Päätoimittaja Aki Hyyppä kertoo Roope-sedästä ja DuckTalesista

Ankkalinnake kertoi eilen, että vuodesta 1978 ilmestynyt Roope-setä-lehti lakkautetaan. Lehden viimeinen numero ilmestyy joulukuussa. Tilalle tulee DuckTales-niminen lehti, jonka nimi on peräisin Ankronikka-animaatiosarjan englanninkielisestä alkuperäisnimestä. Alun perin 1980-luvun lopulta tutusta sarjasta alkoi tänä syksynä pyöriä Yhdysvalloissa uusi versio. Aku Ankan ja Roope-sedän päätoimittaja Aki Hyyppä kertoo Ankkalinnakkeelle Roope-sedän lakkauttamispäätöksen taustoista ja uudesta DuckTales-lehdestä.

Pääsyy Roope-sedän lakkauttamiselle on Hyypän mukaan se, että lukijatutkimukset ovat osoittaneet lehteä pidetyn yksipuolisena julkaisuna, joka keskittyisi vain Roopen raha-asioihin ja taisteluihin Karhukoplaa ja Milla Magiaa vastaan. "Se ei tietenkään pidä paikkaansa, ja lehteä oikeasti lukevat tietävät sen hyvin. Tällä vuosituhannella olemme uusineet Roopen konseptia jo moneen otteeseen, mutta se ei ole vaikuttanut maineeseen", Hyyppä toteaa.

Kun Roope-setä oli sisällöllisesti sama lehti kuin muissa maissa, olivat sarjat Hyypän mukaan pahimmillaan kuin Taskarin jämiä. Vaikka toimitus alkoi 2000-luvun alussa tehdä tarinavalinnat itse nostaen lehden laatua uudelle tasolle, oli vanhasta leimasta vaikea päästä. Hyyppä sanoo, ettei Roope-setä eronnut riittävästi Taskareista. "Roope-sedän 70-vuotispäivää olemme käyttäneet vitsimielessä hyvänä tekosyynä vetäytyä logohahmon virasta itse seikkaluihin", hän lisää leikkisästi viitaten lakkautuksen osumiseen hahmon juhlavuoteen.

Roope-sedän viimeiseksi jääneen uudistuksen myötä aloitetut Platinanumerot ovat saaneet kehuja. Konsepti lopetetaan tästä huolimatta samalla kertaa Roope-sedän kanssa. "Platina-konsepti on kyllä mahtava, mutta senkin jatkaminen olisi ollut hankalaa. Nytkin menemme jo osittain toista kierrosta tekijöissä. Vaikka olisi upeaa tehdä vähän kieli poskessa Giuseppe Perego -platina, se tuskin säväyttäisi muita kuin paatuneimpia harrastajia", Hyyppä kertoo. Hän lisää, että platinanumeroita vastaavaa sisältöä voidaan toteuttaa Teema-Taskareissa ja Aku Ankka Ekstran Teemanumeroissa.

Roope-sedän paikan julkaisukartalla ottava uusi DuckTales-lehti ei formaatiltaan orjallisesti seuraa edeltäjänsä jalanjälkiä. Sivumäärä pysyy samana, mutta lehden koko kasvaa. Julkaisutiheydessä palataan kuukausirytmiin. "DuckTales on 100-sivuinen kuukausilehti, koko kasvaa HS Teeman kokoon ja paperi on mainio UPM Fine. Tavoitteena on materiaalienkin puolesta siis laatulehden fiilis", Hyyppä sanoo. Roope-sedän tilaajat pidetään DuckTalesin kelkassa mukana, sillä Hyyppä kertoo tilaajien jatkavan uuden lehden tilaajina. Yksityiskohdat sen suhteen tarkentuvat vielä.

Hyyppä on jo aiemmin Sanoman sivuilla kertonut, että Roope-sedästä tuttuja tarinasarjoja jatkaa ilmestymistään DuckTalesin sivuilla. Hän vahvistaa Ropsun suosikkisarjojen jatkon ja toivoo uuden lehden suhteen myös lukijoilta toiveita. Italialaissisältö ei ole katoamassa tai jäämässä vain Taskarien täytteeksi. "Topolinossa on valtavasti laatukamaa, jota emme ole ikinä Suomessa käyttäneet!" Hyyppä hehkuttaa.

DuckTales-lehden aloittaminen viittaa vahvasti siihen, että uusi Ankronikka-sarja alkaisi myös Suomessa. Hyyppä vahvistaa, että sarja on tulossa ja että yhteistyökumppanina on Nelonen, mutta aikataulua hän ei voi vielä paljastaa. Animaatiosarjan ja sarjakuvalehden yhteispelillä Hyyppä toivoo saatavan aikaan kunnon DuckTales-innostuksen.

Kysymykseen siitä, miksi lehti käyttää englanninkielistä alkuperäisnimeä DuckTales eikä Ankronikka-suomennosta, Hyyppä paljastaa sen olleen Disney-yhtiön toive. "Disney toivoi, että TV-sarjasta käytetään kaikkialla DuckTales-nimeä. Ankronikka on oiva käännös ja sanaleikki, mutta muistuttaa ehkä vähän vanhanaikaisesta sarjasta ja sarjiksista. Sillä on taattu nostalgia-arvo, mutta uusi DuckTales on aika lailla eri puusta veistetty", hän kertoo.

Hyyppä paljastaa myös Disneyn kyselleen ehdotuksia uuteen sarjaan. "Disney kysyi myös meiltä pari vuotta sitten toiveita uutta DuckTalesia varten, ja aika moni toivomamme juttu on otettu huomioon! En tiedä, toivoivatko muut Carl Barksin tuotannosta ponnistavia seikkailuja kuten me, mutta tämä toive ainakin otettiin huomioon ja Barksilla Disney promoissaan ratsastaa. Lupaa muuten hyvää!" Hyyppä suitsuttaa. Hän ei ole kehuineen yksin, sillä sarjan alku on otettu Yhdysvalloissa hyvin vastaan ja esimerkiksi sen Internetin arvioita keräävissä palveluissa saamat keskiarvot ovat verrattain oikein hyviä.

Ennen DuckTalesin aloittamista Roope-setää nähdään vielä kahden numeron verran: Giorgio Cavazzano -platinanumero ilmestyy tässä kuussa ja lehden viimeiseksi jäävä, 454. numero joulukuun alussa. Lehden ansiot eivät jää unholaan. "Roope-setä oli Taskarin jälkeen merkittävin Akkarin laajennus, jossa esiteltiin Topolinon piirtäjiä ja meininkiä. Toimitussivuineen kaikkineen Roope oli ehkä toimituksellisin lehtemme, Akkarissa kun Oma Nurkka ja muut toimitukselliset sivut ovat vain yhden sivun mittaisia. Ennen kaikkea Pekka Tuliaran mainioita Klubimestarin palstoja ja muita Roopen ominaisuudessa kerrottuja tarinoita kaivataan edelleenkin", Hyyppä pohtii.

Hyypän omakohtaiset muistot Roope-sedästä lähtevät jo lehden aloitusvuodesta 1978, jolloin hän kertoo pontevana ekaluokkalaisena saaneensa manguttua ensimmäisen Roopen. Myöhemmin hän oli Roope-sedän vastuutoimittajana 2000-luvun alkuvuosina. "Vanhojen Romano Scarpan sarjojen kaivaminen on minulle ehkä rakkain muistoni Roopesta", hän tunnelmoi. "Samoin Platinanumerot voisin katsoa yhdeksi Roopen kohokohdaksi unohtamatta 80-luvun klubimerkkejä, kortteja ja onnenrahoja."

Kaiketi mikään ei ole tässä maailmassa pysyvää ja vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Hyyppä tiivistää suomalaisen Disney-sarjakuvajulkaisujen historian käännekohdan samalla valoa tulevaan suunnaten: "Roope-setä oli mainio paketti, mutta onneksi saamme siirrettyä sen parhaat puolet eteenpäin uuteen lehteen!"

Ankallisvaalitentissä Ben Zyskowicz ja Antti Kaikkonen

Antti Kaikkonen. © Antti Kaikkonen

Ben Zyskowicz. © Eduskunta

Tässä kuussa käytävien eduskuntavaalien kunniaksi Ankkalinnake päätti haastaa ehdolla olevia kansanedustajia ankallisvaalitenttiin, jossa nämä saivat vastattavakseen tukun kysymyksiä omasta Ankka-historiastaan sekä todellista päivänpolitiikkaa ja Ankkalinnan maailmaa sekoittavia kysymyksiä. Tarkoitus oli saada tenttiin mukaan edustajat neljästä suurimmasta puolueesta, mutta valitettavasti mukaan pyydetyillä SDP:n ja perussuomalaisten edustajilla ei ollut kiinnostusta vastata haasteeseen. Tenttiin osallistuivat kokoomuksen Ben Zyskowicz Helsingin vaalipiiristä ja keskustan Antti Kaikkonen Uudenmaan vaalipiiristä.

Onko kotitalouteenne tullut joskus Aku Ankka?

Ben Zyskowicz: Ei ole.

Antti Kaikkonen: Kyllä on, montakin vuotta.

Mikä on ensimmäinen muistonne Aku Ankasta?

BZ: Joskus jollakin kaverilla näin lehden.

AK: Aku oli lapsuuteni sankari. Pidin häntä väärinymmärrettynä ja usein maailma kohtelikin häntä kaltoin. Ilo oli sitä suurempi aina silloin, kun Aku onnistui jossain.

Kuka on suosikkihahmonne?

BZ: Ei ole.

AK: Kyllä se nimenomaan Aku on. Mutta kunniamaininnan voisin antaa Pelle Pelottomalle.

Entä suosikkitekijä?

BZ: Ei ole.

AK: Olen vanhan koulukunnan miehiä, ja pidän Carl Barksia parhaana. Mutta täytyy sanoa, että myös esimerkiksi Don Rosa on todella mainio.

Onko Teillä suosikkitarinaa tai jotain Aku Ankassa tapaamaanne, joka on erityisesti jäänyt mieleen?

BZ: Ei ole.

AK: On niitä moniakin. Jostain syystä mieleeni on jäänyt paljon koirahahmoja, kuten Jäyhä jököttäjä. Tai se, kun Kenraali Nuuh harhautettiin jäljiltä alunalla. [Jäyhä jököttäjä, mm. AA 9/1977 ja Kauhujen päivä, mm. AA 27/1960 ja 12/2008, toim.huom.]

Mitä mieltä olette Aku Ankan Suomessa saavuttamasta kansansuosiosta? Mistä arvelette sen johtuvan?

BZ: En osaa sanoa.

AK: Sitä pitäisi varmaan jonkun tutkia enemmänkin. Voisiko se lähteä siitä, että moni meistä kokee hengenheimolaisuutta Akun kanssa ja kokee Hannu Hanhen ehkä hieman ärsyttävänäkin hahmona. Jospa tämä liittyy perinteiseen Suomi-Ruotsi-asetelmaan?

Luetaanko eduskunnassa Aku Ankkaa? Näkyykö Aku Ankka jollain tavoin eduskunnan työskentelyssä?

BZ: Ei tietääkseni.

AK: Eipä taideta lukea, ainakaan julkisesti, eikä se muutenkaan ihmeemmin näy. Kaipa siitä voisi tulla sanomista…

Onko urallanne tullut joskus vastaan tilannetta, joka on kuin Aku Ankasta?

BZ: Ei ole.

AK: No, voin kertoa, että olen muutaman kerran löytänyt itseni tilanteista, joita on ollut vaikea todeksi kuvitella. Välillä aika vaikeistakin. Mutta aina noustu on, kokemusta viisaampana, kuten Akukin.

Aku Ankka saa vuodesta toiseen ääniä vaaleissa. Itse asiassa (ainakin kuuluisan kertomuksen mukaan) Kalle Anka olisi Ruotsissa valittu valtiopäiville 1980-luvulla, mikäli tälle annetut äänet olisi hyväksytty! Millainen poliitikko Aku olisi? Mihin puolueeseen hän kuuluisi? Miten yhteistyö hänen kanssaan sujuisi?

BZ: Aku on yritteliäs hahmo, joka huolehtii läheisistään. Kuuluisi kokoomukseen.

AK: Aku epäilemättä tulisi valituksi, mutta enpä tiedä viihtyisikö Aku eduskunnassa. Eduskuntatyö edellyttää ryhmätyötaitoja, valmiutta kompromisseihin ja suurta kärsivällisyyttä. En ole ihan varma, ovatko nuo sittenkään Akun vahvuuksia. Hänen pitäisi ehkä perustaa oma yhden ankan eduskuntaryhmänsä, tai perustaa Ankkapuolue.

Kenet ankkalinnalaisen ottaisitte mukaan hallitukseen? Minkä salkun antaisitte hänelle?

BZ: Roope Ankasta valtiovarainministeri. Osaa hoitaa raha-asiat.

AK: Suomen talous on nyt niin kuralla, että tarvetta olisi Roope Ankan talousosaamiselle. Hän olisi epäilemättä sopiva valtiovarainministeriksi. Uskon, että hän tulisi hyvin juttuun myös pääministeriehdokkaani Juha Sipilän kanssa. Molemmat ovat rahamiehiä, mutta tarpeen tullen hyvä sydänkin löytyy.

Miten luulisitte oman puolueenne menestyvän Ankkalinnassa?

BZ: Hyvin varsinkin, jos saisimme Hannu Hanhen ehdokkaaksemme.

AK: Oikein hyvin. Keskusta on rosoinen ja kansanläheinen puolue, jossa sattuu ja tapahtuu. Uskon, että kannatuspohjaa olisi.

Mitä tekisitte ensimmäiseksi, mikäli olisitte vallassa Ankkalinnassa? Mihin epäkohtiin puuttuisitte?

BZ: Vaikea sanoa.

AK: Työttömyyteen pitäisi puuttua, ihan jo Akunkin tilanteen parantamiseksi. Ehkäpä kannattaisi ryhtyä ponnistelemaan margariinitehtaan viennin parantamiseksi.

Mitä mieltä olette Ankkalinnan pormestarin Piri Pösön vallankäytöstä? Hänhän esimerkiksi mätkäisee tuon tuosta Roopelle pikaisesti säädettyjä melko erikoisia veroja kaupungin kirstun täydentämiseksi.

BZ: Ei kyllä vaikuta oikeusvaltioperiaatteen mukaiselta.

AK: No rikkaimpia kyllä pitääkin verottaa, mutta Pösön tehtävät voisivat olla määräaikaisia. Vaikkapa neljän vuoden välein ankkalinnalaisilla pitäisi olla oikeus äänestää pormestaristaan.

Onko suuryhtiöillä, kuten Roopen Ankka-yhtymällä tai Kroisos Pennosen yritysryppäällä, liikaa (sanan)valtaa Ankkalinnassa?

BZ: En ole huomannut, että olisi.

AK: No kyllä on, ja kieltämättä Ankkalinnan maailma pyörii välillä vähän liikaa rahan ympärillä. Varsinkin Pennonen pitäisi saada aisoihin.

Olisiko Ankkalinnan syytä harkita kuntaliitosta Hanhivaaran kanssa?

BZ: Ainakin kannattaisi selvittää liitoksen mahdolliset hyödyt.

AK: En kannata ajatusta. Hanhivaara on oma kaupunkinsa, jossa on oma kulttuurinsa. Parempi pitää kaupungit erillään. Johan kuntaliitoksesta nyt Julle Ankanpääkin kääntyisi haudassaan.

Sekä Zyskowicz että Kaikkonen kertoivat vielä muistonsa henkilökohtaisista vaiheistaan Aku Ankkaan liittyen. Zyskowiczilla on läheisiä kokemuksia takavuosina kansainvälistä huomiota saavuttaneeseen skandaaliin.  ”Olin 1970-luvulla Helsingin nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Päätimme lehtitilauksista nuorisotaloihin ja keskustelussa yksi jäsen heitti huulta Akun housuttomuudesta. Uutinen levisi ensin Suomen mediaan ja sitten maailman mediaan siinä muodossa, että Helsingin kaupunki kielsi Aku Ankka -lehden nuorisotiloissaan, koska Akulla ei ole housuja. Kaikki ikäpolveni suomalaiset muistanevat kohun, ” Zyskowicz muistelee.

Ankan parissa lapsena viihtyneeltä Kaikkoselta julkaisut saavat edelleenkin suitsutusta. ”Keräsin aikanaan Aku Ankan taskukirjoja, joita tulikin kerättyä melkoinen rivi. Luin Akua todella paljon, se oli ehdotonta suosikkilukemistani. Erityiskiitos myös loistavasta suomen kielen käytöstä. Oma sanavarastonikin on kehittynyt vuosien varrella aika monipuoliseksi, ja sillä on politiikassa käyttöä. Luulen, että se on osin Aku Ankan ansiota. Edelleenkin mielelläni lukaisen Akun, jos sellainen sattuu vastaan tulemaan. Aku Ankka elää loistavasti ajassa edelleen. Hatunnosto tekijöille, niin maailmalla kuin Suomessakin,” Kaikkonen kehuu. ”Aku Ankka kestää hienosti ’isältä pojalle’. Olen tilannut viime vuosina Aku Ankan veljeni lapsille joululahjaksi. Voipi olla, että pannaan kohta meilläkin kotona tilaus vetämään…”

Jututettavana uusi ankantekijä Janne Toriseva

© Janne Toriseva

Suomalaisten ankantekijöiden joukko kasvoi tämän vuoden keväänä yhdellä, kun Janne Torisevan käsikirjoittama Aku Ankka -tarina The Albino Woodchirper julkaistiin Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Puolassa. Tällä viikolla tarina nähdään myös suomalaisessa Aku Ankassa. Tämän kunniaksi Ankkalinnake päätti selvittää, mikä uusi ankantekijä on miehiään ja jututti Torisevaa. 

23. syyskuuta 1978 Vantaalla syntynyt ja nykyisin Helsingissä perheineen asustava Toriseva on ammatiltaan kuvittaja, käsikirjoittaja ja sarjakuvantekijä, mutta sitä asemaa hän ei suinkaan ole saavuttanut pelkästään Aku Ankan parissa. Torisevan tunnetuin työ lienee Oswald-strippisarjakuva, jota on julkaistu niin Suomessa kuin Saksassa, Venezuelassa, Ecuadorissa ja Omanin sulttaanikunnassakin asti. Lisäksi hänen meriitteihinsä kuuluvat kymmenessä lehdessä ja City.fi-verkkosivustolla julkaistu Betonisaappaat-sarjakuva, muun muassa Suomen Kuvalehdessä julkaistu painajaiseen perustuva Häämatka-jatkostrippi sekä käsikirjoitukset Rovion Angry Birds -sarjakuviin. Toriseva tekee myös mainos-, info- ja oppimateriaalisarjakuvaa tilauksesta sekä sarjakuvaan liittyvää taideopetusta.

Oswald © Janne Toriseva

Kuten niin usein, tässäkin tapauksessa innostus sarjakuviin on lähtöisin jo lapsuudesta. Toriseva sanoo lukeneensa lapsena paljon sarjakuvia Hämähäkkimiehestä Asterixeihin sekä Älliin ja Tälliin. ”Teini-iässä löysin Lassin ja Leevin, jonka vaikutteita sainkin paeta vuosia aloitettuani oman sanomalehtisarjakuvatuotantoni. Myöhemmällä iällä huumorin ohella myös tummemmat sävyt ovat kiinnostaneet ja kiinnostus kattaa tänä päivänä kaikenlaista valtavirrasta taidehömppään”, Toriseva kertoo. 

Lukulistaan kuului tietysti myös Aku Ankka. Toriseva mainitsee suosikkitekijöikseen Carl Barksin ja Vicarin. ”Barksilla oli erityinen taito pitää tarinat rakenteeltaan selkeinä ja samalla mielikuvituksellisina. Vicarin Akut saivat minut puolestaan aina hymyilemään - tarinasta riippumatta”, Toriseva suitsuttaa. 

Torisevan historia Ankan käsikirjoittajana lähtee liikkeelle jo vuodesta 2000, jolloin hän haastatteli Mauri Kunnasta ilmaisjakelulehteen. Lastenkirjailijana tunnetuksi tulleella Kunnaksella on kontollaan myös sarjakuvataustaa ja yhteyksiä Aku Ankkaankin – yksi miehen käsikirjoitus, Puujalkainen avaruusolento, julkaistiin aikoinaan Vicarin piirtämänä. Haastattelun aikana Kunnaksen ankkahistoria tuli esille ja tämä pisti Torisevan pohtimaan. 

Mielenkiinto heräsi niin suureksi, että Toriseva soitti Aku Ankan silloiselle päätoimittajalle Markku Kivekkäälle, joka neuvoi tekemään edes yksinkertaisen kuvakäsikirjoituksen ja lähettämään sen Tanskan Egmontiin. ”Köyhänä opiskelijapoikana tarvitsin kipeästi rahaa eikä aikaa töiden ja boheemin opiskelijaelämän keskellä tuntunut käsikirjoittamiseen löytyvän. Lopulta ilmoittauduin sydänlääkkeiden koekaniiniksi Orionille, jossa toimenkuvana oli pääasiassa peukaloiden pyörittely lääkeannosten ja verikokeiden välillä. Aika kävi pitkäksi ja kirjoitin siellä melko perinteisen Aku putkimiehenä -tarinan Kivekkään neuvojen mukaan kuvakäsikirjoitusmuodossa. Ystäväni auttoivat tarinan kääntämisessä englanniksi ja postitin tarinan Egmontiin”, Toriseva kertoo. 

Toriseva sai kuitenkin huomata Egmontin rattaiden pyörivän hitaasti ja lukuisten soittojen ja kuukausien, jopa vuosien, jälkeen häneen otti yhteyttä Egmontin editori Stefan Printz-Påhlson, joka ilmoitti, että uudet tarinat tulee toimittaa puolen sivun synopsiksina eikä 12-sivuisina tarinoina. Printz-Påhlson hylkäsi Torisevan käsikirjoituksen, koska Egmont oli julkaissut liian monta samankaltaista tarinaa. Hän piti kuitenkin Torisevan kerronnallisesta otteesta ja pyysi tätä tekemään kolme synopsista lisää. Intoa puhkuen Toriseva teki työtä käskettyä. 

Egmontin rattaiden jälleen pyörittyä hitaasti Printz-Påhlson otti Torisevaan yhteyttä loppuvuodesta 2003. Tämä kertoi pitäneensä erityisesti tarinoista Indian Curse ja The Albino Woodchirper. Kolmatta hän ei kuitenkaan maininnut laisinkaan. Toriseva teki synopsikset käsikirjoitusmuotoon ja hänelle maksettiin niistä palkkiot. Hän sai myös kuulla, että Indian Cursen piirtäjäksi kaavailtiin hänen omaa suosikkiaan Vicaria. ”Aloin välittömästi ideoimaan myös uusia tarinoita ja jäin jännittyneenä odottamaan koska valmiit tarinat ilmestyisivät Aku Ankassa. Seurasi kuitenkin pitkä hiljaisuus Egmontin suunnalta ja nälkäisenä nuorena miehenä kehitin itselleni jo muita projekteja ja ankkatouhut lopulta jäivät”, Toriseva kertaa tapahtumia. 

Häämatka © Janne Toriseva

Torisevan sarjakuvauran alun taustalta löytyy myös mielenkiintoinen tarina. Työskennellessään lukion jälkeen varastomiehenä hänen silmiinsä sattui pakkausmateriaalina käytetyn arkkitehtien ammattilehden ARK:n sivuja. Niistä löytyi artikkeli Itä-Pasilan betonikomplekseista, joka oli kirjoitettu täynnä tunteen paloa ja omituisia vertauksia viljellen. Artikkelin luettuaan Torisevassa heräsi kova halu päästä pois varastohommista ja tehdä Itä-Pasilan arkkitehdin ja artikkelin kirjoittajan tavoin jotain luovempaa työtä. Lapsuusmuistot sarjakuvien lukemisesta toivat eteen ratkaisun ja Toriseva päätyi Taideteollisen korkeakoulun kuvataideopetuksen koulutuslinjalle. 

Toriseva onnistui luomaan itselleen uran sarjakuvien parissa. Vaikka ura Aku Ankan parissa näytti jääneen, Toriseva päätti selvittää, mitä hänen vuosien takaisille käsikirjoituksilleen lopulta kävi. Apuna oli Aku Ankan silloinen päätoimittaja Jukka Heiskanen. ”Sain kuulla The Albino Woodchirperin piirretyn valmiiksi, mutta Indian Curse oli lopulta hyllytetty ainakin toistaiseksi 'poliittisesti epäkorrektin' sisällön takia. Tämä harmitti aikanaan kovasti, sillä tarina oli näistä tekemistäni tarinoista suosikkini”, Toriseva toteaa. 

Toriseva oli jo ehtinyt luopua toivosta, että toistakaan hänen tarinoistaan tultaisiin julkaisemaan, kun elokuussa hän sai Kvaak.fi-sivuston keskustelualueella kuulla uutisia. The Albino Woodchirper oli julkaistu jo keväällä neljässä maassa ja Suomen-julkaisu odotti Aku Ankan numerossa 37/2014. Toriseva ei ole valmista tarinaa lukenut, joten hän saa lukijoiden tavoin yhtälailla jännittäen odottaa sitä. ”Nyt jälkikäteen kun käsikirjoituskokemusta on ehtinyt jo jonkin verran karttua odotan kieltämättä vähän posket punoittaen nuoruusvuosina tehdyn tarinan ilmestymistä ensi keskiviikon lehdessä”, Toriseva tunnustaa. 

The Albino Woodchirperin ensimmäinen sivu Puolassa julkaistuna

Tarinan on piirtänyt kokenut Marsal. ”Näin sivun Marsalin piirroksista Inducksista. Ainahan se kiva on nähdä valmista jälkeä, mutta eniten oikeastaan jännittää, kuinka Marsal on ratkaissut kuvakäsikirjoituksen toteuttamisen. Toivon mukaan hän on tehnyt omia ratkaisuja, sillä kuvakäsikirjoitustaitoni olivat tuolloin vielä kauniisti sanottuna varsin hiomattomat”, Toriseva sanoo. 

Ankka-sarja on luonnollisesti puhuttanut myös Torisevan perheessä. ”Vaimo vastasi että "Ai, mutta sehän on kiva juttu", kun pari viikkoa sitten ilmoitin, lapset ovat myös pariin kertaan kysyneet, että milloin se tarina ilmestyykään. Muille en muista olenko kertonutkaan... pitääkin kertoa!” Toriseva sanoo. 

Kuten mainittu, Toriseva tekee sarjakuvaan liittyvää taideopetusta. Hän toivottaa kaikki sarjakuvista kiinnostuneet tervetulleiksi kursseilleen, joista seuraava järjestetään Espoon työväenopistossa Leppävaarassa 19.–21. syyskuuta. 

Kysymykseen siitä, onko Torisevalla aikeita laatia enempää Ankka-käsikirjoituksia, mies vastaa jättäen ovea auki. ”Ei minulla enää suurempia poltteita ole ankkatarinoiden tekemiseen, mutta jos hyvä tarina tulisi mieleeni ja tuotantorattaat olisivat yhtään nopeutuneet noista päivistä, niin ehkäpä...”, hän toteaa.

Pikapalat - uutiset ja muut ajankohtaisuudet

George Scribnerin sähäkkä luonnostelma Damn good coffee- blogille

• Damn good coffee- blogin Eugen Gurjasti on haastatellut Disney-ohjaaja George Scribneria!
• Walt Disney's Mickey Mouse: "High Noon at Inferno Gulch" - tuttavallisemmin Floyd Gottfredsonin koottujen kolmas osa - on julkaistu!
• Walt Disney's Uncle Scrooge: "Only a Poor Old Man"  (The Complete Carl Barks Disney Library) on myös julkaistu!
• Janne Viitala muistelee Aku Ankan Taskukirjaa 27: Mikki on suurin. Mainio taskari onkin!
• Buck O'Rue, Paul Murryn länkkärisarjakuva, on tilattavissa!
• Disney-animaattori Andreas Deja käy blogissaan läpi Hokkuspokkus taikaluudalla- elokuvan taustoja. Sisältää mm. Milt Kahlin huikeita piirroksia!
• Willu in Mushroomland- blogi käy läpi Kaunotar & hirviö- elokuvan taustoja.
• Don Rosan Aku on silkkaa fantasiaa, selvitti Katja Kontturi.

Wanha haastattelu - Silvia Ziche

Arkistojen kätköistä löytyi vanha, mutta näemmä syystä tai toisesta julkaisematon haastattelu. Piinapenkkiin oli joutunut tällä kertaa Silvia Ziche, yksi harvoista Ankkoja piirtävistä naisista! Lyhyen lännän haastattelun kruunaa myös sähäkkä Aku, jonka Ziche meille piirsi. Molto grazie, Silvia!

Keitä Aku Ankan piirtäjiä pidät eniten roolimalleinasi?

Ennen kaikkea opettajanani on ollut Carl Barks, jota ihailen. Hänen ankkansa ovat eläviä, mitä parhaimpia näyttelijöitä, joiden esityksissä ovat kaikki sävyt ja vivahteet. Loistavia! Sitten italialaisista Giorgio Cavazzano, Romano Scarpa ja Giovan Battista Carpi.

Onko sinulla jotain tiettyä Ankkalinnan hahmoa, jota mieluiten käytät käsikirjoituksissa ja piirroksissasi?

Pidän eniten Aku Ankasta. Hän on hyvin taipuisa henkilöhahmo, joka mahdollistaa ilmaisun. Hän voi olla missä tahansa tilanteessa, ja hän pystyy pääsemään siitä pois. Pidän myös hyvin paljon Roope Ankasta, myös hän on henkilö, joka on täynnä odottamattomia vivahteita. Mutta asia, joista pidän eniten, ovat jatkotarinat ja henkilöiden väliset vuorovaikutukset, jotka aina yllättävät minut.

Kuinka kauan yhden tarinan piirtämiseen/käsikirjoittaminen kestää keskimäärin?

Keskipituinen, 20-30 sivun (käsikirjoitus/piirrokset) juttu, vie aikaa noin kuukauden. Mutta olen piirtänyt pitkiä tarinoita, 160-200 sivuisia jaksoja, jotka ovat vieneet 7 -8 kuukautta.

Mikä tekee Ankkojen piirtämisestä niin kovin mieluisaa työtä? 

Roope Ankan piirtäminen on hauskaa, koska hän on joustava, liioiteltu, täynnä sävyjä oleva henkilö, joka voi esittää mitä tahansa osaa. Hän voi irvistellä mitä kummallisimmin, ja hän on aina oma itsensä. Hän on todella suuri näyttelijä!

Työskenteletkö Ankkojen parissa vain piirtäessäsi, vai ovatko ankat osa elämääsi myös vapaa-ajalla?

Valitettavasti (tai onneksi, en tiedä), Aku Ankka seuraa minua missä tahansa kuljenkin ja saa minut usein ajattelemaan, kuinka hän suhtautuisi eri elämäntilanteisiin, joissa minä olen. Tavallisesti asia saa minut nauramaan, vaikka olen jonottamassa postissa.

Ja vielä lopuksi terveisesi Ankkalinnakkeelle! 

Kiitos kaikesta ja suuri halaus Italiasta!

Aristoteleen kantapää: Aku Ankka, yhä vankka

Yle Radio 1 julkaisi Areenassa mainion ohjelman Aku Ankasta, jossa haastateltavana Ankan silloinen päätoimittaja Jukka Heiskanen (kuvassa). Seuraava alustus napattu suoraan Ylen sivuilta:

Kääk! Aku Ankka -lehti täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Tänään Aristoteleen kantapäässä perehdytään siihen, miten Aku Ankka -lehti on vaikuttanut suomen kieleen. Pasi Heikuran vieraana on Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen. Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2007.

Ohjelmaan pääset tutustumaan täältä!

Muutamia mielenkiintoisia tekstejä muualta

Belgian Mikki - Ankkalinnan Pamaus
Klassikko-albumit - Ankkalinnan Pamaus
Disney’s 1924 letter to Ub Iwerks - Cartoon Brew
"Island in the Sky" - Duck Comics Revue
Interview to Freddy Milton - The Daily War Drum

Arvostelu: Aku Ankka 12/2010

Aku Ankka 12/2010

Alussa oli Prinsessa ja sammakko- animaattori Andreas Dejan haastattelu.

Kansi

Aku on junan katolla näyttäen kelloa veturiin. Kannen piirrokset on tehty taidokkaasti ja taustaakin on. Ideasta en vain pidä paljoa. Se kuvaa sinnikkyyttä ja Akun luonnetta, mitkä ovat hyviä teemoja kansille. Junan päällä matkustaminen kuvannee Korhosen tarinaa. Kannesta on havaittavissa epäuskottavuutta, mikä estää parhaat arvosanat. Idea ei ole häikäisevä, vaikka hyvä onkin. Kansi on kuitenkin keskitasoa parempi.

Ankkalinnasta 7.50

Aku aiheuttaa junassa ongelmia tahtomattaan. Ensimmäinen tarina oli täynnä monia asioita, joita en olisi siltä odottanut. Tarinan idea on hyvä, mutta valitettavasti se on vain ojasta allikkoon -periaatteella toteutettu ja vahingoniloa täynnä. Ollakseni rehellinen, odotin Korhoselta parempaa. Hänen tarinoillaan on aina erinomaisia ideoita, mutta tällä kertaa toteutus oli heikompi kuin yleensä. Piirroksia on ja ideaa on, mutta tarinan juoni ei ole muuta kuin epäonnistumisia toisensa perään. Tarinassa oikeastaan ainoastaan aiheutetaan ongelmia ja paetaan niitä. Idea on aivan hyvä. Aku matkustaa junalla, mutta sitten epäonnistuu jossain. Sitä on vain liioiteltu. Tarina on toteutettu hyvin ja Akun käyttäytyminen lopussa (ennen linja-autokohtausta) on Korhosta omimmillaan. Hän keksii aina jotain hauskahkoa ja Akulle sopivaa. Loppuratkaisu valitettavasti kuvaa koko tarinaa. Epäonnistumisia, ei muuta. Olen pettynyt.

Tahmapallo

Ankka-siirappi tekee kilpailun uudesta iskulauseesta. Kumiankka osallistuu siihen. William Van Hornin tarinoista en ole koskaan pitänyt. Ne ovat täysin epäaitoja ja jollain tavalla omituisia. Niissä asiat tapahtuvat nopeasti ja erikoisella tavalla. Taustojakaan niissä ei usein ole. Tämä tarina on täsmälleen samanlainen kuin Van Hornin lukuisat muut tarinat. Juoni on epäuskottava ja useat sen tapahtumista ovat käytännössä mahdottomia. Asiat tapahtuvat nopeasti ja huumoria ei ole. Hahmojen perustapojakaan ei noudateta (esimerkiksi Roopen). Tarinasta on sentään mainittava se, että hahmoja käytetään monipuolisesti. Siihen positiiviset asiat jäävätkin. Tarinalla ei ole kunnon ideaa ja sen juoni on toteutettu heikosti.

Häirikkönaapurit

Pellen keksinnöt saavat hänen naapureitaan kylään. Pellestä kertovia tarinoita ei olekaan vuoden aikana paljoa ollut. Mukavaa, että niitäkin saadaan mukaan! Tarinan idea on vain huono, koska sitä on käytetty lukuisissa tarinoissa aikaisemmin. Asiat tapahtuvat nopeasti ja epäuskottavasti ja hahmoihin ei perehdytä kunnolla. Tunteitakaan ei oteta huomioon millään tavalla. Tarinassa on paljon ilmiöitä, jotka ovat sekä epäuskottavia että puhkikulutettuja ja siten turhia. Koko idea on huono. Ei kunnon tarinaa saa aikaan vain kuvaamalla, kuinka Pellen keksinnöt aiheuttavat hänelle haittaa kutsumalla vieraita. Piirroksista en sentään voi sanoa mitään negatiivista, jos taustan uupumista ei huomioida.

Ylämaan sankari

Jatkotarinan ensimmäinen osa. Ankat menevät Ankkapurhan linnaan, missä Vaskervillet haastavat heidät perinteikkääseen kilpailuun. Lopuksi vielä jatkotarinan alku. Tässä olisi hyvän tarinan aineksia. Roopen historian kaivamiset ja seikkailut sen maisemissa ovat usein tuottaneet laadukkaita tarinoita, ykkösenä tietenkin Roope Ankan elämä ja teot Don Rosan tekemänä. Tarina kuuluu siihen luokkaan, mihin monet muutkin. Valitettavasti tällä kertaa Roopen menneisyydestä ei paljoa puhuttu. Mittasuhteet ovat mielestäni hieman pielessä, koska kilpailun osuus on niin suuri. Haasteesta olisi helposti saanut moniuloitteisemman, jos Akun epäonnistumisia olisi hieman karsittu/muunneltu vaikka yhdeksi voitoksi. Tarinan loppu ei ole kunnollinen jatkotarinan loppu, koska siinä ei ole "loppuhuipennusta". Vaikka tilanne jää hankalaan kohtaan, tätä osaa ei ole päätetty kunnolla. Useat lukijat eivät edes ymmärrä, mikä tilanteessa on niin vaarallista. Tarina on kuitenkin tehty hyvin ja positiivista antia numerolle.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena lehti on vuoden huonoimpia. Tasoa ei ole. Korhosen tarinaan petyin, Van Hornin tarina oli suvun tavallista tasoa ja pieni Pelle-tarina puhkikulutettua. Onneksi jatkotarina (tai sen alku) esti täydellisen katastrofin. Vuoden keskitaso on ollut siedettävää, mutta tämä on jotain täysin muuta.

Ankkalinnasta 7.50 7-
Tahmapallo 5-
Häirikkönaapurit 6
Ylämaan sankari 8½

Arvostelu: Aku Ankka 10/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 10/2010

Alussa oli uusimman Disney-animaation, Prinsessa ja sammakko-elokuvan ohjaajien haastattelu.

Kansi

Roope jahtaa Ensilanttiaan muutaman hahmon ollessa taustalla. Kansi oli poikkeuksellinen monin tavoin. Se kerrankin liittyi lehden tarinaan ja värejä oli käytetty enemmänkin kuin pari. Lisäksi se sisälsi hieman toimintaa. Roopen ilme on mielestäni epäonnistunut, koska se ei kuvaa täysin hänen tunteitaan. Lisäksi taustalle olisi voinut sijoittaa enemmän asioita. Kansi on toteutettu hienosti ja idea (kuvaus tarinasta) on onnistunut.

Ihmelaaksossa

Roopen Ensilantti karkaa johdattaen Roopen omituiseen laaksoon. Ensimmäinen tarina onnistui yllättämään positiivisesti. Ensimmäiset ruudut saivat mielikuvan siitä, että tarina tulisi sisältämään vain Akun ja Roopen väittelyitä, Roopen ärjymistä ja muita taisteluita. (Ne olivatkin tarinan huonoimmat ruudut.) Juoni ei noudatellut mitään perinteisiä kaavoja vaan erottuu joukosta edukseen. Piirrokset on tehty taidokkaasti. Roopesta olisi voinut tehdä alussa hieman iloisemman, jotta negatiiviset tunteet eivät pääsisi pintaan ja seitsemännessä ruudussa tapahtuva luonteenmuutos olisi uskottavampi. Tarina kuvaa Roopen tunteita uskottavasti ja saa lukijalle tunteen siitä, että hän oikeasti harkitsee tapojensa muutosta. Myös laaksossa olevat hahmot ovat piristävällä tavalla erilaisia kuin muut "peilikuvahahmot", joita kovin usein löytyy, koska ne eivät ole päinvastaisia kuin Ankkalinnan hahmot eivätkä myöskään samanlaisia eri nimillä. Hahmot ovat selkeästi käsikirjoittajien itse kehittelemiä. Positiivista oli myös se, että hahmot eivät heti käyneet Roopen kimppuun, vaan lukija sai seurata, kuinka Roope kamppailee itseään vastaan. Siten tarinasta tuli syvempi ja negatiiviset tunteet eivät päässeet valloille. Loppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen. Mahtava tarina, jos ensimmäisiä ruutuja ei oteta lukuun.

Karhunkultaa

Lampun henki tulee Karhukoplan palvelukseen. Toinen tarina oli sitä tavallista Karhukoplaa ojasta allikkoon -periaatteella. Karhukopla pulassa on tavallinen alku heistä kertoville tarinoille ja mielestäni Karhukopla kuvataan liian usein, kuten nyt, huonona virheitä tekevänä joukkona. Mielestäni heistä saa parhaat tarinat silloin, kun heidät kuvataan taitavina. Vahingongilo, jota yritetään käyttää, ei toimi. Tarina oli täynnä sitä. Piirrokset oli toteutettu hyvin ja juoni eteni kohtuullisen hyvää vauhtia, mutta juoni perustui vääriin asioihin. Sen perusidea oli Karhukoplan epäonnistumisten seuraukset, mikä ilmeni monissa kohdin. Palaaminen nykyaikaan oli niin perinteistä ja mielikuvituksetonta kuin olla voi. Viimeinen ruutu oli onnistunut, koska loppuratkaisuksi ei ollut valittu huonoa nykyaikaan palaamista, vaan erilainen Karhukopla tilannetta kuvaava asia. Huonolla juonella varustettu tarina toteutettiin hyvin.

Noidan oppipoika

Millan liittymishakemus noitien ryhmään hylättiin, joten hän kokeilee toisia keinoja voidakseen lukea heidän Ihmeopustaan. Kolmaskin tarina oli perinteistä. Tällä kertaa hahmona oli Milla Magia. Tarinan juoni oli aivan liian perinteinen ja usein käytetty. Lisäksi sitä ei toteutettu uskottavasti, mikä ilmenee esimerkiksi Millan nopeista luonteenmuutoksista. Piirrokset olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta taustalla ei usein ollut melkein mitään. Toinen sivu on hyvä esimerkki siitä. Lisäksi Millan kannalta kaikki asiat tapahtuivat aivan liian helposti ja siten epäuskottavasti. Vahingoniloa käytettiin paljon, mikä ei ollut onnistunut valinta. Se saa lukijan enemmän varautuneeksi kuin iloiseksi ja siten lukija saa negatiivisen tunnelman. Loppuratkaisu oli myös perinteinen kaipuu alkutilanteeseen. Tarina oli epäonnistunut, koska se ei tuonut mitään uutta lukuisten tarinoiden joukkoon.

Sotkusotku

Minni päättää siivota Mikin taloa Mikin ollessa poissa.Yksisivunen sen sijaan käytti uusia ideoita. Loppuratkaisu oli uskottava ja hauska pääasiassa siitä johtuen. Tarina oli erilainen kuin monet muut ja ruutumäärä oli juuri sopiva. Pitkitystä ei ollut havaittavissa. Piirrokset on tehty hyvin ja plussaa tulee ehdottomasti hahmokaartista. Tarina oli kaikin puolin onnistunut.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena vaihteleva lehti, jossa ääripäät ovat suuria. Perinteiset tarinat epäonnistuivat, mutta uusia asioita kokeilleet olivatkin erinomaisia. Keskiarvo on yllättävänkin hyvä. Pelkäsin, että Don Rosan jälkeen se tippuu, mutta ei. Lupaava numero!

Arvosanat

Ihmelaaksossa 9+
Karhunkultaa 6-
Noidan oppipoika 5½
Sotkusotku 9-

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Castyn haastattelu!

Castyn haastattelu Wolfstad- sivustolla! Kannattaa lukea, mielenkiintoista tekstiä.

Lisäksi kannattaa katsoa S.Santikon seikkaperäinen Casty-artikkeli Kvaakista. Mainio teksti, ehdottomasti!

Uusi Ankkalinnan Pamaus on saapunut!

Kaikkien aikojen 21. ja 7. volyymin toinen Ankkalinnan Pamaus on ilmestynyt. Teemana on Taskukirjat ja lehden sisältö on kutakuinkin seuraava:

Taskukirjat syynissä.
Taskukirjojen historia ja sensuroinnit.
Esittelyssä esinäytökset sekä niiden tekijä, vihastuttava Giuseppe Perego.
Esittelyssä ja haastattelussa uusi piirtäjä-kirjoittaja -mestari Casty.
Onko taskarien taso laskenut ja miksi?
Haastattelussa Daan Jippes ja Freddy Milton.
Kotkan Barks, Gottfredson ja Taliaferro -näyttely.

Lehden voi tilata Ankkalinnan Pamauksen omilta sivuilta ja lähitulevaisuudessa myös Zum Teufel- nettikaupasta. Myös vanhoja numeroita on jokunen jäljellä, joten kannattaa tiedustella Pamauksen päätoimittajalta, Timo Ronkaiselta, myös näitä, jollette jo kaikkia lehtiä omista.

Feriolikin kertoo kuulumisiaan

Myös Ferioli on kiireiltään löytänyt hieman aikaa ja on antanut Ankkalinnakkeelle haastattelun.

Missä synnyit ja vartuit?

Synnyin ja vartuin Barcelonassa. Italialainen isäni oli asunut siellä jo muutaman vuoden ennen kuin tapasi espanjalaisen äitini. Opiskelin italialaisessa koulussa Barcelonassa, joten voin sanoa että lapsena sain vaikutteita monista välimeren kulttuureista: italialaisesta, espanajalaisesta ja katalonialaisesta.

Millon aloit piirtämään omia sarjakuvia?

Vaikka aloitin ammattimaisen piirtämisen kahdeksankymmentäluvun alkupuolella, en tehnyt itse Disney-tarinoita ennen kuin vuonna 1982 Topolinolle. En ole vuodesta kyllä ollenkaan varma... [Ankkalinnakkeen tarkistuksen jälkeen vuodeksi varmistuu 1981, jolloin Feriolin ensimmäinen tarina julkaistiin Topolinossa]

Pidätkö ketään Disney-artistia esikuvanasi?

Carl Barks ja Floyd Gottfredson... Pidän heitä edelleen silmällä kun piirrän.

Onko sinulla jotain tiettyä Disney-hahmoa, jota mieluiten piirrät?

Eipä erityisemmin, vaikkakin on muutamia hahmoja joita en mielelläni piirrä, koska jotkut ovat minulle vaikeita piirtää. Esimerkiksi Poliisimestari Sisu hiiriuniversumista, tai ankoista Neiti Näpsä, Roopen sihteeri. Muiden ohella...

Kuinka kauan yhden tarinan piirtäminen kestää keskimäärin?

Käytän noin kolme viikkoa normaalille 12-sivuiselle tarinalle, mutta se riippuu paljon käsikirjoituksista, tarinankerronnan vaikeudesta ja siitä, kuinka täyteen kuvat täytyy piirtää.

Mikä tekee Ankkojen piirtämisestä mieluisaa työtä?

Hyvä käsikirjoitus joka on itsessään jo vakuuttava. Ilman hyvää tarinaa ei ole nautittavia hahmoja.

Työskenteletkö Disney-hahmojen parissa vain piirtäessäsi, vai onko hahmot osa elämääsi myös vapaa-ajalla?

Ei missään nimessä! Kun on työskennellyt melkein 30 vuotta samojen hahmojen parissa, päivä päivältä, yli kahdeksan tuntia päivässä, täytyy pysyä erossa hahmoista ettei kasva mustia pallokorvia tai nokkaa... 

Voitko kertoa meille mieluisimman hetkesi Disney-artistina?

Ei ole vain yhtä pientä hetkeä. Normaalisti ne muutamat kuukaudet jolloin tapaan lukijoita ovat hauskoja. On mukavaa tavata ihmisiä jotka pitävät töistäsi. Siitä huolimatta että työni on erittäin rasittavaa (pitää piirtää niin nopeasti ilman lepoa!), tajuan kuinka mukavaa työni on ja kuinka onnekas olen kun saan tehdä tätä työtä. 

Ja vielä lopuksi terveisesi Ankkalinnakkeelle

Lämpimimmät terveiseni Ankkalinnakkeen porukalle... Olen jo vieraillut loistavalla sivustollanne. Sääli etten ymmärrä suomea!


Tuhannet kiitokset Feriolille! Muchos gracias, Ferioli!