Arvostelu: Aku Ankka 10/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 10/2010

Alussa oli uusimman Disney-animaation, Prinsessa ja sammakko-elokuvan ohjaajien haastattelu.

Kansi

Roope jahtaa Ensilanttiaan muutaman hahmon ollessa taustalla. Kansi oli poikkeuksellinen monin tavoin. Se kerrankin liittyi lehden tarinaan ja värejä oli käytetty enemmänkin kuin pari. Lisäksi se sisälsi hieman toimintaa. Roopen ilme on mielestäni epäonnistunut, koska se ei kuvaa täysin hänen tunteitaan. Lisäksi taustalle olisi voinut sijoittaa enemmän asioita. Kansi on toteutettu hienosti ja idea (kuvaus tarinasta) on onnistunut.

Ihmelaaksossa

Roopen Ensilantti karkaa johdattaen Roopen omituiseen laaksoon. Ensimmäinen tarina onnistui yllättämään positiivisesti. Ensimmäiset ruudut saivat mielikuvan siitä, että tarina tulisi sisältämään vain Akun ja Roopen väittelyitä, Roopen ärjymistä ja muita taisteluita. (Ne olivatkin tarinan huonoimmat ruudut.) Juoni ei noudatellut mitään perinteisiä kaavoja vaan erottuu joukosta edukseen. Piirrokset on tehty taidokkaasti. Roopesta olisi voinut tehdä alussa hieman iloisemman, jotta negatiiviset tunteet eivät pääsisi pintaan ja seitsemännessä ruudussa tapahtuva luonteenmuutos olisi uskottavampi. Tarina kuvaa Roopen tunteita uskottavasti ja saa lukijalle tunteen siitä, että hän oikeasti harkitsee tapojensa muutosta. Myös laaksossa olevat hahmot ovat piristävällä tavalla erilaisia kuin muut "peilikuvahahmot", joita kovin usein löytyy, koska ne eivät ole päinvastaisia kuin Ankkalinnan hahmot eivätkä myöskään samanlaisia eri nimillä. Hahmot ovat selkeästi käsikirjoittajien itse kehittelemiä. Positiivista oli myös se, että hahmot eivät heti käyneet Roopen kimppuun, vaan lukija sai seurata, kuinka Roope kamppailee itseään vastaan. Siten tarinasta tuli syvempi ja negatiiviset tunteet eivät päässeet valloille. Loppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen. Mahtava tarina, jos ensimmäisiä ruutuja ei oteta lukuun.

Karhunkultaa

Lampun henki tulee Karhukoplan palvelukseen. Toinen tarina oli sitä tavallista Karhukoplaa ojasta allikkoon -periaatteella. Karhukopla pulassa on tavallinen alku heistä kertoville tarinoille ja mielestäni Karhukopla kuvataan liian usein, kuten nyt, huonona virheitä tekevänä joukkona. Mielestäni heistä saa parhaat tarinat silloin, kun heidät kuvataan taitavina. Vahingongilo, jota yritetään käyttää, ei toimi. Tarina oli täynnä sitä. Piirrokset oli toteutettu hyvin ja juoni eteni kohtuullisen hyvää vauhtia, mutta juoni perustui vääriin asioihin. Sen perusidea oli Karhukoplan epäonnistumisten seuraukset, mikä ilmeni monissa kohdin. Palaaminen nykyaikaan oli niin perinteistä ja mielikuvituksetonta kuin olla voi. Viimeinen ruutu oli onnistunut, koska loppuratkaisuksi ei ollut valittu huonoa nykyaikaan palaamista, vaan erilainen Karhukopla tilannetta kuvaava asia. Huonolla juonella varustettu tarina toteutettiin hyvin.

Noidan oppipoika

Millan liittymishakemus noitien ryhmään hylättiin, joten hän kokeilee toisia keinoja voidakseen lukea heidän Ihmeopustaan. Kolmaskin tarina oli perinteistä. Tällä kertaa hahmona oli Milla Magia. Tarinan juoni oli aivan liian perinteinen ja usein käytetty. Lisäksi sitä ei toteutettu uskottavasti, mikä ilmenee esimerkiksi Millan nopeista luonteenmuutoksista. Piirrokset olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta taustalla ei usein ollut melkein mitään. Toinen sivu on hyvä esimerkki siitä. Lisäksi Millan kannalta kaikki asiat tapahtuivat aivan liian helposti ja siten epäuskottavasti. Vahingoniloa käytettiin paljon, mikä ei ollut onnistunut valinta. Se saa lukijan enemmän varautuneeksi kuin iloiseksi ja siten lukija saa negatiivisen tunnelman. Loppuratkaisu oli myös perinteinen kaipuu alkutilanteeseen. Tarina oli epäonnistunut, koska se ei tuonut mitään uutta lukuisten tarinoiden joukkoon.

Sotkusotku

Minni päättää siivota Mikin taloa Mikin ollessa poissa.Yksisivunen sen sijaan käytti uusia ideoita. Loppuratkaisu oli uskottava ja hauska pääasiassa siitä johtuen. Tarina oli erilainen kuin monet muut ja ruutumäärä oli juuri sopiva. Pitkitystä ei ollut havaittavissa. Piirrokset on tehty hyvin ja plussaa tulee ehdottomasti hahmokaartista. Tarina oli kaikin puolin onnistunut.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena vaihteleva lehti, jossa ääripäät ovat suuria. Perinteiset tarinat epäonnistuivat, mutta uusia asioita kokeilleet olivatkin erinomaisia. Keskiarvo on yllättävänkin hyvä. Pelkäsin, että Don Rosan jälkeen se tippuu, mutta ei. Lupaava numero!

Arvosanat

Ihmelaaksossa 9+
Karhunkultaa 6-
Noidan oppipoika 5½
Sotkusotku 9-

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)