Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 414 ja Roope-setä 418

Aku Ankka on nyt 80-vuotias. Taskari- ja Ropsu-rintamalla tämä näkyy ja kuuluu kesäkuussa. Roope-setä juhlistaa synttärisankaria 132-sivuisen numeron voimin. Taskarin puolella juhlaa vietettiin jo huhtikuussa 400-sivuisella opuksella, mutta ei juhla ole tässäkään kuussa kaukana. Taskareita ilmestyy tässä kuussa kaksi kappaletta. Lisäksi päivänvalon ovat nähneet Roope-Taskari ja Supertaskari – molemmat ensimmäiset laatuaan. 

Aloitetaan rupeama kuukauden juhlakalulle suoraan omistetusta Roope-sedästä. Lehti aloittaa Alessandro Perinan näyttävällä kannella, mutta johtosarja se vasta näyttävää tavaraa sitten onkin. Kuukauden käsikirjoittaja Guido Martinan ja kiistämättömän mestarin Romano Scarpan Kolmiulotteinen Aku on klassikko vuodelta 1954. Klassikon arvoa lisää se, että kyseessä on ensimmäinen Scarpan piirtämä Ankka-tarina. Muhkea tarina on nappivalinta Akun juhlanumeroon. Ei sarjaa sovi kritisoidakaan. Scarpan piirrostyö ei luonnollisesti vielä tässä vaiheessa ole tutun scarpamaista, mutta nautinnollista ihailtavaa siitä huolimatta. Martina taas on tapojensa mukaan luonut vivahteikkaan, monipolvisen, jännittävän, hauskan, yllättävän ja vaikka kuinka monilla muilla kehuvilla adjektiiveilla ryyditettävän käsikirjoituksen. Juhlat ovat totta totisesti käynnistyneet!

Klassikon jälkimainingeissa Alberto Savinin ja Alessio Coppolan Mieluinen lahja jää lyhyen mittansakin turvin välipalaksi. Sen jälkeen alkaa lehden erikoinen mauste: Akun ja Touhon yhteiset toilailut peräti kahden sarjan voimin – pitkän ja lyhyen. Viiden tähden viihdyttäjät on se pitkä sarja, josta vastaavat Giorgio Pezzin sekä Romano Scarpa ja Sandro Del Conte. Scarpan ja Del Conten piirrokset ovat viihdyttäviä ja juhlalehteenkin sopivia. Myös Pezzinin keveä käsikirjoitus on tehtävässään onnistunut, joten toimitusta on kiittäminen jo toisesta täysosumasta juhlanumeron tarinavalinnoissa. Nino Russon ja Gianluca Panniellon Kisumisu mainostähtenä kokee lyhyenä sarjana Mieluisan lahjan kohtalon ja jää välipalaksi ja sitä myöten pidempien, säväyttäneiden sarjojen jalkoihin.

Akua juhlistamaan on tuotu myös tämän alter ego Taikaviitta Francesco Artibanin ja Carlo Limidon sarjassa Älynväläyksiä ja älyvapauksia. Artibani on ottanut humoristisen otteen ja rakentanut tarinaan henkilöhahmoja sen mukaisesti. Näiden hahmojen potentiaalista huolimatta he jäävät kuitenkin ikävästi sivuraiteelle eikä kaikkea hyödynnettävissä olevaa tule käytettyä. Sarjalla on pituutta 30 sivun verran, mutta kun juttu olisi mukavasti rullannut, olisi paljon pidemmällekin sivumäärälle ollut perusteensa. Limidon piirrosten voimaa ei auta väheksyä. Ne ovat tärkeä tekijä tarinan onnistumisessa. Kehuista huolimatta en pidä tätä tarinaa sopivana valintana juhlanumeroon. Taikaviitan esiintyminen numerossa on perusteltu, mutta sen sopisi tapahtua jonkin klassikon tai syvällisemmän tarinan muodossa. 

Kyseessä ollessa Akun juhlanumero on lehti muiltakin osin täynnään Akua. Takasivun yksisivuiseksi on valikoitunut Nino Russon ja Andrea Ferrarisin Sarjakuvasankarin vapaapäivä, In English -osiossa nähdään Duck Avenger Super Breakfastilla ja jopa kuukauden dekkaripähkinä on vieläpä useampisivuisena omistettu Akulle. Kuukauden animaatioksi on itseoikeutetusti, kuten Päivän pamauksessakin mainitaan, valittu Akun ensiesiintymisen sisältävä Viisas Kana Kananen. Poikkeuksellisesti animaation tiimoilta ei kuitenkaan nähdä sarjakuvaa. Toimitus selittääkin, etteivät italialaiset ole tähän haasteeseen tarttuneet. Suotakoon sarjakuvan puuttuminen tänä juhlavana kuukautena anteeksi. Ja kyllähän Viisas Kana Kananen oli kuin olikin pakkovalinta kuukauden animaatioksi, vaikka sitä ei päästykään nyt hyödyntämään sen kummemmin. 

Kesäkuun ensimmäinen Taskari onkin Akun suhteen täysin päinvastainen Ropsuun verratessa. Siinä missä Ropsussa Akua vilahteli siellä minne vain vilkaisikin, Taskarista tätä saa jopa hakemalla hakea. Kahdeksasta tarinasta Aku esiintyy päätoimisesti vain kolmessa ja näistäkin yksi on Taikaviitta-tarina ja toinen jaettu Hansun kanssa. Kolmannessakin tarinassa pääroolin ottaa ennemminkin Roope kuin Aku. Koko mainittu tarinatrio on kuitenkin mainiota jälkeä. Erityisesti Luca Vizzotton ja Giorgio Bordinin Kohtalokas diagnoosi sekä Tito Faracin ja Salvatore Deianan Muodin huipulla ovat varsinaisia kruunuja. Molemmat ovat käsikirjoitukseltaan hulvattomia ja piirrostyöltään onnistuneita. Alessandro Sistin ja Marco Gervasion Radio Taikaviitta ei pärjää vertailussa näille kahdelle, mutta on toki kelpo tarina sekin. 

Taskarissa on Akun harvojen esiintymisten lisäksi jotain muutakin poikkeuksellista. Siinä on nimittäin peräti kaksi Mikki-tarinaa, mikä nykymittapuulla on valtaisa määrä tavallisessa Taskarissa. Jättiläispähkinät on Rodolfo Ciminon käsikirjoittama ja Castyn piirtämä tuotos. Tekijöidensä nimekkyydestä huolimatta sarja jää anniltaan melko köykäiseksi läpijuoksuksi. Sama ongelma vaivaa tarinaa Kuka sammutti valot? Tekijäkaksikosta Rudy Salvagnini – Giovan Battista Carpi erityisesti viimeksi mainittu on nimekästä sorttia, mutta sarja ei vain lähde lentoon. Carpin piirrokset ovat kovin väsähtäneitä. 

Väsähtänyttä ei meininki sen sijaan ole johtosarjassa Maailman kitsain ankka 3D. Nimestään huolimatta Riccardo Secchin ja Flemming Andersenin sarjan kylkiäisenä ei kaupata 3D-kakkuloita. Andersenia ja 3D:tä ei taiteilijan kunnioituksenkaan vuoksi tulisi sekoittaa keskenään. Allekirjoittaneen kokemuksen mukaan 3D on vain heikentänyt elokuvien kuvanlaatua. Andersenin piirrosten laatu taas on häikäisevää. Niiden luoma ilmapiiri sopii Secchin huvittavaan käsikirjoitukseen. Tällaisten suoritusten kera Andersenia kelpaa nähdä Taskarin sivuilla jatkossakin. Miehen kuvitustyö on kerta kaikkiaan piristävää!

Matteo Venerusin ja Maurizio Amendolan Rautaroistot tarjoaa pikaisen esiintymismahdollisuuden tässä Taskarissa harvoin nähdylle Akulle, mutta muuten sen saavutukset jäävät historiankirjojen ulkopuolelle. Giorgio Pezzinin ja kaimansa Cavazzanon Vaaralliset kaksoisolennot ei tarjoa Akulle senkään vertaa tilaa, mutta sitä on turha itkeä, kun tarina on muuten hyvää jälkeä. Cavazzanon piirrokset ovat rautaa eikä Pezzininkään ole millään lailla syytä olla ottamatta kunniaa käsikirjoituksestaan. Kiitettävät pisteet kotiin.

Kuukauden antia näiltä osin katsellessa voi olla tyytyväinen. Roope-setä oli hyvin koottu julkaisu, jonka pistepottia nostaa erityisesti Martinan ja Scarpan Kolmiulotteinen Aku, josta puhuttaessa voidaan itsestään selvästi käyttää nimitystä klassikko. Taskarinkaan ei voi väittää missään suhteessa hävinneen Ropsulle. Opushan pursusi viihdyttäviä ja onnistuneita sarjoja. Mikin asettaminen estradille peräti kahdessa sarjassa on aplodit ansaitseva kulttuuriteko. Harmi, että valitut sarjat olivat tekijöistään huolimatta kaukana helmistä. 

Taskarin parhaan sarjan kisa oli tällä kertaa äärimmäisen tiukka, mutta voittajaksi päätyi Tito Faracin ja Salvatore Deianan Muodin huipulla. Tarina on oiva osoitus Faracin kyvyistä komedian saralla. Deiana taas on viime aikoina nostanut päätään hupailujen piirtäjänä. Muistissa on samaisen parivaljakon kynäilemä Kunniavieras huhtikuun Roope-sedästä, joka julistettiin silloin heittämällä kuukauden parhaaksi sarjaksi. Näillä asetelmilla on hyvä viettää juhlakuukautta. Karkelot jatkuvat tässä kuussa mainitusti vielä toisen Taskarin voimin.