Aku Ankan levikki romahtanut

Aku Ankan levikkitiedot viime vuodelta ovat surullista katsottavaa. Lehden levikki putosi 228 050 kappaleeseen, kun se vuonna 2013 oli 260 455. Lukema on alin 46 vuoteen. Vielä vuonna 2008 Akkari takoi levikkiennätyksensä 324 500 kappaleella, joten pudotus on ollut valtaisa ja tapahtunut nopeaan tahtiin.

Hyvin ei mene muillakaan lehdillä. Roope-sedän 52 185 kappaleen levikki on alin ainakin 18 vuoteen ja Aku Ankka Ekstran 65 608 tasoisia lukemia ei ole nähty 8 vuoteen. Ekstran kohdalla pudotusta vuodesta 2013 on noin 5 000 kappaleen verran ja Ropsun kokema isku on vielä pahempi, yli 12 000 kappaletta. Prinsessan levikki putosi 24 365 kappaleesta 23 829 lehteen. Viime vuonna ilmestymisensä aloittaneen Aku Ankka Juniorin levikki oli 9 432 kappaletta.

Tiedot ovat Kvaak.fi-sivuston keskustelualueelta.

Keräilyn maailma 4: Ville

Keräilyn maailma- sarja jatkuu! Aikaisemmin sarjassa harrastustaan ovat esitelleet jo Hannu Heiskanen Katja Kontturi sekä Ville Tanttu. Tällä kertaa esittelyn saa Ville, joskin eri Ville kuin aikasemmalla kerralla. Olkaapa siis hyvät, arvon lukijat:

Disney-harrastukseni aloitin jo todella nuorena, ja kaikki lähti tietenkin Aku Ankka-lehdestä. Myöhemmin mukaan tuli myös Disney-elokuvat ja sen jälkeen kokoelmakin on kasvanut valtavaksi. Kaikkea löytyy leluista postimerkkeihin sekä cd-levyistä kaitafilmeihin. Varsinkin ennen tapanani oli ostaa lähes kaikkea, kunhan se jollain tavalla liittyi Disneyyn. Tästä olen jo päässyt - luojan kiitos - eroon ja keräilyni koskeekin nyttemmin lähinnä Disney-taidetta, elokuvia sekä muita spesiaaleja ja mielenkiintoisia tapauksia. Keräiltävää siis toki riittää vieläkin!

Erityisen ylpeä olen tällä hetkellä valtaisasta Disney-elokuvakokoelmastani, joka kattaa useita satoja leffoja. On DVD:tä, VHS:ää sekä kaitafilmiä. Mielenkiintoisimpia kohteita lienevät Walt Disney Treasures- sarja sekä kaikki Disney-klassikot. Paljon muuta Disney-elokuvien ystävä ei tarvitsekaan! Don Rosa- dokumentti ja Carl Barksista kertovat VHS:t ovat myös itselleni tärkeitä näin vanhana ankistina.

Disney-originaalien keräily taasen alkoi jo kypsässä 11- vuoden iässä. Tällöin sain haalittua kokoelmaani Kari Korhosen piirtämän Aku piirroksen. Ja loppu onkin historiaa, kuten sanotaan. Nyttemmin yksittäisiä piirroksia, sarjakuvaoriginaaleja, luonnoksia, kansikuvia sekä maalauksia löytyy muun muassa Carl Barksilta, Don Rosalta, Romano Scarpalta, Giulio Chierchinilta, William van Hornilta sekä Vicarilta. Ja lukuisilta muilta! Muun muassa Markku Kivekkään piirtämää Aku Ankkaa tuskin hirveän monelta muulta löytyy. Myös Disney-klassikoiden raaka-animaatiopiirrokset ovat mielekkäitä kohteita kokoelmassani, eikä pidä unohtaa myöskään Mary Costan (Prinsessa Ruususen alkuperäinen ääni) tai Dickie Jonesin (Pinocchion alkuperäinen ääni) signeeraamia hienoja litografeja. Myös Brad Birdin nimmarin saaminen sekä kirje Roy E. Disneyltä ovat olleet merkityksellisiä hetkiä keräilijän elämässä. Kuriositeettina mainittakoon, että Keräilyn maailma- sarjan ensimmäisen osan kirjoittaneet Ville Tantun originaaleja löytyy myös kokoelmastani!

Disneyn kautta olen päässyt myös tapaamaan monia hienoja ihmisiä. Aku Ankan toimitus on tullut tutuksi, mutta myös monien muiden Disney-vaikuttajien kanssa olen päässyt juttusille. Kari Korhonen, Vicar, Don Rosa, Marco Rota, Giorgio Cavazzano, Daan Jippes, Ferioli, Kai Vainiomäki, Freddy Milton, Mike Ploog...Lista voisi jatkaa pidempääkin, mutta pidetään lista lyhyenä.

Sanoma tarttuu mobiilipelibisnekseen - julkaisee Aku Ankka -pelin

Sanoma tarttuu mobiilipelibisnekseen - julkaisee Aku Ankka -pelin, kertoo Markkinointi&Mainonta- lehti nettisivuillaan.

"Yhteistyö Disneyn kanssa mahdollistaa Sanoman uudelle aluevaltaukselle kansainväliset markkinat ja potentiaalin", arvioi lasten ja nuorten viihdesisältöjä ja -palveluja tuottavan KidsMedian liiketoimintajohtaja Ulla Leppä tiedotteessa."

Pelissä tulee esiintymään Disneyn tutut ankkahahmot, joten suomalaisillekin ankisteille riittää odotettavaa ja jännitettävää.

Lue koko uutinen täältä!

Kaikki Sudenpentujen käsikirjoista!

Hannu Heiskanen on taas tehnyt valtavan työn tutkiessaan ja vertaillessaan Sudenpentujen käsikirjoja. Suomen ensimmäinen Sudenpentujen käsikirja on perusnide, johon varmasti lähes jokainen on joskus päässyt tutustumaan. Tästäkin on otettu 14. painosta, eli varsin suositusta opuksesta totisesti on ollut kyse. Tämän jälkeenhän sarja on laajentunut valtavasti!

Tutustu tutkimukseen täältä! Muita Heiskasen ja muidenkin listauksia ja tutkielmia voit käydä lukaisemassa täältä!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 424

Viime kuussa tuli odoteltua uutta mahdollisuutta silloin ruodittavana olleessa Taskarissa flopanneelle Korrille tässä maaliskuisessa numerossa 424, mutta Andrea Frecceron kansi onkin ainoa paikka, jossa korppia Taustavoima-opuksessa nähdään, joten paikkailut jäävät hamaan tulevaisuuteen. Pat ja Carol McGrealin ja Giorgio Cavazzanon johtosarjassa Mahditon tehtävä kyllä nähdään linnun omistaja Milla Magia. Tyypilliseen Egmont-kuosiin saatettu pikku seikkailu ei saa itseensä eloa ja Cavazzanokin on taantunut tylsän ilmapiirin vaikutuksesta erittäin rutiininomaiseen suoritukseen. Alkusuosionosoituksia ei ole aihetta antaa.

Fausto Vitalianon ja Roberto Vianin Mikki-sarjassa Kaupungin valot pyöritään menneessä ajassa ja yhtä sarjaa varten pykätyssä universumissa. Charlie Chaplinin klassikkoelokuvan kanssa tarinalla ei ole mitään tekemistä eikä siitä itsestään klassikkoa ole luvassa. Sarja on parannusta johtosarjan jälkeen, mutta samanlainen vauhdittomuus ja yllätyksettömyys sitäkin vaivaa. Vianin piirrokset menettelevät. 

Taavi ja Hansu esiintyvät yksisivuisissa. Bruno Sardan ja Tiberio Colantuonin Luonnon lumoissa ja Sergio Cabellan Yksinkertaista! eivät kuitenkaan paini edes oman kastinsa perussuoritusten joukossa. Matteo Venerusin ja Michele Mazzonin Teräsankoissa vedetään myös vesiperä. 1920-luvun newyorkilaismiljööseen sijoittuva tarina ei saa mitään irti niistä mahdollisuuksista, mitä Roopen ja Kroisoksen kilpa sekä neljän serkuksen eli Akun, Hannun, Touhon ja Hansun saattaminen yhteen voisivat synnyttää. 

Roope ja Kroisos ovat kilpasilla myös F.M. Bianchin ja Andrea Luccin Hiskin bosonissa, jossa onnistutaan jo huomattavasti paremmin. Tästä sarjasta löytyy jo jotain ideaa ja huumoriakin. Luccin piirroksia on muuten ilo seurata, mutta suosittelen tälle edelleen kertausta Karhukoplan konnien piirtämisessä. Hahmot eivät nykyisessä tyylissään vain näytä oikeilta. Mallia voisi ottaa vaikkapa Giulio Chierchinilta, joka on Carlo Panaron käsikirjoittaman Karhuvaarin rikosapatian piirrosten takana. Kokonaisuutena kyseinen sarja jää kuitenkin Hiskin bosonin jalkoihin, sillä se ei irtaannu juonen läpikulkemisen ideasta laisinkaan. 

Piirroksiin kiinnittyy huomio myös Gabriele Paninin ja Lara Molinarin Taikaviitta-sarjassa Valheiden verkossa. Juoni on varsin köykäinen ja useaan otteeseen aiemminkin läpikäyty, mutta suurempi ihmetyksen aihe on Molinarin aiemmin taitavista piirroksista tyystin kadonnut letkeys ja lennokkuus. Aivan kuin tekijä olisi yrittänyt tulla vakavasti otettavaksi rennompien vuosiensa jälkeen. Tarinassakaan ei ole sellaista tunnelmaa, joka vaatisi jonkinlaista otteen vakavoittamista. Molinarin aiemmin piirtämät Taikaviitta-sarjat ovat toimineet vallan hyvin tämän tutulla tyylillä toteutettuina. Toivoa totisesti sopii, että kyseessä on yksittäinen hairahdus eikä kehityssuunta, sillä aiempi jälki oli parempaa!

Silvia Ziche on kulkenut päinvastaista polkua kuin Molinari, sillä tämän tyyli on sen kuin entisestään letkeytynyt ja rentoutunut. Mikkiä ja Eka Vekaraa humoristiseen ja jopa tärähtäneeseen tyyliin rikosmysteeriä ratkomassa seuraavaa sarjaa Kivikova kirjakiristys lukiessa tulee välillä ajatelleeksi, onko menty peräti turhankin lennokkaisiin sfääreihin. Yhtä kaikki, tämän tarinan osalta mennään vielä viihdyttävissä ja onnistuneissa merkeissä, mutta vaarana tällaisessa tyylissä on, että se puree itseään nilkkaan. Jos juoni ei ota toimiakseen, on vaikea nousta siitä väkinäisestä ja tympeästä tunnelmasta, mitä kieli poskessa, mutta epäonnistuen tehty tarina aiheuttaa. 

Taskarin lopuksi matkataan vielä kahdessa sarjassa ja niistä ensimmäisessä piipahdetaan ihan toisessa ajassa asti, kuten opuksessa kahteen otteeseen aiemminkin. Valentina Camerinin ja Giampaolo Soldatin Mustan kissan saaressa seurataan merirosvo Aku Mustahatun edesottamuksia. Ihan onnistuneista piirroksista ei ole apua, kun tapahtumaympäristöönsä tyypillinen juoni ei kykene saavuttamaan irtiottoa kliseisestä linjasta. Giorgio Figusin ja Valerio Heldin Suu säkkipilliä myöten -sarjassa taas palataan Roopen lapsuudenmaisemiin Skotlantiin, mutta ei siitäkään oikein mitään tule. Carl Barksin Vanhan linnan salaisuuden ja Don Rosan Roope Ankan elämän ja tekojen kaltaisten klassikoiden vaikutuksesta odotukset tällaisten aihepiirien ympärillä tapahtuvia sarjoja kohtaan ovat suuret, mutta harmillisen harvoin ne saavat vastinetta.

Perustason alapuolelle jäävä Taskari ei juuri pääse loistamaan. Odotukset kohdistuvat välittömästi ensi kuun 400-sivuiseen pakettiin, jonka kannessa jo siivitetään jokakeväisiin karkeloihin eli jääkiekon MM-kisoihin. Takakannesta voi jo yrittää tunnistaa jääkiekkokasvoista ankallistettuja versioita.

Mitä Ankkalinna lukee?

Varsin edulliseen 3€ hintaan voit nyt tilata itsellesi Ankkalinnan pamauksesta tutun Timo Ronkaisen lehden Spesiaali pamaus - Mitä Ankkalinna lukee: Täydellinen (melkein) luettelo kaikista Barksin ankkasarjoissa esiintyneistä kirjoista. 

Alla kuvaus tuotteesta:

Minkälaisia kirjoja Ankkalinnassa luetaan? Tähän kirjaseen on koottu (ainakin melkein) kaikki Carl Barksin ankkasarjakuvissa esiintyneet kirjat. Voidaanko niistä päätellä jotain ankkalinnalaisten (tai 1950-luvun amerikkalaisten) elämästä tai maailmankuvasta? Johdantoteksti. Kirjaluettelo varustettu selityksin ja kommentein.Lopussa myös ote Ankkateemisen kirjakaupan luettelosta. 32 s. m/v. A5.

Voit tilata oman lehtesi täältä!

Dumbosta uusi filmatisointi - ohjaajana Tim Burton

Disneyltä on tulossa mielenkiintoinen leffauutuus, sillä suunnitteilla on kokoillan live-action- elokuva Dumbosta.  Ja mikä ehkä yllättävintä - mutta sitäkin mielenkiintoisempaa -, elokuvan ohjauksesta vastaa kauhukonkari Tim Burton. Tämä raina jos mikä on pakko nähdä!

Disney on aloittanut varsin laaja-alaisesti filmaamaan vanhoja animatioklassikoitaan myös live-action- muotoon, joskin elokuvat eivät täysin samaa käsikirjoitusta suinkaan ole noudattaneet. Myös Viidakkokirja ja Kaunotar ja hirviö tullaan näkemään valkokankaalla lähivuosina.

Kiinteistömaailma julkaisi erikois-Akkarin

Kiinteistönvälitysketju Kiinteistömaailma on 25-vuotisjuhlansa kunniaksi julkaissut Aku Ankan erikoisnumeron. Lehteä ei sen mukaan ole saatavilla muuten kuin tilaamalla se Kiinteistömaailmalta. Lomake lehden maksutonta tilaamista varten löytyy Kiinteistömaailman sivuilta. Varaudu perustelemaan, miksi sinun pitäisi saada erikoisnumero!

Aku Ankan erilaisille yrityksille tai organisaatioille laaditut erikoisnumerot eivät ole mikään uusi juttu. Aiemmin samanlaisia tempauksia on nähty esimerkiksi Stockmann-tavarataloketjun ja Finnairin kanssa sekä Helsingin designpääkaupunkivuoden kunniaksi.

Aku Ankka vuonna 1973 - paluu tulevaisuuteen?

Aku Ankan vuosikertaa 1973 ryydittävät Carl Barksin toiveklassikot, uutteran Tony Stroblin tarinoiden väheneminen ja toisen työmyyrän Vicarin uran alku. Kuulostaako tutulta?

Aku Ankka Näköispainos vuosikerrasta 1973, I ja II osa

Sanoma Magazines Finland Oy 2015

Toimitus: Antti Hulkkonen, Aki Hyyppä ja Viia Viitanen

Ulkoasu ja esipuheiden taitto: Raimo Hyvönen

842 sivua, sidottu (I osa), 878 sivua, sidottu (II osa)

ISBN: 978-951-32-4048-6 (I osa), 978-951-32-4049-3 (II osa)

Suositushinta: 51,00 €/kpl, 102,00 € yht.

Aku Ankkaa nykyjulkaisujen muodossa lukevalle vuosikerta 1973 voi vaikuttaa kummallisen tutulta. Sekä kyseistä vuotta että nykyhetkeä värittävät hyvin samanlaiset piirteet. Miltä näyttää Aku Ankan vuosi 1973, kun sitä peilataan tämän päivän tilanteeseen?

 

Merrill De Marisin Lumikki

Vuonna 1973 Aku Ankassa nähtiin elävistä kuvista sarjakuviin päätyneitä Aristokatteja ja Lumikkia ja seitsemää kääpiötä (vahvimmin omassa erikoisnumerossaan). Toivesarjojen osalta Barksin ohella esiintyi Gil Turnerin Pikku Hukka -sarjoja. Koko Ankan historian aikana Disney-sarjakuvien parissa ahkeroineen Tony Stroblin sarjakuvaa oli edelleen mukana, mutta huomattavasti vähemmissä määrin erityisesti 1960-lukuun verrattaessa. Vicar aloitti uransa Egmontilla ja erottautui välittömästi joukosta. Jatkosarjoja oli yhä mukana, mutta niiden luonne oli useimmiten seikkailullisuuden sijaan puhtaassa huumorissa ja ne oli vain muokattu useampiosaisiksi. Hahmogalleria oli kaventunut siltä osin, että päähenkilöinä esiintyi useimmiten samoja hahmoja, vaikka näiden kirjo olikin melko laajaa Touhosta Pepiin. 

Kuluvana vuonna 2015 Aku Ankassa haetaan vauhtia elokuvien puolelta Star Wars -sarjojen myötä. Barks-toiveklassikoiden rinnalle ovat tulleet toivesarjat Don Rosalta. Edesmenneen Vicarin tuotantoa nähdään enää harvakseltaan. Norjalainen Arild Midthun on Egmontin puolella noussut ykköskaartiin. Jatkosarjat ovat jääneet vähiin tarinoiden pääpainon ollessa lyhyemmissä hupailuissa. Hahmogalleria on kaventunut, mutta toisaalta sarjojen päähenkilöiksi nostetaan usein tuttuja sivuhahmoja.

Massimo De Vitaa Akkarissa

Ja kaikkien näiden huomioiden päälle sekä vuonna 1973 että 2015 on mukana italialaisia taiteilijoita, mikä molempien kohdalla vuosia taaksepäin olisi tuntunut erittäin eksoottiselta. Lisäksi kummassakin tapauksessa voidaan nähdä perinteiseksi koetun Disney-sarjakuvan vähenevää osaa, kun 1973 amerikkalainen tuotanto jäi yhä syrjempään vanhalla mantereella tehdyn tieltä ja 2015 tanskalaisilta tilaa ovat viemässä hollantilaiset. 

Angel Nadalin tönkömpää toteutusta

Tutustuminen vanhoihin Aku Ankkoihin on silmiä avaavaa ja suositeltavaa muillakin mittapuilla kuin niillä samoilla iänikuisilla perusteluilla kuten, että Ankka olisi silloin ennen ollut paljon parempi ja että sen kautta olisi mielenkiintoista tehdä eräänlaisia aikamatkoja kunkin ajan kulttuuriin ja ajatusmaailmaan. Aku Ankan lukeminen eri ajoilta kertoo jotain paljastavaa Aku Ankasta itsestäänkin. Yllättävät, silmille lävähtävät yhtäläisyydet vuosikerran 1973 ja kuluvan vuoden 2015 välillä saavat näkemään Ankassa syklisyyttä. 

Barks-klassikosta

Aku Ankan historia lähtee liikkeelle vuodesta 1951, jolloin oltiin välittömästi kiinni kultakaudessa. Vanhat mestarit ja aito tunnelma takasivat lehdelle sen ykköslaadun. Kultakausi jatkui vuoteen 1965, jolloin Barksin ura alkoi olla lopussaan ja jatkosarjat katosivat lehdestä tyystin – onneksi kuitenkin vain vuodeksi, mutta tänä aikana tapahtui painopisteen muutos. Aitoudesta siirryttiin kaavamaisuuksiin ja tarinoista katosi terä. Tekijäsukupolven vaihtuessa vähitellen muutos oli peruuttamaton. 1970-lukua pidetään usein Ankan ankeimpana aikana. 

Varhaisinta mahdollista Vicaria

1980-luvulla toivo alkoi palata edellisellä vuosikymmenellä aloittaneiden lahjakkuuksien alkaessa kasvamaan korkoa. Vuosikymmen oli erityisesti Vicarin ja Daniel Brancan aikakautta. Samoilla herroilla oli tärkeä roolinsa 1990-luvulla Ankan toisen kultakauden alkaessa. Mukaan astui uutta sukupolvea, joilla oli kunnioitusta ensimmäisen kultakauden tyyliä kohtaan. Heistä mainittakoon esimerkiksi César Ferioli, Paco Rodriguez ja tietysti Don Rosa. 

Toinen kultakausi päättyi vähitellen 2000-kymmenen ensimmäisellä puoliskolla. 1960-luvun siirtyminen kaavamaisuuksiin toistui ja 2010-luku on ollut sitä myötä kuin 1970-luvun toistoa. Pitkään kytenyt toivo on kohdistunut siihen, että jälleen mukaan nousisi tekijöitä, joilla on kyky ja halu palata kultakausien tielle. Arild Midthun on väläytellyt kunnioitustaan 1990-luvun tuotantoa kohtaan, mutta se onko hänestä samaan joukkoon lukeutuvaksi silloisten tiennäyttäjien kanssa, jää nähtäväksi. 

Al Hubbard, Aristokatit ja Pepi

Lukekaa Aku Ankkaa eri ajoilta, myös vuodelta 1973, vaikka kuinka kuulisitte sitä parjattavan. Ne iänikuisetkin syyt lukemisen puolesta pitävät paikkansa, mutta eikö teissäkin ole halua nähdä tämä sama tai sitten todeta minun olevan teorioineni aivan hakoteillä? Yleismaailmallinen loppukaneettini on: Aku Ankan maailma on ihmeellinen.