IDW:ltä kirjasarja Disney-elokuvien sarjakuvaversioista

Disney-sarjakuvien parissa viime aikoina kunnostautunut amerikkalainen IDW-kustantamo julkaisee syksyllä ensimmäisen osan uudesta kirjasarjasta, johon kootaan Disneyn elokuviin perustuvia, sanomalehtien sunnuntaisarjoina julkaistuja sarjakuvia. Sarjoja tehtiin 1950-luvun alusta 1980-luvun loppupuolelle saakka ja niiden piirtäjiin kuuluivat alkuun Manuel Gonzales, Dick Moores ja Jesse Marsh. Ne pohjautuivat kulloinkin teattereissa pyörineisiin Disney-elokuviin, joiden joukossa on niin animaatioita kuin live actioniakin yli 120 nimekkeen verran. Ensimmäisessä kirjassa julkaistaan muun muassa sarjakuvaversiot animaatioklassikoista Peter Pan ja Kaunotar ja kulkuri sekä live action -tuotoksista Sukelluslaivalla maapallon ympäri ja Miekka ja ruusu.

Katso tarkempia tietoja ensimmäisestä osasta Amazonin sivuilta!

Eric Goldberg Simpsonien parissa

The Simpsons -sarjan alku on jokaiselle varmasti tuttu, ja alati vaihtuva sohva-kohtaus herättää kerta toisensa jälkeen hilpeyttä. Disneyllä hienon uran tehnyt Eric Goldberg, joka herätti henkiin muun muassa Aladdinin Hengen ja Herkuleksen Philin, on tehnyt tästä tunnetusta kohtauksesta oman versionsa, johon hän on yhdistänyt teemoja Disneyn animaatioista. Taito on tällä miehellä totisesti vielä hanskassa, katsokaa ja ihastukaa! Animaation pääsette näkemään tästä!

Valitse Roope-sedän platinanumeroon piirtäjä!

Roope-setä-lehti on antanut lukijoille vallan valita, kenelle ensi vuoden ensimmäinen platinanumero omistetaan. Äänestys on käynnissä 8. toukokuuta saakka Aku Ankan nettisivuilla. Vaihtoehdoiksi on annettu Luciano Bottaro, Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita, Enrico Faccini, Stefano Intini ja Marco Rota. Lisäksi on mahdollista nimetä oma ehdokkaansa. Bottarolle ja Cavazzanolle platinanumero olisi jo toinen. Tänä vuonna platinanumeroissa nähdään vielä Casty sekä Romano Scarpa jo toistamiseen.

Arvostelu: Roope-setä 438

Platinanumeroita tulee odottaneeksi etukäteen kuin kuuta nousevaa eikä legendaariselle Giovan Battista Carpille omistettu numero todellakaan tee poikkeusta. Päinvastoin, tällaisen maestron ollessa vuorossa odotus on entistäkin valtaisampaa. Viimesyksyinen Luciano Bottaron numero oli täydellisyydessään osoitus platinanumeroiden formaatin toimivuudesta ja onnistuneesta toimituksen suorittamasta hiomisesta. Bottaron tavoin Carpi on niin sanotusti vanhoja mestareita, joten se oikeuttaa melkoisen mannan odottamiseen. Tällaiset nimethän eivät kaipaa ympärilleen edes platinanumeron kaltaista formaattia säväyttääkseen, mutta kyllä sellainen lisäpontta puhaltaa. 

Jälleen on annettava pisteitä toimituksen suorittamasta seikkaperäisestä työstä, jonka tuloksena Carpi esitellään lukijoille artikkeleissa ja jopa esiin kaivetuissa maestron itsensä haastatteluissa. Uutta ovat pari nostalgista kansikuvapalaa Carpin tyyliin Ropsun varhaisilta vuosilta. Se on hyvä keino saada täytettä myös niille muutamille sivuille, jotka muun sisällön jälkeen ovat vielä tyhjillään. 

Carpin pitkä Disney-ura nytkähti liikkeelle vuonna 1953, kuten artikkelissa kerrotaan, mutta niin varhaisesta ei lehden sarjakuvallinen sisältö ala. Kultanokka on vuodelta 1965. Siinä nähdään klassisen herkullinen Roopen ja Kroisoksen välienselvittely. Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoittama tarina on huumoripainotteinen ja aina ilahduttavia pöhköjä käänteitä riittää. Carpin piirrokset ovat hienoa, kerta kaikkiaan nautittavaa jälkeä. Toimitus toteaa lehden alussa tässä sarjassa olevan vielä Carpin esikuvan Carl Barksin tyylin kaikuja havaittavissa. Tätä ei varmasti käy kiistäminen, mutta en ylikorostaisi sitä. Kyllä tämä sarja on jo piirroksiltaan oikein carpilaista, jollaista toivommekin piirtyvän verkkokalvoillemme. 

Ajatusten voimassa Ankat väistyvät Mikin ja Hessun tieltä. Sarja on Kultanokkaa varhaisempi, vuodelta 1957. Siinä onkin jo enemmän nähtävissä toisen toimituksen mainitseman esikuvan Floyd Gottfredsonin perintöä. Käsikirjoittajana on huippunimi Guido Martina, jonka nimen kuuluisi ehdottomasti olla ensimmäisten joukossa, jos joskus ajankohtaisiksi tulevat myös käsikirjoittajille pyhitetyt platinanumerot. Tarina jatkaa Kultanokan viitoittamalla tiellä onnistuneisuudessa, viihdyttävyydessä, pöhköydessä ja kehuttavuudessa. Eihän näille jutuille voi muita kuin erinomaisia arvosanoja jaella!

Guido Martina on käsikirjoittanut myös Ankallisoopperan esityksen Pikku perhonen, joka on mainio versio Giacomo Puccinin Madama Butterflysta. Vuosiluku on harpannut lukemaan 1981, joten vertailu- ja tutkimusintoisille lukijoille avautuu mahdollisuus tarkastella Carpin kehitystä Disney-taiteilijana. Viimeistään nyt voitaneen yksimielisesti puhua piirrostyylistä, joka on täysin Carpia itseään. 

Bruno Concinan käsikirjoittama Taikaviitta-sarja Kiero kilpailija on julkaistu vuonna 2007 nimenomaan Taikaviitta-sarjoja sisältäneessä Kova laki -kirjassa. On hienoa, että tämä mainitaan rehellisesti tarinan aloitusruudussa, mutta hieman tällainen uusintajulkaisujen käyttäminen tuppaa harmittamaan. Aiemmasta julkaisusta ei ole kulunut edes vuosikymmentä eikä sarja ole mitenkään erityinen, jotta se pikauusinnan ansaitsisi. Itse asiassa kyseessä on lehden heikoin tuotos, vaikkakin termi ”heikko” on aivan liian vahva ilmaus. Hyvähän tämäkin tarina on ja Carpin taide vuodelta 1985 on täyttä laatua. 

Lehden viimeinen sarja on myös sen erikoisin. Samalla se on malliesimerkki sisällöstä, jota platinanumeroihin täytyykin saada. Luca Boschin käsikirjoittamassa Noidan oppipojan paluussa hyödynnetään Mikin taustaa animaatioklassikossa Fantasia. Juonessa on siten oma erikoisuutensa, mutta sitä riittää myös piirroksissa – tai taiteessa. Carpista jos jostakin voi todella käyttää nimitystä taiteilija, sillä sarjakuvatyönsä ohella hän oli myös maalaamisen ammattilainen, mikä käy ilmi lehden artikkeleistakin. Noidan oppipojan paluussa hän on ilmiömäisellä tavalla yhdistänyt perinteisen sarjakuvan ja maalaamisen. Jälki on upeaa! Yksistään sarjan aloitusruutu sivulla 111 on varmasti kauneimpia, mitä Ropsun sivuilla on ikinä julkaistu. 

Upeaa, mahtavaa, kaunista, legendaarista, taiteellista, aitoa Carpin työtä! Tämän lehden sisältö ja lehti itsessään ansaitsevat ylistysten ilotulituksen, jolle ei rajaa löydy edes taivaalta! Syksyinen Bottaro-ilmiö toistuu Carpin kohdalla! Eihän tässä voi olla kuin onnellinen ja säästää pahaiset virkkeitä päättävät pisteet myöhempään! Nyt lyödään huoletta huutomerkkejä! Jos ette ole aiemmin olleet Ropsun ystäviä tai olette pitäneet taukoa lehden parista, niin nyt on aika etsiä se käsiinne! Roope-setä on nykyisellään todellinen kulttuurijulkaisu! Seuraava numero ilmestyy kesäkuussa ja seuraava platinanumero heinäkuussa, jolloin siirrytään nuorempiin sukupolviin ja Castyyn! Oi tätä auvoa, jatkukoon tämä ihanuus!

Tulevat vuodet Disney-elokuvan ilotulitusta

Toinen toistaan upeammilta vaikuttavia Disney-elokuvia on tulossa lähivuosina ruuhkaksi asti, joten paikallaan lienee pieni kokoava paketti kaikesta luvassa olevasta hulppeudesta. Disneyn taialle on tilausta, sillä viime kuussa ensi-iltansa saanut animaatioklassikoiden sarjaan kuuluva Zootropolis on toistaiseksi vuoden tuottoisin elokuva noin 850 miljoonan dollarin ansioillaan. Seuraavaa ensi-iltaa ei tarvitse kauan odottaa, sillä huomenna 15. huhtikuuta alkaa Viidakkokirjan tähtiä vilisevän live action -version teatterilevitys.

Ensi kuussa ensi-illassa on vuoden 2010 Liisa Ihmemaassa -jättihitin jatko-osa Alice Through the Looking Glass. Superjulkaisu on myös 17. kesäkuuta valkokankaille rävähtävä Pixarin Dorya etsimässä, joka on tietysti jatkoa häikäisevälle Pixarin Nemoa etsimässä -klassikolle. Kesän julkaisuista Disneyn tuotantoa on myös Roald Dahlin kirjaan perustuva Steven Spielbergin elokuva The BFG.

Disneyn live action -buumi jatkuu elokuussa versiolla vuoden 1977 elokuvasta Pete ja lohikäärme Elliott, joka jo aikoinaan yhdisteli animaatiota ja live actionia. Syksyllä yleisölle tykitetään vuoron perään Benedict Cumberbatchin tähdittämä Marvel-filmi Doctor Strange, uuden Disneyn prinsessan esittelevä animaatio Moana sekä ensimmäinen niin sanotuista Star Warsin spin-offeista, Rogue One.

Meno ei hellitä ensi vuonna. Maaliskuussa näytille saadaan isojen näyttelijänimien täyttämä live action -versio Kaunottaresta ja hirviöstä. Sitä on rummutettu Yhdysvalloissa etukäteen kunnolla eikä varmasti syyttä. Toukokuussa jatkoa saa Marvelin Guardians of the Galaxy ja kesäkuussa jo toistamiseen Pixarin Autot. Kesän 2017 ensi-iltoihin lukeutuu myös viides Pirates of the Caribbean -raina Dead Men Tell No Tales.

Loppuvuodesta 2017 Pixarilla on jälleen uutta tulilla. Coco on saanut inspiraation meksikolaisesta kuolleiden päivän juhlasta. Vuoden 2018 aloittaa Disneyn musikaalianimaatio Gigantic. Kesän 2018 suurjulkaisu on Toy Story 4, jonka ensi-iltaa on näin ollen lykätty vuodella aiemmasta ilmoituksesta. Juonesta on tihkunut sen verran tietoa, että elokuva on keskittymässä Woodyn ja kahdessa ensimmäisessä elokuvassa nähdyn Bo Peepin romanssiin. Pixar-jatko-osa nähdään myös kesällä 2019, jolloin vuorossa on Ihmeperhe 2.

Lisäksi tulossa on elokuvia, joiden ensi-ilta ei ole vielä tiedossa. Näiden joukossa ovat ainakin Tim Burtonin live action -versio Dumbosta sekä niin ikään live action -muodossa nähtävä Miekka kivessä. Disney-fanille on seuraaville vuosille luvassa suorastaan hengästyttävät ajat, mutta varmasti sitäkin sykähdyttävämmät!

Kalle Anka opettaa koodaamaan

Pohjanlahden toisella puolen Ruotsissa Kalle Anka eli täkäläinen Aku Ankka -lehti on valjastettu mukaan levittämään lapsille ja nuorille koodaamisen ja ohjelmoinnin iloja. Lehdessä opetetaan koodaamista neljän numeron verran ja opetusta on tarjolla lisäksi myös Internetissä. Mukana projektissa on Minecraft-pelin pääsuunnittelijana tunnettu Jens "Jeb" Bergensten. Käytettävänä ohjelmointikielenä on Scratch, joka on suunnattu nimenomaan lapsille ja nuorille. Koulutuksen päätteeksi pidetään kilpailu, jossa alle 14-vuotiaat pääsevät kartuttamiensa taitojen avulla luomaan pelejä. 

Pentti Hauhialan nettisivut avattu

Suomen tunnetuimpiin Disney-harrastajiin ja -keräilijöihin lukeutuva Pentti Hauhiala on avannut omat nettisivunsa. Tähän mennessä sivuille on laitettu näytille kansikuvia erikielisistä Disney-sarjakuvalehdistä. Hauhiala on kerännyt lehtiä vuodesta 1970 ja kertoo häneltä löytyvän niitä 40 kielellä. Hauhiala lahjoitti suuren osan kokoelmastaan vuonna 2010 Kansalliskirjastolle, joka piti sitä myös näytteillä.

Ei kun surffaamaan osoitteeseen penttihauhiala.com!