Vicar, eräs elämä lyijykynällä

Kukapa Aku Ankkaa 1990 -luvulla ja toki vielä 2000 -luvullakin nauttinut ei muistaisi likipitäen jokaisessa lehdessä kuvituksiaan tarjonnutta Vicaria! Nyt on mitä mainioin mahdollisuus päästä nauttimaan näistä töistä niiden alkuperäisessä asussaan eli originaaleina! Annantalossa aukeaa nimittäin näyttely, josta näyttelysivulla kerrotaan seuraavaa:

Näyttely lapsuuden muistelemiseksi 

50 alkuperäisteosta chileläiseltä sarjakuvapiirtäjältä ja käsikirjoittajalta Víctor Arriaga Ríosilta (1934-2012). Mukana mm. hänen kuuluisia Aku Ankka -kuvia, jotka on julkaistu lehden suomalaisissa numeroissa. Disney antoi Vicarin piirtää suurimman osan Aku Ankka -kuvituksista Euroopassa ja hän oli kaikkein tuotteliain Disneyn piirtäjistä.

Saavu siis Annantalolle aikavälillä to 3.10.2019 – to 31.10.2019! Ja mikä tietysti hienointa - näyttely on maksuton eli säästetyt lantit voi hyvällä omalla tunnolla kuljettaa vaikkapa lähellä sijaitseviin antikvariaatteihin ja aloittaa täydellisen Vicar -kokoelman kerryttämisen näyttelyn humalluttamana.

Giulio Chierchini (1928 - 2019)

Ankkamestro Giulio Chierchini on menehtynyt. Kuollessaan hän oli 91-vuotias ja piirsi edelleen Disney-sarjakuvia aktiivisesti.

Disney-uransa Chierchini aloitti Giovan Battista Carpin tussaajana jo vuonna 1953, eli Disney-uralle tuli mittaa komeat 66 -vuotta! Vaikka hän ei nimekkäimpiin tekijöihin elinaikanaan kuulunutkaan, muistavat Aku Ankan taskukirjojen ystävät hänet varmasti lukuisista tarinoista. Mieleenpainuvimpina mainittakoon Kumi-Kalle (joka oli muuten Chierchinin oma keksimä hahmo) -tarinat, joiden mainio väritys oli muuten Chierchinin itse maalamia!

Arvostelu: Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa

Kevät toi jälleen sarjakuvamarkkinoille mielenkiintoistakin mielenkiintoisemman opuksen, kun  nyttemmin jo lopettaneenkin Ankkalinnan pamauksen päätoimittajana tutuksi tullut Timo Ronkainen kirjoitti kirjan kaikkien meidän Disney-fanaatikkojen iloksi. Tällä kertaa aihe onkin mitä kiehtovin. Ronkainen nimittäin avaa suomeksikin julkaistun klassikkoteoksen Kuinka Aku Ankkaa luetaan juuriaan myöten auki. Ronkaisen kirjan nimikin sen tosin sanoo, Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa. Kirjaseen on koostettu alkuperäisestä kirjasta puuttuvat lähdeviittaukset, joten nyt jokainen pääsee helposti itse tarkastamaan, oliko Ariel Dorfmanin ja Armand Mattelartin kirjoittaman alkuperäisopuksen väittämät paikkansa pitäviä.

Nuoremmille ja miksei vanhemmillekin lukijoille lienee syytä tarjota alkuun hieman infoa Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjasta. Kyseessähän on siis alkujaan vuonna 1972 kirjoitettu kirja, joka analysoi ankarin sanankääntein Aku Ankka -sarjakuvien edustamaa maailmankuvaa. Kirjan kirjoittajien, Ariel Dorfmanin ja Armand Mattelartin, näkökulma on kovinkin marxilainen, joten Disney-yhtiö saa kapitalismin ilosanoman välittämisestään teoksessa täyslaidallisen. Kirja on alun perin kirjoitettu espanjaksi (alkuperäisteoksen nimi Para leer al Pato Donald) ja espanjaa puhuva Latinalainen Amerikka onkin tutkimuksen keskipisteessä. Teoksen on sanottu syntyneen osaltaan yhdysvaltalaisen viihdeteollisuuden ylivoiman johdosta, kirjan kirjoittamishetkellä yli 80 prosenttia kaikista Chilessä esitetyistä elokuvista oli yhdysvaltalaista alkuperää ja Disney taasen vastasi suurimmasta osasta lapsille suunnatusta sarjakuvasta. Ei liene tarpeen käydä kirjan sisältöä kovinkaan tarkasti läpi, mutta kansien välissä pohdittiin varsin perusteellisesti Disney-sarjakuvien esittämiä malleja muun muassa työväenluokan asemasta ja Roope Ankan innokkuudesta riistää aarteita primitiivisiksi villeiksi kuvatuilta vieraan kulttuurin edustajilta kolonialismin hengessä. Ja varsin perinteisesti ankkalinnalaisten outoja sukulaisuussuhteita myös setvittiin kirjan sivuilla. Kuinka Aku Ankkaa luetaan on suositeltava kirja kyllä kaikille hardcore-ankkalinnalaisille ja ylipäätään viihdeteollisuudesta kiinnostuneille harrastajille. Sen Love Kirjojen julkaisemaa suomennosta tupsahtelee aina silloin tällöin internetin kaupustelusivuille, joten olkaahan silmät tarkkoina! Ja mikäli onni käy, niin ehkä löydätte alkuperäisenkin version – vuonna 1973 tapahtuneen Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen kirja kiellettiin ja suurin osa kirjoista tuhottiin heittämällä mereen. Myös Yhdysvalloissa julkaistu kirjan ensimmäinen osa vedettiin nopeasti pois markkinoilta, Disney-yhtiö kun ei liiemmin pitänyt tästä teoksesta ja aloitti uhkailun potentiaalisella oikeudenkäynnillä. Ehkä nämä kaksi esimerkkiä kertoo jo jotain siitä, millainen on kirjan sisältö. Yhdysvaltalaisesta kirjasta on kuitenkin saatavilla varsin tuorekin painos ja alkuperäistäkin englanninkielistä käännöstä näkyy kohtalaisesti markkinoilla.

Mutta sitten takaisin Ronkaisen kirjaan. Kuten todettua, kirja toimii pääasiassa Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjan lähdeteoksena. Alkuperäisessä kirjassa mainittiin paljon esimerkkejä sarjakuvatarinoista, ja näihin oli varsin asiallisesti ilmoitettu myös lähteet – joskin vain julkaisun tarkkuudella. Englanninkielisessä versiossa lähdeviittauksiin yritettiin ilmeisestikin kääntäjän toimesta etsiä mahdollisimman hyvin vastineet yhdysvaltalaisjulkaisuista, mutta suomennoksessa näihin ei juuri ole panostettu! Mikä on sikäli outoa, että Aku Ankkaa kustantanut Sanoma (mitä luultavimmin Markku Kivekkään toimeliaisuuden ansiosta) yritti saada kirjan kustannusoikeudet käsiinsä. Kivekäs on mitä luultavimmin auttanut joka tapauksessa kirjan suomennoksessa, kuten Ronkainenkin kirjassa pohtii, joten tältä osin olisi voinut kuvitella myös lähteiden merkitsemisen olleen tavoittelemisen arvoista. No, Ronkainen on nyt tämän työn kuitenkin saattanut loppuun! Hän on tehnyt valtavan työn kerätessään parhaansa mukaan luettelon kaikista Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjassa mainituista tarinoista. Valitettavasti kaikkia tarinoita ei hänkään onnistunut paikantamaan, mutta valtaosan kuitenkin. Ja mikä parasta – hän myös etsi käsiinsä niiden suomenkieliset vastineensa! Nyt sinun onkin varsin helppoa esimerkiksi Aku Ankan digipalvelun kautta etsiä tarinat käsiisi ja tehdä pientä vertailua Mattelartin ja Dorfmanin käsityksiin eri tarinoiden tulkinnoista. Käännökset tietysti voivat vaikuttaa vertailun tekemiseen, mutta eipä hätää siinäkään – Ronkainen on kirjassaan laittanut paljon esimerkkiruutuja joissa vertailua eri käännösten osalta on mielekkäämpää tehdä.

Koska kirja toimii pääasiassa lähdeteoksena, voi kirjaa suositella ensisijaisesti heille, jotka haluavat lukea myös Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjan ja tehdä itse vertailua Mattelartin ja Dorfmanin näkemyksistä. Mutta Ronkainen on luonut kirjastaan varten myös laajan esseen, joka itseasiassa on jopa kirjan parasta antia. Se avaa hyvin Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjan taustoja kuvaamalla aikakautta jona se on kirjoitettu. Esseessä tuotiin esille myös alkuperäisen kirjan saamaa kritiikkiä ja näkyvyyttä Suomessa, mikä oli varsin mielenkiintoista luettavaa sekin. Nuoremman polven harrastelijana en arvannutkaan, että kirja tuli Suomen markkinoille kohtalaisen näyttävästi ja keräsikin heti tuoreeltaan näkyvyyttä!

Ronkainen on onnistunut luomaan hyvän katsauksen aikakauteen, jolloin alkuperäiskirja on kirjoitettu. Se antaa hyvän kuvauksen siitä, minkä takia kirja on haluttu kirjoittaa. Chilen historiaa käydään kirjanjulkaisuhetken aikakauden osalta tarkasti läpi, ja Mattelartin ja Dorfmanin alkuperäiseen opukseen on tämän jäljiltä paljon helpompi tarttua. Vaikka Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirja onkin varsin suositeltava opus, en enää uskalla suositella sitä ilman että on ensin tutustunut Ronkaisen teokseen. Mattelartin ja Dorfmanin kirjan luettuani en oppinut, kuinka Aku Ankkaa luetaan, mutta Ronkaisen kirjan luettuani opin, kuinka Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa luetaan. Ainoa harmituksen aihe on kirjan lyhykäisyys, mutta onneksi Ronkaisen juttuja pääsee kätevästi lukemaan myös hänen viime vuonna ilmestyneestä teoksestaan Ankkamestarin salaisuus (sen arvostelun löydät täältä) ja Ankkalinnan pamaus -lehdestä, jonka irtonumeroita on vielä saatavilla satunnaisia määriä ja satunnaisista numeroista. Ja huhut kertovat myös, että Disney-sarjakuvien historiastakin olisi oma opuksensa tulossa ja Ronkainen tietenkin tässäkin tekijänä. Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät!

Kirjan voi tilata edullisesti suoraan kotiin esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta!

Näit luet Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa
Zum Teufel 2019
ISBN: 978-952-5754-87-2
80 sivua

Lisäinformaatiota Onnellisimmat seikkailut -kirjasta

Kuten aiemmin uutisoimme, Onnellisimmat seikkailut -kirja joutui kiipeliin kuin Balin palapelitehdas konsanaan kun likipitäen koko painos tuhoutui. Kvaak.fi -keskustelufoorumilla on käynyt viimeaikoina kuhina asian tiimoilta, ja käyttäjänimimerkki Dennis saikin asiasta tarkennusta. Ohessa lainaus Kvaakista:

Meillä kävi kirjan kanssa haveri varaston siirron yhteydessä ja lähes uunituore painos joutui vahingossa tuhottavien kirjojen joukkoon. Uutta painosta ei ole tulossa, koska kyseessä oli Eurooppa-tason yhteispainatus. Valitettavasti näin pääsee välillä käymään, vaikka kuinka yritettäisiin olla tarkkoja.
Toisen epäonni on joskus toisen onni. Kirjaa ehdittiin toimittaa asiakkaille vain 108 kpl, mikä tekee siitä todellisen Aku Ankka -keräilyharvinaisuuden.

Eli kuten jo aiemmin arvelimmekin, voivat tämän kirjan itsellensä saaneet olla oikeinkin iloissansa - taattu harvinaisuus ja kokoelmakuriositeetti on nyt kirjahyllysi komistuksena.

Asiaa hakusanoista osa 8

Rakastettu sarjamme, Asiaa hakusanoista, saa jälleen jatkoa. Lyhykäisyydessäänhän tämän sarjan ideana on ollut selvittää, mitä hakusanoja käyttämällä lukijat tämän blogin pariin löytää. Vaikka Ankkalinnake on pullollaan monenmoista tiedonjyvästä, ihan kaikkeen mekään emme ole pystyneet. Moni hakija on joutunut itkukurkussa siirtymään takaisin Googlen pariin, kun hakusanoja vastaavia tietoja ei ole löytynytkään. Mutta eihän sellainen käy päinsä! Pyrimme tietysti vastaamaan kaikkiin Disney-aiheisiin kysymyksiin, koska maailma ei ole täydellinen ennen kuin kaikki tieto on saatavilla. Joten askel askeleelta kohti täydellisyyttä, tästä se taas lähtee! Aiemmat kirjoitukset aiheesta löydät täältä!

Jokaisella on omat purjeet - Tälle ei Disney-viittausta suoranaisesti löydy. Kokonaisuudessaanhan kyseinen valmistuneille kirjattava fraasi menee näin:

Jokaisella on omat purjeet
ja haluttu suunta,
jota päivien tuulet
ja elämän myrskyt sekoittavat,
piirretyn reitin suuntaa muutellen.

Pidä lujasti kiinni
ja anna mennä – täysin purjein.

Kauniiden sanojen taakse kätkeytyy viesti, että elämä antaa ja välillä ottaa, mutta nokka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja. Sopii oikeinkin hyvin eräälle merimiesnuttuiselle ankalle...

Walt Disneyn sanomaksi useissa yhteyksissä väitetty "If you can dream, you can do it" toimii myös mitä mainioimmin nuorelle tsemppiviestiksi. Joskin Aku Ankan puhuva koira, tarinasta Aku Ankka ja puhuva koira, toteaa lakoisesti "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä", joka sekin varsin hyvin valmistuttaa nuorukaisen kohti tulevia myrskyjä ja mylväyksiä.

Disney autot - Disneyn Autoista (Cars) on ollut aika vähän juttua. Ensimmäinen Autot- elokuvahan julkaistiin vuonna 2006 ja tämän jälkeen on tullut jo jatko-osakin tälle, Autot 2 (vuonna 2011). Lentsikat- niminen Spin-off taas julkaistiin vuonna 2013 ja Cars Toons- niminen lyhytanimaatiosarja on ollut vauhdissa jo vuodesta 2008 lähtien! John Lasseter on siis käsikirjoittajana luonut varsin menestyksekkään konseptin, joka varsinkin pikkupoikiin on vedonnut todella kovaan - ja tästä johtuen erilaiset oheistuotteetkin ovat olleet todella kovassa huudossa. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että elokuvan apuohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, Joe Ranft, menehtyi elokuvan teon ollessa vielä kesken vuonna 2005 auto-onnettomuudessa, joten elokuva on omistettu hänen muistolleen.

Autot sai Suomessa oman lehtensäkin, jonka mukana tuli leikkiautoja. Koko kokoelman keräämisessä voikin nyttemmin olla hieman ongelmia, koska näitä ei liiemmin tunnu liikkuvan. Leluautoista puheen ollen, ei toki pidä unohtaa myöskään muita Disneyn autoja! Varsinkin Italiassa tuntuu tulevan hauskanlaisia oheistuotteita tarjolle tämän tästä, kannattaa tutustua vaikkapa eBayn kautta tarjontaan!

Jucci Hellström Aladin - Aladdin- musikaalissa näytteli tosiaan Scandinavian Hunkseista ja viihdeohjelmista tuttu Jucci Hellströmkin. Kyseisessä musikaalissa hän esitti Razoulia, tuota elokuvan kookkainta vartijaa. Ja hyvän roolisuorituksen Jucci totisesti teki!

Vaniomäki Kai - Mainio Disney-käsikirjoittajamme Suomesta! Ura Disneyllä jäi lopulta varsin lyhyeksi, mutta sitäkin väkevämmäksi. Tällä hetkellä julkaistuja tarinoita on jo 45 kappaletta, ja sanoisin että selvästi keskivertoa parempia kertomuksia nuo ovatkin olleet. Hänen ensimmäinen tarinansa Ei perheen pienimmille (joka oli muuten tarinan kuvittajan, Arild Midthunin, ensimmäinen 10-sivuinen tarina) on harvoja 2000- luvun tarinoita, jotka ovat jääneet elävästi mieleen. Sittemmin sarjakuvantekoa lisää aktiivisesti opiskellut Vainiomäki olisi toivottu lisä Disneyn nykyiseen tekijäkaartiin uudestaan - toivottavasti jatkossa näemme vähintäänkin hänen omia luomuksiaan albumeissa tai sanomalehtien sivuilla!

Disney kiista - Disney on ollut monenmoisten kiistojen kohteena historiansa aikana, näistähän saisi vaikkapa kirjan! Ehkäpä mielenkiintoisin on kuitenkin koko yhtiötä heilutellut tilanne Michael Eisnerin aikakaudella, kun Roy Disneykin, Waltin veljenpoika, alkoi saada koko touhusta tarpeekseen Eisnerin unohtaessa alkuperäisen Disney-taian ja muuttaen yhtiön sieluttomaksi. Eisnerillä ja Steve Jobsillakin oli varsin tulehtuneet välit, Jobshan oli Pixarin kautta varsin läheisessä tekemisessä Disneyn kanssa ja istui toki myöhemmin myös kyseisen yhtiön hallituksessa. Roy Disneyn masinoima Save Disney -kampanja olikin varsin näkyvästi esillä mediassa, ja lopultahan yhtiön kai voidaan todeta pelastuneenkin.

Heshukka youtube -Heshukasta ei ole animaatioita tehty, hänhän ei perinteistä Disney-hahmokavalkaadia edusta, joten Disney-animaattorit tuskin edes tuntevat kyseistä hahmoa. Siksipä ei Youtube liene paras polku tutustua Heshukan maailmaan. Sen sijaan sarjakuvasankarina hän on esiintynyt, etsipä vaikka Roope-sedän numero 394 (6/2012) käsiisi ja lukaise Heshukan debyyttitarina.

Daniela Zyskowicz - Daniela on Ben Zyckowiczin tytär. Hän ei ainakaan julkisesti ole näyttäytynyt Disney-fanina, mutta ihmekös tuo! Ankallisvaalitentissä Ben nimittäin taannoin ilmoitti, ettei heidän perheeseensä ole koskaan tullut Aku Ankka!

Dave Smith (1940 - 2019)

Disney-tietokirjailija ja -arkistonhoitaja, Dave Smith, on menehtynyt 15. helmikuuta. Kuollessaan hän oli 78 vuotias.

Dave Smith palkattiin Disneyn ensimmäiseksi arkistonhoitajaksi vuonna 1970 ja hoitikin sitä virkaa aina vuoteen 2010 asti. Smithistä tuntui kaikki Disney-harrastajat pitävän ja Markku Kivekäskin hänen tietotaitoaan monesti ylisti. Smithin mainiot Ultimate Disney Trivia -kirjat löysivät Suomeenkin ja Markun kokoelmiin, joiden innoittamana Aku Ankka -lehdessä julkaistiin omat Disney trivia -liitteen. Eikä pidä unohtaa kirjaa Disney A to Z, jonka voidaan todeta olevan mitä mainioin opus kaikille Disney-harrastajille. Smithille myönnettin, täysin ansaitusti, vuonna 2007 Disney Legends -arvonimi hänen panoksestaan The Walt Disney Companylle.

Onnellisimmat seikkailut -kirjat tuhoutuneet

Ehditkö ostamaan Aku Ankka - Onnellisimmat seikkailut -kirjan? Voit hyvällä omalla tunnolla siirtyä peilin eteen ja näyttää littipeukaloa itsellesi, sillä olet yksi niistä harvoista jotka moisen kirjan omakseen on saanut - tai saa! Tämän Lewis Trondheimin ja Keramidaksen upeaakin upeampi opus nimittäin on kohdannut melkoisen katastrofin - varaston siirron yhteydessä nimittäin kävi kalpaten ja kirjat ovat mitä ilmeisemmin tuhoutunut. Varmaksi ei tässä kohdin voi sanoa, mutta pikkulinnut ovat visirtäneet sen suuntaisesti ettei tästä toista painosta enää oteta.

Tämän niin sanotun Glénat -sarjan kirjoja on kuitenkin muilta osin vielä saatavilla ja niihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Jopa vannoutuneet Mikki-vihaajat ovat löytäneet tämän kirjasarjan kautta pienen sisäisen mikkifanihenkilönsä, mikä on jo varsin paljon se! Suomessa julkaistut kirjat löydät indeksoituna Inducksista.

Disney on Ice -näytökset Suomessa

Taannoin pohdimme Disney on Ice -jääspektaakkeleja ja milloin niitä on Suomessa nähty. Valveutunut kansalainen Jesse otti meihin asian tiimoilta yhteyttä ja nythän on tämäkin mysteeri saatu ratkaistua! Aikaisemmassa postauksessa saamamme tiedot eivät vastanneet internetin ihmemaasta löytyneitä tietoja, ja nyt tosiaan Suomen Disney on Ice -show on saatu asiantuntijatahon toimesta listattua.

1. Sport Goofy (1989)

2. Pinocchio (1991)

3. Mickey's Diamond Jubilee (1992)

4. Aladdin (1996)

5. Hooray to Hollywood (1997)

6. Snow White and the Seven Dwarfs (1998)

7. Pocahontas (1999)

8. Disney Classics (2000) (Valmistusjärjestyskoodi D15)

9. Jungle Adventures (2001)

10. Toy Story (2002)

11. Beauty and the Beast (2003)

12. 100 Years of Magic (2004)

13. Jungle Adventures (2005)

14. Mickey and Minnie's Amazing Journey (2006) (D15)

15. Princess Classics (2007)

16. 100 Years of Magic (2008)

17. Princess Classics (2009)

18. Mickey and Minnie's Amazing Journey (2010) (D15)

19. Disneyland Adventure (2011)

20. Princess Wishes (2012) (D27)

21. Let's Celebrate! (2013)

22. Worlds of Fantasy (2014) (D29)

23. Rocking Ever After (2015) (D33)

24. A Silver Anniversary Celebration (2016) (D15)

25. Frozen (2017) (D34)

26. Worlds of Fantasy (2018) (D29)

27. The Wonderful World of Disney On Ice (2019) (D26)

28. Rocking Ever After (2020) (D33)

Wikipediassa oli näiden lisäksi mainittuna seuraavat kohteet, joita Suomessa ei olla todellisuudessa nähty. Jokaisen esityksen perässä on suluissa myös Jessen tarkennuksia.

1987: Hessu Hopo Kyseessä on luultavasti Yhdysvaltojen tuotantovuosi jolloin esitys siis ensikerran näki päivänvalon. Sport Goofy nähtiin Suomessa tammikuussa 1989)

1988: Mikki Hiiri (Tällä voidaan tarkoittaa Mickey's Diamond Jubileeta ja 1988 oletettavasti Yhdysvaltojen tuotantovuosi) 

1992: Peter Pan (Peter Pan oli Euroopan kiertueella mutta Suomeen Peter Pan ei tullut, Ruotsiin kylläkin!) 

1994: Kaunotar ja hirviö (Kaunottaren ja hirviön ensimmäinen Euroopan kiertue, mutta Suomessa esitystä ei vielä tuolloin nähty) 

2000: Tuhkimo, 101 dalmatialaista, Pieni merenneito ja Prinsessa Ruusunen (Muuten oikein mutta Prinsessa Ruususen tilalla Viidakkokirja. D15 Juhlashow)

2001: Leijonakuningas ja Tarzan (Ja lisäksi myös Viidakkokirja) 

2004: Toy Story 2 (Iso-Britannian kiertue 2004-2005! Suomeen tuli uudestaan Viidakkoseikkailu.)

2007: High School Musical (Tämäkin Iso-Britanniassa.) 

2008: Autot, Pieni merenneito, Leijonakuningas, Helinä-keiju, Toy Story 3 (Tämä show on Fantasiamaailmat/Lumotut maailmat (Suomi 2014, 2018) ja Yhdysvaltojen ensi-iltavuosi oli tuo

2008. Toy Story lisättiin showhun vasta myöhemmin, koska tuolloinhan ei kolmososaa oltu vielä edes tehty)

2009: Prinsessa ja sammakko, Liisa Ihmemaassa, Mulan, Viidakkokirja (Tarinat eivät ole koskaan olleet samassa esityksessä, joten tälläistä kokoonpanoa ei olla ikinä nähty.)

2010: Mikki Hiiri, Minni Hiiri, Leijonakuningas, Lilo & Stitch, Simba ja Nala, (Pieni Merenneito ja Peter Pan puuttuu listauksesta D15 Mikin ja Minnin ihmeellinen matka. D15 on siis shown valmistumisjärjestyskoodi. D15 näki päivänvalon syyskuussa 1995 Yhdysvalloissa)

2011: Mikki Hiiri, Minni Hiiri, Aku Ankka, Iines Ankka, Hessu Hopo, Pluto, Prinsessa ja sammakko (Suomessa nähtiin Disneyland Adventure, mutta ei siinä mitään Prinsessaa ja sammakkoa ollut)

2012: Pinocchio, Tuhkimo, Kaunotar ja hirviö, Kaksin karkuteillä, Urhea (Tällä viitataan Rocking Ever After -showhun, joka oli Suomessa vuonna 2015 ja joka itseasiassa on tällä hetkellä Tallinnassa. Vuosi 2012 on Yhdysvaltojen ensi-ilta)

2013: Mikki Hiiri, Minni Hiiri, Buzz Lightyear, Woody, Jessie (Tämä vaikuttaa Toy Storylta, mutta hahmot esiintyivät myös Suomessa tuolloin nähdyssä Yhtä juhlaa -showssa.)

Kiitokset vielä Jesselle informaatiosta!

Ron W. Miller (1933 - 2019)

Disney-yhtiön entinen toimitusjohtaja, Ron Miller, on menehtynyt 9. helmikuuta. Kuollessaan hän oli 85 -vuotias.

Miller toimi Disneyn johdossa vuodesta 1978 vuoteen 1984, jonka aikana hän oli muun muassa luomassa Disney Channelia sekä perustamassa Touchstone-studiota, jonka alla oli mahdollista julkaista Disneylle lähtökohtaisesti ei-niin-tyypillisiä elokuvia. Hänen aikanaan tehtiin myös monenlaisia mielenkiintoisia elokuvakokeiluja, kuten Tron-elokuva vuonna 1982 ja Kuka viritti ansan, Roger Rabbit vuonna 1988. Tronissa keskiössä oli nykyisin kovinkin kömpelöltä näyttäytynyt tietokoneanimaatio, joka kuitenkin aikanaan oli valtava edistysaskel elokuva-alalla. Roger Rabbitissa taasen yhdistettiin animaatiota oikeaan näyteltyyn maailmaan Maija Poppasen hengessä.

Disneyltä lähdettyyään Miller keskittyi viinitilan pitämiseen yhdessä vaimonsa Diane Disney-Millerin kanssa, joka muuten oli Walt Disneyn ainoa biologinen lapsi. Hän toimi myös puolisonsa perustaman Walt Disney Family Museumin puheenjohtajana.

Millerin vaiheista kertoo muuten osaltaan myös maanmainio teos Myrsky Satumaassa - Yrityskaapparit Disneylandissa, jonka kantavana teemana on Disney-yhtön yrityskaappaus yritys. Mielenkiintoista luettavaa Disney-harrastajille, Ankkalinnake suosittelee.

Don Lusk (1913 - 2018)

Viimeinen elossa ollut Disneyn "kultaisen aikakauden" animaattori, Don Lusk, on menehtynyt. Hän menehtyi 30. joulukuuta ollessaan 105-vuotias.

Lusk aloitti Disneyllä työskentelyn jo vuonna 1933 ja hän ehtikin olla useissa Disneyn keskeisimmissä animaatioelokuvissa mukana aina Lumikista 101 dalmatialaiseen. Luskin tunnetuimpia taidonnäytteitä ovat varmasti Cleon ja Figaron animointi Pinocchio-elokuvaan, kohtaus Liisan putoamisesta kaninkoloon elokuvassa Liisa Ihmemaassa sekä Ilomielen ja Floran välinen kilvoittelu pinkillä ja sinisellä keijupölyllä filmissä Prinsessa Ruusunen.

Pentti Hauhiala (1950 - 2018)

Vuosi 2018 päättyi ikävään suru-uutisen, kun tunnettu Disney-fani ja -keräilijä Pentti Hauhiala menehtyi 21. joulukuuta.

Hauhiala tuli varmasti kaikille Disney-harrastajille enemmän tai vähemmän tutuksi, sillä hän esitteli kokoelmaansa mielellään erinäisissä tv- ja lehtijutuissa. Kokoelmansa helmeksi Hauhiala kertoi aina Walt Disneyn aidon nimikirjoituksen, jota varten hän aikanaan tarvitsi pankkilainankin. Laina myönnettiin "kodin perushankintoja varten", mikä toki totisen Disney-keräilijän ollessa kyseessä ei edes ollut kovinkaan paha liioittelu. Valtavan kokoelmansa hän suurilta osin luovutti vuonna 2010 Kansalliskirjaston haltuun, joka varsin tuoreeltaan myös järjesti näyttelyn herkullisimmasta keräilyaarteista. Toivottavasti tämä näyttely saisi vielä jatkoakin!

Yle Areenasta pääsee näkemään pienen videopätkän Hauhialasta, kannattaa tämä käydä ehdottomasti vilkaisemassa.

Asiaa hakusanoista osa 7

Taas mennään hakusanojen ihmeelliseen maailmaan! Ankkalinnakkeeseen saapuu väkeä mitä ihmeellisimmin hakusanoin, mutta pyh ja pah - emme ole osanneet tiedonjanoisia lukijoita aina auttaa. Monet hakusanat ovat nimittäin olleet sellaisia, ettei sivultamme yksinkertaisesti tietoa löydy näihin visaisiin pähkinöihin. Mutta kuten aiemmista osista voit tulkita, teemme parhaamme ettei hakusanahakeminen jatkossa osoittautuisi turhaksi työksi. Vastataanpas siis oitis lukijoidemme etsintäkohteisiin!

Aku Ankka ja Disney on Ice - Nyttemmin vuosittain luisteltava Disney on Ice (alkujaan Walt Disney's World on Ice) on tosiaan Suomessakin luisteltu lukuisia kertoja. Tietojemme mukaan Suomessa ensimmäinen show oli tammikuussa 1989, kun Sport Goofy luisteltiin Otahallissa. Suomen oma Kristiina "Tintti" Wegelius nähtiin tuolloin Suomenkin jäillä, ja vuonna 1991 Pinocchio- showssa hän saikin iki-ihastuttavan Sinisen Haltijattaren roolin. Wikipedia -sivu ei tue alkamisvuodesta saatua tietoamme, vaan siellä ensiesiintymiseksi on mainittu jo 1987. Tässäpä onkin työnsarkaa jollekin harrastajalle, täydellinen listaus kaikista Disney on Ice -esityksistä olisi kova juttu! Aku Ankka- lehti on tähän oiva tietolähde, täydellinen lista olisi oikeinkin hienoa saada osaksi Suomen Disney-historiaa.

Aku Ankka ja Hannu Hanhi - Carl Barksin vuonna 1948 ensi kerran julkaistussa tarinassa Se parhaiten nauraa... (Wintertime Wager, mm. Aku Ankka 3/2008) debyyttinsä tehnyt Hannu on tämän jälkeen aiheuttanut Akulle pään vaivaa tämän tästä. Toisinaan Hannu on pirullisen onnekas vieden arpajaisvoiton Akun nokan edestä, toisinaan taas hänen charminsa puree Iinekseen paremmin kuin merimiesnuttuisella ankalla. Vaan onpa Suomessa myös Hansu nähty esiintyvän nimellä Hannu Hanhi (Akun välit myös tähän Hanheen ovat kuitenkin toisinaan vähintäänkin kylmät).

Mikki kiipelissä hinta - Ensimmäinen Suomessa julkaistu taskari, eli Mikki kiipelissä, on monien himoama keräilykohde - keräilykuntoisena ensipainoksena varsinkin! Jokunen aika sitten tästä otettiin erikoinen uusintapainoskin, jossa on mukana myös Taskukirja nro 2, Aku Ankka ja Karhukopla. Vaan mihinkäs hintaan näitä sitten liikkuu? Keräilykuntoisena ensipainoksesta saa maksa useammankin satasen, tiedetään että tällaisesta olisi maksettu liki nelinumeroinenkin summa - ehkä jossain jopa yli tonnin verran! Myöhemmät painokset sen sijaan liikkuvat muutamista euroista noin kymmeneen euroon.

Donna Ankka - Don Donald- lyhytanimaatiosta vuodelta 1937 tuttu Donna ei pahemmin ole tämän jälkeen julkisuudessa viihtynyt.Vuonna 1951 tämä kuitenkin pistäytyi Al Taliaferron sanomalehtistripissä, vieläpä samassa ruudussa Iineksen kanssa. Monesti on luultukin Donnaa ja Iinestä samaksi hahmoksi, mutta viimeistään tämä todistaa, että tulinen meksikotar on kuitenkin oma hahmonsa ja mitä ilmeisemmin Akun mielitietty ennen Iinestä.

Mikki Hiiren kerhotalo jaksot  - Mickey Mouse Clubhouse on nähty Suomessakin Disney Channelilla ja TV2:ssa Pikku kakkosen yhteydessä. Yhtä jaksoa lukuunottamatta koko jakso näytettiin Suomessakin, ja kaikki jaksot on julkaistu toki myös DVD:nä tämän jälkeen. Alla lista kaikista Suomessa nähdyistä jaksoista:

Iineksen Karitsa (Daisy-Bo-Peep)
   
Minni Saa Yllätyksen (A Surprise for Minnie)
    
Hessun Lintu (Goofy's Bird)
   
Mikin Kalaretki (Mickey Goes Fishing)  
Ilmapallokilpailu (Donald's Big Balloon Race)
   
Aku ja Pavunvarsi (Donald and the Beanstalk)
   
Minnin Syntymäpäivä (Minnie's Birthday)
   
Sammakkoprinssi Aku (Donald the Frog Prince)
   
Hessun Matka Marsiin (Goofy on Mars)
   
Mikki Etsijänä (Mickey Go-Seek)
   
Iineksen Tanssi (Daisy's Dance)
   
Pluton Pallo (Pluto's Ball)
   
Mikki Aarteenetsijänä (Mickey's Treasure Hunt)
   
Iines Tuulenviemänä (Daisy in the Sky)
   
Pluto Lapsenvahtina (Pluto's Puppy-Sitting Adventure)
   
Pluto on Paras (Pluto's Best)
   
Naamiaiset (Mickey's Treat)
   
Joulupukki Pulassa (Mickey Saves Santa)
   
Minni Punahilkkana (Minnie Red Riding Hood)
   
Minni Nukkuu (Sleeping Minnie)
   
Mikin Väripaletti (Mickey's Color Adventure)
   
Taikuri Hessu (Goofy the Great)
   
Hessun Eläintarha (Goofy's Petting Zoo)
   
Iineksen Klinikka (Dr. Daisy MD)
   
Akun Lemmikkileijona (Donald's Lost Lion)
   
Akun Hikka (Donald's Hiccups)

Tämänkin Corrado Mastantuonon upean kuvituksen idea on lähtöisin Artibanin kynästä

Artibani - Francesco Artibani on ahkera Disney-sarjakuvakäsikirjoittaja Italiasta. Hän on urallaan käsikirjoittanut niin perinteikkäitä Disney-universumin hahmoja kuin W.I.T.C.H:n kaltaista uusdisneyäki.

Miten piirtää Roope Ankka - Kas siinäpä vasta kysymys! Parhaitenhan piirtämään oppii matkimalla aluksi muiden töitä ja ajan myötä varmuus ja taitotasosi kasvaa taatusti! Oikotietä onneen ei tässäkään ole, vaan ainoastaan harjoittelemalla voi päätyä mestariksi. Kynä siis sauhuamaan, oi sinä tuleva Suomen Carl Barks!

Keltaiten ruusujen sanoma - Keltaiset ruusut ovat mystisiä, joten joku sanoma niillä on oltava! Ehkä vanha kansanlaulu The Yellow Rose of Texas auttaa mysteerinratkaisemisessa, sen löytää muun muassa Disneyn tuottamalta Disney Children's Favorite Songs 2 -kokoelmalta!

Kirsti Toppari (1923 - 2018)

Aku Ankan entinen päätoimittaja Kirsti "Kippari" Toppari on menehtynyt 1. marraskuuta 2018. Pitkän uran toimittajana tehnyt Toppari oli menehtyessään 95-vuotias.

Toppari syntyi 31.8.1923 Helsingissä. Aku Ankan päätoimittajana hän toimi 1978 - 1988 ja oli lisäksi suomentamassa lukuisia muita Disneyn sarjakuva- sekä kuvakirjoja. Koulutukseltaan hän oli yhteiskuntatieteiden maisteri, ja pitkän uransa toimittajana hän aloitti Sanomilla jo vuonna 1950. Hän vastasi uransa aikana muun muassa Helsingin Sanomien yleisön osaston toimittamisesta sekä Nuorten posti -palstasta. "Helsingin vanhoja kortteleita" -artikkelisarjan hän toimitti Helsingin Sanomiin yhdessä Kaija Hackzelin kanssa vuosina 1966-2001, ja näistä on koostettu lukuisia kirjoja. Tämän työn ansiosta vuonna 2001 Topparille ja Hackzelille myönnettiin kultainen Helsinki-mitali.

Ankkalinnakkeen-tiimi pääsi Topparin tapaamaan kertaalleen ja hänestä jäi mitä miellyttävin kuva. Topparin työ Aku Ankka-lehden eteen on kiistatta ollut merkityksellinen, ja hänen toimituskaudellaan yhdessä Markkujen, Kivekäs ja Saarinen, kanssa Aku Ankan kieli muotoutui värikkääksi ja eläväksi.

Asiaa hakusanoista osa 6

Yllättävän usein tänne blogiin löytää porukka vähintäänkin erikoisilla hakusanoilla. Valitettavasti ja harmillisesti näillä kerroilla hakusanaetsivä ei mitä luultavimmin ole löytänyt hakemaansa tietoa - ihan kaikkea Disney-tietoa emme ole saaneet mahdutettua blogiimme. Mutta askel askeleelta täydellisyyttäkin tulee tavoitella, joten olemme jo muutamaan otteeseen päättäneet vastata kävijöidemme kysymyksiin. Aiemmat osat voit tarkastaa täältä, mutta jatketaanpa lukijoita askarruttavien kysymysten ratkaiseminen pidemmittä puheitta!

Mummo Ankan auton rekisterinumero - Mummo Ankan auton rekisterinumerona on Barksin sarjoissa nähty joko 1890 tai 1902. Mainittakoon, että Mummo Ankan auto myös ainoa, jonka mallin Barks otti suoraan oikeasta maailmasta. Eli jos vastaan tulee Detroit Electric Companyn auto vuodelta 1908, älkää ihmetelkö miksi kyseinen kaara saattaa näyttää etäisesti tutulta.

"Tarina taksinkuljettajasta" - Lieneekö monellekaan lukijalle valtaisan suuri yllätys, että Aku Ankka on toiminut monien muiden vakanssiensa lisäksi myös taksikuljettajana. Muun muassa seuraavissa tarinoissa pääset seuraamaan hänen edesottamuksiaan keltaisen pirssin kapteenina:

Kohteliaisuuskisa (Aku Ankka 22/1986)
Taksikuski (Aku Ankka 40/1988)
Taksi vie, taksi tuo (Aku Ankka 31/2010)

Sen lisäksi tarinassa Karhunpalvelus (Aku Ankka 6/1998) Aku toimi peräti taksihelikopterin kuljettajana.

Aku Ankan piilotetut vitsit - Etenkin Don Rosan tarinoissa saattaa hahmojentaustalla näkyä jos jonkinlaista hassuttelua, mutta osaavat suomentajatkin tämän hassuttelupuolen. Piilotettuja vitsejä - tahallisia tai tahattomia - pääsee nimittäin Aku Ankkaan toisinaa livahtamaan myös puhekupliin. Monet näistä aukeaa vain aikuisille ja tarjoaa Ankkalinnan hahmoista vähän erilaisen käsityksen kun perinteisesti ollaan totuttu näkemään. Timo Ronkaisen luotsaama Ankistit on julkaissut Rankka Ankka -nimellä parhaista paloista kaksi kokoamaa, jotka voi ostaa omakseen Ankistien nettisivuilta.

Aku Ankka autonkorjaus - Akun vanha hyrysysy kaipaa tämän tästä korjausta ja laittoa, mutta etenkin Don Rosan tarinassa Monikäyttöauto (Muun muassa Aku Ankka 34/2013) vanha kunnon 313 saa todellisen käsittelyn, kun se puretaan täysin osiinsa.

Aku Ankan uimahyppy kuva - Mainio Barksin piirtämä uimahyppy kuva Akusta on nähty Suomessa Ankkatarinat 2 - Aku Ankka ja uima-allas- kirjan kannessa. Kirja koostuu useasta klassisesta Barks- tarinasta, joskin sarjakuvaruuduista on tehty kuvakirjamainen kokonaisuus eli sarjakuvanystävälle tämä ei välttämättä ole niinkään kiehtova kohde - pienimmille lapsille kuitenkin oikein mainiota iltasatulukemistoa.

Saska Pulkkinen - Saska tuli tunnetuksi Tarzanina parin vuoden takaisessa Tarzan- musikaalissa. Lahjakkaasta ja hyväkuntoisesta näyttelijälupauksesta on siis kyse, pistäkää nimi korvan taakse!

Barksin originaaleja nähtävillä!

Suomalaiset ovat Ankka-hullua kansaa, sanovat. Taatusti totta, mutta niin ovat kyllä tanskalaisetkin! Freddy Milton toimi aikanaan pioneerinä barksistisen ankkatietouden sanansaattajana, mutta kyllä sitä nykyäänkin osataan. Søren Marsner on pistänyt ilmeisestikin varsin viime aikoina pystyyn Barksille omistetun sivuston, jossa pääsee tutustumaan Ankkamestarin originaaleihin. Ja komeitahan nuo kyllä ovatkin!

Käykääpäs siis kurkkaamassa ja ihastukaa!

Don Rosan visiitin aikataulut vahvistunut ja tarkentunut

Don Rosa saapuu Suomeen, kuten jo aiemmin totesimmekin. Nyt on hänen aikataulutuksensakin paremmin tiedossa, joten mikäli Donin tapaaminen kiehtoo, kannattaa ohessa oleva lista painaa tarkasti mieleen:

23.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Hansa, Turku
24.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Kirkkokatu, Oulu
25.10. klo 18.00 - 20.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut
26.10. klo 16.30 - 18.00 Akateeminen kirjakauppa Hämeenkatu, Tampere
28.10. klo 14.00 - 16.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut

Edellä mainitut kohteet ovat siis signeeraustilaisuuksia, mutta tämän lisäksi Don Rosan pääsee tapaamaan ainakin 25.10. klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla Helsingin kirjamessuilla, jolloin ankkamaestro on Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän piinapenkissä.

DuckTales-lehden taival oli vain ankanlento - lehti lopetetaan

Roope-setä -lehden tultuaan tiensä päähän, DuckTales -lehti lanseerattiin kovin odotuksin. Mitä ilmeisemmin odotukset olivat kuitenkin suuremmat Aku Ankan toimituksessa kuin kotikatsomoissa, sillä lehden taival jäi lyhytaikaiseksi. Lehteä ei enää voi tilata ja Sanoma Magazines on vahvistanut lehden loppuvan vuoden 2019 aikana. TV-sarjana DuckTales sen sijaan elää ja voi hyvin. Jos et ole vielä tutustunut tähän uuteen sarjaan, voit tehdä sen kätevästi vaikkapa heti Ruutu-palvelun kautta! Vannoutuneilla barksisteille tämä sarja tarjoaa paljon mukavia oivaltamisen hetkiä, sillä animaatio suorastaan pursuaa viittauksia Barksin tarinoihin. Gonna catch 'em all!

Don Rosa saapuu (jälleen) Suomeen!

Kuva: Ville Tanttu

Ei vuotta ilman Don Rosaa! Ja hyvä niin, sillä onhan Rosa mitä mainioin kirjamessuvieras! Helsingin kirjamessuilla hänet voi tavata Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän haastattelemana torstaina 25. lokakuuta klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla. Vahvistamattomat huhut myös kertovat, että Rosalla saattaisi olla oma myyntipisteensä messuilla, mutta tämän näkee sitten paikan päällä.

Ankkamestarin voi tavata myös Suomen Turussa, sillä hän pistäytyy 23. lokakuuta kello 16.30 - 18.00 Turun Suomalaisessa kirjakaupassa. Mahdollisista muistakin kaupunki- ja kauppavierailuista pyrimme uutisoimaan ensitilassa.

Barks-tietoutta suomeksi ja kovissa kansissa - Ankkamestarin salaisuus

Vaikka Suomi onkin tunnetusti tuhansien ankkafanien maa, ei täällä Pohjolan perukoilla julkaista kovinkaan paljoa fanaattisille faneille sopivia Disney-julkaisuja. Akateemisia tutkimuksia Disneystä nähdään aina toisinaan, mutta jos näitä ei lasketa, Disney-tietokirjallisuutta ei suomeksi pääse lukemaan kuin joskus ja jouluna, jos edes silloinkaan. Sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen onneksi tekee parhaansa, että ankkatietoutta himoavat harrastajat saavat lukea myös suomenkielellä laadukasta ja ajantasaista tietämystä ja näkemystä erilaisista disneyana-ilmiöistä. Ronkainen on mies Ankkalinnan pamaus -fanzinen takana ja monille sarjakuvien ystäville tuttu myös erinäisten Sanoman julkaisemien Aku Ankka -julkaisujen esipuheiden kirjoittajana. Jos Suomessa ja suomeksi siis halutaan julkaista Carl Barksin tuotantoa käsittelevä kirja, kukapa muu tähän tehtävään olisikaan oikea henkilö ellei Ronkainen.

Vastikään julkaistu Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus (Zum Teufel, 2018) on oivallinen osoitus Ronkaisen kyvystä sekä tutkia Barksin rakastetuimpia tarinoita kulmasta, jota ei ennen itse ole tullut edes ajatelleeksi, ja toisaalta koota tarinoissa nähtyjä ilmiöitä, tapahtumia ja aiheita yhteen ja luoda niistä laajempia kokonaisuuksia esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Kirjassa on yhteensä peräti 18. lukua eli esseetä, joista osa on nähty jossain muodossa jo Ankkalinnan pamauksenkin sivuilla tai muissa yhteyksissä. Kaikkiin teksteihin on kuitenkin tehty lisäyksiä, editointeja ja korjauksia, joten vannoutuneelle Ankkalinnan pamauksen lukijallekin artikkelit tuntuivat tuoreilta. Ja vaikka muun muassa Carl Barksin koottujen kolmeenkymmeneen kirjaan lisäosineen mahtui sarjakuvan lisäksi myös laajalti Barks -faktaa Geoffrey Blumin kirjoittamana, on Ronkaisen esseiden sisältö enempi sarjakuvien sisältöön ja teemoihin pureutuvaa kuin elämäkerrallinen Barks -muistio. Ja hyvä näin. Vaikka luultavasti Barksin tarinoita onkin jo pyöritelty yltympäriinsä kulmasta jos toisestakin tarkastellen, toimii kirjan esseet oivalliset eri aiheiden tiedon ja näkemysten kokoajina. Esimerkiksi Barksin kirjallisia lainauksia käsittelevä luku Ankkamestarin kirjahyllystä tuo esiin laaja-alaisesti sekä suoria että epäsuoria viittauksia, joita Barksin ankkatarinoissa on ollut. Osan viittauksista voinee tunnistaa helposti itsekin – esimerkiksi tarinassa Karhukaruselli (esim. AA 39/2012) mainitaan suoraan Kultakutri ja kolme karhua –, mutta osa viittauksista onkin jo selvästi haastavampia ja kysymys lieneekin lähinnä siinä, miten ihmeessä Ronkainen on ne voinut selvittää! Barksin mieltymys b-luokan länkkärikirjallisuutta kohtaan lienee ollut tiedossa jo aiemminkin, mutta näiden teosten löytäminen ja viittauksien havaitseminen vaatiikin jo selvää harrastuneisuutta.

Jos kirja tarjoaa vannoutuneelle ankistille paljon uusia kiehtovia näkemyksiä, ei jää satunnainen Akun lukijakaan tässä kirjassa vaille huomiota. Roope Ankan henkilöhahmoon ja sen kehitykseen vuosikymmenten aikana paneutuvan esseen luettuaan Roopeen osaa suhtautua ehkä aiempaa ymmärtäväisempi – riistäjäkapitalisti ei ehkä olekaan oikea sana kuvaamaan tätä maailman rikkainta ankkaa! Esseet Ankkalinnasta asteroidille ja Vallankumous Horjustanissa käsittelevät historiallisesta näkökulmasta mielenkiintoisesti Barksin tarinoita. Yhdysvaltojen avaruusohjelma puhuttaa Barksin 1950-60 -luvun vaihteen tarinoissa, eikä kylmä sotakaan jäänyt Barksilta huomioimatta. Nämä kaksi esseetä ovat historiallisesta näkökulmasta kiehtovia ja tarjoaa historiadiggarille hauskan mahdollisuuden tarkastella, kuinka suosituissa lasten sarjakuvissa 1950-60 -lukua määrittäviä aiheita ja tapahtumia käsiteltiin. Eikä pidä unohtaa höpsismiä! Höpsismin ja sen hengellisen johtajansa professori Hupelon kautta tarkasteluun pääsee pseudotieteet ja tietenkin kolikonheiton jalotaito.

Ja koska kyseessä on Disney -sarjakuvia käsittelevä tietokirja, oli vähintäänkin kohtuullista että yhden esseen verran käsitellään myös Akun housuttomuutta ja vähintäänkin erikoisia sukulaisuussuhteita.

Kirjan voi tilata edullisesti suoraan kotiin esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta!

Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus

Zum Teufel 2018

ISBN: 978-952-5754-70-4

272 sivua

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto

Yllättäen Supertaskarin yhdeksäs numero on putkahtanus lehtipisteisiin jo hyvissä ajoin ennen kesää ja näin ollen kaivattujen Taikaviitta2000 sarjan uusien osien odotus on toistaiseksi taas ohi. Uusinkin pokkari sisältää tuttuun tapaan kaksi osaa TeeKoo:ta ja yhden tarinan perinteisenmpää Taikaviittaa. Niin ikään tuttuun tapaan kirjassa seurataan myös Mikin edesottamuksia Andervillessa ja pääseepä Heshukkakin taas availemaan lukijakirjeitä. Mutta paluun kirjan sivuille on tehnyt myös eräs kirjasarjan sivuilta hetken aikaa poissa olollaan loistanut hahmokaarti. Keistä on kyse? Lähdetään selvittämään.

Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto

Kirjan avaava tarina Vaihtoehto alkaa hämmentävissä merkeissä. Akusta on tehty Ducklair -yhtiön johtaja ja hän tuntee yhtäkkiä yhtiön perustaneen Everet Ducklairin henkilökohtaisesti. Taikaviitan mukana alusta asti ollut lukija tajuaa heti, että nyt on jotain vialla ja pian sitä alkavat epäilemään sarjakuvan hahmotkin. Aikajatkumossa on tapahtunut jotain mikä muuttaa tapahtumia ja tulevaisuuden Ankkalinnassa elävä Odin Eidolon lähtee selvittämään asiaa. Mukaan hyppää tietenkin myös Taikaviitta ja Lydia.

Tarina on varmaa Taikaviitta2000 laatua ja jatkuvaan juoneen on haettu uutta lähestymiskohtaa amerikkalaisista supersankarisarjakuvista tutulla What if?- (suomeksi varmaankin Entä jos?) juonikuviolla. Tällaisissa tarinoissahan keskitytään johonkin käänteen tekevään asiaan, mikä sattuessaan muuttaisi historian kulun ihan eri suuntaan kuin mihin se on tähän mennessä kulkenut. Piristävän tarinan käsikirjoituksesta vastaa Alessandro Sisti ja piirrokset ovat puolestaan Taikaviitan lukijoille tuttuakin tutumman Claudio Sciarronen käsialaa.

Mainitsin edellisen Supertaskarin arvostelussani, että julkaistessaan ensi kertaa TK2000 tarinoita suomeksi, toimitus hyppäsi 30 numeroa yli päästäkseen mukaan muiden maiden julkaisutahtiin. Ikävät viittaukset aiemmin julkaisemattomiin tarinoihin kaikuvat korvissa välillä vieläkin kun sarjasta puhutaan. Siksi hieman säikähdin huomatessani, että tässä kirjassa ei olekaan Taikaviitan osia 15 ja 16 vaan 15 ja 17. Osa 16 on joulutarina ja mitä oletettavimmin toimitus on päätynyt ratkaisuun siirtää tarina tästä numerosta syksyllä ilmestyvään Supertaskariin sen teeman takia. Jouluisen tarinan julkaiseminen lähempänä joulusesongin alkua on ajankohtaisempaa (ja varmasti paremmin lukijoihin vetoavampaa) kuin tällä lailla kesää lähennellessä. Ja tarinan luettuani viittaukset yli hypättyyn osaan loistavat poissaoloaan. Tällaisessa tapauksessa voin hyväksyä kronologian rikkomisen vaikka edellisessä tarinassa meneillään oleva talvi loppuukin lyhyeen.

Alessandro Barbuccin piirroksista ei vauhtia puutu

Itse tarina (eli tässä taskarissa julkaistava osa 17) mikä kantaa nimeä Tartu hetkeen on Vaihtoehtoakin piristävämpi tapaus. Juttu on täynnä toimintaa ja hersyvää komiikkaa. Francesco Artibani kuljettaa tarinaa niin vauhdikkaasti eteen päin, että tuntuu kuin seuraisi toiminnallista elokuvaa. Elokuvan fiiliksiä mukaan tuo myös kovasti ihailemani Alessandro Barbucci jonka piirrokset pääsevät loistamaan Taikaviitan moniulotteisissa sivutaitoissa. Kuvakerronta on välillä tiivistunnelmaisen rajattua ja paikoin vauhdikkaan avonaista. Lintuperspekriivistä kuvatut futuristiset kaupunkimaisemat herättävät ihastusta ja hahmojen ollessa tukalassa tilanteessa, ahdistuksen voi tuntea kun katsoo ahtaiksi käyviä ruutuja. Juonta en ala tässä erikseen avaamaan sillä tämäkin tarina on edellisen osan tapaan teemaltaan ehtaa aikamatkustusta. Itseeni se kolahti kuitenkin kovemmin kuin kirjan aloittava Vaihtoehto.

Victoria tarinassa Mikki, kuka teki edellisessä Supertaskarissa päätökseen jäädä vielä toistaiseksi Andervilleen, potee koti-ikävää ja se vaikuttaa hänen mielentilaansa. Mysteerien tutkiminen ei väsymykseltä innosta ja osittain tästä syystä Mikki ajautuukin salaperäisen Haihduttajan ja tämän rikollisliigan kiristettäväksi. Mikin tehtäväksi tulee etsiä Haihduttajalle tämän palkkalistoilta karannut työntekijä kuka on vienyt mukanaan arkaluontoisia asioita Haihduttajasta ja tämän liigasta. Koska panokseksi asetetaan Mikin ystäviä Ankkalinnasta, ei tämän auta kuin suostua kiristäjien toimeksiantoon.

Tällä kertaa Mikin mysteerejä Andervillen suurkaupungissa on päässyt kuvaamaan Stefano Turconi. Turconin piirrokset ovat vaihteeksi mukavaa seurattavaa, mutta koska tarinalla on jo ikää, niin piirroksista puuttuu se keveys ja asentojen liioittelu mistä ainakin minä Turconin uusimmissa töissä eniten pidän. Ruutusommittelu on kaunista ja mieleen tulevat valkokankaan agenttijännärit vaikka sivutaiton ideointi lieneekin suurimmaksi osaksi tarinan kirjoittajan Augusto Macchetton suunnittelemia. Tarina esittelee aiempien osien tapaan Mikki Hiirestä kovemman ja karskimman puolen, verraten siihen mitä esimerkiksi joka viikkoisen Aku Ankka -lehden sivuilla olemme tottuneet näkemään.

Superhessukin piipahtaa Supertaskarin sivuilla

Mikki on mukana myös hieman perinteisemmässä tarinassa Virheitä ja viestejä mikä on tuttu Roope-setä -lehden 11/2013 sivuilta. Vaikka tarina ei huono olekaan niin sen näkeminen näin pian uudestaan tuntuu turhauttavalta ja mielestäni uusintajulkaisuksi olisi pitänyt valita jokin muu tarina. Uusintajulkaisua edustaa myös kirjan alussa nähtävä Salainen tehtävä, mikä on myös nähty aiemmin suomalaisissa julkaisuissa. Viimeksi niinkin tuoreeltaan kuin viime vuonna jolloin juttu oli mukana Aku Ankan taskukirjat 18-20 sisältäneessä kokoelmauusintapainoksessa. Uusintajulkaisut ovat sallittuja ja harkitusti käytettynä voivat olla todella antoisiakin, mutta tarinoiden olisi oikeasti hyvä antaa mieluummin odotuttaa itseään kuin julkaista niitä lyhyen ajan sisään uudelleen ja uudelleen aina kyllästymiseen asti. Nämä edellä mainitut edustavat Supertaskarissa klassisempaa puolta ja niiden piirroksista vastaavat sellaiset mestarit kuin Romano Scarpa ja Luciano Gatto.

Kirja sisältää myös kolmannen uusintajulkaisuin, mutta koska kyseessä on joka numerosta tuttu perinteisempi Taikaviitta uusinta, annan tarinalle armahdukseni. Äskeistä uusintaparia tuli arvosteltua jo ihan riittämiin.

Onneksi loput kirjasta onkin sitten uutta tavaraa.

Heshukka tosiaan lukee lukijoilta saamiaan kirjeitä ja koheltaa omissa lyhyissä tarinoissaan. Nämä ovat ihan hauskoja, mutta ei välttämättä tekisi pahaa pitää Heshukasta välillä taukoa tai harkita pidempien ja tummasävyisempien tarinoiden julkaisemista mitkä olivat tuttuja Roope-setä -lehdestä.

Ultsasankarit sarja saa uutta näkökulmaa kun tämän kertainen tarina keskittyy sankarien sijasta pahiksiin ja Pahan seiskan koti-iltaan. Voidapa viettää koti-iltaansa kuin superpahis konsanaan.

Tapaamme jo tutuksi tulleen Konradinkin selvittelemässä journalistimaailmaan sijoittuvia kommelluksia. Näiden tarinoiden ehdotonta herkkua ovat olleet Silvia Zichen hersyvät piirrokset, mutta nyt pääsemme tutustumaan myös kynäniekan käsikirjoitustaitoihin eikä niistä hersyvää huumoria ja päättömän hauskoja käänteitä puutu.

Piipahtaapa kirjan sivuilla myös Superhessukin ja Supersankarien kerhosta tutut Lepakkoankka ja Purppuranpunainen Perhonen. Tällä kertaa supersankariryhmän johtaja Simo Sisu on ajanut viime tarinassa hämmentäneet viiksensäkin pois ja hyvä niin. Hahmo on huomattavasti uskottavampi poliisinakin ilman naamakarvoitusta.

Kääkkylän kostaja on kuin ilmetty Taikaviitta

Vaan keitä ovatkaan ne kirjan sivuille palanneet hahmot ketkä alussa mainitsin? Pikku-Aku kavereineen tuli Supertaskarin lukijoille tutuksi sarjan ensimmäisissä numeroissa. Hahmo seikkaili ensimmäisen kolmen numeron aikana neljässä tarinassa ja yksi nähtiin vielä numerossa 5, mutta sen jälkeen Supertaskareissa ei ole Akun lapsuuden aikaisiin maisemmiin palattu ennen kuin nyt. Tarina Kääkkylän kostaja istuu Supertaskarin teemaan mitä mainioimmin, sillä siinä pikku-Aku on innostunut supersankarisarjakuvista ja Karon kaataessa Akun sadevesitynnyriin, päättää tämä kostaa kaverinsa jäynän korkeimman omakätisesti. Tästä syntyy Kääkkylän kostaja, kuka käy kostamassa nuoren Akun kokemia vääryksiä kuin varhaisajan Taikaviitta konsanaan. Taikaviittaa ei onneksi mainita sanallakaan ja viittaukset hahmoon jäävät vain pinnallisiksi, mikä mielestäni toimii tarinassa mainiosti. Ai niin, hauskana huomiona tarinassa rötöstelee myös nuori Karhuvaari maissipiippuineen.

Kaiken tämän jälkeen voi todeta Supertaskarin sisältävän vaihteeksi niin monipuolisen kattauksen, että sitä voi huoletta suositella melkeinpä kaikille taskarien ystäville. Mukava sekoitus perinteisempiä taskaritarinoita ja superimpia erikoisuuksia monipuolisella hahmokaartilla pitää kirjan edelleen kiinnostavan tuntuisena, vaikkakin vanhojen klassikoiden pitkäaikaisille keräilijöille uusin numero tuottaa mitä todennäköisimmin pettymyksen.

-Ville Tanttu