Hae tästä blogista

lauantai 29. toukokuuta 2010

Pres-Aid - huutokauppa leukemiasta kärsivän Pres Romanillosin hyväksi

Animaattori Pres Romanillos on sairastunut toistamiseen leukemiaan ja odottelee uutta luuydinsiirtoa. Koska kyseessä on hyvin vakava, ja varsinkin uusiuduttuaan erittäin hankalasti hoidettava, sairaus, on Romanillosin ystävät päättäneet auttaa häntä.

Pres-Aid.com on kerännyt animaattoreiden alkuperäistaidetta, jotka huutokaupataan. Saadut tuotot ohjataan Romanillosille. Kesäkuun 4. päivänä järjestetään ensimmäinen huutokauppa Burbankissa, Yhdysvalloissa. Kesäkuussa huutokaupataan tuotteita myös eBayssä, josta lisätietoa annetaan vasta myöhemmin. Kuitenkin jo nyt on muutamia töitä tarjolla, joihin kannattaa tutustua. Varsinainen päähuutokauppa tapahtuu kuitenkin vasta kesäkuun 20. päivä, tämäkin Burbankissa.

Myytäviä tuotteita on esillä Pres-Aid.com- sivulla.

torstai 27. toukokuuta 2010

Art Linkletter (1912-2010)

Viihdetaiteilija Art Linkletter on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hän menehtyi Kaliforniassa 26. toukokuuta kuluvaa vuotta.

Linkletter toimi aikoinaan Disneylandin avajaisten isäntänä, joka tietenkin televisioitiin ja näytettiin Disneyland- nimisessä TV-sarjassa, ja oli lisäksi Walt Disneyn erittäin hyvä ystävä. Vuonna 2005 hän avasi Happiest Homecoming on Earth- juhlan Disneylandissa, täyttihän huvipuisto tällöin peräti 50- vuotta. Art Linkletter on myös yksi harvoista ja valituista, jotka ovat saaneet Disney Legends- arvonimen. Tähän joukkoon nimetään vain kaikkein eniten ansioituneet ihmiset Disney-studioiden taustalla.

Linkletter syntyi muuten 17. heinäkuuta vuonna 1912. Tasan 43- vuotta myöhemmin, 17. heinäkuuta 1955, Disneyland avattiin virallisesti.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Mummo Ankka ratkoo rötöksiä Aku Ankan uudessa dekkarisarjakuvassa

Aku Ankka- lehden julkaisema virallinen lehdistötiedote:

Aku Ankka -lehden tuoreimmassa numerossa julkaistaan uudentyyppinen sarjakuva, joka aloittaa Mummon mysteerit -sarjan. Tavallisesti maatilallaan ahertava Mummo Ankka nähdään siinä salapoliisina, joka ratkoo rikoksia hämmästyttävän tarkalla päättelykyvyllään. Kukin Mummon mysteerit -sarjan kahdeksansivuinen jakso haastaa lehden lukijat osallistumaan rötöksen ratkomiseen. Sarjan viimeisellä sivulla Mummo selittää oman päättelynsä tuloksen ja paljastaa lukijalle ratkaisun. Suomalaisen ankkataiteilijan Kari Korhosen käsikirjoittama ja piirtämä sarja julkaistaan Suomen lisäksi ainakin Pohjoismaissa ja Saksassa.

Mummon mysteerit on uusi sarja, jonka ensimmäinen jakso julkaistaan 26.5. ilmestyvässä Aku Ankan numerossa 21/2010. Vanha tuttu Mummo Ankka nähdään uudessa roolissa veitsenterävänä rikosarvoitusten ratkaisijana. Konnuuksia selvittävän Mummo Ankan esikuvana on ollut Agatha Christien salapoliisihahmo Neiti Marple.

Sarja on myös rakenteeltaan uudenlainen. Kukin Mummon mysteerit -sarjan jakso kutsuu lehden lukijat ratkomaan rikosta. Sarjan toiseksi viimeisellä sivulla esitetään haaste lukijalle: Oletko hoksannut kaikki johtolangat? Joko tiedät, kuka on syyllinen? Tarinan viimeisellä sivulla Mummo paljastaa ratkaisun.

Idean rötöksiä ratkovasta Mummosta sai alun perin Aku Ankan toimituspäällikkö Aki Hyyppä, ja Aku Ankan toimituksessa salapoliisisarjakuvan konseptia kehitettiin edelleen. Mummon mysteerit -sarjan on käsikirjoittanut ja piirtänyt Suomen oma ankkataiteilija Kari Korhonen.

”Sympaattinen Mummo Ankka on jäänyt Ankka-sarjoissa harmillisen usein sivurooliin. Nyt Mummo ihastuttaa lukijoita nopeaälyisenä salapoliisina. Kaino-Vienolla on tunnetusti aimo annos muutakin kuin maalaisjärkeä. Eihän isoäiti muuten olisi pystynyt kasvattamaan Akun kaltaista rasavilliä kunnialliseksi margariinin pakkaajaksi”, toteaa Kari Korhonen.

Mummo-sarjan arvoitukset ovat saaneet vaikutteita klassisista dekkareista. Korhonen mainitsee innoittajikseen muun muassa Sherlock Holmesin luoneen Arthur Conan Doylen ja rikosten kuningattareksikin kutsutun, maailman toiseksi myydyimmän kirjailijan Agatha Christien. ”Dekkarien ystävät tunnistavat sarjassa toivottavasti jopa lainauksia lempitarinoistani”, sanoo Korhonen.

Mummo-sarjassa ei nähdä Hansu Hanhea lukuun ottamatta muita tuttuja ankkalinnalaisia. Sarjan avausjaksossa esitellään Kääkkylän (Quackville) seriffi Jaana Kapula (Stella Curfew), joka on mukana kaikissa jaksoissa. Sarjan ensimmäisessä jaksossa Mummo selvittää konnankoukkuja tutussa ympäristössä omalla maatilallaan. Jatkossa Mummo seikkailee rikosten parissa myös muissa ympyröissä.

Mummon mysteerit -sarjan seuraava osa ilmestyy jo kesäkuussa Aku Ankassa 26/2010. Siinä Mummo ratkaisee risteilyaluksella sattuneen tapauksen. Korhosen käsikirjoittamia ja piirtämiä salapoliisisarjoja on toistaiseksi valmistunut neljä.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 365

Ville T:n arvostelu toukokuun Taskarista:

Aku Ankan taskukirja 365 (Tupla)

Kannesta lähtien kirja huokuu hienoutta. Sisältä löytyy useampikin jo selailuvaiheessa kiinnostavalta näyttävä tarina. Hehkeimpänä helmenä tietysti jo kannessakin mainostettu Tuplanolla jatkiksen ensimmäinen osa. Positiivisena uudistuksena pidän tarinoiden otsikoiden värittämistä. Ennen vain mustalla tai valkoisella värjätyt otsikot näyttävät saaneen pysyvästi väriä pintaan. Tavalliseen tapaan tuplataskarin kansi poikkeaa jollain lailla tavallisesta. Useimmiten jollain hologrammilla tai kiiltopinnalla, mutta nyt on tyydytty pelkkään kohokuvioon mikä tietysti jo sinällään on ihan hieno, mutta kuinka hienolta olisikaan näyttänyt kiiltävät piirrosviivat Tuplanollan taustalla?

Robottikisa

Tuplataskarin aloittaa Laura Shawin ja Mark Shawin kirjoittama robottitarina jossa ankanpojat aikovat osallistua Ankkalinnan robottikisaan jossa palkitaan omatekoinen robotti. Aku totta kai kehuu rakentavansa paljon poikien robottia paremman ”lelun” ja lopun juonesta voikin jo arvata. Tarina on valitettavan ennalta-arvattava, mutta jokunen vitsi ja Flemming Andersenin hullun hauskat ja samalla erityisen taidokkaat piirrokset luovat tarinalle oikein hyvän perusilmeen joten juonelliset puutteet annettakoon anteeksi.

Jättiläislepakon yö

Molinarin kuvittamia Mikki-tarinoita näkee varsin vähän. Tässä on kuitenkin yksi sellainen eikä jäljellisesti yhtään hassumpaa vaikka Ankkaan tottunut silmä hieman vierastaakin naisen kädenjälkeä. Tarina sisältää niin huumorin kuin jonkinlaisen dekkarinkin aineksia. Piristävää poikkeuksellisuutta tuo se, että sarjan tapahtumat sijoittuvat kokonaan yölle. Tummanpuhuvia kuvia on oikeastaan oiken mukava katsella. Varsinkin kun juoni onnistuu ajoittain ainakin hieman hymyilyttämään.

Maagisia murtoja

Jouluna 2007 suomessa ensiesiintymisensä tehnyt Magi Mustonen tekee paluun tässä tarinassa. Hahmo on ihan mielenkiintoinen lisä Ankkamaailmaan sillä taikuria ei Ankkain tai Hiirten peruspoppoosta taida löytyäkään. Silti pistää miettimään onko uudelle hahmolle oikeasti käyttöä. Ainakin tämä Taikaviitta-tarina onnistuu juoneltaan monia nykypäivään viittapelleilyjä paremmin. Ehkä uuden hahmon mukaan tuominen on antanut uusia ideoita Taikaviitta tarinan kirjoittaneelle Stefano Ambrosiolle. Sarjan kuvittajana toiminut Alessandro Perina on ollut uskollinen edellisen Magi Mustonen-tarinan piirtäjälle. Giorgio Cavazzanolle.

Itämainen pihkaantuminen

Kuukauden klassikosta huolehtivat parivaljakko Rodolfo Cimino ja Romano Scarpa. Vaikka juttu tuntuukin taskarin muuhun tarinavalikoimaan verrattuna positiiviselta lisäykseltä ”wanhaa hyvää taskariaikaa”, on se silti juoneltaan melko loppuun kulutettu. Tarinoita, joissa Riitta koettaa saada Roopea rakastumaan itseensä, on tehty jo lukemattomia vaikka tarinan ensijulkaisun aikoihin määrä tuskin oli ollenkaan samaa luokkaa.

Keräilykuurilla

Carlo Gentinan kirjoittamassa tarinassa Roopea kiusaa taas jokin sivuvaikutus rahaan. Aihetta on käsitelty melko usein eikä tähänkään toisintoon saada oikein mitään uutta mukaan. Esimerkiksi Roopen halu säästää lattiapintoja kävelemällä varpaisillaan huvittaa toki sen kerran tai parikin, mutta liika vitsin toistaminen tuntuu jo melko väkinäiseltä.

Valoa, pankkiiri Ankka!

ATP-tarinasarja jatkuu ja tällä kertaa huolenaiheena on pieleen mennyt hehkulamppu. Idea ainiaan palavasta lampusta on toki hauska, mutta juoni on melkoista sähläystä ja juoksemista paikasta toiseen, kuten tämän sarjan tarinoilla on usein tapana. Vitsejähän tarinassa on vaikka muille jakaa ja ehkäpä juuri siksi juttu onkin ihan viihdyttävä vaikka se unohtuukin ja katoaa muuhun massaan hyvin helposti. Silvio Camponin hullun hauskat piirrokset tuovat tarinaan hauskasti humoristisen tunnelman.

Yllättävät yhtiökumppanit

1990-luvun alulta poimittu tarina joka on kuiten aiheeltaan melko tuore edelleenkin. Aku ja ankanpojat saavat suostuteltua Roopen muuttamaan omaisuutensa osakkeiksi ja jakamaan työtaakan. Roope ottaa neuvosta vaarin, mutta tajuaa varsin pian, että omaisuutensa jakaminen muitten kanssa tuo mukanaan enemmän työtä kuin helpotusta. Tarinan on kirjoittanut Bruno Concina.

Konnien kilpajuoksu

Karhukopla tarinoita tunnutaan tunkevan tätä nykyä joka paikkaan. Akkarissa taso on useimmiten todella surkea. Näissä italialaisperäisissäkään tarinoissa koplaa ei esitetä erityisen menestyksekkäänä, mutta tarina-ideoita ainakin käytetään rikkaammin. Osa syy saattaa olla koplan koirassa Kuusnelosessa jolla tässäkin tarinassa on suuri rooli. Kopla tuntuu paikoitellen jopa rehdiltä poppoolta, mutta rikollistausta ottaa kuitenkin jossain kohtaa juonta aina osansa. Danilo Barozzi on kuvittanut sarjan komeasti ja kuvaillut hahmot omalla sympaattisella tyylillään.

Jumboluokan juonittelua

Bancellsin varsin tönkösti piirtämässä tarinassa Roope ja Kulta-Into kilpailevat huippusuuren lentokoneen rakentamisesta. Juonessa ollaan käytetty kaikki mahdolliset kierrätettävissä olevat kuviot mitkä suinkin vain ovat mahdollisia ja juuri se tekee tarinan lukemisesta puuduttavaa. Ehkäpä, jos olisi vasta aloittanut lukemaan Ankka-sarjakuvia, tämäkin tarina viihdyttäisi enemmän. Nyt se jää valitettavasti varsin valjuksi yksilöksi tätä taskaria.

Karaten salat

Marco Gervasiolta on nähty viime aikoina melko paljon miehen itsensä kirjoittamia ja piirtämiä lyhyitä vitsisarjoja. Tästäkin taskarista löytyy sellainen, mutta vaikka tarina on selvästi vain sivujen täytteenä, ei juttu ole ollenkaan huono. Tarinassa käydään nimensä mukaisesti läpi karaten saloja ja varsin vitsikkäällää tavalla. Silti se unohtuu helposti.

Epäonnen ankka

Kuten kolmessa edellisessäkin tämän vuoden taskarissa, tämänkin numeron puolesta välin löytyy Massimo Fecchin kuvittama alkujaan johtosarjaksi tarkoitettu tarina. Hannu on voittanut matkan Irlantiin, Onnen ankan kylään. Akun kanssa he eksyvät haltijoiden valkakuntaan ja aiheuttavat siellä tietenkin hämminkiä. Vaikka tämänkin tarinan idea ei koreile tuoreudellaan, on se silti ihan vuuhdyttävää luettavaa. Juoni käsittelee myös Akun epäonnea ja Hannun onnekkuutta sekä miten ne kaksi yhteenlyötettyinä toimivat. Fecchin tuoreet piirrokset tuntuvat tässä tarinassa erityisen hienolta.

Seikkailu aika-avaruudessa

Taas kerran näitä Tanskalaisperäisiä tyystin utopisia avaruuskalmaritarinoita erillisistä ulottuvuuksista. Ei ihme, ettei Egmont onnistu Mikki-tarinoissaan jos aiheet ovat tällaisia. Mustakaapu pääpahiksena on sentään hyvä ratkaisu, mutta muuten tarina ei kyllä juuri innostanut. Joaguin piirtää ihan hyvin, mutta varsin tasapaksusti.

Syvyyksien saalistajat (osa 1)

Kansikuvatarina alkaa, ja hyvin alkaakin. Tarinan ykkösosaan on jo saatu menoa ja meininkiä mukaan vaikka asiaan(eli juoneen) pakollista perehtymistäkin on mukaan ujutettu. Vaikka yksi osa neljästä ei vielä juuri avaakaan vastuksia, heittää se ilmoille kutkuttavia ja kiinnostavia kysymyksiä kuten varsin oleellisen asian Toimiston johtajasta, Jori J:stä. Corrado Mastantuono on kuvittajana aivan loistava ja mainio lisä Tuplanollan kuvittajaremmiin. Uutta osaa odotellessa…

Milla Magia ja Hilla-serkku

Italialaisissa tarinoissa Millan sukuun on perehdytty varmaan paremmin kuin muissa maissa. Mitä nyt tulee ainakin jo useampaakin otteeseen nähtyihin Elvi-mummiin, Lilliin ja Reima Ruusupuskaan. Carlo Gentinan mukaan tarinaan tuoma Hilla-serkku taitaa sen sijaan olla uusi tuttavuus joka onkin melko todennnäköisesti tarkoitettu vain kertakäyttöiseksi hahmoksi. Idea noidan vastakohdasta, haltijasta Millan serkkuna on mielestäni aika hyvä ja tuo esille uusia ulottuvuuksia Millastakin, vai tuoko? Myönnettäköön, että tarinassa on vanhoja tuttuja kaavojakin noudattavia juonen käänteitä, mutta Millan sukua on esitelty niin vähän, ettei uuden serkun tuominen tarinaan tunnu ollenkaan huonolta idealta.

Kopiokeikka

Taskarissa ollaan tyypillisesti nähty sivuhahmojen omia tarinoita ja tässä kirjassa on oman tarinansa saanut Mikin vakivihollinen, Musta Pekka. Kuten Karhukoplakin, myös Musta Pekka kuvataan tässä tarinassa melkoisena tumpelona mikä tuntuu olevan pahasti yleistyvä tapa Ankkalinna alamaailmaa kuvatessa. Huomioitavaa juonta enemmän on kuitenkin tarinan kuvittaja, Sergio Asteriti jonka uutta tuotantoa ei Suomessa olle viime aikoina nähty ollenkaan. Tarinan piirrokset näyttävät, että vanhojen taskareiden Mikki-mestari on edelleen terässä ja toivoisinkin häneltä julkaistavan lisääkin tarinoita tulevaisuudessa.

Neljäs miljoonani

Roope-sedän miljoonat-tarinasarja jatkuu taas ja tällä kertaa vuorossa on kertomus Roopesta rakennusalalla. Tarinassa kuvataan vieläkin sitä, kuinka Roope vasta alkaa oppimaan asioita ja niiden oikeita laitoja. Nuori keltanokka ei epäile työpariaan vilunkipelistä vaikka kaikki merkit siihen viittaisivatkin, kunnes lopussa tilanne raukeaa ja hyväuskoinen Roope joutuu vaikeuksiin ”kaverinsa” takia. Tarinassa on paljon hauskoja vitsejä jotka antavat kertomukselle oman hauskan tunnelmansa. Giampaolo Soldati on erotellut nykyhetken ja menneisyyden erilaisilla ruuduilla mikä on mielestäni hyvä vaihtoehto erottamaan tämänpäivän ja menneisyyden toisistaan. Varsinkin kun Roope kuvataan tarinassa melko samannäköisenä nuorena kuin tänäkin päivänä.

Lanttitemppuja

Kirjan toinen Taikaviitta-tarina on niin ikään jatkoa kirjassa aiemmin julkaistulle Taikistarinalle. Taikuri Magi Mustonen on taas kehissä. Roope Ankan ensilantti katoaa mystisesti ja tapaukseen yhdistyy taikuus. Taikaviitta tietää Magi Mustosen salaisen henkilöllisyyden Taika-Ankan joten hän osaa suunnata epäilynsä muualle, herra Näkymättömään. Mielenkiintoista herra Näkymättömän visiitti tarinassa on se, että hahmo luotiin alkujaan Aku Ankassa pari kesää sitten nähtyyn tarinasdarjaan Taikaviitta vs. Superkonnat. Mielestäni ratkaisu toimii todella hyvin. Uutta kertakäyttöpahista ei tarvitse suotta keksiä jos sellainen on ja Fausto Vitaliano on ilmeisesti ajatellut samanlailla.

Täydellinen malli

Jälleen Karhukoplatarina jossa koplan koiralla Kuusnelosella on mittava rooli. Koirasta halutaan tehdä malli ja Karhukopla haluaa käyttää mahdollisuuden rahan ”tienaamiseen” mallitilaiuuden vieraita ryöstelemällä. Idea ei ole erityisen häikäisevä ja lukija kyllä arvaa jo nopeasti kuinka hommassa tulee käymään. Pieleenhän se menee. Valerio Held on harvinainen valinta Karhukoplatarinoiden kuvittajaksi ja taiteilija ei mielestäni ole koplan parissa yhtä kotonaan kuin Ankkamaailmassa.

Kohtuus kohtuudessakin

Paksun kirjan päättää Michael T. Gilbertin kirjoittama melko tylsähkö ja helposti unohtuva tarina jonka idea on ensikerralla käytettynä huomiota herättävä, mutta näin useaan otteeseen käytettynä puuduttava. Jutussa kikkaillaan jälleen väreilla ja sen osittaisella puuttumisella. Aikuiset muuttuvat tylsiksi tosikoiksi ja väriltään harmaaksi. Miksi harmaiksi? Tätä kummastellaan tarinassa yhden ruudun verran ja sen jälkeen se unohdetaan tyystin. Värien puuttumisella ei ole sen suurempaa merkitystä. Ne vain puuttuvat muuttuneilta aikuisilta. Tämänkin tarinan on kuvittanut Bancells. Valitaankohan piirtäjälle tarkoituksella huonoja käsikirjoituksia vai onnistuvatko piirrokset pilaamaan ne?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Vaan kuka loikaan Sudenpennut?


Kuten tiedetään, Carl Barks loi tuon Ankkalinnan mainioimman partiolaisjärjestön, Sudenpennut. Vaan oliko tosiaan näin? Saksalainen Gerd Syllwasschy on tehnyt mainion havainnon. Hän nimittäin havaitsi, että Carl Fallbergin käsikirjoittamassa ja Jack Bradburyn piirtämässä tarinassa Family Tree (Hepsu-sedän perintö, Aku Ankka 4A/1956) mainitaan Sudenpentujen käsikirja jo heinäkuussa 1953. Kuukautta myöhemmin myös Barksin tarinassa The Secret of Atlantis (Uponnut manner, AATK 50) esiintyy kyseinen kirja. Sattumaako?

Aku Ankan levikki laski hieman

Levikintarkastus Oy:n listaukset viime vuodelta. Eipä näytä järin valoisalta, monen lehden levikki on laskenut yllättävänkin paljon:

Lehden nimi ja levikki 2009 (muutos kpl)

Aku Ankka 317 529 (-6971)
Aku Ankka Ekstra 77 094 (103)
Autot 13 262 (447)
Hannah Montana 5 670 (5670)
High School Musical 4 332 (-4649)
Nalle Puh 42 773 (-4187)
Playhouse Disney 3 884 (3884)
Prinsessa 30 993 (701)
Roope-setä 79 569 (44)
WITCH 15 610 (-6476)

Liekö epävarma taloustilanne ajanut sarjakuvaharrastajat lopettamaan tilaukset, mene ja tiedä. Sanottakoon kuitenkin, että High School Musical- lehden tuntuva, yli 50%, lasku ei ole yllätys, onhan selvää, että elokuvan pohjalta perustettu lehti on pinnalla yhtä kauan kuin kyseinen filmikin. Ensi vuonna Hannah Montana- julkaisu on varmaankin samanlaisessa tilanteessa.

torstai 20. toukokuuta 2010

Dokumentti Don Rosasta - Coming soon!

Tanskalaiset ne vaan osaavat! Päättivät tehdä komean dokkarin yhdestä maailman suosituimmasta ankantekijästä, Don Rosasta. Suomalaisethan tekivät taannoin upean haastattelufilmin Carl Barksista, joten tottahan tanskalaisetkin sitten päättivät rikastuttaa Aku Ankka-harrastajien arkea komealla videonpätkällä. Sebastian S. Cordesin ja Jakob Bæk Kristensenin luomusta saadaan vielä tovi odotella, mutta traileri on kuulemma tulossa hyvinkin pian. Lisää tietoa saa dokumentin omilta kotisivuilta sekä IndieGogosta.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Komiks.dk-tapahtumaan suomalaisväriä - Kari Korhonen kutsuvieraana

Suomalainen Kari Korhonen, yksi aikamme suosituimmista ankantekijöistä, on kutsuttu vieraaksi arvostettuun sarjakuvatapahtumaan, Tanskassa järjestettävään Komiks.dk- festivaaleille. Kaikki kynnelle kykenevät siis vain kohti Kööpenhaminaa!

Lisää infoa tapahtumasta saat festivaalien omilta kotisivuilta.