Tom Cruise tähdittämään Disney-musikaalia?

Huhut Hollywoodissa kertovat, että näyttelijä Tom Cruise olisi tulossa pääosaan Disneyn musikaalikomediaan Bob the Musical. Cruisen lisäksi Disney on huhujen mukaan kiinnostunut palkkaamaan projektiin mukaan The Artist -elokuvasta parhaan ohjaajan Oscarilla palkitun Michel Hazanaviciuksen.

Vuodesta 2004 lähtien kehitteillä ollut käsikirjoitus kertoo miehestä, joka päähänsä saaneen iskun seurauksena alkaa kuulla muiden ihmisten sisäisiä lauluja eli hänen elämänsä muuttuu musikaaliksi. Pitkään venynyt tuotanto olisi mielenkiintoista saada päätökseensä erityisesti tällaisella kokoonpanolla!

Arvostelu: Roope-setä 428

Vuoden ja samalla kaikkien aikojen toinen Roope-setä-lehden platinanumero on ilmestynyt. Huomion keskipisteenä on Giorgio Cavazzano. Homma lähtee komeasti käyntiin jo kannessa, kun paljastuu, että lehden sisuksiin on upotettu muun muassa sellainen helmi kuin Destino. Destino on Salvador Dalín suunnittelema Fantasia-elokuvan episodin tyylinen animaatio, joka herran elinaikana jäi kuitenkin vain suunnitelmien asteelle. Disneyn studiot tekivät kuitenkin Dalín suunnitelmien pohjalta elokuvan Destino vuonna 2003, kuten Ropsussakin kerrotaan.

Walt Disney esiintyy käytännössä jokaisessa Disney-julkaisussa nimensä kautta, mutta muuten tämä on niissä harvinainen vieras. Destinossa päästään nauttimaan peräti tämän esiintymisestä yhtenä hahmona muiden joukossa. Roberto Gagnorin käsikirjoittama ja lehdessä jalustalle nostetun Giorgio Cavazzanon piirtämä sarjakuvakertomus Destinosta eli surrealistisesta matkasta kohtaloon on melkoinen namupala ja platinanumero juuri oikea alusta sen julkaisemiselle. Cavazzanon piirrokset ovat täydellisiä. Maestro on selvästi pistänyt itsensä likoon sarjaa piirtäessään ja mikä jottei – historiallinen tapaus on kyseessä. Destinon julkaiseminen on vuoden kulttuuritekoja.

Ylisanoja voisi käyttää myös seuraavan tarinan lähtökohtien yhteydessä, kun käsikirjoittajan paikalla puurtaa Casty. Nefaustuksen saari on Destinoa tavanomaisempi esimerkki Cavazzanon tyylistä tämän vuosituhannen puolella. Destinon tasoisiin suorituksiin ei luonnollisesti ylletä, mutta on Castyn käsikirjoitus ansaitsemansa kuvittajan saanut. Juonellisesti sarja häviää Castyn parhaille tuotoksille, mutta herran kohdalla rima on aina niin korkealla, ettei tämäkään tarina missään tapauksessa huonoa lähelläkään ole. Castylle ominainen huumoripuoli löytyy, mutta jännitystä saa tällä kertaa hakemalla hakea.

Rodolfo Ciminon käsikirjoittama Kolmoissaaren salaisuus on melko tyylipuhdasta Ciminoa eikä mitenkään erityislaatuinen ja siitä syystä platinanumeroon sisällytetty. Vuodelta 1989 peräisin oleva tarina havainnollistaa sitä yhtä platinanumeroiden takana piilevää pointtia eli taiteilijoiden piirrostyylin muutosta vuosien saatossa. Muita ansioita sille ei voi laskea.

Lehden viimeinen tarina on Carlo Chendin käsikirjoittama lyhykäinen Roopen nuoruudenseikkailuja valottava Nappikauppoja (sisällysluettelossa nimellä Nappikauppaa). Cavazzanon osalta varhainen, vuonna 1968 tehty tarina, osoittaa tämän hallinneen lestinsä alusta alkaen. Sarja on sen päälle vielä ihan viihdyttäväkin, joten se on oiva lisäys lehden loppuun mutusteltavaksi makupalaksi. 

Tammikuiseen Romano Scarpalle omistettuun lehteen verrattuna platinanumeron juoksu on parantunut selvästi. Scarpa-numerossa julkaistuissa tarinoissa ei ollut juuri mitään erikoista, osa niistä oli jopa köykäisiä ja Mikki loisti poissaolollaan. Tässä numerossa nämä virheet eivät toistu ja usko platinanumeroiden konseptin mahdollisuuksiin palaa täyteen huippuunsa. Jo pelkästään Destinon julkaiseminen on sellainen teko, joka ansaitsee suitsutusta. Edelliseen platinanumeroon verrattuna artikkeleita on vähemmän, lyhykäiset lehden alussa ja lopussa, mutta se ei menoa haittaa, kun sarjakuva on niin oivallista. Seuraavassa platinanumerossa vuoron saa Scarpaa ja Cavazzanoa nuorempaa kaartia edustava Silvia Ziche.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 425

Jääkiekon MM-kisat häämöttävät jälleen nurkan takana. Kisatunnelmaan voi virittäytyä huhtikuun 400-sivuisella Kisaturisti-paketilla, jonka tutunomaisin kiekkoilijapiirtein sävytetyn kannen on taiteillut Alessandro Perina. Jääkiekkoteemalla jatketaan myös johtosarjassa Kaappaus kaukalossa, mutta tutusti Gorm Transgaardin ja Flemming Andersenin tarinassa laji jää statistin rooliin. Egmont-tuotos ei muutenkaan pääse häikäisemään.

Erilainen Egmont-tuotos on jo nimensäkin perusteella Viitatar iskee jälleen. Sune Troelstrupin käsikirjoituksen piirtäjäksi on saatu maestro Giorgio Cavazzano, joka pääsee sarjassa päivittämään itselleen tutun hahmon ulkoista olemusta. Eräänlainen esittelysarja ei saa vielä kaikkia venttiilejä auki täyden höyryn vauhtiin. 1970-luvulla luotua Viitatarta lämmiteltiin uudelleen Italiassa jo joitakin vuosia sitten. Siitä projektista on tähän Taskariin haalittu Riccardo Secchin ja Marco Mazzarellon Supersankarit sairaslomalla, jossa ei mitenkään harvinaisesti Viitatar esiintyy Taikaviitan rinnalla. Tämä sarja on paremmin onnistunut kuin Egmontin comeback-tuotos, mutta toki luonnollisestikaan Secchin ja Mazzarellon harteilla ei ollut pakollisia paluukuvioiden maneereja. 

Jonkinlaisen paluun tehneenä voidaan pitää myös Valheiden verkon piirtänyttä Francesco Guerrinia, jonka kaunista viivaa on suomalaisissa julkaisuissa nähty valitettavan harvoin. Kymmenisen vuotta sitten Guerrinin ankat olivat yleisempi näky Taskareissa. Guerrinin paluu on siinäkin mielessä onnistunut, että tämä on päässyt taiteilemaan Fausto Vitalianon mallikkaan käsikirjoituksen pariin. Tarina on Taskarin paras. 

Harvemmin nähty vieras on myös Polle Koninkaulus, joka seikkailee Carlo Panaron ja Marco Gervasion Ahneissa automaateissa. Verbi ”seikkailla” on tosin tässä yhteydessä liioiteltu ilmaisu, sillä Pollen osaksi lankeaa sarjassa varsin passiivinen rooli tapahtumien edetessä omilla raiteillaan. Paremmaksi viritelmäksi, jossa on mukana bisnestä ja teknologiaa, yltää Roopen ja Kroisoksen ikuista liike-elämän taistoa kuvaava Carlo Gentinan ja Maurizio Amendolan Puhuvat pakkaukset, joka erinomaisesti toistaa tätä klassista kuviota. 

Mikki on mukana menossa kahden sarjan verran. Näistä jälkimmäinen, Silvia Martinolin ja Ottavio Panaron Aarre aavikolla tienaa kliseisyydellään, kankeudellaan ja tylsyydellään kyseenalaisen tittelin Taskarin huonoimpana sarjana. Marco Boscon ja Alessandro Perinan Viattomat vorolaiset on parempaa jälkeä ja alkunsa osalta jopa lupaavaa sellaista, mutta alkaa loppua kohden takuta ja hyytyä yllätyksettömäksi vedoksi. 

Joukosta erottuva tapaus on myös Corrado Mastantuonon ja Stefano Intinin Täydellinen konekopio, jonka parasta antia on parhaimmillaan erittäin huvittava Palle Pulpun hahmo. Intinin piirrokset, jotka tarinan edetessä sopeutuvat hienosti tunnelmaan esimerkiksi oivin varjostuksin, ansaitsevat erityismaininnan. 

Kirjan lopuissa sarjoissa tasapainoillaan Hannun onnen ja Akun epäonnen välillä, koetetaan näpätä kuvaa jalkapalloilijasta, etsitään oikeanlaista klinkkeriä (Niin mitä? Sekin selviää Taskarista!), tutustutaan San Siestan elämään ja pakoillaan veroja jätelautalla. Myös pari yksisivuista on mukana, mutta niin niiden kuin pikaisesti mainittujen niin sanottujen loppujen tarinoiden on vaikeampi erottautua muiden joukosta. 

Kokonaisuutena Kisaturisti on mallikas kokoelma. Vaikka osan tarinoista kohtalo on jäädä hieman muiden jalkoihin, harva niistäkään kuitenkaan niin huono oli, ettei sitä siinä sivussa mielellään lukisi. Jos 400 sivua ei tuntunut riittävältä, niin ensi kuussa lohtua tuo Tripla ja 768 sivua.

Uusi The Force Awakens -teaser

 

The Force Awakens -elokuvasta eli Star Wars -saagan seitsemännestä episodista on julkaistu uusi teaser, joka vilisee alkuperäisestä trilogiasta tuttuja hahmoja ja tarjoaa jälleen uusia näkökulmia ja paljastuksia tulevasta. Ensimmäinen Disneyn Lucasfilm-oston jälkeinen Star Wars saa maailmanlaajuisen ensi-iltansa 18. joulukuuta. Katso virallinen teaser alta! Kyseessä on elokuvan toinen teaser, sillä marraskuussa julkaistiin ensimmäinen.

 

Syksyn ankkasato selvillä

Näyte Barksin Atomivakoojat- sarjakuvasta

Jälleen ollaan hieman viisaampia siitä, mitä tuleva syksy tulee pitämään sisällään sarjakuvien osalta. On Barksia, Rosaa ja Gottfredsonia - jokaiselle siis jotakin! Alla tarkempi listaus siitä,mitä tuleman pitää...

Ankat maailman ympäri 2: Eurooppa

Italialaispiirtäjien teoksia, mukana myös Suomessa ennen julkaisemattomia tarinoita.

ISBN 978-951-32-4053-0
Suositushinta 33,00€
Ilm. vk 37/2015
Noin 320 sivua

Ankkalegendat 2: Kulmikkaiden munien jäljillä ja muita klassikoita

Sisältää Carl Barksin tarinoita ja näihin perustuvia jatkotarinoita Don Rosalta. Mukana muun kuassa Kulmikkaat munat (Barks) ja Andien kutsu (Rosa), Onnellinen laakso (Barks) ja Takaisin Xanaduun (Rosa) sekä Vaarallinen keksintö (Barks) ja Kutistuva kitupiikki (Rosa)

ISBN 978-951-32-4055-4
Suositushinta 39,00€
Ilm. vk 39/2015
Noin 220 sivua

Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parjaita -JUHLAPAINOS

Ensimmäisen Don Rosa-kokoelman juhlapainos, mukana runsaasti yhdessä Rosan kanssa koottua lisämateriaalia.

ISBN 978-951-32-4054-7
Suositushinta 39,00€
Ilm. vk 39/2015
Noin 180 sivua

Carl Barksin parhaat sarjat 4: Atomivakoojat

Barksin klassikkosarjoja sisältävä teos, mukana muun muassa harvoin julkaistu Atomivakoojat, Hondorican salaisuus, Rämeikön arvoitus sekä Turhaa tuhlausta.

ISBN 978-951-32-4051-6
Suositushinta 29,00€
Ilm. vk 42/2015
240 sivua

Vaarallinen Mikki - Floyd Gottfredsonin hurjimpia tarinoita

Harvinaisia ja sensuroituja Mikkejä esittelevä kirja, mukana muun muassa Mikki Hiiren salainen tehtävä ja Sotaorvot.

ISBN 978-951-32-4134-6
Suositushinta 33,00€
Ilm. vk 43/2015
128 sivua

Aku Ankan toimituksen vanha AKU-hylly myynnissä

Aku Ankan toimituksen osoite on muuttunut, ja valitettavasti uuteen toimistoon ei ihan kaikki aarteet enää mahdu. Tästäpä johtuen Huuto.nettiin on tullut varsin mielenkiintoinen kohde myyntiin. Alla vielä Huuto.netissä oleva kuvaus kohteesta:

Aku Ankan toimitus muutti, ja uuteen paikkaan ei enää mahtunut uljas AKU-hyllymme. Hylly on puusepäntyönä teetetty, sitä on kohdeltu hellyydellä, ja sen edessä on haastateltu Akun Jeetuubi-kanavalle Don Rosasta lähtien monia Ankka-maailman siilmääätekevää. Toista ei ole eikä tule!
Nimmareita, piirroksia ja muita keräilykohteita voi olla kellä vain, mutta tämä tilaisuus ei toistu. Hanki hylly, jolla on historia!
Kunkin kirjaimen koko on noin:
Korkeus: 190cm
Leveys: 165cm
Syvyys: 45cm
Kaikki kirjaimet myydään yhdessä.
Hyllystä saatava summa lahjoitetaan Lastensairaalan hyväksi.
Vanhasta toimituksesta hylly pitää hakea pois 24.4. mennessä, ja ostaja järjestää kantomiehet ja kuljetuksen.

Mikäli halajat tämän komean ja ainutlaatuisen Disney-kohteen itsellesi, ei muuta kuin huutamaan tämän linkin takaa!

The Barks Fan's Potpourri: A Medley of Articles from the Carl Barks Fan Club Newsletter

Nyt Carl Barks- faneille olisi mielenkiintoinen julkaisu tarjolla. Joseph Robert Cowlesin teos The Barks Fan's Potpourri: A Medley of Articles from the Carl Barks Fan Club Newsletter on nimittäin myynnissä Amazonissa. Amazonin kuvaus kertoo kirjasta seuraavaa:

Published for the international Carl Barks Fan Club, this book includes images and articles regarding the amazing worldwide influence of Carl's stories and artwork on literature, the arts, education and literacy. For seven decades the work of Carl Barks has been translated into every major language, published by the millions, and enjoyed by billions of adults and children of all cultures. The characters he created have become household names, his stories treasured works of literature. Yet it was not until his retirement in the 1960s that Carl's name was made known to the public, for during the twenty-three years of his career, his work was presented to the public as that of Walt Disney—specifically, that of The Walt Disney Company. Carl Barks was "The Good Artist" who created Uncle Scrooge and wrote and drew adventure stories of Donald Duck and a menagerie of other Disney characters. He had the distinction of being the least known while at the same time the most popular storyteller in history. Some authorities have reported that comic books with Carl's stories averaged 23 million copies world wide, EACH MONTH throughout his twenty-three year career. If these figures are accurate, 23 million per month times 12 months times 23 years amounts to six billion copies sold, making Carl the most popular author in his lifetime and probably for all time to come. (And his body of work has continued to be republished globally in even greater volume during the half century since his retirement.) The revenue initially generated by Carl's tales would have amounted to gross sales of over $600 million, an average of more than $26 million yearly, and this was a half century ago when a dime had meaning. Carl himself received little in the way of compensation for helping to make the Disney name a worldwide entertainment empire, as his name was kept secret by the comic book publishers, and nearly all of his original art incinerated. Upon his retirement from twenty-three years of writing and drawing Disney Duck stories, Carl spent his next four decades creating brilliant oil paintings of scenes from the stories he'd written. Today those several hundred paintings are purchased by collectors at enormous six-figure prices. An American of humble beginnings from rural Oregon, Carl Barks became the single most prolific, most published, most read author in history. The Pictorial volumes of the nonprofit Carl Barks Fan Club explore all aspects of his work and its ongoing worldwide impact.

Mitä mieltä olette, eikös tämä nyt todella olekin jokaisen ankistin ja etenkin barksistin pakko ostos!

Klassiset maalaukset Ankkalinnassa

Klassisia taideteoksia huippu Disney-artistien ankannoksina. Mielenkiintoisen kuuloista, eikö vain? Kalle Ankan nettisivuilla näitä olisi nyt komea rivi näytillä, ja on mukana myös muun muassa Kari Korhosen tulkinta Kullervon kirouksesta.

Tarkasta kaikki teokset täältä!

Arvostelu: Roope-setä 427

Kuluvan vuoden Roope-setien saldo on yltänyt jo kolmeen. Giorgio Cavazzano on piirtänyt uusimman numeron kannen, mutta herran sarjoja saadaan odottaa seuraavaan lehteen, joka onkin sitten tälle pyhitetty platinanumero.

Tässä vuoden toisessa vanhan kaavan mukaan toimitetussa lehdessä aloittajana on niin ikään vanhan kaavan mukaan toimivien maestrojen Rodolfo Ciminon ja Luciano Gatton Sipulottien arvoitus. Perinteikkäässä, mutta usein niin raikkaalta tuntuvien ciminolaisten juoniratkaisujen mukaan tässäkin tapauksessa mennään. Mukana on kaukomaita, ihmeellisiä kansoja omituisine piirteineen, Roopen tavoittelema aarre ja Aku sekä ankanpojat mukana remmissä. Juusokin vilahtaa mukana eikä sarjan loppuratkaisussakaan Ciminon tuntien mitään yllättävää ilmene. Tuttavallisen mukava aloitus, mutta taivaallisiin sfääreihin ei perussuorituksilla ylletä.

Marcojen Bosco ja Meloni lyhykäinen Aku ja Touho -pätkä Filmihullut ei sekään pääse kunniakulkueen keskipisteeksi. Muutaman tyypillisen ja aikapäiviä sitten vanhentuneen vitsin voimin ei päästä tavoitteisiin eli huvittuneisiin lukijoihin. Näin lyhyeen juttuun ei muutenkaan juuri paukkuja varsinkaan tällä tyylillä ahdeta, joten parempi ajatus olisi laatia aiheesta pidempi vitsikavalkadi. 

Roopen nuoruudenseikkailujen muistelu jatkuu Klondiken kuningas -sarjassa. Giorgio Martignonin ja Luciano Milanon nyt nähtävä tuotos Roopen karttakeskus jatkaa aiemmille osille uskolliseen tyyliin eli ei edelleenkään anna minkäänlaista uskoa sarjaa kohtaan. Lyhyillä ja innottomilla jutuilla ei ole laisinkaan painoarvoa enkä jaksa käsittää, miksi tällainen tarinasarja on ylipäätään aloitettu. Muutoksia rakenteessa tuskin tullaan tulevissakaan osissa näkemään, joten taival on kuljettava tuskien saattamana loppuun.

Edeltäneiden juttujen jälkeen Roberto Vianin piirrosten ilmestyminen silmien eteen on suuri toivonpilkahdus. Augusto Macchetton käsikirjoittama X-Mickey-tarinasarjaa jatkava Vapise, Kammosyrjä! ahmaisee lähes puolet lehdestä – onneksi, voidaan lehden muun sisällön perusteella tokaista. Vian on kyllä täydellisen oikea piirtäjä näille Ropsun sivuilla Heshukan nimen alla kulkeville tarinoille. Hän on oikea tunnelmien taikoja. Hänen repertuaaristaan löytyy niin taito vakavalle ja paikoin jopa synkistelevälle piirtämiselle kuin samaan pakettiin sopivissa määrin huumoria viljelevä tyyli. Tässä tarinassa nämä molemmat puolet tulevatkin hyvin esiin. Kun vielä Macchetton käsikirjoituskin on erittäin onnistunut, ovat ainekset tähän mennessä Suomessa julkaistuista X-Mickey-sarjoista parhaalle valmiit. 

Takakannen vitsisarjasta, In English -pätkästä ja dekkaripähkinästä ei ole tälläkään kertaa kohottamaan tunnelmaa. Huolta täytyy kantaa Donald Soffrittin Pikku-Aku ja kaverit -stripeistä, jotka tuntuvat jämähtäneen onnettomalle tasolle. Vitseissä ei esiinny lainkaan omaperäisyyttä, mikä syö tehokkaasti niiden tenhon ja tarkoituksen. 

Heshukka-sarja Vapise, Kammosyrjä! ansaitsemine titteleineen nosti kuitenkin tämän numeron suosta. Tällä haavaa näyttää selvältä, että Heshukka-tarinat jatkavat myös uudistuneessa Ropsussa niinä hohdokkaimpina tähtihetkinä ja lehden kruunuina. Uudistuksessa tämän roolin tarkoitettiin todennäköisesti siirtyvän uutukaisille platinanumeroille, mutta tammikuussa ilmestynyt Romano Scarpalle omistettu lehti ei juurikaan sytyttänyt. Täytyy toki muistaa, että platinanumeroita on alla vasta tämä yksi kappale. Seuraava Ropsu, mainitusti Cavazzanon jalustalle kohottava numero, voi hyvin käydessä kääntää kurssin.

Ankallisvaalitentissä Ben Zyskowicz ja Antti Kaikkonen

Antti Kaikkonen. © Antti Kaikkonen

Ben Zyskowicz. © Eduskunta

Tässä kuussa käytävien eduskuntavaalien kunniaksi Ankkalinnake päätti haastaa ehdolla olevia kansanedustajia ankallisvaalitenttiin, jossa nämä saivat vastattavakseen tukun kysymyksiä omasta Ankka-historiastaan sekä todellista päivänpolitiikkaa ja Ankkalinnan maailmaa sekoittavia kysymyksiä. Tarkoitus oli saada tenttiin mukaan edustajat neljästä suurimmasta puolueesta, mutta valitettavasti mukaan pyydetyillä SDP:n ja perussuomalaisten edustajilla ei ollut kiinnostusta vastata haasteeseen. Tenttiin osallistuivat kokoomuksen Ben Zyskowicz Helsingin vaalipiiristä ja keskustan Antti Kaikkonen Uudenmaan vaalipiiristä.

Onko kotitalouteenne tullut joskus Aku Ankka?

Ben Zyskowicz: Ei ole.

Antti Kaikkonen: Kyllä on, montakin vuotta.

Mikä on ensimmäinen muistonne Aku Ankasta?

BZ: Joskus jollakin kaverilla näin lehden.

AK: Aku oli lapsuuteni sankari. Pidin häntä väärinymmärrettynä ja usein maailma kohtelikin häntä kaltoin. Ilo oli sitä suurempi aina silloin, kun Aku onnistui jossain.

Kuka on suosikkihahmonne?

BZ: Ei ole.

AK: Kyllä se nimenomaan Aku on. Mutta kunniamaininnan voisin antaa Pelle Pelottomalle.

Entä suosikkitekijä?

BZ: Ei ole.

AK: Olen vanhan koulukunnan miehiä, ja pidän Carl Barksia parhaana. Mutta täytyy sanoa, että myös esimerkiksi Don Rosa on todella mainio.

Onko Teillä suosikkitarinaa tai jotain Aku Ankassa tapaamaanne, joka on erityisesti jäänyt mieleen?

BZ: Ei ole.

AK: On niitä moniakin. Jostain syystä mieleeni on jäänyt paljon koirahahmoja, kuten Jäyhä jököttäjä. Tai se, kun Kenraali Nuuh harhautettiin jäljiltä alunalla. [Jäyhä jököttäjä, mm. AA 9/1977 ja Kauhujen päivä, mm. AA 27/1960 ja 12/2008, toim.huom.]

Mitä mieltä olette Aku Ankan Suomessa saavuttamasta kansansuosiosta? Mistä arvelette sen johtuvan?

BZ: En osaa sanoa.

AK: Sitä pitäisi varmaan jonkun tutkia enemmänkin. Voisiko se lähteä siitä, että moni meistä kokee hengenheimolaisuutta Akun kanssa ja kokee Hannu Hanhen ehkä hieman ärsyttävänäkin hahmona. Jospa tämä liittyy perinteiseen Suomi-Ruotsi-asetelmaan?

Luetaanko eduskunnassa Aku Ankkaa? Näkyykö Aku Ankka jollain tavoin eduskunnan työskentelyssä?

BZ: Ei tietääkseni.

AK: Eipä taideta lukea, ainakaan julkisesti, eikä se muutenkaan ihmeemmin näy. Kaipa siitä voisi tulla sanomista…

Onko urallanne tullut joskus vastaan tilannetta, joka on kuin Aku Ankasta?

BZ: Ei ole.

AK: No, voin kertoa, että olen muutaman kerran löytänyt itseni tilanteista, joita on ollut vaikea todeksi kuvitella. Välillä aika vaikeistakin. Mutta aina noustu on, kokemusta viisaampana, kuten Akukin.

Aku Ankka saa vuodesta toiseen ääniä vaaleissa. Itse asiassa (ainakin kuuluisan kertomuksen mukaan) Kalle Anka olisi Ruotsissa valittu valtiopäiville 1980-luvulla, mikäli tälle annetut äänet olisi hyväksytty! Millainen poliitikko Aku olisi? Mihin puolueeseen hän kuuluisi? Miten yhteistyö hänen kanssaan sujuisi?

BZ: Aku on yritteliäs hahmo, joka huolehtii läheisistään. Kuuluisi kokoomukseen.

AK: Aku epäilemättä tulisi valituksi, mutta enpä tiedä viihtyisikö Aku eduskunnassa. Eduskuntatyö edellyttää ryhmätyötaitoja, valmiutta kompromisseihin ja suurta kärsivällisyyttä. En ole ihan varma, ovatko nuo sittenkään Akun vahvuuksia. Hänen pitäisi ehkä perustaa oma yhden ankan eduskuntaryhmänsä, tai perustaa Ankkapuolue.

Kenet ankkalinnalaisen ottaisitte mukaan hallitukseen? Minkä salkun antaisitte hänelle?

BZ: Roope Ankasta valtiovarainministeri. Osaa hoitaa raha-asiat.

AK: Suomen talous on nyt niin kuralla, että tarvetta olisi Roope Ankan talousosaamiselle. Hän olisi epäilemättä sopiva valtiovarainministeriksi. Uskon, että hän tulisi hyvin juttuun myös pääministeriehdokkaani Juha Sipilän kanssa. Molemmat ovat rahamiehiä, mutta tarpeen tullen hyvä sydänkin löytyy.

Miten luulisitte oman puolueenne menestyvän Ankkalinnassa?

BZ: Hyvin varsinkin, jos saisimme Hannu Hanhen ehdokkaaksemme.

AK: Oikein hyvin. Keskusta on rosoinen ja kansanläheinen puolue, jossa sattuu ja tapahtuu. Uskon, että kannatuspohjaa olisi.

Mitä tekisitte ensimmäiseksi, mikäli olisitte vallassa Ankkalinnassa? Mihin epäkohtiin puuttuisitte?

BZ: Vaikea sanoa.

AK: Työttömyyteen pitäisi puuttua, ihan jo Akunkin tilanteen parantamiseksi. Ehkäpä kannattaisi ryhtyä ponnistelemaan margariinitehtaan viennin parantamiseksi.

Mitä mieltä olette Ankkalinnan pormestarin Piri Pösön vallankäytöstä? Hänhän esimerkiksi mätkäisee tuon tuosta Roopelle pikaisesti säädettyjä melko erikoisia veroja kaupungin kirstun täydentämiseksi.

BZ: Ei kyllä vaikuta oikeusvaltioperiaatteen mukaiselta.

AK: No rikkaimpia kyllä pitääkin verottaa, mutta Pösön tehtävät voisivat olla määräaikaisia. Vaikkapa neljän vuoden välein ankkalinnalaisilla pitäisi olla oikeus äänestää pormestaristaan.

Onko suuryhtiöillä, kuten Roopen Ankka-yhtymällä tai Kroisos Pennosen yritysryppäällä, liikaa (sanan)valtaa Ankkalinnassa?

BZ: En ole huomannut, että olisi.

AK: No kyllä on, ja kieltämättä Ankkalinnan maailma pyörii välillä vähän liikaa rahan ympärillä. Varsinkin Pennonen pitäisi saada aisoihin.

Olisiko Ankkalinnan syytä harkita kuntaliitosta Hanhivaaran kanssa?

BZ: Ainakin kannattaisi selvittää liitoksen mahdolliset hyödyt.

AK: En kannata ajatusta. Hanhivaara on oma kaupunkinsa, jossa on oma kulttuurinsa. Parempi pitää kaupungit erillään. Johan kuntaliitoksesta nyt Julle Ankanpääkin kääntyisi haudassaan.

Sekä Zyskowicz että Kaikkonen kertoivat vielä muistonsa henkilökohtaisista vaiheistaan Aku Ankkaan liittyen. Zyskowiczilla on läheisiä kokemuksia takavuosina kansainvälistä huomiota saavuttaneeseen skandaaliin.  ”Olin 1970-luvulla Helsingin nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Päätimme lehtitilauksista nuorisotaloihin ja keskustelussa yksi jäsen heitti huulta Akun housuttomuudesta. Uutinen levisi ensin Suomen mediaan ja sitten maailman mediaan siinä muodossa, että Helsingin kaupunki kielsi Aku Ankka -lehden nuorisotiloissaan, koska Akulla ei ole housuja. Kaikki ikäpolveni suomalaiset muistanevat kohun, ” Zyskowicz muistelee.

Ankan parissa lapsena viihtyneeltä Kaikkoselta julkaisut saavat edelleenkin suitsutusta. ”Keräsin aikanaan Aku Ankan taskukirjoja, joita tulikin kerättyä melkoinen rivi. Luin Akua todella paljon, se oli ehdotonta suosikkilukemistani. Erityiskiitos myös loistavasta suomen kielen käytöstä. Oma sanavarastonikin on kehittynyt vuosien varrella aika monipuoliseksi, ja sillä on politiikassa käyttöä. Luulen, että se on osin Aku Ankan ansiota. Edelleenkin mielelläni lukaisen Akun, jos sellainen sattuu vastaan tulemaan. Aku Ankka elää loistavasti ajassa edelleen. Hatunnosto tekijöille, niin maailmalla kuin Suomessakin,” Kaikkonen kehuu. ”Aku Ankka kestää hienosti ’isältä pojalle’. Olen tilannut viime vuosina Aku Ankan veljeni lapsille joululahjaksi. Voipi olla, että pannaan kohta meilläkin kotona tilaus vetämään…”