Hae tästä blogista

maanantai 1. lokakuuta 2018

Barksin originaaleja nähtävillä!

Suomalaiset ovat Ankka-hullua kansaa, sanovat. Taatusti totta, mutta niin ovat kyllä tanskalaisetkin! Freddy Milton toimi aikanaan pioneerinä barksistisen ankkatietouden sanansaattajana, mutta kyllä sitä nykyäänkin osataan. Søren Marsner on pistänyt ilmeisestikin varsin viime aikoina pystyyn Barksille omistetun sivuston, jossa pääsee tutustumaan Ankkamestarin originaaleihin. Ja komeitahan nuo kyllä ovatkin!

Käykääpäs siis kurkkaamassa ja ihastukaa!

Don Rosan visiitin aikataulut vahvistunut ja tarkentunut

Don Rosa saapuu Suomeen, kuten jo aiemmin totesimmekin. Nyt on hänen aikataulutuksensakin paremmin tiedossa, joten mikäli Donin tapaaminen kiehtoo, kannattaa ohessa oleva lista painaa tarkasti mieleen:

23.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Hansa, Turku
24.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Kirkkokatu, Oulu
25.10. klo 18.00 - 20.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut
26.10. klo 16.30 - 18.00 Akateeminen kirjakauppa Hämeenkatu, Tampere
28.10. klo 14.00 - 16.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut

Edellä mainitut kohteet ovat siis signeeraustilaisuuksia, mutta tämän lisäksi Don Rosan pääsee tapaamaan ainakin 25.10. klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla Helsingin kirjamessuilla, jolloin ankkamaestro on Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän piinapenkissä.

tiistai 25. syyskuuta 2018

DuckTales-lehden taival oli vain ankanlento - lehti lopetetaan


Roope-setä -lehden tultuaan tiensä päähän, DuckTales -lehti lanseerattiin kovin odotuksin. Mitä ilmeisemmin odotukset olivat kuitenkin suuremmat Aku Ankan toimituksessa kuin kotikatsomoissa, sillä lehden taival jäi lyhytaikaiseksi. Lehteä ei enää voi tilata ja Sanoma Magazines on vahvistanut lehden loppuvan vuoden 2019 aikana. TV-sarjana DuckTales sen sijaan elää ja voi hyvin. Jos et ole vielä tutustunut tähän uuteen sarjaan, voit tehdä sen kätevästi vaikkapa heti Ruutu-palvelun kautta! Vannoutuneilla barksisteille tämä sarja tarjoaa paljon mukavia oivaltamisen hetkiä, sillä animaatio suorastaan pursuaa viittauksia Barksin tarinoihin. Gonna catch 'em all!

Don Rosa saapuu (jälleen) Suomeen!

Kuva: Ville Tanttu
Ei vuotta ilman Don Rosaa! Ja hyvä niin, sillä onhan Rosa mitä mainioin kirjamessuvieras! Helsingin kirjamessuilla hänet voi tavata Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän haastattelemana torstaina 25. lokakuuta klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla. Vahvistamattomat huhut myös kertovat, että Rosalla saattaisi olla oma myyntipisteensä messuilla, mutta tämän näkee sitten paikan päällä.

Ankkamestarin voi tavata myös Suomen Turussa, sillä hän pistäytyy 23. lokakuuta kello 16.30 - 18.00 Turun Suomalaisessa kirjakaupassa. Mahdollisista muistakin kaupunki- ja kauppavierailuista pyrimme uutisoimaan ensitilassa.

Barks-tietoutta suomeksi ja kovissa kansissa - Ankkamestarin salaisuus


Vaikka Suomi onkin tunnetusti tuhansien ankkafanien maa, ei täällä Pohjolan perukoilla julkaista kovinkaan paljoa fanaattisille faneille sopivia Disney-julkaisuja. Akateemisia tutkimuksia Disneystä nähdään aina toisinaan, mutta jos näitä ei lasketa, Disney-tietokirjallisuutta ei suomeksi pääse lukemaan kuin joskus ja jouluna, jos edes silloinkaan. Sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen onneksi tekee parhaansa, että ankkatietoutta himoavat harrastajat saavat lukea myös suomenkielellä laadukasta ja ajantasaista tietämystä ja näkemystä erilaisista disneyana-ilmiöistä. Ronkainen on mies Ankkalinnan pamaus -fanzinen takana ja monille sarjakuvien ystäville tuttu myös erinäisten Sanoman julkaisemien Aku Ankka -julkaisujen esipuheiden kirjoittajana. Jos Suomessa ja suomeksi siis halutaan julkaista Carl Barksin tuotantoa käsittelevä kirja, kukapa muu tähän tehtävään olisikaan oikea henkilö ellei Ronkainen.

Vastikään julkaistu Carl Barks Ankkamestarin salaisuus (Zum Teufel, 2018) on oivallinen osoitus Ronkaisen kyvystä sekä tutkia Barksin rakastetuimpia tarinoita kulmasta, jota ei ennen itse ole tullut edes ajatelleeksi, ja toisaalta koota tarinoissa nähtyjä ilmiöitä, tapahtumia ja aiheita yhteen ja luoda niistä laajempia kokonaisuuksia esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Kirjassa on yhteensä peräti 18. lukua eli esseetä, joista osa on nähty jossain muodossa jo Ankkalinnan pamauksenkin sivuilla tai muissa yhteyksissä. Kaikkiin teksteihin on kuitenkin tehty lisäyksiä, editointeja ja korjauksia, joten vannoutuneelle Ankkalinnan pamauksen lukijallekin artikkelit tuntuivat tuoreilta. Ja vaikka muun muassa Carl Barksin koottujen kolmeenkymmeneen kirjaan lisäosineen mahtui sarjakuvan lisäksi myös laajalti Barks -faktaa Geoffrey Blumin kirjoittamana, on Ronkaisen esseiden sisältö enempi sarjakuvien sisältöön ja teemoihin pureutuvaa kuin elämäkerrallinen Barks -muistio. Ja hyvä näin. Vaikka luultavasti Barksin tarinoita onkin jo pyöritelty yltympäriinsä kulmasta jos toisestakin tarkastellen, toimii kirjan esseet oivalliset eri aiheiden tiedon ja näkemysten kokoajina. Esimerkiksi Barksin kirjallisia lainauksia käsittelevä luku Ankkamestarin kirjahyllystä tuo esiin laaja-alaisesti sekä suoria että epäsuoria viittauksia, joita Barksin ankkatarinoissa on ollut. Osan viittauksista voinee tunnistaa helposti itsekin esimerkiksi tarinassa Karhukaruselli (esim. AA 39/2012) mainitaan suoraan Kultakutri ja kolme karhua , mutta osa viittauksista onkin jo selvästi haastavampia ja kysymys lieneekin lähinnä siinä, miten ihmeessä Ronkainen on ne voinut selvittää! Barksin mieltymys b-luokan länkkärikirjallisuutta kohtaan lienee ollut tiedossa jo aiemminkin, mutta näiden teosten löytäminen ja viittauksien havaitseminen vaatiikin jo selvää harrastuneisuutta.

Jos kirja tarjoaa vannoutuneelle ankistille paljon uusia kiehtovia näkemyksiä, ei jää satunnainen Akun lukijakaan tässä kirjassa vaille huomiota. Roope Ankan henkilöhahmoon ja sen kehitykseen vuosikymmenten aikana paneutuvan esseen luettuaan Roopeen osaa suhtautua ehkä aiempaa ymmärtäväisempi riistäjäkapitalisti ei ehkä olekaan oikea sana kuvaamaan tätä maailman rikkainta ankkaa! Esseet Ankkalinnasta asteroidille ja Vallankumous Horjustanissa käsittelevät historiallisesta näkökulmasta mielenkiintoisesti Barksin tarinoita. Yhdysvaltojen avaruusohjelma puhuttaa Barksin 1950-60 -luvun vaihteen tarinoissa, eikä kylmä sotakaan jäänyt Barksilta huomioimatta. Nämä kaksi esseetä ovat historiallisesta näkökulmasta kiehtovia ja tarjoaa historiadiggarille hauskan mahdollisuuden tarkastella, kuinka suosituissa lasten sarjakuvissa 1950-60 -lukua määrittäviä aiheita ja tapahtumia käsiteltiin. Eikä pidä unohtaa höpsismiä! Höpsismin ja sen hengellisen johtajansa professori Hupelon kautta tarkasteluun pääsee pseudotieteet ja tietenkin kolikonheiton jalotaito.

Ja koska kyseessä on Disney -sarjakuvia käsittelevä tietokirja, oli vähintäänkin kohtuullista että yhden esseen verran käsitellään myös Akun housuttomuutta ja vähintäänkin erikoisia sukulaisuussuhteita.

Kirjan voi tilata edullisesti suoraan kotiin esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta!

Carl Barks Ankkamestarin salaisuus
Zum Teufel 2018
ISBN: 978-952-5754-70-4
272 sivua

lauantai 12. toukokuuta 2018

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto


Yllättäen Supertaskarin yhdeksäs numero on putkahtanus lehtipisteisiin jo hyvissä ajoin ennen kesää ja näin ollen kaivattujen Taikaviitta2000 sarjan uusien osien odotus on toistaiseksi taas ohi. Uusinkin pokkari sisältää tuttuun tapaan kaksi osaa TeeKoo:ta ja yhden tarinan perinteisenmpää Taikaviittaa. Niin ikään tuttuun tapaan kirjassa seurataan myös Mikin edesottamuksia Andervillessa ja pääseepä Heshukkakin taas availemaan lukijakirjeitä. Mutta paluun kirjan sivuille on tehnyt myös eräs kirjasarjan sivuilta hetken aikaa poissa olollaan loistanut hahmokaarti. Keistä on kyse? Lähdetään selvittämään.

Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto

Kirjan avaava tarina Vaihtoehto alkaa hämmentävissä merkeissä. Akusta on tehty Ducklair -yhtiön johtaja ja hän tuntee yhtäkkiä yhtiön perustaneen Everet Ducklairin henkilökohtaisesti. Taikaviitan mukana alusta asti ollut lukija tajuaa heti, että nyt on jotain vialla ja pian sitä alkavat epäilemään sarjakuvan hahmotkin. Aikajatkumossa on tapahtunut jotain mikä muuttaa tapahtumia ja tulevaisuuden Ankkalinnassa elävä Odin Eidolon lähtee selvittämään asiaa. Mukaan hyppää tietenkin myös Taikaviitta ja Lydia.

Tarina on varmaa Taikaviitta2000 laatua ja jatkuvaan juoneen on haettu uutta lähestymiskohtaa amerikkalaisista supersankarisarjakuvista tutulla What if?(suomeksi varmaankin Entä jos?) juonikuviolla. Tällaisissa tarinoissahan keskitytään johonkin käänteen tekevään asiaan, mikä sattuessaan muuttaisi historian kulun ihan eri suuntaan kuin mihin se on tähän mennessä kulkenut. Piristävän tarinan käsikirjoituksesta vastaa Alessandro Sisti ja piirrokset ovat puolestaan Taikaviitan lukijoille tuttuakin tutumman Claudio Sciarronen käsialaa.

Mainitsin edellisen Supertaskarin arvostelussani, että julkaistessaan ensi kertaa TK2000 tarinoita suomeksi, toimitus hyppäsi 30 numeroa yli päästäkseen mukaan muiden maiden julkaisutahtiin. Ikävät viittaukset aiemmin julkaisemattomiin tarinoihin kaikuvat korvissa välillä vieläkin kun sarjasta puhutaan. Siksi hieman säikähdin huomatessani, että tässä kirjassa ei olekaan Taikaviitan osia 15 ja 16 vaan 15 ja 17. Osa 16 on joulutarina ja mitä oletettavimmin toimitus on päätynyt ratkaisuun siirtää tarina tästä numerosta syksyllä ilmestyvään Supertaskariin sen teeman takia. Jouluisen tarinan julkaiseminen lähempänä joulusesongin alkua on ajankohtaisempaa (ja varmasti paremmin lukijoihin vetoavampaa) kuin tällä lailla kesää lähennellessä. Ja tarinan luettuani viittaukset yli hypättyyn osaan loistavat poissaoloaan. Tällaisessa tapauksessa voin hyväksyä kronologian rikkomisen vaikka edellisessä tarinassa meneillään oleva talvi loppuukin lyhyeen.
Alessandro Barbuccin piirroksista ei vauhtia puutu
Itse tarina (eli tässä taskarissa julkaistava osa 17) mikä kantaa nimeä Tartu hetkeen on Vaihtoehtoakin piristävämpi tapaus. Juttu on täynnä toimintaa ja hersyvää komiikkaa. Francesco Artibani kuljettaa tarinaa niin vauhdikkaasti eteen päin, että tuntuu kuin seuraisi toiminnallista elokuvaa. Elokuvan fiiliksiä mukaan tuo myös kovasti ihailemani Alessandro Barbucci jonka piirrokset pääsevät loistamaan Taikaviitan moniulotteisissa sivutaitoissa. Kuvakerronta on välillä tiivistunnelmaisen rajattua ja paikoin vauhdikkaan avonaista. Lintuperspekriivistä kuvatut futuristiset kaupunkimaisemat herättävät ihastusta ja hahmojen ollessa tukalassa tilanteessa, ahdistuksen voi tuntea kun katsoo ahtaiksi käyviä ruutuja. Juonta en ala tässä erikseen avaamaan sillä tämäkin tarina on edellisen osan tapaan teemaltaan ehtaa aikamatkustusta. Itseeni se kolahti kuitenkin kovemmin kuin kirjan aloittava Vaihtoehto.

Victoria tarinassa Mikki, kuka teki edellisessä Supertaskarissa päätökseen jäädä vielä toistaiseksi Andervilleen, potee koti-ikävää ja se vaikuttaa hänen mielentilaansa. Mysteerien tutkiminen ei väsymykseltä innosta ja osittain tästä syystä Mikki ajautuukin salaperäisen Haihduttajan ja tämän rikollisliigan kiristettäväksi. Mikin tehtäväksi tulee etsiä Haihduttajalle tämän palkkalistoilta karannut työntekijä kuka on vienyt mukanaan arkaluontoisia asioita Haihduttajasta ja tämän liigasta. Koska panokseksi asetetaan Mikin ystäviä Ankkalinnasta, ei tämän auta kuin suostua kiristäjien toimeksiantoon.

Tällä kertaa Mikin mysteerejä Andervillen suurkaupungissa on päässyt kuvaamaan Stefano Turconi. Turconin piirrokset ovat vaihteeksi mukavaa seurattavaa, mutta koska tarinalla on jo ikää, niin piirroksista puuttuu se keveys ja asentojen liioittelu mistä ainakin minä Turconin uusimmissa töissä eniten pidän. Ruutusommittelu on kaunista ja mieleen tulevat valkokankaan agenttijännärit vaikka sivutaiton ideointi lieneekin suurimmaksi osaksi tarinan kirjoittajan Augusto Macchetton suunnittelemia. Tarina esittelee aiempien osien tapaan Mikki Hiirestä kovemman ja karskimman puolen, verraten siihen mitä esimerkiksi joka viikkoisen Aku Ankka -lehden sivuilla olemme tottuneet näkemään.
Superhessukin piipahtaa Supertaskarin sivuilla
Mikki on mukana myös hieman perinteisemmässä tarinassa Virheitä ja viestejä mikä on tuttu Roope-setä -lehden 11/2013 sivuilta. Vaikka tarina ei huono olekaan niin sen näkeminen näin pian uudestaan tuntuu turhauttavalta ja mielestäni uusintajulkaisuksi olisi pitänyt valita jokin muu tarina. Uusintajulkaisua edustaa myös kirjan alussa nähtävä Salainen tehtävä, mikä on myös nähty aiemmin suomalaisissa julkaisuissa. Viimeksi niinkin tuoreeltaan kuin viime vuonna jolloin juttu oli mukana Aku Ankan taskukirjat 18-20 sisältäneessä kokoelmauusintapainoksessa. Uusintajulkaisut ovat sallittuja ja harkitusti käytettynä voivat olla todella antoisiakin, mutta tarinoiden olisi oikeasti hyvä antaa mieluummin odotuttaa itseään kuin julkaista niitä lyhyen ajan sisään uudelleen ja uudelleen aina kyllästymiseen asti. Nämä edellä mainitut edustavat Supertaskarissa klassisempaa puolta ja niiden piirroksista vastaavat sellaiset mestarit kuin Romano Scarpa ja Luciano Gatto.

Kirja sisältää myös kolmannen uusintajulkaisuin, mutta koska kyseessä on joka numerosta tuttu perinteisempi Taikaviitta uusinta, annan tarinalle armahdukseni. Äskeistä uusintaparia tuli arvosteltua jo ihan riittämiin.

Onneksi loput kirjasta onkin sitten uutta tavaraa.

Heshukka tosiaan lukee lukijoilta saamiaan kirjeitä ja koheltaa omissa lyhyissä tarinoissaan. Nämä ovat ihan hauskoja, mutta ei välttämättä tekisi pahaa pitää Heshukasta välillä taukoa tai harkita pidempien ja tummasävyisempien tarinoiden julkaisemista mitkä olivat tuttuja Roope-setä -lehdestä.

Ultsasankarit sarja saa uutta näkökulmaa kun tämän kertainen tarina keskittyy sankarien sijasta pahiksiin ja Pahan seiskan koti-iltaan. Voidapa viettää koti-iltaansa kuin superpahis konsanaan.

Tapaamme jo tutuksi tulleen Konradinkin selvittelemässä journalistimaailmaan sijoittuvia kommelluksia. Näiden tarinoiden ehdotonta herkkua ovat olleet Silvia Zichen hersyvät piirrokset, mutta nyt pääsemme tutustumaan myös kynäniekan käsikirjoitustaitoihin eikä niistä hersyvää huumoria ja päättömän hauskoja käänteitä puutu.

Piipahtaapa kirjan sivuilla myös Superhessukin ja Supersankarien kerhosta tutut Lepakkoankka ja Purppuranpunainen Perhonen. Tällä kertaa supersankariryhmän johtaja Simo Sisu on ajanut viime tarinassa hämmentäneet viiksensäkin pois ja hyvä niin. Hahmo on huomattavasti uskottavampi poliisinakin ilman naamakarvoitusta.
Kääkkylän kostaja on kuin ilmetty Taikaviitta
Vaan keitä ovatkaan ne kirjan sivuille palanneet hahmot ketkä alussa mainitsin? Pikku-Aku kavereineen tuli Supertaskarin lukijoille tutuksi sarjan ensimmäisissä numeroissa. Hahmo seikkaili ensimmäisen kolmen numeron aikana neljässä tarinassa ja yksi nähtiin vielä numerossa 5, mutta sen jälkeen Supertaskareissa ei ole Akun lapsuuden aikaisiin maisemmiin palattu ennen kuin nyt. Tarina Kääkkylän kostaja istuu Supertaskarin teemaan mitä mainioimmin, sillä siinä pikku-Aku on innostunut supersankarisarjakuvista ja Karon kaataessa Akun sadevesitynnyriin, päättää tämä kostaa kaverinsa jäynän korkeimman omakätisesti. Tästä syntyy Kääkkylän kostaja, kuka käy kostamassa nuoren Akun kokemia vääryksiä kuin varhaisajan Taikaviitta konsanaan. Taikaviittaa ei onneksi mainita sanallakaan ja viittaukset hahmoon jäävät vain pinnallisiksi, mikä mielestäni toimii tarinassa mainiosti. Ai niin, hauskana huomiona tarinassa rötöstelee myös nuori Karhuvaari maissipiippuineen.

Kaiken tämän jälkeen voi todeta Supertaskarin sisältävän vaihteeksi niin monipuolisen kattauksen, että sitä voi huoletta suositella melkeinpä kaikille taskarien ystäville. Mukava sekoitus perinteisempiä taskaritarinoita ja superimpia erikoisuuksia monipuolisella hahmokaartilla pitää kirjan edelleen kiinnostavan tuntuisena, vaikkakin vanhojen klassikoiden pitkäaikaisille keräilijöille uusin numero tuottaa mitä todennäköisimmin pettymyksen.


-Ville Tanttu

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Zootropolis ja Maleficent tv-ensi-illassa


Pääsiäisen pyhät saavat pitkänäperjantaina Nelosella komean lähtölaukauksen, kun tv-ensi-iltansa Suomessa saa kaksi Disney-elokuvaa: Zootropolis - eläinten kaupunki ja Maleficent - Pahatar. Zootropolis esitetään klo 17.45 alkaen ja Maleficent klo 21.30. Maleficent on live action -elokuvana perinteiseen meikäläiseen tapaan tekstitetty, mutta myös Zootropolis-animaatiosta luvassa on alkuperäiskielinen versio.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Maija Poppanen palaa

Klassikkoelokuva Maija Poppanen on saamassa jouluksi Yhdysvaltain-ensi-iltaansa jatko-osan. Mary Poppins Returns -elokuvan teaser julkaistiin sunnuntaina. Nimiroolista aikoinaan Oscar-voiton napanneen Julie Andrewsin paikan perii Emily Blunt. Isoja näyttelijänimiä elokuvassa ovat Colin Firth, Julie Walters, Angela Lansbury, Meryl Streep ja Lin-Manuel Miranda. Jo alkuperäiselokuvassa näytellyt Dick Van Dyke tekee jatko-osassa cameo-roolin. Sen sijaan Julie Andrews on ilmoittanut kieltäytyneensä cameo-roolista, koska ei halua viedä huomiota uusilta tähdiltä.

Cocolle kaksi Oscar-voittoa

Yhdysvaltain elokuva-akatemian jakamat maailman arvostetuimmat elokuva-alan palkinnot Oscarit jaettiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Disneyn saavuttamista ehdokkuuksista kaksi osoittautui voitokkaiksi. Molemmat Disneyn kuittaamat Oscar-voitot tulivat Pixarin Coco-animaatiolle. Se valittiin parhaaksi animaatioelokuvaksi ja siinä kuultava laulu Remember Me parhaaksi lauluksi.

Remember Men säveltäneelle ja sanoittaneelle pariskunnalle Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez Oscar oli jo toinen. Heidän Frozen-elokuvaan tekemänsä Let It Go on saavuttanut saman palkinnon. Parhaan lyhytanimaation kategoriassa voiton vei Disney Legenda Glen Keanen ja NBA-koripalloilija Kobe Bryantin Dear Basketball, joka ei kuitenkaan ollut Disney-tuotantoa.

Pelle Peloton Päivälehden museossa

Helsingissä sijaitseva Päivälehden museo avaa 8.3. uudeksi vaihtuvaksi näyttelykseen Maailman pelottomin keksijä Pelle Peloton -näyttelyn. Näyttely tulee olemaan esillä 16.9. saakka. Museo on avoinna päivittäin klo 11-17 ja sinne on vapaa pääsy. Lisätietoa museosta ja sen muusta tarjonnasta on sen verkkosivuilla http://www.paivalehdenmuseo.fi/.