Arvostelu: Aku Ankka 4/2010

M.P. jatkaa arvioimistaan. Tässä tuorein Akkari:

Aku Ankka 4/2010

Kansi:

Robotti pitää kädessään ruutua, jossa on Akun kuva. Kansi epäonnistui taas. On totta, että se liittyy erääseen lehden tarinaan, mutta se ei kuvaa sitä tarpeeksi eikä kannessa ole toimintaa, josta pidän paljon. Se on vain tylsä kuvaus, joka ei edes ilmene koko numerossa. Sitä ei voi kutsua tilannekuvaukseksi, joten täytyy alkaa mitata huumoria, mitä siinä ei ole. Piirrokset on tehty hienosti, mutta ideaa kannessa ei ole. Kansi on tehty taidolla, mutta (harvinaista Barksille) kunnon ideaa ei ole.

Hanget korkeat nietokset:

Mitä leikkejä Tupu, Hupu ja Lupu keksivät talveksi? Lehden avasi yksisivuinen, jonka idea on kulutettu loppuun. Piirroksista huomautettavaa on vain Akun liioitellun rauhallisessa ilmeessä kolmosruudussa, mutta muuten ne ovat onnistuneet vaadittavalla tasolla. Juoni sen sijaan ei ole tarpeeksi hyvä. Yksisivuisissa ei käytännössä juonta olekaan, mutta idea kuitenkin. Tämän tarinan idea on hauska, mutta se ei ole hauska, kun sen on käyttänyt lukuisia kertoja. Se onnistui pilaamaan tarinan, joka kuitenkin on toteutettu hyvin ja ansaitsee siitä plussat. Tarinan ilmeessä ei ole mitään valittamista ja ideakin on hyvä, mutta se vain epäonnistui täysin, koska se ei ole hauska enää kun sitä on käytetty monet kerrat.

Koneellista elämää:

Työntekijät aiheuttavat Roopelle paljon kuluja. Johtosarjan idea oli osin uutuutta, mutta osin usein käytettyä. Tarinahan on yksi versio scifistä eli tieteistarinoista, jotka ovat melkein poikkeuksetta mahtavia tai roskaa. Scifi-aiheisissa tarinoissa tarina joko miellyttää tai ei. Tämä tarina ei tee poikkeusta. Minuun tarina ei iskenyt. Se selkeästi liioitteli monissa asioissa, kun taas esimerkiksi työntekijöiden reaktioita oli vähätelty. Liioitteleminen tai vähätteleminen eivät haittaa, kunhan molempia ei tehdä. Se saa tarinan tuntumaan täysin ristiriitaiselta. Tässä tarinassa sekä liioiteltiin että vähäteltiin asioita. Roopen luonteet ja tekemiset tuntuivat epäaidoilta. Ne olivat täysin ristiriidassa Roopen, joka useimmiten nähdään, kanssa. Akukin otti työpaikan menetyksen yllättävän helposti vastaan, ja esimerkiksi ruudun 38 ilmaisu ja tapahtuma ovat liian äkillisiä ja sotivat Akun perusluonnetta vastaan. Tarina käyttää monia elementtejä, joita on käytetty yhdessä liian usein. Esimerkiksi Pellen keksinnöt ja Roopen säästöhalu luovat yhden esimerkin. Tarina on paikoittain kiitettävän omaperäinen, mutta valitettavasti sortuu käyttämään asioita, joita on käytetty monin paikoin. Tarinan idea on sentään kohtuullinen ja piirrokset onnistuneet. Loppuratkaisu ei todellakaan ollut yllättävä, vaan se oli mahdollista arvata jo paljon aikaisemmin.

Vulkaanista veistotaidetta:

Tupu, Hupu ja Lupu valitaan Ankkalinnan koulujen välisiin Tiedekisoihin. Toisena tarinana oli pitkitetty teos, jossa kerskailtiin vahingonilolla. Tarinassa aikuiset pilasivat lasten touhut, mutta lopulta hävisivät lapsille viisaudessa. Aihetta on käytetty usein, mutta näin vahingoniloisella tavalla tuskin koskaan. Vahingoniloa ilmenee tarinassa aivan liikaa. Lisäksi juoni on epäuskottava. Ruuduissa ei ole käytetty paljon yksityiskohtia, vaan niissä on yksi tai kaksi vallitsevaa asiaa, ja muu on jätetty vähemmälle huomiolle. Varsinkin opettaja on epäuskottava hahmo, ja hänen mielialansa muuttuvat nopeasti. Perinteinen Aku vastaan Tulppu -loppuratkaisu oli siten tylsä. Tarinan toinen "loppuratkaisu", lapsien tappio, oli turha. Miksi tarinalle piti laittaa toinen loppuratkaisu heidän esilletulon jälkeen? Pitkityksen makua. Tarina oli tylsä.

Voiton hinta:

Roope valittelee pientä rahamääräänsä. Seuraava tarina antaa Roopelle ominaisuuksia, joita ei käytetä, koska ne ovat epäuskottavia ja ristiriitaisia. Valitettavasti Straatman oli tunkenut ne tarinaan. Niiden negatiiviset vaikutukset olivat ilmiselvät. Roope ei säästääkseen rahaa tuhlaa rahaa, vaan säästää ilman tuhlausta. Tarinan teossa ei nähtävästi ollut ymmärretty sitä tosiasiaa, että kun tarina on ristiriidassa tuhansien tarinoiden kanssa, se on luultavasti väärässä ja siitä johtuen siitä ei pidetä. Piirrokset olivat hyviä ja tarinan idea oli hyvä, mutta pitkitykset ja Roopen tekemiset onnistuivat pilaamaan lupaavan tarinan. Se ei vain ollut tarpeeksi uskottava menestyäkseen.

Varattu apaja:

Aku näkee varkaan pyrkivän taloonsa. Viimeisenä tarinana oli pieni neliruutuinen, jonka loppuratkaisua en muista koskaan nähneeni. Juoni oli todellakin onnistunut. Koska tarina oli neliruutuinen, pitkitystäkään ei löytynyt millään tavalla. Piristävän erilainen tarina muihin numeron tarinoihin verrattuna. Piirrokset ovat oivia, mutta tarinan erinomaiseksi nostaa juurikin loppuratkaisu. Se oli hauska ja ennennäkemätön ja se, kuten pitääkin, huipentaa koko tarinan ja tuo vastauksia ja ei ole puhkikulutettu. Loistava älynväläys loppuratkaisussa! Juuri tämänkaltaisia pientarinoiden tulisi olla.

Kokonaisuus:

Yksi erinomainen tarina ja pari kohtuullista, mutta muuten numeron taso oli heikkoa. Siltikin nouseva käyrä jatkuu, ja kunnon jymypaukkunumeroa odotellaan ja ollaan luottavaisia siinä, että se ilmestyy pian. Numeron taso oli ailahteleva, sillä joukkoon mahtui tarinoita aina erinomaisista surkeisiin. Tarinoissa oli paljon ristiriitoja muiden tarinoiden kanssa, ja se heikensi merkittävästi numeron arvosanaa. Silti numeroa voi sanoa kohtalaiseksi.

Arvosanat:

Hanget korkeat nietokset 8-
Koneellista elämää 6+
Vulkaanista veistotaidetta 5+
Voiton hinta 8
Varattu apaja 9

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)