Ankan hahmon luonteen kehittäjänä ja ilman Barksia nykyistä tuntemaamme Aku Ankkaa tuskin olisi olemassa. Piirroselokuvissa Aku esitettiin temperamenttisena ja hyvin helposti tulistuvana tuittupäänä. Lyhytelokuven juonet oli usein rakennettu ”Aku vastaan jokin arkinen asia” – asetelman ympärille ja katsojille iloa tuotti nimenomaan animaatioankan raivonpurkaukset. Barksin tarinoissa Aku esiintyy ankanpoikien yksinhuoltajana, hahmona, joka on valmis menemään äärimmäisyyksiin kasvattaakseen pojista kunnon kansalaisia. Tämä Aku on luonteeltaan syvällisempi ja samaistuttavampi kuin piirroselokuvien räjähdysherkkä ankka.

Kun DuckTalesia suunniteltiin 1980-luvulla, Aku oli tuotantotiimin yksi isoimmista ongelmista. Hahmo oli niin suosittu, että sen pelättiin varastavan koko shown päähenkilöksi kaavaillulta Roopelta. Piirroselokuvista tutut jatkuvat raivonpurkaukset ja slapstick -tyylinen kerronta eivät sopineet puolen tunnin jaksoista ja välillä pidemmistä tarinan kaarista koostuvaan tv-sarjaan, eikä yleisölle tunnetuimman hahmon luonnetta uskallettu lähteä muokkamaan. Myös Akun ankkaäänen uskottiin olevan liian vaikeaa ymmärtää. Aku päätettiin lopulta jättää sarjassa vain sivuosaan ja hahmo sai esiintyä ainoastaan tarinan kehyskertomuksessa, missä tämä jättää suojattinsa Roope-setänsä huollettavaksi liittyessään yhdysvaltain laivastoon. Lopulta Aku esiintyi sarjassa ainoastaan 65 jaksoa sisältäneen ensimmäisen kauden kahdeksassa jaksossa. Myöhemmillä tuotantokausilla hahmoon ei edes viitata. Yksi useimmiten vastaantulevista huhuista Akun poissaololle kerrotaan olevan myös se, että sarjan tuotannon alkuvaiheilla Akun pitkäaikainen ääninäyttelijä Clarence Nash menehtyi 80 vuoden iässä.

Ilman Akuakin sarjasta tuli menestys. Disney satsasi siihen taloudellisesti enemmän kuin tuohon aikaan pienen budjetin juttuna pidettyihin piirrossarjoihin yleensä ja riski kannatti. Suuren suosion takia kilpailevat televisioyhtiöt alkoivat panostaa omiin piirrossarjoihinsa.

Mm. "Back to the Klondike" kääntyi sarjakuvasta animaatiosarjan jaksoksi

DuckTales ei lainannut Barksilta ainoastaan hahmoja vaan kierrätti myös juonia tämän muistettavimmista sarjakuvista. Tv-sarjan jaksoiksi kääntyivät sellaiset klassikot kuin The Status Seeker, The Horseradish Story, The Secret of Atlantis, The Golden Fleecing, Micro Ducks From Outer Space, The Giant Robot Robbers, Lost Crown Of Genghis Khan, Hound Of Whiskervilles, Land Beneath the Ground, Lemming with the Locket, Back to the Klondike, Old Castle's Secret, Only a Poor Old Man, The Unsafe Safe ja Trala la.  Myös tv-sarjan jaksot A Drain on the Economy, Working for Scales sekä Once Upon a Dime lainaavat juonielementtejä Barksin tarinoista.

Sarjaa varten luotiin myös liuta ennennäkemättömiä hahmoja kuten Roopen hovimestari Duckworth (suom. Ankenström), uskalias lentäjä Launchpad McQuack (Heimo Huima), ankanpoikien sudenpentuystävä Doofus Drake (Sulo Sählä), Roopen taloudenhoitaja Mrs. Betina Beakley (Rva. Selma Taateli), sekä tämän tyttärentytär Webby Vanderquack (Tepa) (joka lienee luotu Carl Barksin luomien Iineksen sisarentyttärien Leenun, Liinun ja Tiinun pohjalta). Toisella ja kolmannella kaudella mukaan tuli sellaisia hahmoja kuin aikamatkalla salamatkustajana Ankkalinnaan päätynyt luola-ankka Bubba ja tämän lemmikkitriceratops Tootsie, sekä siviilissä Roopelle työskentelevä, mutta salaisen identiteetin omaavana supersankarina GizmoDuckina (Turboankka) toimiva Fenton Crackshell (Maukka Munankuori), Fentonin aina televisiota tuijottava äiti M’ma Crackshell ja tyttöysvävä Gandra Dee. Myös sarjan pohjalta tehdyssä elokuvassa DuckTales the Movie: Treasure of the Lost Lamp ensiesiintymisensä tehnyt Dijon nähtiin tv-sarjan neljännellä kaudella.

DuckTalesin äänirooleista vastasivat mm. sellaiset alan ammattilaiset kuin

Alan Young – Roope Ankka

Terry McGovern – Heimo Huima

Russi Taylor – Tupu, Hupu ja Lupu sekä Tepa

Joan Gerber – Rouva Taateli

Chuck McCann – Ankenström

Hal Smith – Pelle Peloton

Brian Cummings – Sulo Sählä

June Foray – Milla Magia

Frank Welker – Bubba

Hamilton Camp – Maukka Munankuori

Tony Anselmo – Aku Ankka

DuckTalesin kaksiosainen finaali esitettiin yhdysvalloissa peräkkäisinä päivinä 27.-28.11.1990.

REBOOT

Roope Ankan hahmon täyttäessä 70 vuotta ja alkuperäisen DuckTalesin täyttäessä 30 vuotta, Disney XD -kanava tuo sarjan uudestaan televisioihin. Uutta sarjaa mainostettaessa on mainittu sen tuovan saman energian ja seikkailuhengen uuden sukupolven tavoitettavaksi kuin mikä vanhassakin oli, ja nähtyäni 12.elokuuta julkaistun 45minuttisen pilottijakson, tähän on luottaminen.

Uusi Ducktales (2017) tekee kunniaa niin alkuperäiselle tv-sarjalle kuin tietenkin Carl Barksin tarinoille, mutta nyt myös jossain määrin Don Rosan sarjakuville ja Disneyn klassisille lyhytelokuvillekin, lisäten mukaan tuoreilta tuntuvia elementtejä.

Uusi sarja aloittaa täysin ennennäkemättömän tarinan, jossa pääossassa on ankkojen koko perhe. Tällä kertaa Akua ei ole unohdettu, vaan hahmo on yhtä suuressa osassa kuin Roope, Heimo Huima tai ankanpojatkin. Kaksiosaisessa pilottijaksossa, mikä kantaa nimeä ”Woo-oo!”, Aku ja Roope eivät ole puhuneet toisilleen kymmeneen vuoteen. Ankanpoikien lapsenvahti ei pääse tulemaan paikalle, joten Akun on vietävä lapset Roopen kartanon taloudenhoitajan vahdittavaksi siksi aikaa, kun hän itse käy työhaastattelussa. Roope kuitenkin osuu paikalle ja riitaisan jälleennäkemisen jälkeen pojille selviää, että maailman rikkain ankka on heidän isosetänsä. Aluksi ynseästi poikakolmikkoon suhtautuva Roope oppii pitämään lapsista kun heidän aiheuttamat ongelmat ja vaarantilanteet saavat hänet tuntemaan olonsa nuoreksi jälleen. Erinäisten käänteiden jälkeen koko ankkaperhe muuttaa Roopen kartanoon asumaan ja kymmenen vuoden välirikko Akun kanssa saa viimein väistyä ja Roopen aarteiden seassa odottaa vielä suuri ankanpoikiin liittyvä mysteeri selvitettäväksi.

Ratkaisevassa osassa oleva maalaus

Uudessa sarjassa korostetaan hahmojen sarjakuva-alkuperää. Toisin kuin jotkut ovat saattaneet luulla, uusi DuckTales ei pyri kopioimaan Carl Barksin tai Don Rosan piirrostyyliä, vaan sarjakuvamaisuus tuodaan esille muilla tavoin. Roope pukeutuu sarjakuvista tuttuun punaiseen nuttuunsa ja Akun yllä näemme ensi kertaa mustan merimiesasun. Animaation taustat ovat pistevarjostuksineen kuin suoraan sarjakuvasta. Sarjakuvan alkuperää korostetaan erityisesti tv-sarjan introssa, missä hahmot hyppivät ruudusta toiseen ja jopa ulos sarjakuvan sivuilta. Kovimmat Barks tuntijat saattavat huomata, että introssa on neljä kohtausta, mitkä on henkiin herätettyjä Barksin maalauksista. Barksin maalauksia viljellään sarjassa itsessäänkin taajaan. Roopen kartanon seinät ovat täynnä tauluja, jotka mukailevat tuttuja maalauksia. Kuvien seasta voi bongata myös Don Rosan sarjakuvista tutut Roopen vanhemmat ja Roopen itsensä kymmenvuotiaana pojankoltiaisena.

Muutoksiakin on tehty. Tupu, Hupu ja Lupu ovat saaneet uudessa sarjassa enemmän yksilöllisiä luonteenpiirteitä, eivätkä ole enää vain yksi hahmo kolmessa kehossa. Alkuperäisessä sarjassa Tepa oli äärimmilleen stereotypisoitu tyttölapsi nukkeineen ja leikkiteeastioineen, joka etsi hyväksyntää itseään hieman vanhemmalta (?) ankkakolmikolta. Uudessa sarjassa Tepa vaikuttaisi olevan enemmänkin kolmikkoa eteen päin vievä voima. Herkästi innostuva fanityttö, kuka haluaa selvittää ankkain suvun koukeroisimmatkin mysteerit. Tämä Tepa on huomattavasti alkuperäistä kiinnostavampi hahmo. Rouva Taateli taas ei ole enää vain Roopen kartanosta huolehtiva taloudenhoitaja vaan hänelle on rakennettu hurja taustatarina, mikä avautunee sarjan edetessä. Uudessa sarjassa hän on mukana myös Roopen henkivartijana. Heimo Huima on lähimpänä 1980-luvun DuckTalesia ja Roopesta huokuu ärtyisä, mutta pohjimmiltaan perhettään rakastava sarjakuvavastineensa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Aku on nyt tasavertainen jäsen sarjassa ja tässä versiossa hahmoon otetaan elementtejä niin vanhoista slapstick -tyylisistä klassikkolyhäreistä kuin sarjakuvista tutusta moniulotteisemmasta Akusta. Akun äänestä on ajoittain hieman haastava saada selvää, mutta alkuperäisessäkin sarjassa hahmoa näytellyt Tony Anselmo tekee roolissa kuitenkin oikein hyvää työtä.

Muut ääniroolit ovatkin sitten laitettu kokonaan uusiksi. Ankanpoikien yksilöllisistä äänistä vastaavat mm.  Community -sarjasta tuttu Danny Pudi, esimerkiksi Parks and Recreationissa näytellyt Ben Schwartz, sekä suositusta Saturday Night Live -ohjelmasta tuttu Bobby Moynihan. Heimo Huiman äänenä toimii niin ikään SNL:stä tuttu Beck Bennett, Rouva Taatelina puhuu mm. The Neighborsissa mukana ollut Toks Olagundoye, Tepan ääniroolista vastaa vaikkapa Raising Hope -tilannekomediassa näytellyt Kate Micucci.

Edesmennyt Alan Young jätti suuret saappaat täytettäväkseen Roope Ankan roolissa. Hän ehti lainata ääntänsä Roopelle yli kolmen vuosikymmenen ajan ja oli siinä ajassa saanut suuren fanikunnan. Alan Youngin Roope on hurmaavine skottiaksentteineen itsellenikin ollut se rakkain ja siksi minua jännitti, jopa hieman pelotti kuulla, kuka oikein perisi Roopen roolin mestarimaiselta Youngilta, joka kuitenkin puhui Roopea vielä viime vuonna tuotetuissa upouusissa Mickey Mouse lyhäreissäkin, vain hieman ennen kun menehtyi 96 vuotiaana. Mutta kun silmiini sattui uutinen skotlantilaisen David Tennantin kiinnittämisestä Roope Ankan rooliin, kaikki pelkoni olivat tiessään. Useimmille mies on varmasti tuttu Doctor Who -sarjasta ja minäkin hänet sieltä tiesin, mutta varsinaisen vaikutuksen näyttelijä oli minuun tehnyt Marvelin sarjakuviin pohjautuvassa tv-sarjassa Jessica Jones, missä Tennant näytteli hienosti sarjan ensimmäisen tuotantokauden vihollista Kilgravea.

Muut roolit eivät paljon edellisille kalpene, kuten alla olevasta listata voi huomata:

Paul F. Tompkins – Hannu Hanhi

Jim Rash – Pelle Peloton

Allison Janney – Kultu Kimallus

Margo Martindale – Konnamuori

Eric Bauza - Karhukopla

Keith Ferguson - Kulta-Into Pii

Lin-Manuel Miranda – Maukka Munankuori/Turboankka

Josh Brener - Mark Beaks.

Listan viimeisin on sarjaa varten luotu täysin uusi hahmo.

Kaiken uutisoinnin ja lupaavalta vaikuttavan pilottijakson jälkeen minulla on suuri luotto uuteen tekijätiimiin ja heidän luomaan sarjaansa, mikä tuntuu olevan täynnä yllätyksiä ja viittauksia sarjakuvien lisäksi mm. myös vanhoihin klassisiin Disneyn tv-sarjoihin. Hyvin sarjakuvani tuntevana jotkin tv-sarjaa varten tehdyt muutokset auheuttavat hieman närää, mutta uskon lämpeneväni niillekin, kunhan sarja pääsee kunnolla vauhtiin ensi kuussa.

Entä milloin tästä kaikesta pääsee nauttimaan suomeksi? Mitään ei ole vielä vahvistettu, mutta Aku Ankka-lehden toimitus on puhunut, että uutta Ankronikkaa nähtäisiin meillä ensi vuoden alusta lähtien. Sitä siis odotellessa...

Disney-sarjakuvan satoa syksyllä

Syksyllä ilmestyvistä Disney-sarjakuvakirjoista on tullut perinteisesti jo tietoa. Luvassa on jälleen niin uusia osia tuttuihin kirjasarjoihin kuin mielenkiintoisia yllätyksiäkin. Kirjat on listattu alla ilmoitetun julkaisuaikataulun mukaisessa järjestyksessä. 

Minä Taikaviitta
Noin 200 sivua
ISBN 978-951-32-4463-7
Suositushinta 36,00 €
Ilmestyy viikolla 37/2017

Carl Barksin parhaat sarjat 8 - Koralliluolan kummitus
240 sivua
ISBN 978-951-32-4465-1
Suositushinta 29,00 €
Ilmestyy viikolla 41/2017

Sammon salaisuus -juhlapainos
Noin 210 sivua
ISBN 978-951-32-4466-8
Suositushinta 39,00 €
Ilmestyy viikolla 41/2017

Cafe Zombo
48 sivua
ISBN 978-951-32-4464-4
Suositushinta 33,00 €
Ilmestyy viikolla 42/2017

Cowboy Mikki - Floyd Gottfredsonin hurjimmat villin lännen seikkailut
136 sivua
ISBN 978-951-32-4462-0
Suositushinta 33,00 €
Ilmestyy viikolla 42/2017

Aku Ankka ja Suomi - Suomen historia räpylävinkkelistä
Noin 100 sivua
ISBN 978-951-32-4461-3
Suositushinta 29,00 €
Ilmestyy viikolla 44/2017

Minä Taikaviitta on perinteisessä jättikirjojen ulkoasussa julkaistava Taikaviitta-sarjoja sisältävä teos. Cafe Zombo on ranskalaisen sarjakuvapiirtäjän Régis Loiselin laatima Mikki-sarja, joka jatkaa viime syksynä ilmestyneen Mikin hulluimmat seikkailut -albumin tiellä. Aku Ankka ja Suomi -kirjaan taas on koottu Suomen 100-vuotisjuhlavuoden aikana Aku Ankka -lehdessä nähtävät juhlasarjakuvat ja -kannet faktapläjäyksineen.

Sammon salaisuuden juhlapainos osuu sekin mukavasti juhlahumuun. Se on laadittu samoin periaattein kuin kaksi vuotta sitten julkaistu Kadonneen kirjaston vartijoiden juhlapainos. Carl Barksin parhaat sarjat jatkuvat kahdeksanteen osaansa ja Floyd Gottfredsonin klassikoita nähdään jo neljättä vuotta perätysten jättikirjakoossa. Gottfredson-julkaisujen vakiintuminen Barksin ja Rosan kaltaisten nimien rinnalle on suuri ilo! Sen sijaan surullista on, ettei Disney-sarjakuvan legendan Romano Scarpan (1927–2005) syksyistä 90-vuotissyntymäpäivää ole tällä tietoa katsottu kovakantisen kokoelman arvoiseksi.

Don Rosa otsikoissa kotiosavaltiossaan

Kuvakaappaus Lexington Herald-Leaderin kotisivulta 2.12.2016.

Don Rosa on usein verrannut suursuosiotaan Euroopassa tuntemattomuuteensa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Vihdoin Rosa kuitenkin saa osan ansaitsemastaan huomiosta myös rapakon toisella puolella. Hänen kotiosavaltiossaan Kentuckyssa julkaistava sanomalehti Lexington Herald-Leader on nimittäin tehnyt miehestä laajan artikkelin, jossa luodataan tämän uraa. Rosaa kuvataan otsikossa kuuluisimmaksi kentuckylaiseksi, josta et ole koskaan kuullut. Eiköhän tämän jutun myötä yhä useampi amerikkalainen ole kuullut Rosasta, sillä lehden Internet-sivuilla juttu on nostettu ykkösuutiseksi!

Artikkelin pääset lukemaan tästä linkistä!

Don Rosan aikataulu Helsingissä

Rakastettu Ankka-legenda Don Rosa saapuu jälleen maahamme, kuten Ankkalinnakkeessakin jo aiemmin kerrottiin. Vierailu osuu Helsingin Kirjamessujen ajalle eli 27.-30. päivälle tätä kuuta. Rosa-tapahtumia on luvassa peräti neljän päivän ajan ja suurin osa niistä sijoittuu nimenomaan Kirjamessuille. Tässä selvitys aikatauluista:

Torstaina 27.10. Rosa signeeraa Kirjamessuilla Sanoman Aku Ankka -osastolle tehdyllä Don Rosa -kojulla ilmoituksen mukaan "koko päivän ilman häiriöitä".

Perjantaina 28.10. Rosa on Kirjamessujen Rosa-kojulla klo 10.00-12.00. Sen jälkeen hän siirtyy Suomalaisen Kirjakaupan messuosastolle ja signeeraa siellä klo 12.00-13.30. Klo 14.00 Rosa palaa Rosa-kojulle ja pysyy siellä messujen sulkeutumiseen asti perjantain osalta.

Lauantaina 29.10. Rosaa haastatellaan klo 10.30 Kirjamessujen päälavalla. Klo 11.30-15.00 hän signeeraa jälleen Rosa-kojulla. Klo 15.30-18.30 Rosa on Suomalaisessa Kirjakaupassa Helsingin keskustassa Aleksanterinkadulla.

Sunnuntaina 30.10. Rosa signeeraa klo 10.00-12.00 Kirjamessujen Rosa-kojulla. Klo 12.30-15.00 hänet löytää Helsingin keskustasta Akateemisesta Kirjakaupasta signeeraamasta.

Lisäksi on puheita tapahtumasta tiistaina 25.10., mutta siitä ei ole toistaiseksi julkistettu tietoa.

Varautukaa aikatauluissa tapahtuviin muutoksiin ja jonottamiseen!

Kemin sarjakuvapäivillä Tarmo Peltokosken Don Rosa -pianotulkintaa

Kemin sarjakuvapäivät järjestetään lokakuussa viimeistä kertaa. Tapahtuma on ilmainen ja se pidetään lauantaina 15. lokakuuta Kemin sarjakuvakeskuksessa Sauvotalossa. Jo tapahtuman aattona on kuitenkin luvassa ankallista kulttuuriohjelmaa. Perjantaina 14. lokakuuta Kemin kulttuurikeskuksessa järjestetään nuoren, palkitun pianistin Tarmo Peltokosken konsertti, joka perustuu Don Rosan Aku Ankka -piirroksiin. Konsertti on osa sarjakuvapäiviä. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen elämys!

Don Rosa -dokumentille palkinto

Tekeillä oleva Don Rosa -aiheinen dokumentti The Scrooge Mystery on voittanut 10 000 dollarin arvoisen The Audience Award -palkinnon. Voittajaa saattoi äänestää kuka tahansa Internetin välityksellä ja The Scrooge Mysteryn puolesta käytiinkin äänestysaikana kampanjaa muun muassa Facebookissa. Dokumentin tekijät ovat kiittäneet äänestäjiä dokumentin Facebook-sivulla ja lupaavat kaikille äänestäneille näytteen työstä. The Scrooge Mysteryn on tarkoitus tulla julkaistuksi ensi vuonna Roope Ankan hahmon 70-vuotisjuhlan alla.

Giorgio Cavazzano visiitillä syksyllä

Don Rosan lisäksi Suomi saa syksyllä myös toisen legendaarisen ankantekijän vieraakseen. Tänään ilmestyneessä Aku Ankka -lehdessä paljastetaan, että Giorgio Cavazzano on tulossa vierailulle. Lehdessä ei vielä virkottu tulevasta enempää, mutta Ankkalinnake pitää realistisena ja toivottavanakin sitä, että Cavazzanon visiitti osuisi samaan ajankohtaan Rosan vierailun ja Helsingin kirjamessujen kanssa eli lokakuun loppuun.

Taannoin muuten ilmeni, että Rosa ja Cavazzano voisivat olla keskenään kaukaista sukua, sillä Rosan suku on lähtöisin Cavazzanon kotikaupungista Venetsiasta ja Cavazzanon isoäidin sukunimi oli Rosa. Tästäkin johtuen nämä ahkerat Suomen-kävijät olisi paikallaan saada samaan aikaan samaan paikkaan!

Cavazzanon käynnin syynä on syksyn kirjauutuuksiin kuuluva Ankka vailla menneisyyttä, joka vuonna 2011 julkaistun Elävän kuvan taian tavoin sisältää Cavazzanon Disney-sarjakuvaversioita kuuluisista elokuvista. Kirjan nimitarina pohjautuu Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä ja sen on käsikirjoittanut Kari Korhonen.

Don Rosa tulossa Helsingin Kirjamessuille

Don Rosa on jälleen tulossa käymään Suomessa, kertovat tämän Facebook-sivut. Rosan vierailu kohdistuu lokakuulle ja ohjelmassa on kirjojen signeerausta ainakin Helsingin Kirjamessuilla, jotka tänä vuonna järjestetään 27.-30. lokakuuta. Rosan on tarkoitus käydä signeerauskiertueen merkeissä myös muutamassa muussa helsinkiläisessä kohteessa.

Aiemmassa päivityksessä Rosan lokakuinen turnee Saksassa, Belgiassa ja Suomessa julistettiin Special Chile Pepper Touriksi. Rosa tunnetaan erityisen tulisten chilipippurien ystävänä ja hän kasvattaakin niitä omassa puutarhassaan. Kaksi vuotta sitten Rosa innostui heittelemään kasvattamiaan chilipippureita yleisölle, joten kenties tänäkin vuonna paikalle pääsevien on mahdollista saada maistiaisia - tosin mielessä kannattaa pitää Aku Ankan päätoimittajan Aki Hyypän esittämä varoitus chilipippureiden tulisuudesta, joten suin päin niitä ei kannata popsia.

Kristus-patsas sensuroitiin Taskarin kannesta

Tarkkasilmäiset Taskarin lukijat ovat huomioineet Facebookissa, että ensi kuussa ilmestyvästä Aku Ankan taskukirjan numero 443 Rio, ohoi! kannesta on poistettu ankallistettu versio Rio de Janeiron kuuluisasta maamerkistä, Jeesus Kristusta esittävästä Cristo Redentor -patsaasta. Andrea Frecceron piirtämä kansi on julkaistu aiemmin seitsemässä eri maassa, mutta jokaisessa niistä patsas on jätetty kuvaan mukaan.

Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä kertoi Nyt-liitteen verkkosivuilla, että kuva olisi voinut loukata jotakuta eikä ketään haluttu "tökkiä ideologiselle alueelle". Osittain päätös johtui siitä, että kyseessä oli kansikuva. Hyyppä muistuttaa patsaan nähdyn Don Rosan tarinassa [Seitsemän (miinus neljä) rohkeaa caballeroa, AA 21-23/2005, huom.]. Kirkkoja ja muita uskonnollisia elementtejä on esiintynyt myös muissa tarinoissa. Hyyppä kiistää sensuurihaaveet ja sanoo Aku Ankan haluttavan säilyvän sellaisena, ettei se mene liian lähelle uskontoa tai ihmisten henkilökohtaista vakaumusta.