Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 398

Aku Ankan taskukirja 398 – Veden varassa

Helmikuu ja taskari on Veden varassa kirjan johtosarjassa, jossa Aku päättää hyödyntää sairaslomapäivänsä lomamatkailuun. Kohteeksi valikoituu syrjäinen vuoristokylä Sysilähde. Paikalliset eivät kuitenkaan ota helpolla vieraita vastaan. Egmontin vakkarikirjoittajakaksikolta Pat & Carol McGrealeilta on valikoitunut perinteikkään hauska johtosarja, josta ei vauhtia ja hauskoja tilanteita puutu. Juoni ei ehkä häikäise, mutta ainakin Giorgio Cavazzanon piirrokset nostavat hymyn huulille.

Stefano Ennan kirjoittamaa ja Massimo De Vitan tarinaa Merirosvon pikkuserkku ei ole tavallisesta tavasta poiketen vielä muissa taskarimaissa nähtykään ja suomalaisen toimituksen valinnalle(?) voikin hyvillä mielin nostaa hattua sillä seikkailu ei tuota pettymystä. Idearikkaassa aikamatkailu-kertomuksessa Marlin ja Zapoteks lähettävät Mikin ja Hessun vaihteeksi aikakoneella menneisyyteen erehdyksessä karanneen Mustan Pekan perään.

Ankkalinnan poliisia vapisuttaa naapurikaupunkeja piinannut pahamaineinen Klovni jonka tuntomerkit alkavat osua ikävästi Kaasin lähipiiriin. Klovnin Salaisuus tarina on myös varsin onnistunut dekkaritarina. Vaikka sarjakuvan kirjoittaja Carlo Panaro sovitteleekin konnan viittaa kenties liiankin räikeästi Kaasin luo vierailulle tulleen lapsuuden kaverin harteille.

Pokkarista löytyy myös Romano Scarpaa tarinalla Historiallisen huono tuuri. Kehnohkosta tarinasta ei juuri löydy sanottavaa. Se vain kertoo kolme erillistä lyhyttä tarinaa ja nitoo ne yhteen vieläkin lyhyemmällä kehyskertomuksella. Scarpan hieman ”tavallista” tuoreemmat piirrokset kuitenkin piristävät.

Taskarin sivuilta löytyvät läpikäytyjen tarinoiden lisäksi mm. Luciano Gatton piirtämä, hieman outo tarina jossa Roope aikoo käyttää kuuta mainosten paikkana ja Silvia Zichen pöhköily Akusta ja Touhosta Ilta-Pulun toimittajina.

Kokonaisuus on tässäkin taskarissa tasainen. Mukana on niin hyviä kuin vähemmän hyviäkin tarinoita. Silmiin pistävimpänä poikkeamana ehkäpä näkyy Taikaviitan poissaolo, mutta takakannen mukaan sekin paikka umpeutuu ensi kuussa.

Kirjan tarinat

Synkkä päivä Sysilähteellä – Carol & Pat McGreal/Giorgio Cavazzano

Merirosvon pikkuserkku - Stefano Enna/Massimo De Vita

Ken kuuhun kurkottaa - Rudy Salvagnini/Luciano Gatto

Epäreilu syytös - Carlo Panaro/Lucio Leoni

Mikelankkelon salaisuus - Carlo Gentina/Silvia Ziche

Klovnin salaisuus - Carlo Panaro/Paolo De Lorenzi

Paistesaaren aarre - Carlo Panaro/Valerio Held

Historiallisen huono tuuri - Staff di IF/Romano Scarpa

Brave ja Paperman nappasivat Oskut!

Disney keräsi tänä vuonna (ehkä hieman odotetustikin) kaikki animaatio-Oscarit! Parhaana animaatioelokuvana palkittiin nimittäin Brave ja parhaan animaatio-lyhärin pystin vei Paperman. Ja täytyy kyllä sanoa, että etenkin Paperman on hienoin Disney-animaatio aikoihin. Ehdottomasti on Oscarinsa ansainnut!

Toukokuun Teema-Ekstran äänestys on alkanut!

Perinteikäs Aku Ankka Ekstran teemanumero-äänestys on taas täällä! Tällä kertaa valinta on tehtävä kolmen eriävän aihion ympäriltä, jotka lyhykäisyydessään ovat seuravaat:

Ulkoavaruuden vieraat -aiheisen lehden ykköspyssyksi valikoitui Suomessa aikaisemmin vain Disney Comics -sovelluksessa julkaistu tarina suoraan Marco Rotan kultakaudelta, Paperino e la palla misteriosa. Siinä Akun pihaan pompahtaa valkoinen pallo, joka ei taidakaan olla ihan tavallinen kuula...


Ankkalinnan pesänjakajat -teeman johtotähtenä tuikkii Jan Gulbranssonin Die 13 Trilliarden Erbschaft, jota ei suomeksi ole julkaistu vielä lainkaan. Tarinassa Aku ja Hannu luulevat tilaisuutensa koittaneen, kun Roope-sedästä aika jättää, mutta visukintun testamentti vaatii perillistä ansaitsemaan miljoonan ennen kuin rahasäiliön ovet aukenevat. 

Renessanssikuningas -teeman nimitarina kertoo, mistä Julle Ankanpää on kotoisin! Tässä Jan Krusen ja Mark de Jongen seikkailussa Ankat matkustavat juuri kyseiseen maahan (minne, se jääköön toistaiseksi salaisuuden verhon taakse), ja siellä etsitään kuumeisesti uutta kuningasta.

Äänestys sulkeutuu 8.3.2013 kello 23.58, joten toimi ihmeessä heti! Ja äänestäähän voit täältä!

 

Don Rosa kertoo taustoja lopettamisestaan

Netissä on jo tovin kiertänyt Don Rosan kirjoittama teksti, joka piti julkaista Don Rosan koottujen ohessa. Disney ei kuitenkaan aikeesta pitänyt (luettuasi tekstin voit ymmärtää syyn tälle), joten tästä päätettiin luopua. Avoimessa kirjeessä Rosa kertoo hieman taustoja siitä, miksi päätti lopetaa työskentelyn Disneylle. Kirjeen voit kokonaisuudessaan lukea täältä (toistaiseksi teksti on vain englanniksi, mutta ilmeisesti sitä ollaan kääntämässä myös suomeksi)! Alla katkelma kirjeestä:

[...]all the European fans assumed that I was a millionaire. They assumed that when I sat at a book store signing the 30 Euro books the store was selling, I was getting a 5 Euro cut on each sale! Whoa! I had never minded not getting wealthy off this job I loved. But it became really annoying when I discovered that everyone assumed I was getting huge royalties. They could never imagine that such a system exists in this day and age (or that an author/artist would be so stupid as to participate in it). I started feeling like a world-class chump.

 Ja eipä ole Rosalla mennyt hyvin viime aikoinakaan. Silmäongelmista kärsivä ankkamestari joutui nimittäin jälleen uuteen silmäleikkaukseen. Alla oleva teksti on poimittu Don Rosan  Facebok- sivulta:

all of Don's plans for the next seven to eight weeks need to CANCELLED. Totally out of the blue, almost exactly five years after the previous one, Don had yet ANOTHER retina detachment in the same eye and needed emergency surgery today. Everything's under control now, and he doesn't need to lie flat face down 24/7 like last time since only the upper part of the retina is affected but he's got a gas bubble in his eye to press the loosened retina back to where it belongs, and that will prevent him from ANY air travel for the next weeks!

Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin!

Palkintoja ja ehdokkuuksia

On sitä ennenkin palkintoja voitettu...

Gaala-kevät on jo alkanut mallikkaasti, mutta vielä on vuoden kohokohdat eli Grammy- ja Oscar- gaala tuloillaan. Alta löydät molempien gaalojen Disney-ehdokkaat:

Grammy

Paras visuaalisen median soundtrack:

The Muppets
(Eri artisteja)
Kaylin Frank & Mitchell Leib, producers
Levy-yhtiö: Walt Disney Records

The Descendants
(Eri artisteja)
Dondi Bastone & Alexander Payne, tuottajat
Levy-yhtiö: Sony Classical/Fox Music

Marley
(Bob Marley & The Wailers)
Chris Blackwell & Barry Cole, tuottajat
Levy-yhtiö: UMe/Island/Tuff Gong

Midnight In Paris
(Eri artisteja)
Levy-yhtiö: Madison Gate Records, Inc.

Rock Of Ages
(Eri artisteja)
Adam Anders & Peer Astrom, tuottajat
Levy-yhtiö: WaterTower Music    

Paras visuaalisen median laulu:

Man Or Muppet (The Muppets)
Bret McKenzie, lauluntekijä (Jason Segel & Walter)
Levy-yhtiö: Walt Disney; 
Julkaisija: Fuzzy Muppet Songs

Learn Me Right (Brave)
Mumford & Sons, lauluntekijät (Birdy & Mumford & Sons)
Levy-yhtiö: Walt Disney Records/Pixar; 
Julkaisija: Pixar Talking Pictures

Abraham's Daughter (Nälkäpeli)
T Bone Burnett, Win Butler & Régine Chassagne, lauluntekijät (Arcade Fire)
Levy-yhtiö: Universal Republic;
Julkaisija: Régine Chassagne, Absurd Music, Win Butler, Henry Burnett Music, Baffle Music

Let Me Be Your Star (Smash)
Marc Shaiman & Scott Wittman, lauluntekijät (Katharine McPhee & Megan Hilty)
Levy-yhtiö: Columbia;
Julkaisija: Winding Brook Way Music, Walli Woo Entertainment

Safe & Sound (Nälkäpeli)
T Bone Burnett, Taylor Swift, John Paul White & Joy Williams, lauluntekijät (Taylor Swift Featuring The Civil Wars)
Levy-yhtiö: Big Machine Records/Universal Republic;
Julkaisija: Sony ATV Tree Publishing, Taylor Swift Music, Sensibility Songs, Absurd Music, Shiny Happy Music, Baffle Music, Henry Burnett Music   

Oscar

Paras animaatioelokuva:

Wreck-It Ralph – Rich Moore

Brave – Mark Andrews ja Brenda Chapman

Frankenweenie – Tim Burton

ParaNorman – Sam Fell ja Chris Butler

The Pirates! Band of Misfits – Peter Lord

Wreck-It Ralph – Rich Moore


Paras lyhytanimaatioelokuva:

Paperman – John Kahrs

Adam and Dog – Minkyu Lee

Fresh Guacamole – PES

Head over Heels – Timothy Reckart ja Fodhla Cronin O'Reilly

The Longest Daycare – David Silverman


Entäpä nuo otsikossakin mainitut voitetut pystit? No nehän tuli tietenkin Annie-awardseista. Alla lista voitetuista palkinnoista (voittaja tummennettu):

Annie

 
Paras animaatioelokuva: 

Wreck-It Ralph – Walt Disney Animation Studios

Brave – Pixar Animation Studios

Frankenweenie – The Walt Disney Studios

Hotel Transylvania – Sony Pictures Animation

ParaNorman – LAIKA/Focus Features

Rise of the Guardians – DreamWorks Animation

The Pirates! Band of Misfits – Aardman Animations and Sony Pictures Animation

The Rabbi’s Cat – GKIDS


Paras lyhytanimaatio:

Paperman – Walt Disney Animation Studios

Brad and Gary – Illumination Entertainment

Bydlo – The National Film Board of Canada

Eyes on the Stars – StoryCorps

Goodnight Mr. Foot – Sony Pictures Animation

Kali the Little Vampire – Folimage Studios, Ciclope Filmes, The National Film Board of Canada and Studio GDS

Maggie Simpson in ‘The Longest Daycare’ – Gracie Films

The Simpsons – ‘Bill Plympton Couch Gag’ – Gracie Films in Association with 20th Century Fox TV


Paras hahmosuunnittelu TV-sarjassa:

Robert Valley ‘Disney Tron: Uprising: The Renegade, Part I’ – Disney TV Animation

Andy Bialk ‘Dragons: Riders of Berk: Alvin and the Outcasts’ – DreamWorks Animaton

Andy Suriano ‘DC Nation-Plastic Man: The Many and the Fowl’ – Big Hair Productions, Inc.

Bryan Konietzko, Joaquim Dos Santos, Ki-Hyun Ryu, Kim Il Kwang, Kim Jin Sun ‘The Legend of Korra: Welcome to Republic City’ – Nickelodeon Animation Studios

“C” Raggio IV ‘Kick Buttowski: Petrified’ – Disney TV Animation

Derrick Wyatt, Chap Yaep, Steven Choi, Shakeh Haghnazarian ‘Ben 10: Omniverse: The More Things Change, Pt. 2’ – Cartoon Network Studios

Gordon Hammond ‘T.U.F.F. Puppy: Dudley Do-Wrong’ – Nickelodeon Animation Studios

Thaddeus Paul Cauldron ‘Secret Mountain Fort Awesome: Secret Mountain Uncle Grandpa’- Cartoon Network Studios


Paras animaatioelokuvan ohjaus:

Rich Moore ‘Wreck-It Ralph’ – Walt Disney Animation Studios

Genndy Tartakovsky ‘Hotel Transylvania’ – Sony Pictures Animation

Joann Sfar, Antoine Delesvaux ‘The Rabbi’s Cat - GKIDS

Remi Bezancon, Jean-Christophe Lie ‘Zarafa’ - GKIDS

Sam Fell, Chris Butler ‘ParaNorman’ – LAIKA/Focus Features


Paras musiikki animaatioelokuvassa:

Henry Jackman, Skrillex, Adam Young, Matthew Thiessen, Jamie Houston, Yasushi Akimoto ‘Wreck-It Ralph’ – Walt Disney Animation Studios

Alexandre Desplat ‘Rise of the Guardians’ – DreamWorks Animation

Bruce Retief ‘Adventures in Zambezia’ – Triggerfish

Joel McNeely, Brendan Milburn, Valerie Vigoda ‘Secret of the Wings’ – DisneyToon Studios

John Powell, Adam Schlesinger, Ester Dean ‘Ice Age: Continental Drift’ – Blue Sky Studios

John Powell, Cinco Paul ‘Dr. Seuss’ The Lorax’ – Illumination Entertainment

Mark Mothersbaugh ‘Hotel Transylvania’ – Sony Pictures Animation

Patrick Doyle, Mark Andrews, Alex Mandel ‘Brave’ – Pixar Animation Studios


Paras Production Design TV-sarjassa:

Alberto Mielgo ‘Tron: Uprising: The Stranger’ – Disney TV Animation

Ian Worrel ‘Gravity Falls – Tourist Trapped’ – Disney TV Animation

Lynna Blankenship, Sean Coons, Hugh Macdonald, Debbie Peterson, Charles Ragins, Lance Wilder, Darrel Bowen, John Krause, Kevin Moore, Brent M. Bowen, Brice Mallier, Steven Fahey, Dima Malanitchev, Karen Bauer, Eli Balser, Anne Legge - ‘The Simpsons: Moe Goes From Rags to Riches’ – Film Roman

Nick Jennings, Martin Ansolabehere, Sandra Calleros, Ron Russell, Santino Lascano, Derek Hunter, Catherine E. Simmonds - ‘Adventure Time – The Hard Easy’ – Cartoon Network Studios

Peter Martin, Chris Grine, Ira Baker, Ramon Olivera, Scott Brown ‘hoops & yoyo Haunted Halloween’ – Hallmark

Brandon James Scott, Keith Lee ‘Justin Time: The Rubbery Dumplings’ – Guru Studio


Paras Production Desing animaatioelokuvassa:

Steve Pilcher ‘Brave’ – Pixar Animation Studios
Kendal Cronkhite-Shaindlin, Shannon Jeffries, Lindsey Olivares, Kenard Pak ‘Madagascar 3: Europe’s Most Wanted’ – DreamWorks Animation

Marcelo Vignali ‘Hotel Transylvania’ – Sony Pictures Animation

Nash Dunnigan, Arden Chan, Jon Townley, Kyle Macnaughton ‘Ice Age: Continental Drift’ – Blue Sky Studios

Nelson Lowry, Ross Stewart, Pete Oswald, Ean McNamara, Trevor Dalmer ‘ParaNorman’ – LAIKA/Focus Features

Norman Garwood, Matt Perry ‘The Pirates! Band of Misfits’ – Aardman Animation and Sony Pictures Animation

Patrick Hanenberger, Max Boas, Jayee Borcar, Woonyoung Jung, Perry Maple, Peter Maynez, Stan Seo, Felix Yoon ‘Rise of the Guardians’ – DreamWorks Animation

Rick Heinrichs ‘Frankenweenie’ – The Walt Disney Studios


Paras ääninäyttelijä TV-sarjassa:

Kristen Schaal (Mabel Pines) ‘Gravity Falls: Tourist Trapped’ – Disney TV Animation

James Patrick Stuart (Private) ‘Penguins of Madagascar: High Moltage’ – Nickelodeon Animation Studios

Jeff Bennett (Keswick) ‘T.U.F.F. Puppy: Pup Daddy’ – Nickelodeon Animation Studios

Jessica Walter (Malory Archer) ‘Archer: Lo Scandolo’ – Floyd County Production and FX Productions for FX

Kevin Michael Richardson (Willem Viceroy) ‘Randy Cunningham: 9th Grade Ninja: Gossip Boy’ – Titmouse Inc./Boulder Media

Mae Whitman (April O'Neil) – ‘Teenage Mutant Ninja Turtles: Rise of the Turtles’ – Nickelodeon Animation Studios

Sam Witwer (Darth Maul) ‘Star Wars: The Clone Wars: Revenge’ – Lucasfilm Animation Ltd.

Tom McGrath (Skipper) ‘Penguins of Madagascar: The Otter Woman’ – Nickelodeon Animation Studios

   
Paras ääninäyttelijä animaatioelokuvassa:

Alan Tudyk (King Candy) ‘Wreck-It Ralph’ – Walt Disney Animation Studios

Adam Sandler (Dracula) ‘Hotel Transylvania’ – Sony Pictures Animation

Atticus Shaffer ("E"Gore) ‘Frankenweenie’ – The Walt Disney Studios

Catherine O'Hara (Weird Girl) ‘Frankenweenie’ – The Walt Disney Studios

Imelda Staunton (Queen Victoria) ‘The Pirates! Band of Misfits’ – Aardman Animations and Sony Pictures Animation

Jim Cummings  (Budzo) ‘Adventures in Zambezia’ – Triggerfish

Jude Law (Pitch) ‘Rise of the Guardians’ – DreamWorks Animation

Kelly MacDonald (Merida) ‘Brave’ – Pixar Animation Studios


Paras käsikirjoitus:

Phil Johnston, Jennifer Lee - Wreck-It Ralph – Walt Disney Animation Studios

Chris Butler - ParaNorman – LAIKA/Focus Features

Gideon Defoe - The Pirates! Band of Misfits – Aardman Animations and Sony Pictures Animation

Hayao Miyazaki, Keiko Niwa, Karey Kirkpatrick - From Up on Poppy Hill - GKIDS

John August - Frankenweenie – The Walt Disney Studios

Mark Andrews, Steve Purcell, Brenda Chapman, Irene Mecchi - Brave – Pixar Animation Studios


Paras "editorial":

Nicholas C. Smith, A.C.E, Robert Grahamjones, A.C.E., David Suther ‘Brave’ – Pixar Animation Studios

Catherine Apple ‘Hotel Transylvania’ – Sony Pictures Animation

Joyce Arrastia ‘Rise of the Guardians’ – DreamWorks Animation

Mark Rosenbaum ‘Secret of the Wings’ – DisneyToon Studios

Tim Mertens ‘Wreck-It Ralph’ – Walt Disney Animation Studios



Tämän lisäksi erikoispalkinnot meni tänä vuonna seuraaville tahoille:

Winsor McCay Award — Oscar Grillo, Terry Gilliam, Mark Henn

June Foray Award — Howard Green

Ub Iwerks Award — Toon Boom Animation Pipeline

Arvostelu: Roope-setä 402

Vakkari-arvostelijamme Henendo pisti parastaan ja läpikävi oivallisesti tuoreimman Roope-sedän. Ja tässäpä tämä:

Helmikuun Roope-setä tituleeraa itseään avuksi sarjisnälkään. Alessio Coppolan herkullinen kansi jatkaa viime kuusta tuttuun vitsikansityyliin. Tämän muutoksen otamme ilolla vastaan! Viime vuodethan Ropsu profiloitui nimenomaan vitsittömien "näköiskansien" viljelijänä. Coppolan kansi on omiaan nostattamaan mainittua sarjisnälkää ja kihottamaan veden kielelle. Huolimatta kannen paljolti ruokapöydän suuntaan viestivistä viittauksista toimitus julistaa numeron teeman olevan omituisuuksien parissa. Ihmetyttämään jää teeman näinkin vähäinen korostaminen, esimerkiksi kannesta ei ole pääteltävissä mitään toimituksen aikeisiin vihjaavaa. No, samahan se, kunhan se tärkein eli itse antimet ovat maukkaita!

Vuodelta 1981 peräisin oleva Avaruusturisti on katettu pöytään Kuukauden klassikkona. Carlo Chendin ja Giorgio Cavazzanon tarjoilema sarja on samalla Suomessa useaan otteeseen aiemminkin nähdyn avaruusankka P.T:n ensiesiintyminen. Sinänsä mielenkiintoista, että näinkin tutun hahmon ensiesiintyminen julkaistaan vasta nyt. Chendin käsikirjoitus toistaa tavanomaisia kuvioita ilman sen suurempia yllätyksiä, riskinottoja tai hutejakaan. Tarinaa voisi kutsua siksi kuuluisaksi peruskauraksi. Cavazzanon 80-luvun arkinen tyyli vain korostaa tätä vaikutelmaa. Kuukauden klassikon tavaramerkiksi on jo muodostunut se, ettei nimikkeen alla julkaistuja sarjoja hennoisi kutsua klassikoiksi, mutta tämän tarinan ristiminen pienois- tai miniklassikoksi ei olisi liukuhihnatuotantomaisista piirteistään huolimatta kaukana totuudesta. Merkittävyyttä tuo vain ja ainoastaan suhteellisen merkittävän hahmon debyyttiarvo.

Viime vuonna Ropsun sivuille tuotu X-Mickey-tarinasarja jatkaa edelleen Heshukka-nimikkeen alla. Se ei ole kuitenkaan suuri pahe, kun itse tarinat ovat rautaa! Nyt nähtävä Kolmastoista kerros on Francesco Artibanin juonima ja Silvio Cambonin taiteilema tuotos. X-Mickey-sarjojen kohdalla voi todella puhua taiteesta: niiden piirrokset ovat poikkeuksetta olleet todella näyttäviä. Myös Camboni yltää helposti X-Mickey-taiteilijan arvoa edellyttävään suoritustasoon, mutta väkisinkin mieleen tulevat aiemmin nähdyt Roberto Vianin taidonnäytteet samasta aiheesta. Cambonin tekeleet kalpenevat selvästi Vianin suorituksille, mikä ei silti suinkaan vähennä tarinan arvosanoja. Artibanin käsikirjoitus puolestaan on vain pisteytystä nostava tekijä. Juoni on loistavasti leivottu ja tarina etenee järkevästi palamatta pohjaan. Tarinan loppu ansaitsee erityismaininnan. Se on yksinkertaisesti hieno jonkinasteisesta kliseisyydestään huolimatta. Karikot väistetään ilman minkäänlaisia vaaroja. Sarja pönkittää entisestään X-Mickeyn asemaa yhtenä Ropsun nykyisistä kivijaloista.

Lemmen lumovoima on kolaus korkealta. Gaja Arrighinin ja Giorgio Di Vitan sarja palauttaa X-Mickeyn jälkeisistä huumaavista tunnelmista takaisin puuduttavan arkiselle liukuhihnalle. Juoni on pitkälti monesti aiemminkin nähty. Valitettavinta on se, että kyseiset samankaltaiset tarinat ovat yleisesti olleet Lemmen lumovoimaa huimasti laadukkaampia. Arrighinikin löytää paikoittain loistavia mahdollisuuksia parempaan, mutta jättää ne erittäin töksähtävästi käyttämättä. Di Vitan piirroksetkaan eivät saa tarinaa lentoon, joka jää alusta loppuun kestäville pahoille alikierroksille. Ikävä takaisku ja floppi.

Menusta löytyy käsiteltyjen pitkien pääruokien lisäksi lyhyempiä lisukkeita. Jo alkupalana tarjoiltu Donald Soffrittin Pikku-Aku-strippi yllätti mureudellaan ja nokkeluudellaan. Päivän pamaus jätti tällä kertaa väliin viime kuun tapaiset paljastukset vaan keskittyi pääosin lehdessä esiintyneen P.T:n esittelemiseen. Dekkaripähkinä ei maittanut edelleenkään puolitiehen jätetyn valmistuksen vuoksi. In English -osiossa julkaistu Enrico Faccinin yksisivuinen oli tekijälleen tuttuun tapaan oikein maittava. Jälkiruokana oli Maria Muzzolinin ja Danilo Loizeddan vitsisarja Nappiajoitus, joka jäi varsin huomaamattomaksi koristeeksi kaiken muun jäljiltä.

Yhteenvetona helmikuun Ropsu oli hyvää jälkeä. X-Mickey nostaa aina lehden pisteitä korkealle. Myös P.T:n ensiesiintyminen oli mukava ja kunnioitettava julkaistava. Lisäksi osa pienimuotoisemmasta sisällöstä oli laadultaan riemastuttavaa. Harmittavan toisen vaakakupillisen muodostavat flopit jäivät onneksi tällä kertaa paitsioasemaan. Kuppi kallistuukin kehujen ja ruusujen puolelle. Tällaisesta tasapainoasetelmasta on hyvä jatkaa eteenpäin.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 397

Aku Ankan taskukirja 397 – Perhosvaikutus

Taskari aloittaa uuden vuoden 2013 komeasti kiiltelevällä jäisen hykerryttävällä tuplapokkarilla josta ei vauhtia puutu. Aiempien tammikuisien tuplataskareiden tapaan tätä kirjaa ei ole koottu sen saksalaisen vastikkeen joulu- ja tammikuun numeroista vaan suomalainen toimitus on itse valinnut siihen tarinat mikä onkin vain hyvä asia.

Kirjan kiinnostavin ja pisin tarina, "Perhosvaikutus" lähettää Roopen, Pelle, Akun ja Taavin etsimään kahta ”aika harvinaista perhoslajia” – arktista kirjosiipeä ja ekvaattorinkiitäjää. Perhosten on lennettävä heti syntymänsä jälkeen toisen päiväntasaajalla ja toisen pohjoisnavalle, jotta luonnon tasapaino pysyisi raiteillaan. Perhosen toukka-aikana syömät amazonianagavet olivat saastuneet ja siksi niiden suuntavaisto petti kuoriutumisvaiheessa. Roopen tulevaisuudesta saaman sähköpostiviestin pohjalta nelikko aikamatkaa kuukauden takaiseen Ankkalinaan ja lähtee estämään luonnonkatastrofia toteutumasta.

104 sivuinen seikkailujärkäle on kirjan ehdotonta eliittiä. Fausto Vitaliano on ollut vitsikkäällä päällä tarinaa kirjoittaessaan. Se nimittäin viljelee vitsiä vitsin perään sivulta toiselle. Oikeastaan mielenkiintoinen seikkailujatkosarja toimiikin juuri sankareiden välisen kitkan ja siitä irtoavan huumorin avulla. Parissa kohdassa homma vedetään aivan överiksi ja tarinan alussa edes Aku ei ole kiinnostunut miettimään muiden reaktiota kun tämä vetää Taikaviitan hynttyyt niskaan näiden silmien edessä. Mainion tarinan huono puoli on jälleen sama kuin viime syksyisen triplataskarin klassikkohelmellä ”Raketti Jupiteriin”. Tämäkin on jaettu osiin ja piilotettu taskariin muiden tarinoiden sekaan. Kenties toimitus on halunnut tuoda paksuun kirjaan hieman esinäytöksen tuntua, mene ja tiedä.

Mik de Hiir seikkailee pitkästä aikaa tässäkin taskarissa ja tällä kertaa hän lähtee tarkastamaan kuparikaivosta johon aikoo sijoittaa. Viidakon keskellä sijaitsevalla kaivoksella alkaa tapahtua kummia ja siinä vaiheessa kun työmaan turvallisuudesta vastaava Musta Pedro alkaa käyttäytyä uhkaavasti heräävät de Hiiren epäilykset siitä, että kaivos ei ehkä ollutkaan hyvä sijoituskohde. Metsässä tuntuu muutenkin tapahtuvan outoja asioita ja alueella asuvan intiaaniheimon poppamiehellä Hesioksella on vastauksia outouksiin. Giorgio Pezzin ja Massimo De Vita jatkavat taatulla hyvän laadun linjalla eikä kaksikon tarinasarjan tuorein suomennettu osa petä lukijaa. Tarina on välistä niin unenomainen, että lukijankin on vaikea hahmottaa onko kaikki tapahtunut sittenkään totta. Erityisen kiinnostavalta tuntui seurata poppamies Hesiosta ja tämän kommunikointia luonnon kanssa. Kuvituskin on satumaisen kaunista.

Massimo De Vita vastaa toisenkin tarinan kuvituksesta jossa päästään eksoottisiin maisemiin. Hammaslääkäriä pelkäävä Indiana Hopo aikoo löytää vaihtoehtoisen tavan hoitaa hammassärkyä. Mikin kanssa hän löytää museolaiva Aallottaresta vanhan kartan ja kirjeen joiden avulla kaverukset lähtevät etsimään punamukulaa, mutta mitä juureksesta selviääkään saarella? Bruno Sardan kirjoittamaa tarinaa lukiessa viihtyy hyvin ja juoni on epäselvää kartan palaa myöten hyvin kirjoitettu.

Perhosvaikutus

Taskarissa 395 esiintyi Palle Pulppu supersankari Metakkamiehenä, mutta tarina oli jatko-osa suomessa julkaisemattomalle seikkailulle. Se seikkailu nähdään nyt tässä taskarissa josta suomalainen toimitus kerää pisteet kotiin. Tarinassa Palle kertaa Pellelle, kuinka hän päätti ryhtyä sorrettujen ja kiusatuiden puolustajaksi, salaperäiseksi Metakkamieheksi. Corrado Mastantuonon kirjoittama hauska tarina ei ehkä kohoa miksikään klassikoksi, muttei häviä tarinan jatko-osallekaan. Stefano Intinin ilmeikkäät piirrokset sopivat tarinaan kuin nokka naamatauluun.

Historiallista näkökulmaa tarinavalikoimaan tuo Minni Hiiri-tarina ”Minnihild ja pohjanmiehet” jonka kuvituksesta edellä läpikäydyn tarinan tavoin Intini vastaa. Kertomus sijoittuu vuoden 1000-norjaan aikaan jolloin viikingit seilasivat merillä ja ryöstelivät kyliä. Minnihild saa yllätäen vieraakseen kaksi  ystävällistä ja tavoille oppinutta viikinkiä. Kaksikko saakin tehtäväkseen harhauttaa ilkeää viinkinkikapteenia Svart-Pederiä ja tämän joukkiota, jotta heidän suunnitelmansa pikkukylän ryöväämiseksi epäonnistuisi. Tämäkin tarina on hauskaa luettavaa ja sen kirjoittaja Roberto Gagnor ei suotta säästele vitsejä. Tarina tuo vahvasti mieleen Asterix-sarjakuvat jotka kenties ovatkin olleet osaltaan innoittajana tarinaa kirjoittaessa.

Perhosvaikutukseen mahtuu hyvien tarinoiden lisäksi myös paljon ns. perustarinoita joista kuitenkin hauskimpana mieleen jäävät tarinat ”Aku Ankka ja piiiitkä yö”, ”Aplodit ajallaan” ja kirjan vanhinta koulukuntaa edustava ”Tuulijärven aarre”. Sisällysluetteloon on kuitenkin päätynyt paljon sellaisiakin sarjakuvia, mitkä on helppo unohtaa pian lukemisen jälkeen.

Niiden rinnalla kirjan kaksi tarinaa tuntuvat kuitekin suorastaan surkeilta. Massimo Marconin ja Maria Luisa Uggetti kömpelö Musta Pekka-sarjakuva vankilapaosta on paikoin niin väkisin väännettyä luettavaa, että tekisi mieli skipata koko tarina. Piirrokset nyt ainakaan eivät pelasta mitään.

Hopo on Hopo eikä muuksi muutu

Toinen floppi on kirjan ainokainen Taikaviitta-tarina. Viittasankari esiintyy kyllä kahdessa sivuosassa taskarin muissa tarinoissa ja niissä sankarin osa on vieläpä hyvä, mutta tarinassa ”Puhdistajan kosto” ei ole päätä eikä häntää. Jo nimi tuo mieleen, että sarja olisi jatko-osa jollekin yhtä onnettomalle, mutta eipä ole. Puhdistajalla ei ole mitään aihetta kostaa. Se vain kostaa. Taikaviitta yrittää parikertaa iskeä takaisin Pelle Pelottoman keksimällä isohkon puoleisella ”Pikku apurilla” huonolla menestyksellä ja yhtäkkiä ulkoavaruudesta saapuukin olento noutamaan puhdistajaansa. Sen kummemmin juonenkäänteitä ei selitetä ja lukijalle jää hyvin epämääräinen olo koko tarinasta.

Sisäsivun perinteisen artikkelin tilalla nähdään muuten tässä taskarisa ensikertaa Silvia Zichen pilakuvaksi kutsuttu yhden kuvan vitsi. Näitä tullaan ilmeisesti näkemään joka kuukausi mikä on sinänsä hauska idea, mutta vie taskarilta sen vakavasti toimitetun hengen sisältäen jälleen pelkkää sarjakuvaa. Parista pikkuseikasta ei kuitenkaan tarvitse välittää, sillä Perhosvaikutus on vahvasti hyvää suuntausta edustava tuplataskari ja lupaava alku koko vuodelle.

Kirjan tarinat:

1. Perhosvaikutus - Fausto Vitaliano /Marco Gervasio & Marco Mazzarello
2. Mikki Hiiri ja Piguazulin henki – Giorgio Pezzin/Massimo De Vita
3. Metakkamies - Corrado Mastantuono/Stefano Intini
4. Rikastumissäde - Carlo Panaro/Vitale Mangiatordi
5. Vain yhden hammassäryn tähden – Bruno Sarda/Massimo De Vita
6. Satelliittisota - Rudy Salvagnini/Alessandro Gottardo
7. Minnihild ja pohjanmiehet - Roberto Gagnor/Stefano Intini
8. Keräilijä ajan hermolla - Ennio Ecuba, Vincenzo/Alessandro Gottardo
9. Harkittu pako - Massimo Marconi/Maria Luisa Uggetti
10. Kesäloma maatilalla - Rudy Salvagnini/Stefano Intini
11. Aukottomat alibit – Marco Gervasio
12.Hienostuneesti sinun - Roberto Gagnor/Salvatore Deiana
13. Puhdistajan kosto - Tito Faraci/Andrea Ferraris
14. Aku Ankka ja piiiitkä yö - Emanuela Negrin & Lucio Leoni
15. Mikki Hiiri ja merkillinen murtosarja - Riccardo Secchi/Silvio Camboni
16. Aplodit ajallaan - Enrico Faccini
17. Rankka keikka - Alessandro Perina
18. Tuulijärven aarre - Abramo Barosso, Giampaolo Barosso/Romano Scarpa

Arvostelu: Roope-setä 401

Huippuarvostelija Henendo on taas pistänyt parastaan, tässäpä arvostelu tuoreesta Roope-sedästä:

Roope-sedän vuosi 2013 käynnistyi Andrea Frecceron vauhdikkaalla kannella. Mitä, eikö se ollutkaan erityisen vauhdikas? Kyllä oli, jos vertaa viime vuoden kansisatoon, joka onkin nähtävillä lehden sivulla 98. Sanalla sanoen vuoden 2012 kannet olivat sisällöltään köyhiä. Perinteiset vitsikannet jäivät paitsioon ja joissakin harvoissa tapauksissa vitsi oli supistettu ja piilotettu ulkonäöllisen perfektionismikuorrutuksen taakse. Frecceron kannen voi tulkita jonkinlaisena muutoksena viimevuotiselle kansimuodille. Myös viime vuonna kehään astuneet, kiistellyt Ropsujen selkämyskuvat ovat ilmeisesti saaneet väistyä; nyt tilalla näkyy ainoastaan pienoinen Roope-hahmo.

Tarinoiden vyöryä tänä vuonna johtaa Kuukauden klassikoksi nimitetty Rodolfo Ciminon ja Giorgio Cavazzanon Suuri vesisota, jota ei liiallisesta mielikuvituksellisuudesta jouduta syyttämään. Sarja pääasiassa toistaa Ciminon ja muidenkin käsikirjoittajien useimmiten käyttämiä kikkoja Roope, Riitta & Kuuno -seikkailujen yhteydessä. Kuten tällaiset sarjat yleensäkin, se kulkee päätepysäkilleen sujuvasti, mutta jättämättä jälkeensä mitään sen erikoisempaa. Cavazzanon varhaiskauden piirrokset tuntuvat vain korostavan tätä tavallisuuden vaikutelmaa. Ihan oikean klassikon elkeitä tarinalla ei ole.

Uskomatonta mutta totta on Carlo Panaron ja Roberto Vianin käsialaa oleva Mikin ja Ropsun sivuilla hieman harvinaisemman vieraan, Eka Vekaran lavalle heittävä sarja. Panaro on saanut aikaiseksi mielenkiintoisen ja omaperäisen perusasetelman, josta ammentaa. Juttu on onnistuttu lisäksi asettelemaan juuri sopivan pituiseksi; se ei jää kesken tai ajaudu ylikierroksille. Kakku pysyy vakuuttavaan loppuunsa asti hienosti kasassa. Vianin laadukkaat, hienot piirrokset takaavat kokonaisuudelle mainiot pisteet. Tässähän voisi olla potentiaalia koko vuoden yllättäjäksi! Mukava pikku tarina, joka viihdyttää omilla avuillaan eikä pamahda pannukakuksi kurotellessaan enempiään.

Carlo Panaro jatkaa käsikirjoittajan pestissä Giampaolo Soldatin kuvittaman sarjan Katastrofikuvaukset myötä. Tällä kertaa Panaron nuoli ei kuitenkaan valitettavasti osu lähellekään napakymppiä. Perinteikkäässä Akua ja Touhoa reporttereina seuraavassa asetelmassa sorrutaan pahasti pelkkien kliseiden käyttämiseen ilman minkäänlaista soveltamista ja luomistyötä. Tylsästä kliseekikkailusta ei ole lukijan viihdyttämiseen, eikä Soldatin mitäänsanomattomista piirroksista sarjan kaivatuksi pelastusrenkaaksi.

Viimeinen pidempi tapaus, Riccardo Seregnin ja Danilo Barozzin Nerokas keikka on alusta alkaen kaksijakoinen. Se sisältää lupaavia piirteitä ja hienoa juonenkuljetusta, mutta samalla taustalla vaanii jostain syystä pelko pahasta turtumisesta ja päätymisestä tylsäksi sotkuksi. Idea säilyy kuitenkin vaadittavan tuoreena loppumetreille saakka ja mukaan saadaan upotettua täysin toisenlaisiakin elementtejä. Ne yhdessä korottavat juonikuvion arvostuksen korkeisiin lukemiin ja hoitavat hyvin tehtävänsä eli viihdyttävät. Silloin tällöin virhearviointeja tekevä ja tarinan ilmapiirin väärin lukeva Barozzi onnistuu kaikeksi onneksi tällä kertaa sisäistämään jutun juuret ja taiteilee vakuuttavasti tarinan olemuksen esiin.

Viime vuoden tyyliin lehden sivuilla jatkavat myös Donald Soffritti Pikku-Aku-strippeineen, dekkaripähkinä, Päivän pamaus, In English -osio ja takasivun yksisivuinen, joka tällä kertaa on Gaja Arrighinin ja Andrea Frecceron Riitta & Kuuno -hupailu Erikoistarjous. Niiden tasossa ei ole kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Tosin Päivän pamauksessa paljastetaan jonkin verran alkaneen vuoden tarjoiluista. Mikäli tämä kertoo tarpeeksi, luvassa näyttäisi olevan yllättävän tylsä vuosi, johon ei ole viitsitty lainkaan panostaa. Jos linja on tämän kuun numeron mukainen, valinta on jokseenkin onnistunut, mutta varaa parantaa olisi vielä paljonkin. Ensimmäinen vaihe olisi keksiä aivan uudenlaisia teemoja. Päivän pamauksen perusteella teemanumeroita on tulossa erittäin vähän, ja nekin turhan monta kertaa kierrätetyillä aiheilla.

Uutuusooppera esittää Walt Disneyn suuruudenhulluna rasistina

Helsingin Sanomat julkaisivat seuraavanlaisen uutisen:

"Yhdysvaltalaisen säveltäjän Philip Glassin uusi ooppera The Perfect American kertoo Walt Disneystä (1901–1966), mutta ei saa hyödyntää Disneyn tunnetuimpia sarjakuvahahmoja Aku Ankasta Mikki Hiireen.
Ooppera kertoo Disneyn viimeisistä vuosista ja esittää päähenkilön kriittisessä valossa: suuruudenhulluna rasistina, joka etsii viimeisinä vuosinaan keuhkosyöpään sairastuneena ikuista elämää.[...]"

Ooppera-esitystä kantaesitetään ensin Madridissa, josta se jatkaa English National Operaan (ENO) Lontooseen.

Koko uutisen voit lukea täältä!

Arvostelu: Roope-setä 400

Vuoden 2012 viimeinen Roope-setä on samalla myös sarjan 400. julkaisu. Tuttuun tapaan Henendo arvostelee myös tämän julkaisun, joten olkaapa hyvät:

Roope-setä 400

Joulukuun Roope-setää ympäröivät hieman harvinaisemmat, äärimmäisen kutkuttavat juhlatunnelmat. Syynä tälle on tietenkin se, että uusin läpyskä sattuu olemaan sarjan neljässadas. Onnittelut! Mainittakoon samalla, että myös itse hahmo, Roope-setä, juhlii 65-vuotista taivaltaan. Tuplaonnittelut!

Toimitus paljasti jo aiemmin, että juhlanumeroon on luvassa Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon Itämerta lähestyvä herkku. Myös lehden kansi viestii tästä: Ropsulle epätyypillisempään tapaan Cavazzanon piirros täyttää etukannen lisäksi takasivun sekä sivustan. Hienoinen pettymys on se, ettei juhlanumeroon ole ahdettu tavallista enempää sivuja. Nyt olisi ollut hieno tilaisuus ilahduttaa jollakin erityisen pitkällä klassikolla – tai miksei vaikkapa uudemmallakin erikoisuudella.

Johtosarjana toimii kuitenkin Korhosen ja Cavazzanon yhteistyön tulos. On erittäin valitettavaa suurista ja pitkään kypsyneistä ennakko-odotuksista johtuen todeta, että Meren vaarat -nimeä kantava sarja floppaa pahasti. Tarina ei ole lainkaan odotetunlainen: luvassa ei ole mahtavaa spektaakkelia, vaan keskivertojuttu, jota nyt vain on satuttu hehkuttamaan enemmän ja jonka tekijämiehet eivät ole sitä peruskauraa. Juoni on yllättävän yllätyksetön ja koko tarinan läpijuoksu sanalla sanoen heikko. Ainoa erikoisuus tässä lienee sitten se, että se on sijoittuvinaan Itämerelle. Cavazzanon piirroksista ei ole pelastamaan uppoavaa laivaa, vaan ne ovat kuin menon mukana täysin turtuneita.

Myös lehden toinen sarja on kuvitukseltaan jo tutuksi tulleen maestron käsialaa. Cavazzanon laajaa läsnäoloa voitaneen juhlallisuuksien keskellä perustella sillä, että myös hän viettää Roope-sedän (nimenomaan hahmon) tavoin tänä vuonna 65-vuotisjuhliaan. Triplaonnittelut! Fabio Michelinin käsikirjoittama Ensimmäistä etsimässä on alun alkaen julkaistu italialaisen Topolinon (Mikki Hiiri) 1500. numerossa. Selkeistä kliseisyyksistään huolimatta sarja on kuitenkin paikka paikoin jopa riemastuttava paukku. Suurin puute on sen loppuminen kesken. Tarjolla olisi ollut saumoja pidempään ja vielä viihdyttävämpään juttuun. Cavazzanon kuvitus näyttää laadukkaammalta kuin lehden avanneessa Itämeri-seikkailussa.

Lehden päättää talvisissa tunnelmissa Pikku-Aku-sarja Ihmeellinen aarrekätkö, jonka takana lymyilevät Augusto Macchetto ja Antonello Dalena. Dalenan piirrokset ovat sarjan tyyliin täysin sopivia ja Macchetton juonikin on erittäin näppärä. Tästä löytyy aitoa tunnelmaa! Enpä olisi uskonut, että Roope-sedän 400. numeron paras tarina tulisi olemaan Pikku-Aku-juttu, kun kilpailijoina oli kaksi Cavazzanon piirtämää sarjaa, joista toinen vanha juhlatarina ja toinen Korhosen kirjoittama Itämeri-aiheinen, spesiaalitapaukseksi pyrkivä sarja! Näin se nyt kuitenkin on. Ihmeellinen aarrekätkö on fiksu kokonaisuus, joka ei pyri olemaan mitään sen enempää kuin mitä se rehellisesti on.

Pikku-Akua löytyy myös Donald Soffrittin stripin muodosta. Paikoilleen ovat löytäneet myös In English -pätkä sekä dekkaripähkinä. Päivän pamaus on juhlan kunniaksi laajentanut itseään täksi kerraksi monisivuiseksi. Käsittelyssä on monta aihetta. Paljastuu muun muassa, että Korhosella saattaa tulevaisuudessa olla jälleen jotain tekemistä Taskareiden kanssa. Odottakaamme sitä ja seuraavaa Ropsu-vuotta mielenkiinnolla!