Vuoden ja samalla kaikkien aikojen toinen Roope-setä-lehden
platinanumero on ilmestynyt. Huomion keskipisteenä on Giorgio Cavazzano. Homma
lähtee komeasti käyntiin jo kannessa, kun paljastuu, että lehden sisuksiin on
upotettu muun muassa sellainen helmi kuin Destino. Destino on Salvador Dalín suunnittelema Fantasia-elokuvan episodin tyylinen
animaatio, joka herran elinaikana jäi kuitenkin vain suunnitelmien asteelle.
Disneyn studiot tekivät kuitenkin Dalín suunnitelmien pohjalta elokuvan Destino
vuonna 2003, kuten Ropsussakin kerrotaan.
Walt Disney esiintyy käytännössä jokaisessa
Disney-julkaisussa nimensä kautta, mutta muuten tämä on niissä harvinainen
vieras. Destinossa päästään nauttimaan peräti tämän esiintymisestä yhtenä
hahmona muiden joukossa. Roberto Gagnorin käsikirjoittama ja lehdessä
jalustalle nostetun Giorgio Cavazzanon piirtämä sarjakuvakertomus Destinosta
eli surrealistisesta matkasta kohtaloon on melkoinen namupala ja platinanumero
juuri oikea alusta sen julkaisemiselle. Cavazzanon piirrokset ovat täydellisiä.
Maestro on selvästi pistänyt itsensä likoon sarjaa piirtäessään ja mikä jottei –
historiallinen tapaus on kyseessä. Destinon julkaiseminen on vuoden
kulttuuritekoja.
Ylisanoja voisi käyttää myös seuraavan tarinan lähtökohtien
yhteydessä, kun käsikirjoittajan paikalla puurtaa Casty. Nefaustuksen saari on
Destinoa tavanomaisempi esimerkki Cavazzanon tyylistä tämän vuosituhannen
puolella. Destinon tasoisiin suorituksiin ei luonnollisesti ylletä, mutta on
Castyn käsikirjoitus ansaitsemansa kuvittajan saanut. Juonellisesti sarja
häviää Castyn parhaille tuotoksille, mutta herran kohdalla rima on aina niin
korkealla, ettei tämäkään tarina missään tapauksessa huonoa lähelläkään ole. Castylle
ominainen huumoripuoli löytyy, mutta jännitystä saa tällä kertaa hakemalla
hakea.
Rodolfo Ciminon käsikirjoittama Kolmoissaaren salaisuus on
melko tyylipuhdasta Ciminoa eikä mitenkään erityislaatuinen ja siitä syystä
platinanumeroon sisällytetty. Vuodelta 1989 peräisin oleva tarina
havainnollistaa sitä yhtä platinanumeroiden takana piilevää pointtia eli
taiteilijoiden piirrostyylin muutosta vuosien saatossa. Muita ansioita sille ei
voi laskea.
Lehden viimeinen tarina on Carlo Chendin käsikirjoittama lyhykäinen
Roopen nuoruudenseikkailuja valottava Nappikauppoja (sisällysluettelossa
nimellä Nappikauppaa). Cavazzanon osalta varhainen, vuonna 1968 tehty tarina,
osoittaa tämän hallinneen lestinsä alusta alkaen. Sarja on sen päälle vielä
ihan viihdyttäväkin, joten se on oiva lisäys lehden loppuun mutusteltavaksi
makupalaksi.
Tammikuiseen Romano Scarpalle omistettuun lehteen verrattuna
platinanumeron juoksu on parantunut selvästi. Scarpa-numerossa julkaistuissa
tarinoissa ei ollut juuri mitään erikoista, osa niistä oli jopa köykäisiä ja
Mikki loisti poissaolollaan. Tässä numerossa nämä virheet eivät toistu ja usko
platinanumeroiden konseptin mahdollisuuksiin palaa täyteen huippuunsa. Jo
pelkästään Destinon julkaiseminen on sellainen teko, joka ansaitsee
suitsutusta. Edelliseen platinanumeroon verrattuna artikkeleita on vähemmän,
lyhykäiset lehden alussa ja lopussa, mutta se ei menoa haittaa, kun sarjakuva
on niin oivallista. Seuraavassa platinanumerossa vuoron saa Scarpaa ja
Cavazzanoa nuorempaa kaartia edustava Silvia Ziche.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti