Arvostelu: Roope-setä 439

Kesäkuun Roope-sedässä eivät jalkapallon EM-kisat näy paria yksisivuista sarjaa sekä Taskarin teemanumeron Maalitykin mainosta kummemmin. Paukut on säästetty juurikin Taskari-julkaisuihin. Asia on siinä mielessä huomionarvoinen, että takavuosina jalkapallon arvoturnaukset ovat tupanneet näkyä Ropsussakin ja usein vieläpä hyvällä tavalla erinomaista jälkeä tuottaen. 

Stefano Intinin piirtämä kansi viittaa samaisen herran taiteilemaan johtosarjaan Miljoonan dollarin kolikko. Tarinan käsikirjoittaja on Sio, joka on uusi tulokas Disney-sarjakuvarintamalla. Kyseinen sarja on tämän ensimmäinen pitkä käsikirjoitus ja samalla ensimmäinen tältä Suomessa nähtävä juttu. Historiaa tehdään myös Ropsun puolella harvoin vierailleen Kulta-Into Piin esiintymisellä. Tähän seikkaan perehdytäänkin tarkemmin Päivän pamauksessa. 

Helmikuussa Italiassa julkaistu sarja on tuore näyte Stefano Intinin kynänjäljestä. Intinin tyyliin on kuulunut rento ote ja venyvät ja paukkuvat tilanteet ja samaa linjaa taaplataan tässäkin. Tyyli alkaa vain jo tuntua liiankin rennolta. Otteeseen saatava jämäkkyys ei olisi pahitteeksi. Sion käsikirjoitusta ei voi suoralla kädellä huonoksi haukkua, mutta ei se oikein jaksa piristääkään. Sarja tuntuu pyörittävän muutamaa vitsiä, jotka toiston vuoksi alkavat maistua puulta. Don Rosan sarjoihin viittaaminen ei ole italialaistuotannossa kovin yleistä, mutta nyt niinkin pääsee käymään.

Ropsun taidehistoriallista esittelykierrosta jatketaan antiikin Kreikkaan. Roberto Gagnorin ja Vitale Mangiatordin Touhogateen kolmessa (tai neljässä) urotyössä taide ei ole sellaisessa pääroolissa kuin se aiemmissa tämän yhteyden sarjoissa on ollut. Tarina menee kategoriaan, jonka alle niputettavia sarjoja kuvaa se, että kyllä ne kertaalleen lukee, mutta jatkossa alkaa tekemään tiukkaa. Mangiatordin piirroksissa on ihan mukavaa monipuolisuutta. 

Enrico Faccinin sarjat ovat yleensä sellaisia tähtihetkiä, että sanattomaksi vetää. Niin käy kirjaimellisesti nytkin Onnea on… -sarjan myötä. Faccini ei ole ensi kertaa laatimassa juttua, joka perustuu pelkkiin kuviin ilman (sanoja sisältäviä) puhekuplia. Hän onkin jo aiemmin onnistunut osoittamaan olevansa mestari tälläkin saralla. Yksi onnistuminen kilahtaa jälleen Faccinin tilille, mikä on alkanutkin olla itsestäänselvyys hänen kohdallaan. 

Teresa Radicen ja Stefano Turconin Hessu reportterina -tarinasarja on tullut todetuksi ennenkin melkoiseksi vuoristoratakyydiksi. Jotkut osat ovat tehneet vaikutuksen ja olleet lupaavia myös koko tarinasarjan laadullisen jatkon kannalta. Toiset ovat olleetkin sitten niin ontuvia, että koko sarjan olemassaolo asettuu kyseenalaiseksi. Nyt nähtävä Arvoituksellinen Jokihelmi asettuu näiden ääripäiden välimaastoon. Se ei jaksa sytyttää sillä tavalla, että seuraavaa osaa alkaisi innolla odottaa, mutta ei tarinasarjan jatkoa halua sen jälkeen huuhtoa viemäriinkään. Jos sarjaa ajatellaan omana itsenään ilman tarinasarjan viitekehyksiä, tulos jäisi negatiivisen arvion puolelle. 

Roope-sedän kesämoottori ei lähde aivan hyrisemään tällä suorituksella. Pitkät sarjat eivät olleet innostavia, mikä 100-sivuisen julkaisun kohdalla on kohtalokasta. Enrico Faccinin suoritus on jälleen vertaansa vailla. Menneiden vuosien jalkapalloteemaisia numeroita EM-kisojen kynnyksellä muistellessa tulee jopa hieman suru puseroon. Ropsun kesän jatkumiselle rattoisammissa merkeissä on kuitenkin olemassa kaikki ennusmerkit, sillä heinäkuussa ilmestyy platinanumero, jossa päätähtenä on Casty.