Asiaa hakusanoista osa 7

Taas mennään hakusanojen ihmeelliseen maailmaan! Ankkalinnakkeeseen saapuu väkeä mitä ihmeellisimmin hakusanoin, mutta pyh ja pah - emme ole osanneet tiedonjanoisia lukijoita aina auttaa. Monet hakusanat ovat nimittäin olleet sellaisia, ettei sivultamme yksinkertaisesti tietoa löydy näihin visaisiin pähkinöihin. Mutta kuten aiemmista osista voit tulkita, teemme parhaamme ettei hakusanahakeminen jatkossa osoittautuisi turhaksi työksi. Vastataanpas siis oitis lukijoidemme etsintäkohteisiin!

Aku Ankka ja Disney on Ice - Nyttemmin vuosittain luisteltava Disney on Ice (alkujaan Walt Disney's World on Ice) on tosiaan Suomessakin luisteltu lukuisia kertoja. Tietojemme mukaan Suomessa ensimmäinen show oli tammikuussa 1989, kun Sport Goofy luisteltiin Otahallissa. Suomen oma Kristiina "Tintti" Wegelius nähtiin tuolloin Suomenkin jäillä, ja vuonna 1991 Pinocchio- showssa hän saikin iki-ihastuttavan Sinisen Haltijattaren roolin. Wikipedia -sivu ei tue alkamisvuodesta saatua tietoamme, vaan siellä ensiesiintymiseksi on mainittu jo 1987. Tässäpä onkin työnsarkaa jollekin harrastajalle, täydellinen listaus kaikista Disney on Ice -esityksistä olisi kova juttu! Aku Ankka- lehti on tähän oiva tietolähde, täydellinen lista olisi oikeinkin hienoa saada osaksi Suomen Disney-historiaa.

Aku Ankka ja Hannu Hanhi - Carl Barksin vuonna 1948 ensi kerran julkaistussa tarinassa Se parhaiten nauraa... (Wintertime Wager, mm. Aku Ankka 3/2008) debyyttinsä tehnyt Hannu on tämän jälkeen aiheuttanut Akulle pään vaivaa tämän tästä. Toisinaan Hannu on pirullisen onnekas vieden arpajaisvoiton Akun nokan edestä, toisinaan taas hänen charminsa puree Iinekseen paremmin kuin merimiesnuttuisella ankalla. Vaan onpa Suomessa myös Hansu nähty esiintyvän nimellä Hannu Hanhi (Akun välit myös tähän Hanheen ovat kuitenkin toisinaan vähintäänkin kylmät).

Mikki kiipelissä hinta - Ensimmäinen Suomessa julkaistu taskari, eli Mikki kiipelissä, on monien himoama keräilykohde - keräilykuntoisena ensipainoksena varsinkin! Jokunen aika sitten tästä otettiin erikoinen uusintapainoskin, jossa on mukana myös Taskukirja nro 2, Aku Ankka ja Karhukopla. Vaan mihinkäs hintaan näitä sitten liikkuu? Keräilykuntoisena ensipainoksesta saa maksa useammankin satasen, tiedetään että tällaisesta olisi maksettu liki nelinumeroinenkin summa - ehkä jossain jopa yli tonnin verran! Myöhemmät painokset sen sijaan liikkuvat muutamista euroista noin kymmeneen euroon.

Donna Ankka - Don Donald- lyhytanimaatiosta vuodelta 1937 tuttu Donna ei pahemmin ole tämän jälkeen julkisuudessa viihtynyt.Vuonna 1951 tämä kuitenkin pistäytyi Al Taliaferron sanomalehtistripissä, vieläpä samassa ruudussa Iineksen kanssa. Monesti on luultukin Donnaa ja Iinestä samaksi hahmoksi, mutta viimeistään tämä todistaa, että tulinen meksikotar on kuitenkin oma hahmonsa ja mitä ilmeisemmin Akun mielitietty ennen Iinestä.

Mikki Hiiren kerhotalo jaksot  - Mickey Mouse Clubhouse on nähty Suomessakin Disney Channelilla ja TV2:ssa Pikku kakkosen yhteydessä. Yhtä jaksoa lukuunottamatta koko jakso näytettiin Suomessakin, ja kaikki jaksot on julkaistu toki myös DVD:nä tämän jälkeen. Alla lista kaikista Suomessa nähdyistä jaksoista:

Iineksen Karitsa (Daisy-Bo-Peep)
   
Minni Saa Yllätyksen (A Surprise for Minnie)
    
Hessun Lintu (Goofy's Bird)
   
Mikin Kalaretki (Mickey Goes Fishing)  
Ilmapallokilpailu (Donald's Big Balloon Race)
   
Aku ja Pavunvarsi (Donald and the Beanstalk)
   
Minnin Syntymäpäivä (Minnie's Birthday)
   
Sammakkoprinssi Aku (Donald the Frog Prince)
   
Hessun Matka Marsiin (Goofy on Mars)
   
Mikki Etsijänä (Mickey Go-Seek)
   
Iineksen Tanssi (Daisy's Dance)
   
Pluton Pallo (Pluto's Ball)
   
Mikki Aarteenetsijänä (Mickey's Treasure Hunt)
   
Iines Tuulenviemänä (Daisy in the Sky)
   
Pluto Lapsenvahtina (Pluto's Puppy-Sitting Adventure)
   
Pluto on Paras (Pluto's Best)
   
Naamiaiset (Mickey's Treat)
   
Joulupukki Pulassa (Mickey Saves Santa)
   
Minni Punahilkkana (Minnie Red Riding Hood)
   
Minni Nukkuu (Sleeping Minnie)
   
Mikin Väripaletti (Mickey's Color Adventure)
   
Taikuri Hessu (Goofy the Great)
   
Hessun Eläintarha (Goofy's Petting Zoo)
   
Iineksen Klinikka (Dr. Daisy MD)
   
Akun Lemmikkileijona (Donald's Lost Lion)
   
Akun Hikka (Donald's Hiccups)

Tämänkin Corrado Mastantuonon upean kuvituksen idea on lähtöisin Artibanin kynästä

Artibani - Francesco Artibani on ahkera Disney-sarjakuvakäsikirjoittaja Italiasta. Hän on urallaan käsikirjoittanut niin perinteikkäitä Disney-universumin hahmoja kuin W.I.T.C.H:n kaltaista uusdisneyäki.

Miten piirtää Roope Ankka - Kas siinäpä vasta kysymys! Parhaitenhan piirtämään oppii matkimalla aluksi muiden töitä ja ajan myötä varmuus ja taitotasosi kasvaa taatusti! Oikotietä onneen ei tässäkään ole, vaan ainoastaan harjoittelemalla voi päätyä mestariksi. Kynä siis sauhuamaan, oi sinä tuleva Suomen Carl Barks!

Keltaiten ruusujen sanoma - Keltaiset ruusut ovat mystisiä, joten joku sanoma niillä on oltava! Ehkä vanha kansanlaulu The Yellow Rose of Texas auttaa mysteerinratkaisemisessa, sen löytää muun muassa Disneyn tuottamalta Disney Children's Favorite Songs 2 -kokoelmalta!

Kirsti Toppari (1923 - 2018)

Aku Ankan entinen päätoimittaja Kirsti "Kippari" Toppari on menehtynyt 1. marraskuuta 2018. Pitkän uran toimittajana tehnyt Toppari oli menehtyessään 95-vuotias.

Toppari syntyi 31.8.1923 Helsingissä. Aku Ankan päätoimittajana hän toimi 1978 - 1988 ja oli lisäksi suomentamassa lukuisia muita Disneyn sarjakuva- sekä kuvakirjoja. Koulutukseltaan hän oli yhteiskuntatieteiden maisteri, ja pitkän uransa toimittajana hän aloitti Sanomilla jo vuonna 1950. Hän vastasi uransa aikana muun muassa Helsingin Sanomien yleisön osaston toimittamisesta sekä Nuorten posti -palstasta. "Helsingin vanhoja kortteleita" -artikkelisarjan hän toimitti Helsingin Sanomiin yhdessä Kaija Hackzelin kanssa vuosina 1966-2001, ja näistä on koostettu lukuisia kirjoja. Tämän työn ansiosta vuonna 2001 Topparille ja Hackzelille myönnettiin kultainen Helsinki-mitali.

Ankkalinnakkeen-tiimi pääsi Topparin tapaamaan kertaalleen ja hänestä jäi mitä miellyttävin kuva. Topparin työ Aku Ankka-lehden eteen on kiistatta ollut merkityksellinen, ja hänen toimituskaudellaan yhdessä Markkujen, Kivekäs ja Saarinen, kanssa Aku Ankan kieli muotoutui värikkääksi ja eläväksi.

Asiaa hakusanoista osa 6

Yllättävän usein tänne blogiin löytää porukka vähintäänkin erikoisilla hakusanoilla. Valitettavasti ja harmillisesti näillä kerroilla hakusanaetsivä ei mitä luultavimmin ole löytänyt hakemaansa tietoa - ihan kaikkea Disney-tietoa emme ole saaneet mahdutettua blogiimme. Mutta askel askeleelta täydellisyyttäkin tulee tavoitella, joten olemme jo muutamaan otteeseen päättäneet vastata kävijöidemme kysymyksiin. Aiemmat osat voit tarkastaa täältä, mutta jatketaanpa lukijoita askarruttavien kysymysten ratkaiseminen pidemmittä puheitta!

Mummo Ankan auton rekisterinumero - Mummo Ankan auton rekisterinumerona on Barksin sarjoissa nähty joko 1890 tai 1902. Mainittakoon, että Mummo Ankan auto myös ainoa, jonka mallin Barks otti suoraan oikeasta maailmasta. Eli jos vastaan tulee Detroit Electric Companyn auto vuodelta 1908, älkää ihmetelkö miksi kyseinen kaara saattaa näyttää etäisesti tutulta.

"Tarina taksinkuljettajasta" - Lieneekö monellekaan lukijalle valtaisan suuri yllätys, että Aku Ankka on toiminut monien muiden vakanssiensa lisäksi myös taksikuljettajana. Muun muassa seuraavissa tarinoissa pääset seuraamaan hänen edesottamuksiaan keltaisen pirssin kapteenina:

Kohteliaisuuskisa (Aku Ankka 22/1986)
Taksikuski (Aku Ankka 40/1988)
Taksi vie, taksi tuo (Aku Ankka 31/2010)

Sen lisäksi tarinassa Karhunpalvelus (Aku Ankka 6/1998) Aku toimi peräti taksihelikopterin kuljettajana.

Aku Ankan piilotetut vitsit - Etenkin Don Rosan tarinoissa saattaa hahmojentaustalla näkyä jos jonkinlaista hassuttelua, mutta osaavat suomentajatkin tämän hassuttelupuolen. Piilotettuja vitsejä - tahallisia tai tahattomia - pääsee nimittäin Aku Ankkaan toisinaa livahtamaan myös puhekupliin. Monet näistä aukeaa vain aikuisille ja tarjoaa Ankkalinnan hahmoista vähän erilaisen käsityksen kun perinteisesti ollaan totuttu näkemään. Timo Ronkaisen luotsaama Ankistit on julkaissut Rankka Ankka -nimellä parhaista paloista kaksi kokoamaa, jotka voi ostaa omakseen Ankistien nettisivuilta.

Aku Ankka autonkorjaus - Akun vanha hyrysysy kaipaa tämän tästä korjausta ja laittoa, mutta etenkin Don Rosan tarinassa Monikäyttöauto (Muun muassa Aku Ankka 34/2013) vanha kunnon 313 saa todellisen käsittelyn, kun se puretaan täysin osiinsa.

Aku Ankan uimahyppy kuva - Mainio Barksin piirtämä uimahyppy kuva Akusta on nähty Suomessa Ankkatarinat 2 - Aku Ankka ja uima-allas- kirjan kannessa. Kirja koostuu useasta klassisesta Barks- tarinasta, joskin sarjakuvaruuduista on tehty kuvakirjamainen kokonaisuus eli sarjakuvanystävälle tämä ei välttämättä ole niinkään kiehtova kohde - pienimmille lapsille kuitenkin oikein mainiota iltasatulukemistoa.

Saska Pulkkinen - Saska tuli tunnetuksi Tarzanina parin vuoden takaisessa Tarzan- musikaalissa. Lahjakkaasta ja hyväkuntoisesta näyttelijälupauksesta on siis kyse, pistäkää nimi korvan taakse!

Barksin originaaleja nähtävillä!

Suomalaiset ovat Ankka-hullua kansaa, sanovat. Taatusti totta, mutta niin ovat kyllä tanskalaisetkin! Freddy Milton toimi aikanaan pioneerinä barksistisen ankkatietouden sanansaattajana, mutta kyllä sitä nykyäänkin osataan. Søren Marsner on pistänyt ilmeisestikin varsin viime aikoina pystyyn Barksille omistetun sivuston, jossa pääsee tutustumaan Ankkamestarin originaaleihin. Ja komeitahan nuo kyllä ovatkin!

Käykääpäs siis kurkkaamassa ja ihastukaa!

Don Rosan visiitin aikataulut vahvistunut ja tarkentunut

Don Rosa saapuu Suomeen, kuten jo aiemmin totesimmekin. Nyt on hänen aikataulutuksensakin paremmin tiedossa, joten mikäli Donin tapaaminen kiehtoo, kannattaa ohessa oleva lista painaa tarkasti mieleen:

23.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Hansa, Turku
24.10. klo 16.30 - 18.00 Suomalainen kirjakauppa Kirkkokatu, Oulu
25.10. klo 18.00 - 20.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut
26.10. klo 16.30 - 18.00 Akateeminen kirjakauppa Hämeenkatu, Tampere
28.10. klo 14.00 - 16.00 Suomalaisen kirjakaupan messuosasto, Helsingin kirjamessut

Edellä mainitut kohteet ovat siis signeeraustilaisuuksia, mutta tämän lisäksi Don Rosan pääsee tapaamaan ainakin 25.10. klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla Helsingin kirjamessuilla, jolloin ankkamaestro on Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän piinapenkissä.

DuckTales-lehden taival oli vain ankanlento - lehti lopetetaan

Roope-setä -lehden tultuaan tiensä päähän, DuckTales -lehti lanseerattiin kovin odotuksin. Mitä ilmeisemmin odotukset olivat kuitenkin suuremmat Aku Ankan toimituksessa kuin kotikatsomoissa, sillä lehden taival jäi lyhytaikaiseksi. Lehteä ei enää voi tilata ja Sanoma Magazines on vahvistanut lehden loppuvan vuoden 2019 aikana. TV-sarjana DuckTales sen sijaan elää ja voi hyvin. Jos et ole vielä tutustunut tähän uuteen sarjaan, voit tehdä sen kätevästi vaikkapa heti Ruutu-palvelun kautta! Vannoutuneilla barksisteille tämä sarja tarjoaa paljon mukavia oivaltamisen hetkiä, sillä animaatio suorastaan pursuaa viittauksia Barksin tarinoihin. Gonna catch 'em all!

Don Rosa saapuu (jälleen) Suomeen!

Kuva: Ville Tanttu

Ei vuotta ilman Don Rosaa! Ja hyvä niin, sillä onhan Rosa mitä mainioin kirjamessuvieras! Helsingin kirjamessuilla hänet voi tavata Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän haastattelemana torstaina 25. lokakuuta klo 16.00 Senaatintori-nimisellä lavalla. Vahvistamattomat huhut myös kertovat, että Rosalla saattaisi olla oma myyntipisteensä messuilla, mutta tämän näkee sitten paikan päällä.

Ankkamestarin voi tavata myös Suomen Turussa, sillä hän pistäytyy 23. lokakuuta kello 16.30 - 18.00 Turun Suomalaisessa kirjakaupassa. Mahdollisista muistakin kaupunki- ja kauppavierailuista pyrimme uutisoimaan ensitilassa.

Barks-tietoutta suomeksi ja kovissa kansissa - Ankkamestarin salaisuus

Vaikka Suomi onkin tunnetusti tuhansien ankkafanien maa, ei täällä Pohjolan perukoilla julkaista kovinkaan paljoa fanaattisille faneille sopivia Disney-julkaisuja. Akateemisia tutkimuksia Disneystä nähdään aina toisinaan, mutta jos näitä ei lasketa, Disney-tietokirjallisuutta ei suomeksi pääse lukemaan kuin joskus ja jouluna, jos edes silloinkaan. Sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen onneksi tekee parhaansa, että ankkatietoutta himoavat harrastajat saavat lukea myös suomenkielellä laadukasta ja ajantasaista tietämystä ja näkemystä erilaisista disneyana-ilmiöistä. Ronkainen on mies Ankkalinnan pamaus -fanzinen takana ja monille sarjakuvien ystäville tuttu myös erinäisten Sanoman julkaisemien Aku Ankka -julkaisujen esipuheiden kirjoittajana. Jos Suomessa ja suomeksi siis halutaan julkaista Carl Barksin tuotantoa käsittelevä kirja, kukapa muu tähän tehtävään olisikaan oikea henkilö ellei Ronkainen.

Vastikään julkaistu Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus (Zum Teufel, 2018) on oivallinen osoitus Ronkaisen kyvystä sekä tutkia Barksin rakastetuimpia tarinoita kulmasta, jota ei ennen itse ole tullut edes ajatelleeksi, ja toisaalta koota tarinoissa nähtyjä ilmiöitä, tapahtumia ja aiheita yhteen ja luoda niistä laajempia kokonaisuuksia esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Kirjassa on yhteensä peräti 18. lukua eli esseetä, joista osa on nähty jossain muodossa jo Ankkalinnan pamauksenkin sivuilla tai muissa yhteyksissä. Kaikkiin teksteihin on kuitenkin tehty lisäyksiä, editointeja ja korjauksia, joten vannoutuneelle Ankkalinnan pamauksen lukijallekin artikkelit tuntuivat tuoreilta. Ja vaikka muun muassa Carl Barksin koottujen kolmeenkymmeneen kirjaan lisäosineen mahtui sarjakuvan lisäksi myös laajalti Barks -faktaa Geoffrey Blumin kirjoittamana, on Ronkaisen esseiden sisältö enempi sarjakuvien sisältöön ja teemoihin pureutuvaa kuin elämäkerrallinen Barks -muistio. Ja hyvä näin. Vaikka luultavasti Barksin tarinoita onkin jo pyöritelty yltympäriinsä kulmasta jos toisestakin tarkastellen, toimii kirjan esseet oivalliset eri aiheiden tiedon ja näkemysten kokoajina. Esimerkiksi Barksin kirjallisia lainauksia käsittelevä luku Ankkamestarin kirjahyllystä tuo esiin laaja-alaisesti sekä suoria että epäsuoria viittauksia, joita Barksin ankkatarinoissa on ollut. Osan viittauksista voinee tunnistaa helposti itsekin – esimerkiksi tarinassa Karhukaruselli (esim. AA 39/2012) mainitaan suoraan Kultakutri ja kolme karhua –, mutta osa viittauksista onkin jo selvästi haastavampia ja kysymys lieneekin lähinnä siinä, miten ihmeessä Ronkainen on ne voinut selvittää! Barksin mieltymys b-luokan länkkärikirjallisuutta kohtaan lienee ollut tiedossa jo aiemminkin, mutta näiden teosten löytäminen ja viittauksien havaitseminen vaatiikin jo selvää harrastuneisuutta.

Jos kirja tarjoaa vannoutuneelle ankistille paljon uusia kiehtovia näkemyksiä, ei jää satunnainen Akun lukijakaan tässä kirjassa vaille huomiota. Roope Ankan henkilöhahmoon ja sen kehitykseen vuosikymmenten aikana paneutuvan esseen luettuaan Roopeen osaa suhtautua ehkä aiempaa ymmärtäväisempi – riistäjäkapitalisti ei ehkä olekaan oikea sana kuvaamaan tätä maailman rikkainta ankkaa! Esseet Ankkalinnasta asteroidille ja Vallankumous Horjustanissa käsittelevät historiallisesta näkökulmasta mielenkiintoisesti Barksin tarinoita. Yhdysvaltojen avaruusohjelma puhuttaa Barksin 1950-60 -luvun vaihteen tarinoissa, eikä kylmä sotakaan jäänyt Barksilta huomioimatta. Nämä kaksi esseetä ovat historiallisesta näkökulmasta kiehtovia ja tarjoaa historiadiggarille hauskan mahdollisuuden tarkastella, kuinka suosituissa lasten sarjakuvissa 1950-60 -lukua määrittäviä aiheita ja tapahtumia käsiteltiin. Eikä pidä unohtaa höpsismiä! Höpsismin ja sen hengellisen johtajansa professori Hupelon kautta tarkasteluun pääsee pseudotieteet ja tietenkin kolikonheiton jalotaito.

Ja koska kyseessä on Disney -sarjakuvia käsittelevä tietokirja, oli vähintäänkin kohtuullista että yhden esseen verran käsitellään myös Akun housuttomuutta ja vähintäänkin erikoisia sukulaisuussuhteita.

Kirjan voi tilata edullisesti suoraan kotiin esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta!

Carl Barks – Ankkamestarin salaisuus

Zum Teufel 2018

ISBN: 978-952-5754-70-4

272 sivua

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto

Yllättäen Supertaskarin yhdeksäs numero on putkahtanus lehtipisteisiin jo hyvissä ajoin ennen kesää ja näin ollen kaivattujen Taikaviitta2000 sarjan uusien osien odotus on toistaiseksi taas ohi. Uusinkin pokkari sisältää tuttuun tapaan kaksi osaa TeeKoo:ta ja yhden tarinan perinteisenmpää Taikaviittaa. Niin ikään tuttuun tapaan kirjassa seurataan myös Mikin edesottamuksia Andervillessa ja pääseepä Heshukkakin taas availemaan lukijakirjeitä. Mutta paluun kirjan sivuille on tehnyt myös eräs kirjasarjan sivuilta hetken aikaa poissa olollaan loistanut hahmokaarti. Keistä on kyse? Lähdetään selvittämään.

Aku Ankan Taskukirja SUPER 9 – Läpimurto

Kirjan avaava tarina Vaihtoehto alkaa hämmentävissä merkeissä. Akusta on tehty Ducklair -yhtiön johtaja ja hän tuntee yhtäkkiä yhtiön perustaneen Everet Ducklairin henkilökohtaisesti. Taikaviitan mukana alusta asti ollut lukija tajuaa heti, että nyt on jotain vialla ja pian sitä alkavat epäilemään sarjakuvan hahmotkin. Aikajatkumossa on tapahtunut jotain mikä muuttaa tapahtumia ja tulevaisuuden Ankkalinnassa elävä Odin Eidolon lähtee selvittämään asiaa. Mukaan hyppää tietenkin myös Taikaviitta ja Lydia.

Tarina on varmaa Taikaviitta2000 laatua ja jatkuvaan juoneen on haettu uutta lähestymiskohtaa amerikkalaisista supersankarisarjakuvista tutulla What if?- (suomeksi varmaankin Entä jos?) juonikuviolla. Tällaisissa tarinoissahan keskitytään johonkin käänteen tekevään asiaan, mikä sattuessaan muuttaisi historian kulun ihan eri suuntaan kuin mihin se on tähän mennessä kulkenut. Piristävän tarinan käsikirjoituksesta vastaa Alessandro Sisti ja piirrokset ovat puolestaan Taikaviitan lukijoille tuttuakin tutumman Claudio Sciarronen käsialaa.

Mainitsin edellisen Supertaskarin arvostelussani, että julkaistessaan ensi kertaa TK2000 tarinoita suomeksi, toimitus hyppäsi 30 numeroa yli päästäkseen mukaan muiden maiden julkaisutahtiin. Ikävät viittaukset aiemmin julkaisemattomiin tarinoihin kaikuvat korvissa välillä vieläkin kun sarjasta puhutaan. Siksi hieman säikähdin huomatessani, että tässä kirjassa ei olekaan Taikaviitan osia 15 ja 16 vaan 15 ja 17. Osa 16 on joulutarina ja mitä oletettavimmin toimitus on päätynyt ratkaisuun siirtää tarina tästä numerosta syksyllä ilmestyvään Supertaskariin sen teeman takia. Jouluisen tarinan julkaiseminen lähempänä joulusesongin alkua on ajankohtaisempaa (ja varmasti paremmin lukijoihin vetoavampaa) kuin tällä lailla kesää lähennellessä. Ja tarinan luettuani viittaukset yli hypättyyn osaan loistavat poissaoloaan. Tällaisessa tapauksessa voin hyväksyä kronologian rikkomisen vaikka edellisessä tarinassa meneillään oleva talvi loppuukin lyhyeen.

Alessandro Barbuccin piirroksista ei vauhtia puutu

Itse tarina (eli tässä taskarissa julkaistava osa 17) mikä kantaa nimeä Tartu hetkeen on Vaihtoehtoakin piristävämpi tapaus. Juttu on täynnä toimintaa ja hersyvää komiikkaa. Francesco Artibani kuljettaa tarinaa niin vauhdikkaasti eteen päin, että tuntuu kuin seuraisi toiminnallista elokuvaa. Elokuvan fiiliksiä mukaan tuo myös kovasti ihailemani Alessandro Barbucci jonka piirrokset pääsevät loistamaan Taikaviitan moniulotteisissa sivutaitoissa. Kuvakerronta on välillä tiivistunnelmaisen rajattua ja paikoin vauhdikkaan avonaista. Lintuperspekriivistä kuvatut futuristiset kaupunkimaisemat herättävät ihastusta ja hahmojen ollessa tukalassa tilanteessa, ahdistuksen voi tuntea kun katsoo ahtaiksi käyviä ruutuja. Juonta en ala tässä erikseen avaamaan sillä tämäkin tarina on edellisen osan tapaan teemaltaan ehtaa aikamatkustusta. Itseeni se kolahti kuitenkin kovemmin kuin kirjan aloittava Vaihtoehto.

Victoria tarinassa Mikki, kuka teki edellisessä Supertaskarissa päätökseen jäädä vielä toistaiseksi Andervilleen, potee koti-ikävää ja se vaikuttaa hänen mielentilaansa. Mysteerien tutkiminen ei väsymykseltä innosta ja osittain tästä syystä Mikki ajautuukin salaperäisen Haihduttajan ja tämän rikollisliigan kiristettäväksi. Mikin tehtäväksi tulee etsiä Haihduttajalle tämän palkkalistoilta karannut työntekijä kuka on vienyt mukanaan arkaluontoisia asioita Haihduttajasta ja tämän liigasta. Koska panokseksi asetetaan Mikin ystäviä Ankkalinnasta, ei tämän auta kuin suostua kiristäjien toimeksiantoon.

Tällä kertaa Mikin mysteerejä Andervillen suurkaupungissa on päässyt kuvaamaan Stefano Turconi. Turconin piirrokset ovat vaihteeksi mukavaa seurattavaa, mutta koska tarinalla on jo ikää, niin piirroksista puuttuu se keveys ja asentojen liioittelu mistä ainakin minä Turconin uusimmissa töissä eniten pidän. Ruutusommittelu on kaunista ja mieleen tulevat valkokankaan agenttijännärit vaikka sivutaiton ideointi lieneekin suurimmaksi osaksi tarinan kirjoittajan Augusto Macchetton suunnittelemia. Tarina esittelee aiempien osien tapaan Mikki Hiirestä kovemman ja karskimman puolen, verraten siihen mitä esimerkiksi joka viikkoisen Aku Ankka -lehden sivuilla olemme tottuneet näkemään.

Superhessukin piipahtaa Supertaskarin sivuilla

Mikki on mukana myös hieman perinteisemmässä tarinassa Virheitä ja viestejä mikä on tuttu Roope-setä -lehden 11/2013 sivuilta. Vaikka tarina ei huono olekaan niin sen näkeminen näin pian uudestaan tuntuu turhauttavalta ja mielestäni uusintajulkaisuksi olisi pitänyt valita jokin muu tarina. Uusintajulkaisua edustaa myös kirjan alussa nähtävä Salainen tehtävä, mikä on myös nähty aiemmin suomalaisissa julkaisuissa. Viimeksi niinkin tuoreeltaan kuin viime vuonna jolloin juttu oli mukana Aku Ankan taskukirjat 18-20 sisältäneessä kokoelmauusintapainoksessa. Uusintajulkaisut ovat sallittuja ja harkitusti käytettynä voivat olla todella antoisiakin, mutta tarinoiden olisi oikeasti hyvä antaa mieluummin odotuttaa itseään kuin julkaista niitä lyhyen ajan sisään uudelleen ja uudelleen aina kyllästymiseen asti. Nämä edellä mainitut edustavat Supertaskarissa klassisempaa puolta ja niiden piirroksista vastaavat sellaiset mestarit kuin Romano Scarpa ja Luciano Gatto.

Kirja sisältää myös kolmannen uusintajulkaisuin, mutta koska kyseessä on joka numerosta tuttu perinteisempi Taikaviitta uusinta, annan tarinalle armahdukseni. Äskeistä uusintaparia tuli arvosteltua jo ihan riittämiin.

Onneksi loput kirjasta onkin sitten uutta tavaraa.

Heshukka tosiaan lukee lukijoilta saamiaan kirjeitä ja koheltaa omissa lyhyissä tarinoissaan. Nämä ovat ihan hauskoja, mutta ei välttämättä tekisi pahaa pitää Heshukasta välillä taukoa tai harkita pidempien ja tummasävyisempien tarinoiden julkaisemista mitkä olivat tuttuja Roope-setä -lehdestä.

Ultsasankarit sarja saa uutta näkökulmaa kun tämän kertainen tarina keskittyy sankarien sijasta pahiksiin ja Pahan seiskan koti-iltaan. Voidapa viettää koti-iltaansa kuin superpahis konsanaan.

Tapaamme jo tutuksi tulleen Konradinkin selvittelemässä journalistimaailmaan sijoittuvia kommelluksia. Näiden tarinoiden ehdotonta herkkua ovat olleet Silvia Zichen hersyvät piirrokset, mutta nyt pääsemme tutustumaan myös kynäniekan käsikirjoitustaitoihin eikä niistä hersyvää huumoria ja päättömän hauskoja käänteitä puutu.

Piipahtaapa kirjan sivuilla myös Superhessukin ja Supersankarien kerhosta tutut Lepakkoankka ja Purppuranpunainen Perhonen. Tällä kertaa supersankariryhmän johtaja Simo Sisu on ajanut viime tarinassa hämmentäneet viiksensäkin pois ja hyvä niin. Hahmo on huomattavasti uskottavampi poliisinakin ilman naamakarvoitusta.

Kääkkylän kostaja on kuin ilmetty Taikaviitta

Vaan keitä ovatkaan ne kirjan sivuille palanneet hahmot ketkä alussa mainitsin? Pikku-Aku kavereineen tuli Supertaskarin lukijoille tutuksi sarjan ensimmäisissä numeroissa. Hahmo seikkaili ensimmäisen kolmen numeron aikana neljässä tarinassa ja yksi nähtiin vielä numerossa 5, mutta sen jälkeen Supertaskareissa ei ole Akun lapsuuden aikaisiin maisemmiin palattu ennen kuin nyt. Tarina Kääkkylän kostaja istuu Supertaskarin teemaan mitä mainioimmin, sillä siinä pikku-Aku on innostunut supersankarisarjakuvista ja Karon kaataessa Akun sadevesitynnyriin, päättää tämä kostaa kaverinsa jäynän korkeimman omakätisesti. Tästä syntyy Kääkkylän kostaja, kuka käy kostamassa nuoren Akun kokemia vääryksiä kuin varhaisajan Taikaviitta konsanaan. Taikaviittaa ei onneksi mainita sanallakaan ja viittaukset hahmoon jäävät vain pinnallisiksi, mikä mielestäni toimii tarinassa mainiosti. Ai niin, hauskana huomiona tarinassa rötöstelee myös nuori Karhuvaari maissipiippuineen.

Kaiken tämän jälkeen voi todeta Supertaskarin sisältävän vaihteeksi niin monipuolisen kattauksen, että sitä voi huoletta suositella melkeinpä kaikille taskarien ystäville. Mukava sekoitus perinteisempiä taskaritarinoita ja superimpia erikoisuuksia monipuolisella hahmokaartilla pitää kirjan edelleen kiinnostavan tuntuisena, vaikkakin vanhojen klassikoiden pitkäaikaisille keräilijöille uusin numero tuottaa mitä todennäköisimmin pettymyksen.

-Ville Tanttu

Zootropolis ja Maleficent tv-ensi-illassa

Pääsiäisen pyhät saavat pitkänäperjantaina Nelosella komean lähtölaukauksen, kun tv-ensi-iltansa Suomessa saa kaksi Disney-elokuvaa: Zootropolis - eläinten kaupunki ja Maleficent - Pahatar. Zootropolis esitetään klo 17.45 alkaen ja Maleficent klo 21.30. Maleficent on live action -elokuvana perinteiseen meikäläiseen tapaan tekstitetty, mutta myös Zootropolis-animaatiosta luvassa on alkuperäiskielinen versio.

Maija Poppanen palaa

Klassikkoelokuva Maija Poppanen on saamassa jouluksi Yhdysvaltain-ensi-iltaansa jatko-osan. Mary Poppins Returns -elokuvan teaser julkaistiin sunnuntaina. Nimiroolista aikoinaan Oscar-voiton napanneen Julie Andrewsin paikan perii Emily Blunt. Isoja näyttelijänimiä elokuvassa ovat Colin Firth, Julie Walters, Angela Lansbury, Meryl Streep ja Lin-Manuel Miranda. Jo alkuperäiselokuvassa näytellyt Dick Van Dyke tekee jatko-osassa cameo-roolin. Sen sijaan Julie Andrews on ilmoittanut kieltäytyneensä cameo-roolista, koska ei halua viedä huomiota uusilta tähdiltä.

Cocolle kaksi Oscar-voittoa

Yhdysvaltain elokuva-akatemian jakamat maailman arvostetuimmat elokuva-alan palkinnot Oscarit jaettiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Disneyn saavuttamista ehdokkuuksista kaksi osoittautui voitokkaiksi. Molemmat Disneyn kuittaamat Oscar-voitot tulivat Pixarin Coco-animaatiolle. Se valittiin parhaaksi animaatioelokuvaksi ja siinä kuultava laulu Remember Me parhaaksi lauluksi.

Remember Men säveltäneelle ja sanoittaneelle pariskunnalle Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez Oscar oli jo toinen. Heidän Frozen-elokuvaan tekemänsä Let It Go on saavuttanut saman palkinnon. Parhaan lyhytanimaation kategoriassa voiton vei Disney Legenda Glen Keanen ja NBA-koripalloilija Kobe Bryantin Dear Basketball, joka ei kuitenkaan ollut Disney-tuotantoa.

Pelle Peloton Päivälehden museossa

Helsingissä sijaitseva Päivälehden museo avaa 8.3. uudeksi vaihtuvaksi näyttelykseen Maailman pelottomin keksijä Pelle Peloton -näyttelyn. Näyttely tulee olemaan esillä 16.9. saakka. Museo on avoinna päivittäin klo 11-17 ja sinne on vapaa pääsy. Lisätietoa museosta ja sen muusta tarjonnasta on sen verkkosivuilla http://www.paivalehdenmuseo.fi/.

Disneyland taas ikävässä valossa työnantajana

Maailman onnellisimmaksi paikaksi nimetyn Disneylandin kyseenalainen maine työnantajana sai jälleen liekkiä teemapuiston 5 000 työntekijällä teetetyn kyselyn pohjalta laaditusta Working for the Mouse -tutkimuksesta. Peräti 73 prosenttia kyselyn vastaajista sanoo, etteivät he tienaa tarpeeksi rahaa kattaakseen kuukausittaiset peruskustannuksensa. Vastauksissa toistuvat vaikeudet maksaa vuokrasta ja perusterveydenhuollosta. Yli 10 prosenttia vastaajista kertoo jopa kärsineensä kodittomuudesta.

Työntekijöiden keskimääräinen tuntipalkka on pudonnut 15 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2017. Vain 28 prosentilla heistä on sama viikoittainen työaika. Perheellisistä työntekijöistä yli puolet kokee, että epäsäännölliset työaikat vaikeuttavat heidän mahdollisuuksiaan pitää huolta perheestään. Enemmistö näkee työn epäsäännöllisyyden vuoksi myös vaikeana löytää rinnalle toista työtä.

Tutkimuksessa huomioidaan samalla se, kuinka Disneyland on kyennyt tekemään kasvavassa määrin voittoa. Sen mukaan puiston työntekijöille olisi varaa maksaa palkkaa, joka riittäisi normaaliin elämiseen. Tutkimuksessa väitetään, että työntekijöiden minimipalkan korottaminen 20 dollariin tunnilta lisäisi heidän kollektiivista ostovoimaansa 190 miljoonalla dollarilla vuodessa. Tämä hyödyttäisi paitsi suoraan työntekijöitä myös Anaheimin alueen elinkeinoelämää ja taloutta. 

Tutkimus on luettavissa täältä.

John Mahoney (1940–2018)

Näyttelijä John Mahoney on kuollut 77-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen. Englantilaissyntyisen Mahoneyn tunnetuin rooli oli palkitun Frasier-komediasarjan Martin Crane, josta hän sai kaksi Golden Globe - ja Emmy-ehdokkuutta. Urallaan teatterin puolella Mahoney saavutti parhaan miesnäyttelijän Tony-palkinnon. Hänen Disney-töitään olivat Preston B. Whitmoren ääninäytteleminen Atlantis – Kadonnut kaupunki -animaatiossa ja sen jatko-osassa, Papin rooli Kronkin uusissa kuvioissa sekä Steve Carellin esittämän päähenkilön isän näytteleminen Dan in Real Life -elokuvassa.

Disneylle enimmäkseen teknisiä Oscar-ehdokkuuksia

Disneyn Oscar-ehdokkuudet jäivät tänä vuonna pääosin teknisten kategorioiden puolelle. Star Wars: The Last Jedi kahmi Disneyn elokuvista eniten ehdokkuuksia, neljä kappaletta. Ne tulivat äänieditoinnista, äänimiksauksesta, erikoistehosteista sekä musiikista. Viimeisin on säveltäjä John Williamsin 51. Oscar-ehdokkuus. Hän on eniten ehdokkuuksia saanut elossa oleva henkilö. Vain Walt Disney on Williamsin edellä.

Star Warsin lisäksi erikoistehosteillaan ehdolle pääsi Marvel-elokuva Guardians of the Galaxy Vol. 2. Viime keväänä teattereissa massoja ihastuttanut Disney-klassikko Kaunottaren ja hirviön live action -versio keräsi ehdokkuudet lavastuksestaan sekä pukusuunnittelustaan.

Pixar on edustettuna sille perinteisissä parhaan animaation ja lyhytanimaation kategorioissa. Suomessa ensi-iltansa 16. helmikuuta saava Coco on ehdolla parhaaksi animaatioelokuvaksi. Cocossa kuultava laulu Remember Me on ehdolla parhaaksi lauluksi. Laulun säveltänyt ja sanoittanut lauluntekijäpariskunta Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez on voittanut palkinnon aiemmin Frozenista tutulla Let It Go -kappaleella.

Lyhytanimaatioiden kategoriassa Pixarilta on ehdolla teattereissa ennen Autot 3:a esitetty Lou. Huomionarvoista on Disneyllä vuosia työskennelleen ja Disney Legendaksikin nimetyn Glen Keanen Dear Basketballin ehdokkuus samaisessa kategoriassa.

Aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan Oscar-gaalan esittää Suomessa suorana lähetyksenä Yle Teema. Sunnuntaina 4. maaliskuuta pidettävä gaala ajoittuu meillä aikaerosta johtuen sunnuntain ja maanantain väliselle yölle. Se on mahdollista nähdä uusintana Yle Teemalla maanantai-iltana ja tuolloin jo tekstitettynä. Yhdysvalloissa televisioinnista huolehtii tänäkin vuonna Disneyn omistuksiin lukeutuva ABC-kanava. Juontajana jatkaa viime vuoden gaalasta Jimmy Kimmel, joka isännöi samalla kanavalla myös omaa talk show'taan.

DuckTales pyörii Nelosella ja Ruutu+:ssa

DuckTales on vakiinnuttanut paikkansa Nelosen ohjelmistossa lauantaiaamujen rattona. Ensi lauantaina on vuorossa neljäs jakso kello 7.25. Kahtena seuraavana lauantaina sarjan pariin päästään ohjelmatietojen mukaan kello 8.05.

Maksullisen Ruutu+-palvelun puolella on toistaiseksi katsottavissa sarjan seitsemän ensimmäistä jaksoa. Ne ovat valikoitavissa niin suomenkielisellä dubbauksella kuin alkuperäiskielelläkin suomeksi tekstitettynä. Perinteiset televisioesitykset on hoidettu kotimaisella dubbauksella.

DuckTales-sarjakuva palkittiin USA:ssa

IDW Publishingin Yhdysvalloissa julkaisema samannimiseen television animaatiosarjaan perustuva DuckTales-sarjakuvalehti on palkittu Diamond Gem Award -palkinnolla vuoden 2017 parhaana kaikenikäisten sarjakuvana. Palkinnoista päättävät vuosittain sarjakuviin erikoistuneet vähittäismyyjät.

DuckTalesin lisäksi Disney tuli huomioiduksi omistamansa Marvel-sarjakuvakustantamon kautta. Marvel sai julkaisijana palkinnon ja se palkittiin myös kahdesta lehdestään, joista toinen oli supersankarijulkaisu ja toinen Star Wars -aiheinen.

Aku Ankka Ekstran ilme muuttui

Viime viikolla ilmestyneen vuoden ensimmäisen Aku Ankka Ekstran lukijat saattoivat huomioida jo ensisilmäyksellä lehden muuttuneen ulkoasun. Ekstran kansi on tuotu erittäin lähelle emolehti Aku Ankan tyyliä. Erotuksena on tutun Aku Ankka -logon alapuolelta löytyvä Ekstra-lisäys.

Ulkoiset hiomiset eivät ole vaikuttaneet lehden sisältöön. Se koostuu edelleen pääsääntöisesti hollantilaisesta Disney-sarjakuvasta ja mukana on päälehden puolella harvoin tavattavia hahmoja. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvät 64-sivuiset teemanumerot jatkavat yhä. Ensimmäisen tämänvuotisen numeron vuoro on helmikuussa ja sen aiheena ovat keksinnöt ja neronleimaukset.

Arvostelu: DuckTales 1

Päättyneen vuoden 2017 ehdottomasti suurin pommi Disney-sarjakuvan saralta oli Roope-setä-lehden yllättävä päättyminen ja uuden tv-sarjan vanavedessä aukkoa julkaisukentällä paikkaamaan tulleen DuckTalesin alku. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi heti joulunpyhien jälkeen. Uuden julkaisun hyppysiinsä saamisen hetken jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavissa. Nyt on aika jakaa tunnot tästä uuden alkamisesta!

Tiedon uudesta lehdestä tultua julki päätoimittaja Aki Hyyppä kehui siihen olevan luvassa laatulehden tunne aina paperivalintaa eli UPM Finea myöten. Lehteä selatessa tämä laatulehden tunne todella välittyy näppituntumalla. Painosta on tullut ulos teknisesti laadukkain Disney-sarjakuvalehti Suomen historiassa. 

Puitteet ovat täydellisesti kunnossa, mutta loppupeleissä sisältö on se aidosti merkityksellinen asia. Uuden DuckTales-maailman perinteisestä poikkeava tyyli oli jo hyvin etukäteen tiedossa. Siksi Marco Ghiglionen kansikuvasta alkava piirrostyyli ei pääse järkyttämään, mutta totuttelua se vaatii. Prosessi tulee jatkumaan vielä seuraavien numeroiden myötä, sillä DuckTalesia itseään lehti pitää sisällään vähän kokonaissivumäärään nähden. 

Lehden alku on täyttä DuckTalesia. Joe Carmagnan ja Luca Usain johtosarjan Maanalaisten mysteerien majakka lisäksi alkusivuille mahtuu erinäisiä esittelypätkiä. Ne kulkevat käsi kädessä tv-sarjan ensimmäisen jakson kanssa, mutta siitäkään ei ole haittaa, jos tuota Suomessa kahteen osaan katkaistua aloitusta ei olisi päässyt näkemään. Suurin järkytys on ankanpoikien nimeäminen Ludvigiksi, Teodoriksi ja Hubertiksi. Tupu, Hupu ja Lupu ovatkin mukamas vain lempinimiä. Tämän ratkaisun sulattaminen onnistuu tuskin ikinä. Ihmetystä herättää myös vanhasta Ankronikasta tuttua Selma Taatelin hahmoa muistuttavan Tepan mummon ja Roopen taloudenhoitajan nimeäminen rouva Kurpaksi.

Itse mainittu johtosarja Maanalaisten mysteerien majakka ei liity tv-sarjan jakson sisältöön mitenkään. Täten ei ole syytä pelätä, että sekä lehden että piirretyn seuraaminen vaatisi jonkinlaista taidokkuutta hypellä niiden välissä ilman, että jotain olennaista paljastuisi sarjan juonesta tai että jompaakumpaa ei kykenisi ymmärtämään ilman toisenkin näkemistä. Kun lehteä on tarpeeksi pitkään tuijotellut, Usain piirrokset alkavat näyttää varsin hyvältä. Valitettavasti Carmagnan käsikirjoitus ei kohene odottelunkaan jälkeen. Tarina on vain kertakaikkisen hölmö. Lähtö olisi voinut kieltämättä tapahtua uljaamminkin.

Lehden muu sarjakuva ei ole DuckTalesia, mutta ei se ole sitä tavanomaisinta Disney-sarjakuvaakaan. Roope-setä-lehdestä muistumia tuo numeron päättävä Heshukka-juttu Kauhun väri Stefano Ambrosiolta ja Marco Mazzarellolta. Myös Marco Boscon ja Renata Castellanin miekkailua käsittelevän lyhyen, viiltävän urheilureportaasin voisi kuvitella myös vanhan Ropsun sivuille. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kyseinen reportaasi on turhaa, väkisin itsestään hauskaa vääntävää sivujen tuhlausta. Uhkakuvaksi muodostuu nopeasti Ropsun viimeistä vuotta tärvelleen Suuren pokaalijahdin aiheuttaman megalomaanisen floppi-ilmiön toistuminen. Tässä tapauksessa lieventävänä asianhaarana on jutun lyhyys. Sivut ovat kuitenkin aina paremman sisällön julkaisemiselta pois.

Augusto Macchetton ja Lorenzo Pastrovicchion lyhyt Mortti ja Vertti -juttu Koodinmurtajat edustaa samankaltaista trendiä. Se on nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu pikku pähkinä. Jutun voi ajatella jatkavan Ropsusta muistettavien kuukauden dekkaripähkinöiden perinnettä hivenen laajennetussa mitassa. Tällaisten purtavien julkaiseminen on kuitenkin perustellumpaa kuin urheilureportaasin kaltaisen kamalan höpsötyksen. Koodinmurtajia seuraa DuckTales-teemainen testi. Varttuneempi väki näistä tuskin niin välittää, mutta mainitulle nuoremmalle polvelle ne voivat olla arvossa pidettävä lisä. 

Toimitus lunastaa lupaustaan DuckTalesin Taikaviitta-takuusta Alessandro Sistin ja Francesco D’Ippoliton Ulottuvuusmullistuksella. Tarinassa sulautetaan yhteen perinteisempää Taikaviittaa ja Supertaskareiden puolella julkaistua Taikaviitta 2000 - eli Teekoo-universumia. Uuteen lehteen muun erikoisemman sisällön joukkoon tällainen tavanomaisimmista resepteistä poikkeava tarina sopii oikein hyvin. Sarja osoittautuu numeron mielenkiintoisimmaksi ja sen loppukin on erityisen herkullinen.

Vuosikymmen sitten Suomessakin esittäytynyt Wizards of Mickey tekee paluun Pimeyden valtakausi -sarjalla. Aloitusnumerossa nähdään sen ensimmäinen luku Mustan velhon mittelö. Stefano Ambrosion ja Alessandro Pastrovicchion tuotos onnistuu pitkin kulkuaan säväyttämään sen verran, että tarinan seuraavaa osaa tekeekin jo mieli päästä lukemaan. Ainakin avausta on siksi pidettävä onnistuneena. 

DuckTales päättyy vielä DuckTales-tunnelmiin, sillä takakannesta löytyy tv-sarjan tyylin mukaisia keräilykortteja. On makuasia, näkeekö kortit enemmän uhkana vai mahdollisuutena. Ajatus näin laadukkaalle paperille painettua lehteä lähestyvistä saksista on kyllä kauhistuttava.

DuckTalesin puitteet ovat todetusti kunnossa. Lehti on teknisesti erinomaista työtä ja painojälki näyttää hyvältä. Sisältö vaatii varsinkin pitkän linjan lukijalta paljon totuttelemista, sillä se poikkeaa oikeastaan kaikilta osin siitä, mihin Disney-sarjakuvan kohdalla on vuosien varrella päässyt tottumaan. DuckTales on selvästi omanlaisensa julkaisu ja sellaisena sitä kannattaakin pitää ja kehittää. On vain hyvä kokeilla näin laajasti sellaista, mikä poikkeaa vahvasti muusta tarjonnasta ja mihin ei samalla tavalla muissa julkaisuissa olisi mahdollisuuksia. 

Vastaavasti DuckTalesin tyyliä ei ole syytä levittää kaikkialle. Isoin kirjaimin painettu fontti, säännönmukainen sarjakuvaan sisältyvä interaktiivisuus, testit, lehden alkuosan esittelysivujen kaltaiset kokonaisuudet sekä täysin klassisemmasta Disney-sarjakuvasta poikkeava tarjonta ovat vain osa tälle nimenomaiselle lehdelle omaksuttua tyyliä. DuckTales saa myönteisen huomion puoleensa, joskin siihen sisältyy väkisin edelleen varauksia. Suuria mullistuksia ei oteta noin vain hetkessä vastaan vaan ne vaativat oman aikansa. Oma tila muutokselle on nyt taattu. Ei voi korostaa liikaa, kuinka elintärkeää on, että mahdottoman uudesta voi edelleen turvallisesti poistua tuttuun ja turvalliseen Disney-sarjakuvan ympäristöönsä, joka sekin jatkaa kulkuaan.