Rudy Larriva (1916-2010)

Animaattori Rudolph "Rudy" Larriva on menehtynyt 19. helmikuuta. Larriva toimi animaattorina muun muassa Disneyn Etelän laulu (Song of the South) nimisessä elokuvassa, jossa ensi esiintymisensä Disney-hahmoina tekivät Takametsän iki-ihanat asukit Veli Kani, Mikko Repolainen ja Veli Nalle. Hän toimi myös Säveltuokion (Melody Time) yhtenä animaattorina.

Larriva oli kuollessaan 94- vuotias.

Arvostelu: Aku Ankka 8/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 8/2010

Aluksi numerossa on artikkeli Kalevalasta Aku Ankassa.

Kansi

Lintu lennättää Akua kameran remmistä kiinni pitäen. Kansi pyrkii taas kerran olemaan hauska onnistumatta siinä. Vahingoniloako? Ei ole onnistuttu. Ideaa on käytetty jo aivan liikaa. Kansi ei ole hauska eikä sisällä toimintaa, joten se on huono.


Takaisin luontoon

Roopen hotellihanketta vastustetaan, jolloin hän menee nuoruuden maisemiinsa lomailemaan. Johtosarjan teemaa on käytetty paljon. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt käyttää enää uudestaan. Idea kulutetaan puhki. Ihmisten reaktiot ovat liioiteltuja (sekä liian vähäisiä että suuria) jo alusta alkaen. Ensimmäisissä ruuduissa ihmiset päästävät Roopen noin vain ohitseen ja hän noin vain alkaa epäillä idean onnistumista. Epäuskottavaa. Tarinan juoni etenee sopivalla nopeudella, mutta se sisältää joitain asioita, jotka eivät ole oleellisia ja tuovat pitkityksen maun mieleen. Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava. Plussaa on ehdottomasti se, että Roopen nuoruuden tapahtumista kerrotaan jotain. Olisin tosin toivonut niiden kertomiselle lisää tilaa, jotta Roopen mielenmuutos olisi voitu kuvata uskottavammin. Tarinasta löytyykin helposti lukuisia epäuskottavia asioita tunteiden ja päätösten nopeiden muuttumisten lisäksi. Se on ehdotonta miinusta tarinalle. Piirrokset ovat onnistuneet, vaikka ilmeet eivät ole aina täydellisiä. Heikohko alku lehdelle, mutta tarina on ehdottomasti julkaisukelpoinen.

Piskibisnes

Pikku-Aku ja Veka hoitavat Lissun liiketoimia. Taattua Korhosta! Idea on omalaatuinen ja loppuratkaisu ei ole puhkikulutettu. Tarina on piristävä, koska aniharvat tarinat käsittelevät Pikku-Akua. Tarina käyttää lukuisia ominaisuuksia, mitä käytetään vain harvoin. Juoni etenee sopivalla vauhdilla. Piirroksetkin ovat onnistuneet. Taustoille olisi voinut sijoittaa lisää yksityiskohtia ja huumoria olisi voinut laittaa enemmän. Ratkaisunkin voi arvata jo melko aikaisessa vaiheessa. Muuten tarina on todella onnistunut! Se erottuu joukosta ja vaikka joitain ominaisuuksia puuttuu, se on piristävä poikkeus. Kari Korhonen uskaltaa tehdä erilaisia tarinoita. Se tuottaa tulosta.

Täyttä palvelua

Roope käyttää taksia, koska se kyyditsee vanhukset ovelta ovelle alennuksella. Yksisivuinen epäonnistui totaalisesti. Samanlaisia ideoita on nähty jo ties kuinka monta kertaa. Lisäksi loppuratkaisu ei ollut hauska. Vahingonilo onnistui pilaamaan tämän(kin) tarinan. Piirrokset on tehty todella yksinkertaisesti, jopa liiankin. Esimerkiksi neljännessä ruudussa taustalla ei ole oikein mitään. Pelkkä talon seinä, ovi ja jalkakäytävä. Ilmeetkin ovat liioiteltuja. Ne eivät kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin huumorittomuus, joka pilasi tarinan. Vahingoniloa en laske huumoriksi.

Lintukansaa katsomassa

Kalevalan kielellä tehty tarina, jossa Aku ei halua bongailla lintuja, mutta Iines on eri mieltä. Kuten viime vuonna, Kalevala sai kunnon osuuden lehdestä. Erilaiset tarinat ovat plussaa, mutta mieluummin näkisin Kalevala-aiheisena tarinana tarinan, joka on tehty sitä varten eikä tarinaa, joka on vain suomennettu, koska silloin tekstit olisivat luonnollisempia. Ei tämäkään huono ole! Itse juoni ei ole puhkikulutettu, mutta ei myöskään käytä laisinkaan uusia ominaisuuksia, vaan tarinasta on tehty uusi tarina vanhoilla ominaisuuksilla. Loppuratkaisua on käytetty usein, mutta muita osia ei. Esimerkiksi viimeisen ruudun olisi voinut jättää pois, niin tarina olisi erottunut muista. Tarinassa on kuitenkin nähtävissä yritystä.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 2)

Seikkailu jatkuu. Pyydystäessään Kertalaakia ankat matkustavat kohti maapallon keskustaa. Don Rosan jatkotarina jatkuu! Erona ensimmäiseen osaan on selkeästi nähtävillä se, että piirroksissa on vähemmän yksityiskohtia (niitä on mahdoton tehdä, kun miljöö on mikä on) ja juoni etenee ja tapahtumat alkavat, kuten pitääkin. Osa on aivan yhtä onnistunut kuin ensimmäinenkin. Huumoria riittää ja se on Rosan tarinoiden parhaimpia puolia. Tapahtumien huippukohta on mielestäni Roopen pelastautuminen, ja uskon useimpien muiden olevan samaa mieltä. Se on toteutettu loistavasti. Ilmeet ovat onnistuneita, ratkaisu uskottava ja toimintaakin on. Tarinan eteen on nähty paljon vaivaa. Esimerkiksi fysiikan lakien selittäminen kertoo sen. (Olisin toivonut paineista enemmän selitystä. Esimerkiksi se, että Kertalaaki tekee jotain paineillekin, olisi riittänyt.) Selityksille ja syille on kuitenkin uhrattu sopivasti tilaa, jolloin kaiken tärkeän saa selville, mutta tapahtumille ja toiminnallekin jää tilaa. Rosa osaa taidokkaasti yhdistää selitykset, huumorin ja juonen, eikä niitä varten tarvitse tuhlata muuta tilaa. Samassa ruudussa voi hyvinkin olla jokaista niistä. Sen ansiosta juoni kulkee sujuvasti ja sitä saa väänneltyä monin tavoin. Juonta voi kutsua jopa uskottavaksi, vaikka seikkailu Maan keskipisteeseen ei todellakaan sitä ole. Selitykset tuovat sen. Siltikin juoni kulkee sujuvasti ja etenee mallikkaasti. Piirrokset ovat hauskoja ja usein huumoria löytyy jo kuvista. Ne on tehty huolella ja taidolla ja kuten juoneen, myös niihin on selvästi käytetty paljon vaivaa. Tarinasta löytyy aina jotain uutta. Sen voi lukea monta kertaa eikä siihen kyllästy. Tarina ottaa kantaa lukuisiin asioihin ja vaikka se ei suoranaisesti sisällä opetusta, rivien välistä sen voi löytää. Yksi esimerkki molemmista on ahneus. Tarinassa on keskitytty olennaisiin asioihin ja esimerkiksi nälkään ei ole kiinnitetty liikaa huomiota. Kaikki tarinassa mainittavat ongelmat kuitenkin ratkaistaan (kuten nälkä), joten tarinan osat tuntuvat yhdistyvän. Tarinan juoni etenee sopivaa tahtia ja ongelmia ilmenee. Kuitenkaan niitä ei ole tekemällä tehty, vaan ne tuntuvat uskottavilta kuten ratkaisutkin. Loistava tarina ja sen seuraavaa osaa on pakko odottaa innolla! Toinen osa ei pettänyt.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena edelliselle numerolle hävittiin, mutta ehdottomasti positiivista on se, että lehdessä ei ollut yhtään kunnon pohjanoteerausta, vaikkakin huonoimmat numerot ovat melko huonoja. Taso on laaja, mutta Rosan tarinan lisäksi erinomaista tarinaa ei ole. Tarina nostaa numeron tasoa todella paljon. Ilman sitä lehti olisi ollut taas keskitasoa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta entä sitten, kun Rosan tarina loppuu? Edelliset hyvät keskiarvot ovat olleet pääasiassa sen ansiota.

Arvosanat
Takaisin luontoon 7½
Piskibisnes 8-
Täyttä palvelua 6
Lintukansaa katsomassa 8+
Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) 10

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Cavazzano Suomessa - aikatauluja!

Aikatauluja taas varmistunut:

4. maaliskuuta:
Tampere: 16:00-18:00, Tampereen Suomalainen Kirjakauppa (Hämeenkatu 18)

5. maaliskuuta:
Helsinki: Klo. 16:30 - 18:30, Suomalainen Kirjakauppa (Aleksanterinkatu 23)

6. maaliskuuta:
Helsinki: Klo. 11:00-13:00, Anttila (Itäkeskus)
Espoo: Klo 14:00-16:00 Suomalainen Kirjakauppa (Sello)

Saanko esitellä - Leinikki!

Jälleen uusi Toy Story 3- hahmo on nähnyt päivänvalonsa. Akuankka.fi kertoo hahmosta seuraavaa:

Leinikki (englanniksi Buttercup) on neljäs Toy Story 3 -elokuvan hahmo, jonka Disney on paljastanut. Se ei ole ollut mukana aiemmissa Toy Story -elokuvissa.

Leinikin kanssa lapsi voi laukata taianomaiseen seikkailuun. Se on sametinpehmeä ja lumivalkea, ja somisteiden väreinä on käytetty kimaltelevaa kultaa sekä vaaleanpunaista. Kunnon yksisarvisen lailla Leinikilläkin on tarunhohtoinen sarvi ja hurmaavat (naarmuuntumattomat) silmät.

Cavazzanon Suomen vierailun aikatauluja

Kuten jo mainitsinkin, Giorgio Cavazzano on tulossa Suomeen. Tarkat aikataulut julkaistaan myöhemmin Ankkalinnakkeessakin, mutta nyt on jo varmistunut jotain. Nimittäin, Venetsian toisena ankkamestarina tunnettu Cavazzano vierailee Espoon Sellon Suomalaisessa kirjakaupassa 6. maaliskuuta klo. 14.00-16.00. Kannattaa olla paikalla!

Arvostelu: Aku Ankka 7/2010

Uusimman Aku Ankan arvostelu, olkaa hyvä. Tämän viikon Akkarissa muistettiin uusinta Disney-elokuvaa, Prinsessa ja sammakko, joka sai kuluneen viikon perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Aku Ankka 7/2010

Kansi:

Iines suutelee sammakkoa Akun katsellessa. Kansi on tylsä. Huumoria ei ole. Jos kannen tekee jotain tarinaa varten, siinä pitäisi olla toimintaa. Tässä ei ole sitäkään. Miksi Aku piti ottaa mukaan kanteen? Huomio keskittyy kahteen asiaan, kun yksikin olisi riittänyt. Taustalle olisi voinut laittaa muutakin kuin ruohon, taivaan ja pensaan.

Kurnuttava kavaljeeri:

Iines saa Akun takia kirouksen. Johtotarinassa oli kohtuullinen idea. Sammakoita on käytetty paljon, mutta tämä tapa on aivan uutta. Viimeinen ruutu oli niin perinteinen (ja tylsä) kuin olla voi, mutta itse idea tarinassa oli erinomainen. Tarina oli moniuloitteinen: Se sisälsi monia asioita ja tarinassa oli käytännössä parikin asiaa tapahtumassa koko ajan. Kenties niitä oli liikaakin. Lopussa vaikuttaa siltä, että tarina on vain hutaistu loppuun eikä sitä ole kunnolla viimeistelty. Loppu on epäuskottava ja syyt ja seuraukset jätetään tarinan ulkopuolelle. Alussa niitä on sentään kohtuullisesti. Useissa paikoissa tarina on yrittänyt käyttää huumoria, mutta esimerkiksi sammakko ei ollut mielestäni hauska. Vahingonilossa on sama juttu. Se ei ole hauskaa. Tarinassa käytettiin hahmojen tunteita laidasta laitaan, mutta ne vaihtuivat liian nopeasti ja epäuskottavasti. Tarinan idea on todella hyvä, mutta sen ominaisuudet ovat menneet pieleen. Tarinan toteutus on epäonnistunut. Siinä on yritetty liikaa asioita. Tarina pyrkii miellyttämään kaikkia. Juuri sen takia se ei miellytä (kunnolla) kuin harvoja.

Lumensulatuskoje:

Mummo juuttuu lumeen, joten hän pyytää Pelleä apuun. Harvinainen tarina löytyi. Barksin piirtämä klassikko, jota en ole lukenut, oli lehden toinen tarina. Toteutus on parasta Barksia. Vaikka käsikirjoitus ei häneltä ollutkaan, se tuntui siltä ja oli toteutettu ammattitaidolla. Muutamat puheet ovat mukahauskoja, mutta pääasiassa käsikirjoitus on sitä mitä se pyrkii olemaan. Tässä on tarina, joka käyttää ominaisuuksia, joita on harvoin yhdistetty. Eläimille ei ole tehty paljoa puhe- eikä ajatuskuplia. Saimme tarinassa oivan näkökulman eläinten ajatuksiin. Se ja monet muut asiat tekevät tarinasta joukosta erottuvan. Lopussa oli kuin Barksin parhaiden tarinoiden tapaan opetus. Vaikka loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, se oli hyvä. Tarina sisältää paljon unholaan jäämässä olevia ominaisuuksia ja Barksin piirrokset elävöittivät sitä. Käsikirjoitus oli kuin Barksin tekemä. Siinä oli käytetty paljon omia näklkulmia sekä teemoja. Miinukseksi jäävät vain taustattomuus sekä ennalta-arvattavuus.

Näköaloista paras:

Roope haluaa säiliöönsä päivänvaloa. Kolmisivuinen tarina, joka on tylsä, onnistui pilaamaan lehden korkean tason. Pitkitystä on havaittavissa ja tarinassa on paljon asioita, jotka ovat täysin turhia tarinan juonen kannalta. Tarinasta olisi saanut tiivistettyä yksisivuisen. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattava (jo ensimmäisissä ruuduissa) ja samantapaisia vastakkainasettelutyyppisiä juonia on käytetty jo aivan likaa. Piirrokset ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi mittasuhteet ovat epäuskottavia ja rahasäiliö näyttää muutamissa ruuduissa omituiselta.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 1):

Pelle on kehittänyt Kertalaakin, aineen, joka läpäisee kaiken paitsi timantit. Roopella on sille useita käyttötapoja. Viimeinen tarina oli lehden paras! Don Rosa osaa tehdä tarinoita. Tämä legendaarinen klassikko, jolle ei voi antaa tarpeeksi kehuja, osoitti sen. Heti alusta alkaen tarinasta näki sen, että siihen oli käytetty vaivaa. Pieniä yksityiskohtia oli paljon ja huumoria näkyi joka puolella. Rosan huumori on siitä omituista, että se on hauskaa! Se ei ole vain epäonnistuineita vitsejä. Se on huumoria. Rosa on tarinassaan keskittynyt täysin olennaisiin asioihin. Esimerkiksi Kertalaakia ei esitellä liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että voi ymmärtää, että sen ominaisuudet olisi jo ymmärretty. Ihmisten reaktiot olivat aitoja ja kaikkeen on nähty paljon vaivaa. Huumoria ei tehdä väkisin, vaan se tehdään juuri niin kuin se pitää: Osana elämää. Esimerkiksi muutamat hauskat puhekuplat sisältävät paljon huumoria, mutta ne eivät ole olennaisin asia ko. ruudussa. Lukijan huomio keskittyy moniin asioihin ja tarinasta riittää iloa moneksi kerraksi. Aina löytää jotain uutta. Koko tarina on aito. Reaktiot ja lausahdukset kuulostavat uskottavilta. Pienet yksityiskohdat tuovat vielä lisää aitoutta (ja huumoria) tarinaan. Lisäksi kaikki selitykset kuulostavat uskottavilta ja hyvän juonen saa pohjautumaan niihin. Juonta ei ole tehty sekunnissa kuten monet nuoret käsikirjoittajat, vaan siihen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa ja haluttu saada paras mahdollinen tulos. Tärkeintä tarinassa on se, että vaikka siinä tapahtuu paljon, huumorit, pienet yksityiskohdat sun muut asiat ovat silti mukana. Niille ei ole tuhlattu kokonaisia ruutuja, vaan ne on laitettu toiminnan keskelle. Näin juuri pitääkin tehdä. Jos asioille omistettaisiin omia ruutuja, tarina olisi pitkitetty ja siitä joutuisi karsimaan paljon asioita (jolloin juonesta tulisi epäuskottava ja nopeasti etenevä). Tässä ei tehdä niinkään. Tarina kuvaa loistavasti hahmojen luonteita ja ominaisuuksia ja on aivan selvästi vuoden paras tarina. Parasta on se, että tarinasta tulee vielä lisää osia. Juoni on totetutettu niin uskomattoman hyvin ja tarinassa tapahtuu koko ajan sopivasti ja piirrokset ovat onnistuneita, että vaikka tarina on luettu aikaisemminkin useasti, se täytyy lukea yhä uudestaan ja uudestaan.

Vikuroiva auto:

Hessun auto pitää korjata.Lopussa oli yksisivuinen, jonka huumori oli epäonnistunut. Huumori ei naurattanut ja piirroksissa ei ollut kunnollisia taustoja. Plussaa kuitenkin siitä, että harvinaisempia hahmoja oli käytetty eikä vain käyttämisen takia. Jonkinlaista ideaakin oli.

Kokonaisuus:

Kokonaisuutena Rosan mahtitarina saa muun lehden vaikuttamaan huonolta, vaikka niin ei ole. Ilman Rosan tarinaakin lehti olisi yltänyt vuoden parhaimpien joukkoon. Vuoden kuluessa taso tuntuu nousevan. Samaa on luvassa lisää, kun Rosan tarina jatkuu. Harmillista oli se, että kolmisivuinen tarina oli täysin epäonnistunut. Jo julkaistuja tarinoita julkaistiin paljon, mutta ei se haittaa, kunhan siitä ei tule tapa. Ne siivittivät lehden korkeille arvosanoille.

Arvosanat:

Kurnuttava kavaljeeri 7
Lumensulatuskoje 9-
Näköaloista paras 5½
Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) 10
Vikuroiva auto 6


M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Liisa Ihmemaassa boikottiin Hollannissa

Yle.fi uutisoi seuraavaa:

Hollannissa elokuvateatterit aikovat boikotoida tulevaa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvaa. Protestin syynä on se, että elokuvan DVD-versio julkaistaan vain noin kolme kuukautta ensi-illan jälkeen.

Hollanin neljä suurinta elokuvateatteriketjua ilmoitti maanantaina, että ne eivät aio esittää Liisa Ihmemaassa -elokuvaa teattereissaan. Neljän ketjun hallinnassa on yli 80 prosenttia kaikista elokuvateattereista Hollannissa.

Elokuvateatteriketjujen mukaan Disney ei pidä kiinni elokuvajakelijoiden ja teattereiden omistajien välisestä sopimuksesta, jonka mukaan elokuvan ensi-illan ja DVD-julkaisun väli on vähintään neljä kuukautta.

Disney on ilmoittanut, että Liisa Ihmemaassa tulee hollantilaisiin elokuvateattereihin 10. maaliskuuta ja DVD julkaistaan 1. kesäkuuta. Elokuvateatteriketjujen mukaan päätöksen myötä he menettävät rahaa, sillä ihmiset odottavat halvemmaksi tulevan DVD:n julkaisua. Hollantilaisketjut haluavatkin boikotillaan viestittää elokuvateaollisuudelle, että jos alan sopimuksista ei pidetä kiinni, elokuvat jäävät näyttämättä teattereissa.

Liisa Ihmemaassa saa ensi-iltansa Suomessa 12. maaliskuuta.

Uusia Toy Story 3- hahmoja sekä traileri!

Viime viikolla julkisuuteen pääsi kolme uutta Toy Story- hahmoa, joista kaksi on jo debyyttinsä tehnyt Ankkalinnakkeenkin puolella. Tuo viimeisin hahmo, Lots-O'-Huggin' Bear, on hulvattoman näköinen nallevaari.

Aku Ankka-lehden kotisivuilla näille kolmelle uudelle veijarille on annettu jo suomenkielisetkin nimet. Nimet ovat Palkopoppoo (Peas-in-a-Pod), Ken-nukke (Ken) ja uusimpana Tuhti-nallekarhu (Lots-O'-Huggin' Bear).

Aku Ankka tietää kertoa myös seuraavaa:

Ken esitellään seikkailuhenkisenä ja ajan hermolla elävänä poikamiehenä, joka pysyy tyylikkäänä tilanteessa kuin tilanteessa. Palkopoppoo taasen on perheen vauva- ja taaperoväen pehmeä suosikkilelu. Jättikokoista Tuhti-karhua on puolestaan kaikkien vaikea vastustaa.

Kaiken lisäksi nyt on nähtävillä uusi Toy Story 3- traileri! Kannattaa katsoa!

Huomisen Ankkalinna on täällä!

Aku Ankka tiedottaa:

Aku Ankan aikakone 11 ilmestyy lehtipisteisiin viikolla 7.

Millainen on Ankkalinna lähitulevaisuudessa, sadan vuoden päästä tai vaikkapa vuonna 3415? Maailma, jossa kaikki on ilmaista, rikollisuutta ei ole ja koneet toimivat karkilla? Viliseekö kaduilla lentäviä autoja, itsestään eteneviä jalankulkijoita tai lystikkäitä kenguleja? Onko ruoho vihreämpää ja kaupunkilaiset onnellisempia, vai onko Ankkalinnan väki joutunut hirmuhallinnon kynsiin?

Aku Ankan aikakone -sarjassa kurkistetaan tällä kertaa tulevaisuuteen. Sarjan yhdestoista osa, 288-sivuinen Tulevaisuuden ankka, pitää sisällään yhdeksän tarinaa, joista neljä julkaistaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Piirtäjien joukossa on Aku Ankan taskukirjasta tuttuja huippunimiä, kuten Romano Scarpa ja Massimo De Vita.

Uusin Teemataskari vie television maailmaan

Aku Ankka tiedottaa:

Aku Ankan taskukirjan uusimmassa teemanumerossa Sohvaperuna piisaa töllötettävää! Stefano Intinin tarinassa Mahtava Ankkakisa Aku ja Hannu kisaavat tv-katsojien riemuksi toinen toistaan nöyryyttävämmissä tehtävissä. Kumpi viekään loppujen lopuksi voiton?

Akun elämä ei muutenkaan ole helppoa, kun työn välttely yhdessä Touho-serkun kanssa johtaa ympärivuorokautiseen kameravalvontaan tarinassa Isosetä valvoo. Kuulostaako tutulta? Onni tuntuu muutenkin karttavan Aku-parkaa, kun Massimo De Vitan piirtämän Visailuonnea-sarjan parhaat palkinnot osuvat kaikille muille kuin Akulle itselleen.

Televisiontäyteisen Taskarin kruunaa Fausto Vitalianon käsikirjoittama ja Alessandro Perinan kuvittama, neliosainen House-tv-sarjan parodia Mouse M.D. Siinä nähdään, kuinka sairaalan sanailevat lääkärit Polse, Ammuron ja Hopoman pärjäävät kovakalloisen pomonsa Mousen kanssa. Luvassa on tiukkoja diagnooseja, parantavia palopuheita ja koko joukko pettyneitä potilaita. Älä jätä tätä väliin!

Kirjan viidestätoista tarinasta yksitoista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.

Eric Freiwald (1927-2010)

Disney-käsikirjoittaja Eric Freiwald on menehtynyt 29. tammikuuta kotonaan Prescott Valleyssä, Arizonassa, 82- vuotiaana.

Freiwald toimi mm. Disneyland TV-sarjan käsikirjoittajana, mutta kirjoitti myös muutaman Disney-sarjakuvan. Suurin osa näistä pohjautui johonkin Disneyn näytelmäelokuvaan, mutta mukaan mahtuu myös Shark Bait- niminen (julkaistu Suomessa Aku Ankassa 6/1963) Mikki Hiiri- tarina, jonka piirsi puhtaaksi Paul Murry.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille Ankkalinnakkeen kävijöille!

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 362

Ville T. jatkaa arvostelujaan. Tässä helmikuun taskarin arvionti:

Aku Ankan taskukirja 362

Helmikuun taskukirja ei ole juuri ulkoisesti edellistä erilaisempi. Mitä nyt kansimateriaali on vaihtunut kiiltäväksi edellisen pahvimaisemman sijaan. Mikä lie kömmähdys käynyt? Onhan taskarien kansipinta ollut kiiltävä jo miltei kaksi vuotta. Kiiltävä kansimateriaali tuo kuitenkin mukavaa uutuuden tuntua joka toivon mukaan säilyttää taskarin kannen kuntoa paremmin kuin helposti tahriintuva pahvimateriaali.

Sisältö herätti ainakin minun mielenkiintoni muutaman tarinan osalta jo pelkässä selausvaiheessa. yhtenä mielenkiintoisimmista ehkäpä kirjassa alkava kymmenosainen jatkosarja Roope Ankan elämästä ja siitä kuinka hän on koonnut omaisuutensa. Sitä ihmettelen, miksi jatkosarjat pitää taskareissakin nykyään pätkiä useaan numeroon? Pitkät tarinat on ennekin julkaistu samassa kirjassa, miksei niin voitaisi tehdä tänäkin päivänä?

Komea Corrado Mastantuonon tekemä rahasäiliöaiheinen kansikuvakin vetää varmasti kiinnostusta puoleensa. Kansi on mukavan yksityiskohtaisesti piirretty ja sen rikkaat värit nostavat hymyn kasvoille vaikkei kuvassa varsinaista aihetta tai vitsiä olekaan.

Ensimmäinen miljoonani

Johtosarjaksi on valittu poikkeuksellisesti italialaislähtöinen tarina joka aloittaa jo mainitsemani kymmenosaisen jatkosarjan. Roopen Ankan miljoonat-nimeä kantava tarinasarja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Varsinkin kun sitä voinee verrata hieman tunnetumpaan ”Roope Ankan elämä ja teot”-sarjaan. Tarina ei kuitenkaan kerro suoraan Roopen elämäntarinaa, ja tuskin se on edes yhtäläinen tämän kanssa, mutta idea on kuitenkin oikein hauska. Roope kertoo kustakin miljoonastaan valokuva-albumin kera. Mielenkiintoista on, että albumi löytyi mummon vintiltä. Hauska idea Fausto Vitalianolta. Kuvituksen ensimmäiseen osaan tehnyt Marco Mazzarello kuvaa nuorta Roopea melko samankaltaisesti kuin nykyroopeakin. Kakkulat ja nilkkaimet löytyvät jo reippaalta ja kokemattomalta kullankaivajalta. Oikeastaan italialainen versio Roopen nuoruudesta onkin jymähtänyt melko vahvasti Klondiken maisemiin.

Mikki Hiiri kahlekuninkaana

Kakkossarja on useimmiten antanut paikkansa tanskalaistuotantoiselle Mikille. Niin myös tässäkin numerossa. Tarinassa Mikki haaveilee uraa kahlekuninkaana ja pestautuu sirkuksen kahlekuninkaan apulaiseksi toiveena oppia samalla muutama temppu. Uteliaisuutensa takia Mikki kuitenkin joutuu mukaan vallankumoukseen Illusian kuningasta vastaan. Juoni kulkee liian tuttuja kaavoja pitkin eikä onnistu juurikaan säväyttämään. Henkilöhahmotkin olivat harvinaisen ärsyttäviä tai ainakin ärsyttävästi piirrettyjä. Niels Roland käyttää Mikkiä merkillisen lapsekkaasti josta voinee miltei päätellä lukevansa nuoren Mikki Hiiren edesottamuksista. José Antonio Gonzálezin kynänjälki on tuttu Mikki-sarjoista, mutta jotenkin hänen piirroksiinsa kyllästyy helposti muihin taskaritekijöihin verratessa.

Niksinikkarin naamiohuvit

Carlo Panaron kirjoittama hauska vitsisarja keksijästä, jolle naamiaiskutsuille tarvittava asu aiheuttaa odottamattomia ongelmia. Tarinan idea ei ole sieltä omaperäisimmästä päästä, mutta onnistuu viihdyttämään juuri sen hetken, kun tarinaa lukee. Vaikka mummon naamiaiskutsut ovatkin tarinassa sivuosassa, on sarjan viimeinen ruutu ikävän hutaistun näköinen. Kutsuilla ei ole Pellen lisäksi kuin Aku. Tuntuu hieman siltä, että Luciano Milano on halunnut päästä loppuratkaisussa mahdollisimman helpolla ja jättänyt muut vieraat kokonaan pois. Tai sitten hän on vain noudattanut alkuperäistä käsikirjoitusta pilkuntarkasti.

Taikaviitta ja vierailija toisesta ulottuvuudesta

Italialaisesta Paperinik e altri supereroi-lehden 80 numerosta poimittu Taikaviitta-tarina on sekin Carlo Panaron kirjoittama. Tarinassa Aku pyytää Pelleä korjaamaan televisionsa nähdäkseen Ankkalinna-Sorsakylä jalkapallo-ottelun, mutta tämä on liian kiireinen työskennellessään uusimman keksintönsä, ulottuvuuksien välisen näyttöruudun, kimpussa. Piakkoin sen jälkeen Taikaviitta joutuu tutkimaan outoa ilmiötä, jossa mangojäätelöä nauttineet ihmiset ovat joutuneet jonkin erittäin järkyttävän tilanteen uhreiksi. Onko näillä kahdella jokin yhteys? Harvinaisen onnistunut nykytaikaviitta-tarina jolla on tarpeeksi mittaakin, mutta ei silti sorru liialliseen pitkittelyyn. Toki juoni on varsin ennalta arvattava, mutta silti se onnistuu antamaan ihan mukavan lukukokemuksen. Vaikkei Vincenzo Arcuri lukeudukaan ykkössuosikkeihini, ei piirroksista löydy pahemmin nokankoputtamista. Jotkut kuvakulmat ovat jopa poikkeuksellisen hienoja. Ehkäpä juuri siksi, että ne ovat poikkeuksellisia.

Mahtimammutti

Mielenkiintoinen paikkavalinta tanskalaistarinalle… Vaikka näitä on ennenkin nähty, olisin mieltänyt tämän sarjan johtikseksi. Sarja itsessään on melko perus Egmont-tallin tuotantoa. Tavallaan aarrejahti, mutta tällä kertaa kyse on fossiilista. Tarinan konna on liian helposti arvattavissa ja juoni jokseenkin ennalta arvattava, mutta silti loppuun oli ujutettu hauska ratkaisu joka olisi tullut minullekin paremmin yllätyksenä jos olisin malttanut olla selailematta sarjaa etukäteen. Massimo Fecchi on taitava kuvittaja ja hänen mukavan animaatiomaista piirrosjälkeä on aina kiva katsella. Tämänkin sarjan kuvitus on harvinaisen yksityiskohtainen ottaen huomioon, että noin kolmannes sarjan tapahtumista käydään avaralla lumierämaalla.

Uneton Ankkalinnassa

Tämä on tarina, jolta odotin eniten. Parivaljakkoa Corrado mastantuono ja Giorgio Cavazzano en muista aiemmin nähneeni saman tarinan ääressä. Mastantuonolla on joitain oikein hyviä käsikirjoituksia eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Lukijan huomio oli taitavasti osattu kiinnittää Kaasin unettomuudesta kärsiviin työpäiviin, vaikka ympärillä pyörii samalla johtolankoja suuresta rikoksesta, kasaten juonen loppuhuipennusta.. Tätä tarinaa en edes ollut selannut etukäteen pilalle, joten loppuratkaisu oli sitäkin yllättävämpi ja sai aikaan sellaisen ”miksen minä nyt tuota huomannut”- reaktion. Hyvä käsikirjoitus yhdistettynä Cavazzanon taiturimaisilla piirroksilla ei voi muuta kuin viihdyttää.

Ryövätty ryöstösaalis

Edellisen jälkeen tällainen Karhukopla tynkä tuntui melko turhauttavalta luettavalta, vaikka juoneen oli toki saatu hauskojakin kohtauksia, kuten vaikka lopun taksi-vitsi. Sarja pyöri muutenkin paljon taksien ympärillä. Olisiko sarjan kirjoittajalla, Massimiliano Valentilla, ollut jokin taksi-innostus päällä. Vaikken Karhukoplasta juurikaan perusta, osaavat italialaiset käsitellä koplaa edes ajoittain siedettävästi. Tässäkin sarjassa kolmesta koplalaisesta yksi pääsee pälkähästä, vaikka jättääkin veljensä oudon välinpitämättömästi linnareissulle.

Kuinka ankkaneito valloitetaan

Edellisen tarinan oli piirtänyt Roberto Marini, kuten myös tämän Riitta-tarinan. Touho on ääriään myöten pihkassa paikalliseen bussikuskiin, vai voisinko käyttää sanaa kuskittareen? Riitta huomaa tämän ja päättää soveltaa rakkauden ohjeitaan Touhoon ja katsoa kuinka ne toimivat käytännössä. Sarja kulkee varsin suoraviivaisesti eteenpäin ja Touho valloittaa kuskittaren sydämen oudon helposti. Sarja päättyy kuin seinään Riitan päättäessä kokeilla samaa konstia Roopeen. En oikein tajunnut mitä sarjalla haluttiin kertoa, mutta ehkäpä se oli valittu kirjaan lähinnä ystävänpäiväkuukautta ajatellen.

Sivistyksen sanansaattaja

Kirjan päättää pienen tauon jälkeen taas kuukauden klassikko, jonka kuvittajana on mestarillinen Romano Scarpa. Tarinassa vitsaillaan taas Akun työpaikoista ja koulutustavalla. Kirjekurssin suorittamalla Akusta tulee kaunokirjoituksen alkeiden opettaja ja hän saa pestin Nietosten kunnan Kukkalaakson koulutoimen sijaisopettajana. Saavuttuaan paikanpäälle, Akulle selviää työn todellinen laita, joka ei suinkaan ole luokan- vaan kotiopettajan pesti maatilojen muksuille, jotka asuvat useiden tuntien kävelymatkojen päässä toisistaan. Tarina kulkee tasaisen mielenkiintoisesti eteenpäin yllättäen lukijan aina uudelleen ja uudelleen. Mielenkiinto pysyy sarjan loppuun asti, vaikka ratkaisu ei ole Akun kannalta sieltä parhaimmasta päästä. Positiivisena pidän myös, että tarinaan oli tehty tuore väritys. Vanhat väritykset menevät usein miten sattuu ja saa hyvänkin kuvituksen näyttämään sotkuiselta.

Uusi supertähti - Herne!

Disneyn tuleva Toy Story 3- elokuva on taatusti loistava! Filmi tuo julkisuuteen myös monia uusia leluja, joista jo kaksi on esitelty suurelle yleisölle.

Ensimmäinen hahmo on Palkopoppoo(!), josta kurkistaa kolme ihanaista hernettä. Mielenkiintoinen hahmovalinta. Lieköhän Toy Story ensimmäinen elokuva, jossa nähdään sivuosanäyttelijänä kolme hernettä? Uskoisinpa, että on...

Toinen uusi hahmo on mies-Barbie eli siis Ken-nukke.



Uusia hahmoja esitellään jatkossakin Ankkalinnakkeessa, joten kannattaa seurata aktiivisesti!

Arvostelu: Aku Ankka 6/2010

Viikottainen arvostelu:

Aku Ankka 6/2010

Kansi:

Kannen idea on kohtuullinen, mutta silmiin pistävät taas kerran värit. Aina ei tarvitse käyttää kirkasta, kun vaaleampikin ajaa saman asian. Akun ilme näytti melko epäaidolta (hämmästystä ei ole), mutta Iineksen ilme osui nappiin. Idea on toteutettu mainiosti.

Suutelopulmia:

Iineksen ylle asetetaan manaus. Johtotarinalle täytyy antaa plussat. Se oli ehdottomasti parempi kuin muutamat jo ilmestyneistä avaussarjoista. En ole koskaan lukenut tarinaa, jonka idea muistuttaisi hiemankaan johtotarinan ideaa. Poikkeuksellista oli se, että toisin kuin useissa muissa tarinoissa, joissa sekä Aku ja Iines esiintyvät, Akun luonteen negatiivisia puolia ei käytetty (juuri ollenkaan). Tarina oli kunnollinen tarina Akun ja Iineksen suhteesta eikä se sortunut samaan kuin useimmat vastaavalla teemalla. Loppuratkaisu oli piristävän erilainen, vaikkakin banaaninkuoreen liukastuminen ei ollut mikään uusi juttu... Se olikin ainoita tarinan asioita, joita oli käytetty paljon. Tarina oli piristävä ja hienosti toteutettu! Valitettavasti samantapaisia tarinoita ei helpolla löydy. Piirrokset ovat erinomaisia! Tarinan teema ei ole kovin yleinen ja tarinassa käytettiin lukuisia elementtejä, joita ei usein käytetä. Akun luonteesta käytettiin asioita, joita käytetään todella harvoin. Todella onnistunut tarina!

Latua!:

Aku tekee ladut Sudenpentujen ja Peukaloisten väliseen kilpailuun. Kakkostarinassa on kohtuullinen idea, mutta silti juonen perusasioissa on ongelma, josta en pidä. Peukaloisten johtaja on täysin epäuskottava ja Akun luonteista käytetään liikaa negatiivisia puolia. Tarinasta olisi voinut saada aikaan tarinan, jossa Aku on jossain alalla hyvä, mutta lopulta epäonnistuu täysin. Valitettavasti tarina ajautui käyttämään jälleen kerran Akun luonteista varsinkin raivoa ja äkkipikaisuutta. Mielestäni ne tappoivat tarinan. Loppuratkaisukin on helposti arvattavissa. Lisäksi tarinaa on pitkitetty todella paljon. Monet sen kohdista ovat täysin turhia. Mitä varten tarinaan piti esimerkiksi tunkea hirvi? Sillä ei ollut suurta roolia juonessa. Lisäksi tarina mässäili vahingonilolla, joka on huumoreista huonoin.

Seuramies vailla vertaa:

Iineksen serkku tulee vierailulle. Akun hyvä käyttäminen on arveluttanut Iinestä. Akun negatiiviset luonteet tuntuivat olevan pääosassa kolmannessa tarinassa heti alusta alkaen. Se on sääli, sillä silloin lukija ei saa hyvää ensivaikutelmaa tarinasta. Valitettavasti negatiiviset luonteet onnistuivat pilaamaan tarinan, jonka idea on vielä ensimmäistä tarinaa parempi! Tarinassa oli mustasukkaisuutta niin, että kaikki kolme päähahmoa kuitenkin hyväksyivät sen. Ainutlaatuisen mahtava idea. Toteutus onnistui ja lopputulos on tässä. Loppuratkaisu oli ennalta-arvaamaton ja piristävää oli se, että siinä ei käytetty Akun negatiivisia puolia. Tarina palautti uskoni lyhyisiin tarinoihin.

Aito tunnelma:

Minkälainen tunnelma vaaditaan talviurheilun seuraamiseen? Lopun yksisivuinen sisälsi taas kerran idean, jota ei vielä ollut käytetty ainakaan paljoa. Se ei siltikään mielestäni ollut hauska. Akun ilmeet toistavat itseään, vaikka ovatkin onnistuneet. Talven liittäminen mukaan tarinaan, joka sijoittuu syksylle, oli onnistunut päätös. Tarina oli toteutettu onnistuneesti, mutta se ei ollut hauska. Se on tärkein yksisivuisten kriteeri. Tarina lienee ollut mukana vain teemasta johtuen.

Kokonaisuus:

Kokonaisuutena uskomattoman hyvä lehti. Valitettavasti lehdestä yritettiin liikaa saada juuri tietyn teeman mukainen, mutta mukana oli pari todella onnistunutta tarinaa. Onnistuneet pitkät tarinat, jotka eivät ole huippujen, kuten Barks tai Rosa, tekemiä, ovat harvassa. On ilmiselvää, että tämä numero palautti uskoni Akkarin tulevaisuuteen. Kaksi hyvää tarinaa enteilevät toivottavasti hyvää seuraaville viikoille. Edellisessä numerossa nouseva trendi päättyi. Nyt se alkaa uudestaan ja toivottavasti kestää kauan.

Arvosanat:

Suutelopulmia 8
Latua! 6-
Seuramies vailla vertaa 8+
Aito tunnelma 7

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Annie Awards - Disneylle pystejä!

Disneylle tuli pari pystiä Annie Awardseistakin:

Elokuvat:

Paras elokuva: Up -kohti korkeuksia
Ohjaus: Up -kohti korkeuksia
Hahmoanimaatio: Prinsessa ja Sammakko
Efektit: Prinsessa ja Sammakko

Televisio:

Paras tv-tuontanto: Prep & Landing
Hahmosuunnittelu: Prep & Landing
Production Design: Prep & Landing

Prep & Landing on siis ilmeisen hyvä sarja (monet Disneyn tv-sarjat eivät sitä valitettavasti ole). Toivottavasti tämä nähdään tulevaisuudessa Suomessakin...

Arvostelu: Aku Ankka 5/2010

Helmikuun ensimmäinen Aku Ankka ilmestyi eilen, joten tänään on aika M.P.:n arvion.

Aku Ankka 5/2010

Kansi

Sepe Susi maalaa pyydystettyä porsasta. Kansi on taas kerran epäonnistunut. En löydä siitä huumoria, vaikka sitä on yritetty tehdä. Sepen ilme ei ole hauska ja eräänlainen vahingonilo tippuvista väreistä ei ole hauskaa. Taustalle on valittu yksi pöytä ja pelkkää väriä. Laiskuutta. Perspektiivi pöydän osalta ei näytä luonnolliselta ja värien vaihtuminen ei ole sulavaa. Kannessa ei ole kunnon ideaa.

Kendorin avarussoturit

Tupu, Hupu ja Lupu haluavat lelun, mutta Akun käyttöön ottama aate estää sen. Johtosarja oli pitkähkö tarina, jonka idea oli tuttu. Pojat ovat jonkin asian pauloissa ja Aku löytää jostain ideaa vastaisen aatteen. Tuttu idea, mutta sitä on käytetty liikaa. Toteutuskin on epäonnistunut. Henkilökohtaisesti minuun eivät iske tarinat, jotka ovat toistensa kopioita ja teemaltaan kertakäyttöisiä. Esimerkiksi Kendoreita tuskin käytetään enää kuin korkeintaan tarinassa parissa. En vain pidä tämänlaisista tarinoista, joissa hahmot kuvataan helposti muuttuvilta, vastustuskyvyttömiltä ja luonteiltaan ristiriitaisilta (muiden tarinoiden kanssa). Akun luonteet vaihtelevat liian nopeasti ja hän ei kuuntele itseään, vaan aina vain muiden puheita. Loppuratkaisu ei ollut paras mahdollinen, koska se oli helpohko arvata jo aikaisemmassa vaiheessa tarinaa.

Hyvin säilötty aarre

Roope etsii öljyesiintymää Pii salamatkustajana. Myrskyn aikana laivalle käy huonosti. Tarinassa olisi ollut potentiaalia pitkäksi seikkailutarinaksi, jos juoneen olisi lisätty asioita ja aution saaren asukas olisi otettu pois tarinasta. Tarinassa on perinteinen Roope vastaan Kulta-Into -asetelma, ja sen toteutus on jotain uutta. Alussa se on positiivista, mutta lopussa ja varsinkin autiolla saarella mieleen tulevat liikaa Aku-Hannu-taistelut. Tarina on muunnellut hahmojen luonteita eikä se ole hyvä asia. Alun perusteella tulossa oli mukava tarina, mutta autio saari onnistui pilaamaan sen. Tarinaa oli myös pitkitetty selkeästi. Se sisälsi paljon turhia asioita, joten se oli melko pitkä. Lisäksi loppuratkaisussa on turvauduttu vahingoniloon. Se vain ei toiminut.

Huuru-ukko

Uusi tapa pyydystää kolme pientä porsasta lumisena päivänä. Seuraavaksi vuorossa oli perinteistä hyvä vs. paha -asetelmaa vahingonilolla höystettynä. Ideaa on käytetty usein. Lunta tai jotain siihen liittyvää on yllättävän usein Sepe Susi -tarinoissa, kuten tässäkin. Iso, paha susi -tarinoissa pitäisi olla jotain erikoista, joita piristävää, uutta ja onnistunutta, jotta ne onnistuisivat, koska samaa ideapohjaa on käytetty jo paljon. Tässä tarinassa ei ollut niistä mitään. Idea oli heikko, toteutus onnistunut. Lisäksi muutamat lausahdukset kuulostavat epäuskottavilta.

Lööppiainesta

Kuinka myydä lehti, jos skandaaliuutisia ei ole? Yksisivuinen onnistunut tarina oli piristävää. Idea oli kerrankin uutuus. En muista nähneeni koskaan vastaavaa. Tarina oli hauska! Se alkaa, valitettavasti, olla harvinaista. Ilmeet olivat onnistuneita. Varsinkin viimeisessä ruudussa neljästä kasvosta jokainen on onnistunut ja hahmoa kuvaava. Tarinan idea oli yksinkertaisesti loistava, koska se oli ennennäkemätön ja siten mukava. Se käsitteli asioita selkeästi eri tavalla kuin useimmat muut yksisivuiset tarinat. Loistavaa työtä!

Kuuseen kurkottajat

Ovatko Akun piirakat turvassa yläkerran ikkunalaudalla? Seuraava viiden ruudun tarina käyttää, taas kerran, asioita, joita on käytetty usein. Todella monissa tarinnoissa käytetään puujalkoja, tikkaita tai muita vastaavia apukeinoja piirakoiden tavoittamiseen. Tavoittelijana toimivat joko Hansu tai Tupu, Hupu ja Lupu. Tarina oli tylsä, koska sen idea on kulutettu puhki. Se tosin tuskin johtuu tästä tarinasta, joka on tehty kauan sitten. Siksi kritisoin lähinnä tarinan valintaa lehteen. Se oli epäonnistunut valinta.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena lehti oli heikko. Nouseva trendi taisi päättyä. Yksisivuinen oli lehden parasta antia ja ansaitsee korkean arvosanan, kun taasen muu lehti oli epäonnistunut ja tasapaksua roskaa täynnä. Toivottavasti kurssi kääntyy seuraavan lehden myötä!

Arvosanat:

Kendorin avaruussoturit 5½
Hyvin säilötty aarre 7-
Huuru-ukko 6-
Lööppiainesta 9-
Kuuseen kurkottajat 6½

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Ei mikään uutisankka!

Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Henrik Karlsson vitsailee päivän pilapiirroksessaan suomalaiselle politiikalle. Kuten tiedetään, Aku Ankka on koko kansan suosikki myös vaaliuurnilla. Olisiko Akusta eduskunnan puhemieheksi, sitä on hankala sanoa. Mitäköhän puoluetta hän edes edustaisi? Ilmeisen liberaaleja arvoja hän kuitenkin näyttää kannattavan, onhan hän kulkenut housuittakin jo yli 70- vuoden ajan!

Disney-animaatioille Oscar-ehdokkuuksia!

Disney-animaatiot pääsevät taas esille Oscar-gaalassa. Tässä pieni listaus:

UP - kohti korkeuksia

• Paras elokuva
• Paras animaatioelokuva
• Paras alkuperäinen käsikirjoitus (Bob Peterson, Pete Doctor ja Thomas McCarthy)
• Paras alkuperäinen musiikki
• Parhaat äänitehosteet
  

Prinsessa ja Sammakko

• Paras animaatioelokuva
• Paras laulu (Almost There)
• Paras laulu (Down in New Orleans)

Up palkittiin taas - tällä kertaa Grammyin

Michael Giacchinon sävellykset elokuvassa Up - kohti korkeuksia ovat saaneet jälleen tunnustusta. Tällä kertaa mies nappasi kaksi Grammya, joka on musiikkimaailman arvostetuin palkinto. Pystit tulivat parhaasta alkuperäisestä soundtrackistä sekä parhaasta instrumentaalisesta sävellyksestä.