Hae tästä blogista

lauantai 19. syyskuuta 2015

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 3




Ville Tanttu teki pikaisen paluun arvosteluremmiin, kun kovasti toivottiin tuoreimmasta Super Taskukirjastakin jonkinlaista näkemystä. Tässäpä siis hänen arvionsa kyseisestä albumista. Aikaisemmat pohdinnat sarjasta löydät tietysti myös Ankkalinnakkeesta. Tutustupa niihinkin siis ihmeessä! Nykyinen julkaisujan on siis jo sarjan kolmas osa, aiemmin on ilmestynyt Sankaruus kunniaan sekä Vaaroja päin. Mutta tästä itse arvosteluun, olkaa hyvät:

Syksy on päässyt vauhdilla alkuunsa ja kuten aiemmista vuosista olemme oppineet, se tuo mukanaan monta mielenkiintoista sarjakuvajulkaisua. Disney-nimikkeen alla ilmestyy tänä syksynä mm. kovakantiset kirjat Ankat maailman ympäri 2, joka sai juuri julkaisupäivänsä, Ankkalegendat 2, Carl Barksin parhaat sarjat 4 ja Floyd Gottfredsonin sanomalehtisarjoja sisältävä jättikirja sekä restauroitu juhlapainos Don Rosan parhaat-sarjan ihka ensimmäisestä osasta. Kovahintaisten kovakantisten lisäksi syksy tuo mukanaan vaatimattomampia pehmeäkantisia julkaisuja lehtipisteisiin. Lokakuun tuplataskari odotuttaa vielä itseään ja ymmärtääkseni jouluksikin olisi luvassa tavallista muhkeampaa taskaria. Unohtaa ei sovi taskarin oheisjulkaisuja, kuten jouluteemaa tai Supertaskaria, joka ei jäänytkään vain viimevuotiseksi tähdenlennoksi kuten pelkäsin. Neljäs SUPER näkee päivänvalonsa marraskuussa, mutta mitä sisälsikään menneenä kesänä ilmestynyt numero? 
Taikaviitta2000:ssa Aku matkustaa 313 sijaan paremmin supersankarin tyyliin sopivalla menopelillä
 Aku Ankan SUPERtaskukirja 3 kantaa nimeä Yön Herra ja on ainakin kansikuvaltaan kahta edellistä osaa yksityiskohtaisempi ja näin komemampi. Hyvä vain, että poseeraavan Taikaviitan taustalle on saatu mahtumaan mukaan myös Ankkalinnan suurkaupunki, vaikka kansi onkin todella rajusti zoomattu alkuperäisestä italiassa julkaistusta kuvasta. 1 plussa! Takakansi ei mainosta enää ultraupeaa uutta sarjaa vaan peräti kahta suomessa ennen julkaisematonta Taikaviitta2000-sarjaa. Tämä on suuntaus parempaan päin. Tällä tahdilla koko 50- osaisen sarjan julkaiseminen vie meillä enää vain suunnilleen 12 vuotta. 2. plussa! Taikaviitan juonessa pääsemme viimein kurkistamaan tarkemmin Xadhumin ja Taikaviitan ensikohtaamista ja sitä pikku yksityiskohtaa, mikä minua itseäni on aina häirinnyt, mistä Taikaviitta on saanut komean... viittamobiilinsa? Sillä nimellä hän sitä taisi myöhemmissä osissa kutsua? Tästä taskarista nimeä en löytänyt, joten korjatkoon joku, jos olen väärässä. Juonista en pahemmin löydä motkottamisen aihetta. Tarinat ovat harkiten suuniteltuja, ne esittelevät uusia hahmoja ja tipauttelevat sopivaan tahtiin yllätyksiä ja aukovat juonenkääteitä, että lukijan on pakko jäädä odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällä tavalla jatkosarjoja kuuluukin suunnitella. Toisaalta tämä hehkutus saattaa johtua omalta osaltani siitäkin yksinkertaisesta syystä, että näitä tarinoita on jouduttu odottamaan niin pitkään. Tuntuu miltei uskomattomalta, että tässä ne nyt taas oikeasti ovat. Intinin piirrosjälki on vielä kaukana nykyisestä, hillitympää, mutta mielestäni se peittoaa Venuksen Varjot osan piirtäneen Claudio Sciarronen kaavamaiset piirrokset mennen tullen. Vaikkei niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ole. 

Jatkosarja kategoriassa jatkaa myös Mikki Hiiri seikkailulla Estrelita. Tämä tarinasarja on oikeasti hyvää Mikkiä. Mielestäni Mikki on hahmona saanut viimeaikoina liikaa lokaa niskaan vain huonojen kai pääasiassa tanskalaisten tarinoiden takia. Vaikkei tämäkään Mikki ole se minkä Walt Disney aikoinaan meille loi niin tässä sarjassa hahmon modernisointi on kyllä erittäin onnistunut. Eikä Carlo Chendin juoni juuri kalpene Tito Faracin tekemille aloituksille. Räminää ja räiskettä kyllä on, että liekö tämä nyt sitten syy sille, miksi Mikki on olevinaan niin pelottava pienimmille lapsille? Moni Mikki tarinahan on kuulemma liian pelottava ainakin viikkolehteen. SUPERissa meno saakin olla kovempaa. Onneksi 3. plussa! 
Tässä Heshukka-tarinassa Heshukka ei edes ole mukana
Totuttuun tapaan SuperTaskari pitää sisällän myös Pikku-Akua ja Heshukkaa. Pikku-Aku sivuaakin sopivasti supersankariaihetta ja sopii näin oikein mainiosti tähän kirjaan. Tosin juoni ei valitettavasti oikein jää mieleen. Sama vaivaa Heshukkaa. Kysymysnurkat ovat selkeästi toimittamassa esinäytöksen paikkaa näille lyhyille noin 10 sivuisille tarinoille, missä itse nimikkohahmo ei edes esiinny. Kysymysnurkista toinen on vain irrallinen episodi, jonka olisi hyvin voinut jättää julkaisematta. 1. miinus! 

Unohtaa ei toki sovi myöskään klassikoita, joita tähän numeroon on valikoitunut neljä, mutta joista vain yksi on ennen näkemätön ja taskarin suuremman koon hyödyntävä nelirivinen tarina. Mielestäni tätä mahdollisuutta tulisi käyttää enemmän hyödyksi. Jätetään ne jo julkaistut perustaskariformaatin tarinat vähemmälle ja otetaan tilalle näitä nelirivisiä kun sen kerta voi tehdä. 2. miinus! 
Supertaskarin sivuille mahtuu hyvin myös neljä riviä sarjakuvaruutuja
Tarinavalinnoiltaan uusin Super on selvästi onnistuneempi kuin vaikkapa edellinen, mutta nyt se johdonmukaisuus, mikä kahdessa ensimmäisessä osassa oli, on poissa. Tarinat ovat vähän miten sattuu sekaisin. Pidin enemmän linjasta kaksi jatkuvajuonista, nelirivinen klassikko, Heshukan kysymysnurkka kera lyhyen Heshukattoman tarinan, Taikaviitta-klassikko ja Ultrasankarit. Ultrasankareita ei edes julkaistu viimeisimmässä numerossa, mutta tarinoita on niin vähän, että ehkä niitä vain säästellään tulevaisuutta varten. Jos sellaista on. 3. miinus! Kolme plussaa ja kolme miinusta. Varmasti joltain osalta jokaista miellyttävä paketti. Siihen kai toimitus on tällä julkaisulla pyrkinytkin.

2 kommenttia:

Klywon kirjoitti...

Paljon kiitoksia pitkään odotetusta arvostelusta!

Taikaviitta tosiaan kutsui myöhemmissä seikkailuissa ajopeliään "Viittamobiiliksi" tai "Viitta-alukseksi", alkuperäiskielellä Pi-Kar.

Itse asiassa alkuperäiskielisessä sarjassa Aku ristii härvelin jo tuossa arvosteluun mukaan päässeessä "Tuskin maltan odottaa koeajoa" -ruudussa.

Ehkä jopa parempi ratkaisu, että aluksen nimi jätettiin mainitsematta suomalaisessa käännöksessä. Jotenkin veikkaan, että kääntäjä olisi antanut alukselle jonkin kokonaan uuden nimen vaivautumatta tarkistamaan 15 vuotta vanhoista albumeista, mitä nimeä aiemmin käytettiin. Venuksen varjot -sarjassa esiintynyt Dan Woodsteinkin oltiin nyt unohdettu suomentaa Kauno Käppänäksi.

Taikaviitta 2000 on ainoa syy, miksi tuota julkaisua ostan, joten täytyy toivoa, että myös marraskuun numerossa olisi tuplasti TeeKoota.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa huomata, että joku on näin hyvin perillä Taikaviitta2000-sarjan taustoista. :D

Sarja on tosiaan mainio ja erottuu edukseen muusta Suomessa julkaisuista materiaalista. Harmi vain, että kohdeyleisö tuntuu olevan ilmeisen niukka täällä Suomessa eikä sarjalle ole uskallettu antaa uutta elämää sen ansaitsemassa muodossa vaan se on ikävästi piilotettu tällaisen taskarin sivuille.

Toki toimitukseen tullut palaute on tärkeää sarjan jatkumisen kannalta vaikka myyntiluvut taitavat ratkaista lopullisen tilanteen. Menin taannoin ehdottomaan, että TK2000-voisi julkaista suomeksi samanlaisena rajoitettuna nettitilaustuotteena kuin Carl Barksin ja Don Rosan kootut.

Vastausta en ole saanut, mutta pessimistisenä taidan osata arvata mitä se olisi...

Kiitos kuitenkin sinulle asiantuntevasta palautteesta, klywon. :)

-Tanttu