Kesä on koittanut ja jälleen on aika avata uutukaisen SuperTaskarin sivut. Tälläkin kertaa mukana on liuta tuttuja tarinasarjoja ja löytyypä tuttuun tapaan nelirivinen klassikkokin. Näiden ohella mukana on myös jotain uutta, mutta ei välttämättä niin ihmeellistä kuin toivoisi. Brasilialaiset Disney-sarjakuvat olivat tuttu näky varsinkin 1980- ja -90-luvun taskareissa ja Roope-setä-lehdessä. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen niitä ei suomessa paria poikkeusta (mm. mini-taskari 9) lukuun ottamatta ole juuri nähty. Sikäläiset sarjakuvat vilisevät meikäläisissä julkaisuissa sivuhahmoiksi jääneitä hahmoja ja toisin kuin Aku tai Mikki Euroopassa, Brasiliassa suosituin hahmo on hurmuripapukaija José Carioca jonka nimikkolehti ilmestyy vielä tänä päivänäkin. Supersankarit ovat suosittuja Brasiliassa ja niitä on luotukin siellä melkoinen määrä. Yksi harvoista Suomeenkin rantautuneista brassisankareista on Lepakkoankka jonka naamion taakse piiloutuu yllättäen vanha tuttumme Touho. Lepakkoankan hahmo teki varsinaisen ensiesiintymisensä suomessa Ultrasankarit tarinasarjan myötä ja nyt julkaistussa SuperTaskarissa näemme alkuperäisen Lepakkoankan syntytarinan.
Kuka ihmeen Lepakkoankka? |
Heshukkaa on mukana totutusti neljä tarinaa, pari kysymysnurkkaa ja niitä seuraavat 15 sivuiset. Jälkimmäisin ystävänpäivään sijoittuva tarina on näistä onnistunein syventämällä Heshukan hahmoa. Pikku-Aku tarinasta poikkeksellisen tekee Roope-sedän läsnäolo. Vaikka kovasti Barks/Rosa kaanonista pidänkin, niin minua ei Roopen mukana olo häiritse toisin kuin ehkä niitä ketkä muistavat Rosan kertoneen Akun tavanneen setänsä vain kerran lapsuutensa aikana.
34 sivuista tarinaa oli aikoinaan saksittu rankalla kädellä. |
Ja totta kai Super 5 sisältää myös niitä suosittuja jatkuvajuonisia tarinasarjoja. Tällä kertaa Mikki tempautuu mukaan toteuttamaan rikollisjengin suunnittelemaa kuprua – vastoin tahtoaan tietenkin. Tarinan tapahtumia on pedattu aiemmissa osissa ja kun asiat tuntuvat viimein löytävän ratkaisun, selviää, että kaikki tähän mennessä onkin ollut vain alkua jollekin suuremmalle. Tarinasarja jaksaa edelleen pitää otteessaan ja kun tietää, että kyseessä on 12-osainen juttu eikä monikymmenepisodiseksi paisuva pullataikina on tässä rahkeet juuri kasvaa sopivanmittaiseksi, mutta ei liikaa venytetyksi seikkailumysteeriksi.
Mystinen Odin Eidolon |
”Haukan katsetta” voi suositella Supersankaritarinoiden, tiukan toiminnan ja kirjallisuusparodioiden ystäville. Se on helposti hintansa väärti myös uutta materiaalia haluaville sillä 11. tarinasta vain 1 ½ on julkaistu aiemmin suomessa. Jos taas etsit kepeitä arkitarinoita tai kreisihuumoria niin kannattaa suunnata katse muihin julkaisuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti