Arvostelu: Aku Ankka 9/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 9/2010

Kansi

Kala sylkee vettä Mikin silmään. Kansi ei parannusta heikkoon alkuvuoteen tuo. Ilme on onnistunut ja pidän myös siitä, että taustalla on sentään jotain yksityiskohtia, mutta idea ei ole kovin hyvä. Vahingoniloa, onko se muka hauskaa?

Kukkoilu käy lankeemuksen edellä

Kukko kaappaa Roopen ja Mummon. Johtosarjaakaan en hyväksi kehuisi. Roopen omahyväisyys ja itsekehu olivat liioiteltuja ja ne kuuluvat niihin negatiivisiin tunteisiin, joiden käytöstä en pidä. Ne tuovat tarinaan tappeluita ja niitä on hankala kuvata uskottavasti. Mummon rooli tarinassa oli omituinen. Aluksi hänellä ei ollut suurta roolia ja hänen ilmestymisensä tapahtumien joukkoon oli epäuskottavaa. Oli helppo arvata, että hänellä on paljon roolia lopussa. Tarinassa ei myöskään kuvattu ollenkaan syitä ja seurauksia. Viimeinen ruutu ei käytännössä liittynyt koko tarinaan ollenkaan, vaan se oli siellä vain huumorin kannalta. Tarinan idea on kohtalainen. Sitä ei ole käytetty aikaisemmin, mutta lopussa siinä sorrutaan useisiin asioihin, joita on käytetty paljon. Juoni ei ole kovin hyvä, koska se käyttää apunaan paljon asioita, joista ei selitetä mitään ja asiat tapahtuvat nopeasti. Alussa tarinalle pedattiin hyvät jännitelmät, mutta ennalta-arvattava ja liian laimea loppuratkaisu onnistui pilaamaan tarinan.

Suuri katoamisnumero

Mustakaapu pakenee kesken oikeudenkäynnin. Mikki-tarinoita ei ole paljoa nähty, vaikka niitäkin olisi hyvä nähdä silloin tällöin. Tämä tarina osoittaa hyvin, miksi ne eivät ole keränneet suosiota. Kaikki tapahtumat tapahtuvat liian epäuskottavasti, nopeasti ja helposti. Vanhat Mikki-tarinat on tehty erinomaisesti ja samankaltaisia toivoisi lisää. Ne ovat useimmiten jatkotarinoita, joissa juoneen on panostettu ja se ei ole ennalta-arvattava. Tämä tarina on täynnä epäuskottavuutta. Mikin työ tehdään liian helpoksi, koska hän selvittää tapauksen heti eikä tarinassa keskitytä kunnolla muihin asioihin pääasioiden ulkopuolella (kuten esimerkiksi laivan etenemiseen). Mikä ärsyttävintä, lukija saa tietää ratkaisun heti. Tarina olisi voinut olla kohtalainen, jos sitä ei olisi kerrottu, vaikka Mikki olisi sen tiennyt. Silloin jännitys olisi säilynyt yllä. Tarina on tehty laadulla, mutta juoni on auttamatta liian heikko.

Pepi ja Piipi

Piipillä on keinoja pärjätä kissoja vastaan. Yksisivuinen tarina muistutti montaa neljän ruudun tarinaa. Siten tämä olisi toiminutkin paremmin. Huumoria ei paljoa ole ja jos on, se on vahingoniloa. Viimeinen ruutu on kuitenkin poikkeus, koska se on enemmän kekseliäisyyttä kuin vahingoniloa ja Pepin kommentti vahvistaa sitä. Tarinassa ei ole kunnon ideaa ja se on vain muutama yhdistelty neliruutuinen. Ne eivät vain sovi yhteen.

Varma vainu

Aku lyö vetoa, että Tupun, Hupun ja Lupun ostama koira ei löydä häntä. Toinen yksisivuinen käytti monien muiden tarinoiden ideaa. Se on piirretty ja toteutettu hyvin, mutta idea on huono. Se, että sitä on käytetty paljon, ei ole tarinan vika, koska se lienee melko vanha, mutta sen julkaiseminen nyt oli virhe. Tarinassa käytettiin monia ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja useille pitkäaikaisille lukijoille. Sääli, että näin hyvin toteutettu tarina pilattiin julkaisemalla se väärään aikaan.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 3)

Jatkotarina jatkuu. Kertalaaki on hallussa, mutta ongelmana on tunnelin päältä tulevat kivet sekä alhaalta tuleva tuli. Lehden huipensi Don Rosan tarinan viimeinen osa. Se jatkaa siitä mihin viikko sitten jäi. Tarina on yhä edelleen toteutettu loistavasti. Juonenkäänteet ovat uskottavia ja niitä on tarpeeksi, jolloin tarina on täynnä toimintaa, eikä vain kuopasta ylös menemistä. Tarinan teemat ovat onnistuneita ja minkään lukemani tarinan en muista olevan lähelläkään tätä. Yksityiskohtia oli totuttuun tapaan paljon ja ne sisälsivät paljon huumoria. Esimerkiksi Pikku Apulaisen ilmeet ja asennot toivat tarinaan huumoria. Tarina etenee nopeasti, mutta se on vain hyvä, koska lukija ei pitkästy. Loppuhuipennus on uskottava ja se tuo tarinaan tarvittavaa uskottavuutta. Tarinan alku oli mennyt juuri niin kuin ankat halusivat, mutta lopussa Roopen kaikki toivomukset eivät toteudukaan. Tarinassa myös kaikki hahmot saavat hyvin roolia eikä yksikään jää sivuhahmoksi ilman mitään tekemistä, mutta siltikään hahmoille ei ole tuputettu roolia epäuskottavasti, vaan ne tuntuvat luonnollisilta ja hahmojen luonteiden mukaisilta. Myös viittaukset muihin tarinoihin toivat tarinalle lisää huumoria ja uskottavuutta, kun Rosan tarinat yhdistyvät toisiinsa (sekä Carl Barksin tarinoihin). Tarinassa oli paljon huumoria, mutta sitä ei ollut lisätty väkisin, vaan se syntyi tarinaan luonnollisesti. Piirroksista ei ole mitään moittimisen sijaa. Ne on tehty huolella ja ennen kaikkea niiden eteen on nähty vaivaa! Rosa on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa koko tarinan tekemiseen. Se näkyy ja lopputulos on erinomainen. Tarinan voi lukea uudestaan ja uudestaan. Koska siinä on paljon yksityiskohtia ja taustallakin tapahtuu, se tuottaa iloa myös ensimmäisen lukukerran jälkeen. Tarina on myös uskottava, koska selityksiin, syihin ja seurauksiin paneudutaan kunnolla, mutta ne eivät pitkitä tarinaa. Tarina muovautuu yhteen edellisen osien kanssa eikä osien välillä olevia jännityskohtia ole tehty tekemällä. Tarina on erinomainen malliesimerkki onnistuneesta tarinasta enkä löydä siitä mitään valitettavaa.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena lehti oli heikko. Yksi mahtava tarina, mutta muuten tasapaksua ja huonoa laatua. Ilman Rosan tarinaa lehti olisi ollut vuoden huonoimpia. Toivottavasti taso alkaa nousta. Pohjalta pääsee vain yhteen suuntaan.

Arvosanat

Kukkoilu käy lankeemuksen edellä 6½
Suuri katoamisnumero 6+
Pepi ja Piipi 6-
Varma vainu 7-
Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) 10

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)