Ensimmäinen haastattelu - Evert Geradts

Kysymykset ovat luvalla sanoen melko mielikuvituksettomia, joten tähän tullaan jatkossa paneutumaan. Jos sinulla on mielessä joku, jonka haastattelun tänne haluaisit (sarjakuvapiirtäjä, animaattori, näyttelijä yms...), ota rohkeasti yhteyttä. Myös kysymyksiä otetaan mieluusti vastaan... Tässä kuitenkin haastattelu:

Mikä on kaikkien aikojen lempiankkatarina? Entä omasta tuotannostasi, mistä tarinasta pidät eniten?

Epäröin kahden tarinan välillä: joko Barksin Roope-tarina, jossa rahaa tippuu taivaalta ja kaikista tulee miljonäärejä tai sitten toinen tarina, jossa Roope-setä joutuu tuhlaamaan rahojansa avokätisesti ja menee Akun kanssa ajelulle ja ostaa kokoajan uusia autoja hataria tekosyitä keksien. Nämä tarinat tekivät minuun vaikutuksen. Itseasiassa ne saavat edelleen minut unelmoimaan että olisin hirvittävän rikas. Jota en ole.
Omat tarinani muistan aika epämääräisesti. Kun sukellan arkistoihini, yllätyn usein lukiessani jonkun tarinan, jonka olen kokonaan unohtanut. Muistan aiheet, kuten tunnelin maapallon läpi, jäällä kulkevat autot, termiitin pieruista saatavan energian ja viiksi-sodan, mutta en muista mihin niitä käytin.

Oletko ikinä katunut sarjakuvataiteilijaksi alkamista?

Päin vastoin! Minulla on ollut muita töitä joihin en sopinut niin hyvin. Olen ollut fysiikan ja kemian opettajana tyttöjen koulussa. Se oli mukava työ koska siellä oli paljon tyttöjä, mutta huomasin kuitenkin etten ollut syntynyt opettajaksi. Löysin itseni neljänkymmenen levottoman tytön edestä, jotka eivät olleet paljoa minua nuorempia eikä kukaan ollut kiinnostunut fysiikasta. Ja kemiasta vielä vähemmän. Tykkään silti edelleen tytöistä, koska lopetin opettamisen...
Olin töissä myös laboratorioissa, joka oli erittäin tylsää. Työskentelin tietokoneiden kanssa kun ne olivat vielä isoja alkeellisia hirviöitä.
Työskentelen mieluiten yksin. Huvitan itseäni hauskoilla tarinolla joita keksin, toivoen että huvitan myös miljoonia lapsia.

Jos sinun pitäisi kuvata suhdettasi Disney-sarjakuviin yhdellä sanalla, mikä se olisi?

Kohtalo. Minulla on sama syntymäpäivä kuin Akulla. (Ei kylläkään sama vuosi, mutta melkein)

Kuinka kauan kestää kirjoittaa yksi sivu sarjakuvaa? Mistä osasta työtäsi pidät eniten?

Se riippuu. Joskus kun on hyvä idea, tarinaa on niin helppo kirjoittaa, että se kirjoittuu melkein itestään. Silloin voin kirjoittaa kymmenen sivua parissa päivässä. Kirjoittamisen jälkeen teen luonnokset. Niissä menee kauemmin.
Viimeisin tarina jonka sain valmiiksi (tänä aamuna) oli tosi vaikea kirjoittaa. Aiheena oli jalkapallo, ja se oli ennalta määrätty. En ole urheiluihminen, joten kirjoittaminen oli vaikeaa. Olin jo tehnyt aikaisemmin toisen jalkapallotarinan ja se oli oikein hyvä. Se kertoi jalkapallonerosta, joka oli kotoisin jostain Aasian aroilta. Tarina tuli kokoajaan mieleeni ja se häiritsi minua. Käytin kokonaisen viikon tarinan kirjoittamiseen, tai enemmän.
Pidän eniten tekstien kirjoittamisesta ja tarinan suunnittelusta: hyvät tapahtumapaikat joissa toiminnasta tulee hauskaa, käänteiden ajankohdat, tunteiden nousut ja niin edelleen.
Luonnostelusta en pidä niin paljoa. Tiedän että siitä on paljon apua tarinan piirtäjälle, kun teen ruutujen luonnokset valmiiksi, mutta olen hidas piirtäjä. Yritän tehdä niistä niin hauskoja kun voin, jotta saisin pidettyä mielialani korkealla.

Mistä saat ideoita tarinoihisi?
Tarinan keksiminen on melkein kuin uneksimista. Unissa ajattelet asioita joita päivän aikana on tapahtunut ja niistä muodostuu unesi yöllä. Mutta unessa muutat asiota niin, ettet edes tiedä mistä uneksit. Kaikki voi olla todella outoa. Joskus tarinat tulevat päästäni tällä tavalla.
Mutta voin saada aiheita helpomminkin. Hurrikaanin näkeminen dokumentissa telkkarissa voi antaa idean tehdä tarinan hurrikaaneista. Energiapulan ajatteleminen voi antaa paljon ideoita Pelle Pelottomalle. Etsin jatkuvasti uusia ideoita ja kirjoitan ne ylös ennen kuin unohdan ne (eli TODELLA nopeasti), joten studioni on täpötäynnä lappuja, jotka ovat monesti niin epäselkeitä etten ymmärrä niitä parin päivän päästä.

Onko sinulla jotain tiettyä Disney-hahmoa, josta mieluiten kirjoitat?

Ei, kaikki hahmot ovat erilaisia ja niillä on omat persoonallisuudet, joten riippuu paljolti mielialasta mitä hahmoa haluaa kirjoittaa. Olen rauhallinen kaveri mutta sisäisesti haluaisin räjähtää kuten Aku. En halua tuhlata rahojani, kuten ei Roopekaan. Tykkään keksiä asioita, kuten Pelle. Yritän olla rehellinen, mutta todellisuudessa olen välillä vähän niinkuin Karhukoplalainen.
Rakastan kirjoittaa tarinoita Isosta Pahasta Sudesta, koska pidän hänen suhteesta poikaansa. Ensinnäkin, on erikoista että hänellä on poika eikä veljenpoikaa kuten Akulla. Sepe on oikeasti Pikku Hukan isä. Ja hän haluaa syödä poikansa kaverit, joka on oikeasti aika kamalaa jos ajattelet sitä.
On muutamia hahmoja, joista en pidä niin paljoa, kuten Mikki tai koiranpentu Pepi. Ne eivät inspiroi minua paljoa.

Ketkä ovat omia suosikkejasi Disney-artisteista? Kuka on mieluisin työskentelykumppani?

Ihailen Vicaria. Hänen tyylinsä on vakaa ja hauska. Se näytää Barksilta, mutta on täysin hänen omansa ja hyvin tunnistettavissa. Mau Heymans on oikein hauska ja hän liioittelee hahmojensa ilmeillä ja eleillä erinomaisesti. 

En ikinä tiedä kuka piirtäjä tekee kirjoittamani tarinat, joten on aina suuri yllätys kun näen valmiin työn.

Kuinka usein saat faneiltasi palautetta tarinoistasi ja millaista se yleensä on?

Elän tosi eristäytynyttä elämää ja saan palautetta eniten Donald Duck-lehden lukioiden kirjeistä. Viimeisin kommentti siellä oli tytöltä, jonka äiti on opettaja ja joka oli käyttänyt inflaatio-tarinaani opettaessaan taloudellisen inflaation perusteitä koulussa. Olin todella ylpeä, koska hyvin harvat kirjoittajat osaavat selittää jotain vakavaa ollen samaan aikaan hauska.

Paras neuvosi aloittelevalle sarjakuvataiteilijalle?

Kirjoittajille: Lukekaa paljon. Piirtäjille: Piirtäkää paljon. Molemmille: alkakaa opettajaksi tyttöjen koulussa ja kokeilkaa jos pidätte siitä.

Thanks, Evert!