Uudistuneen Ropsun lähtölaukaus on ainakin mittapuitteiltaan
komea ja lupaava, kun matka aloitetaan Romano Scarpalle omistetulla
132-sivuisella platinanumerolla. Kansivalinnaksi lehden neljästä
Scarpa-sarjasta on valittu niistä ainokainen aiemmin Suomessa julkaistu
Etelämeren turjake, joka on nähty Aku Ankan taskukirjassa 66. Lehdessä tätä ei
mainita laisinkaan, mihin onkin jatkossa toivottava parannusta. Kyllä
lukijoille on rehellisesti voitava kertoa sarjojen aiemmat julkaisut. Tarinaan
pohjautuvan kannen on väsännyt toinen italialainen maestro Marco Rota, joka
urallaan onkin ehtinyt urakoimaan kansikuvia myös muiden tekemiin sarjoihin
sekä uusintajulkaistavien klassikoiden että uudempien tapausten ollessa
kyseessä.
Lehteen on upotettu sarjakuvien lisäksi myös useampi Scarpaa
henkilönä ja tämän uraa valottavia artikkeleita. Onpa mukana jopa mestarin
itsensä haastattelu, joka on Aku Ankan sivuilla nähty vuonna 2003. Sen
uudelleenjulkaisu on kuitenkin ehdottoman oikea ja kiitettävä ratkaisu. Vuonna
2005 menehtyneen legendan omia ajatuksia on hyvä saada kokoelmaan mukaan.
Jossain on kuitenkin menty myös metsään: artikkelissa Sarjakuvaa kaikkien
taiteen sääntöjen mukaan tuodaan selkeästi ilmi Scarpan suhdetta Mikin hahmoon
esimerkiksi sellaisella toteamuksella kuin että Scarpassa itsessään on paljon
Mikki Hiirtä ja ja Scarpan piirtämässä Mikki Hiiressä häntä itseään – ja tästä
huolimatta Mikki-sarjat on päätetty sysätä lehdestä täysin sivuun.
Lehden aloittava Karnevaalihuumaa on Scarpan Guido Martinan
käsikirjoituksesta piirtämä sarja vuodelta 1955. Hahmot ovat luonteeltaan aidon
martinamaisia ja niissä rooleissaan aina julmalla tavalla viihdyttäviä.
Karhukoplan ulkonäkö on silmiinpistävän erikoinen. Tästä huolimatta hyvin
piirretyssä sarjassa ei ehkä ole aineksia klassikoksi, mutta hyvä se silti on.
Mainitusti jo aiemmin Taskarissa 66 nähty Etelämeren turjake
on johtosarjaan poiketen myös käsikirjoitukseltaan Scarpan käsialaa. Asiaa sen
enempää kiertelemättä voidaan suoraan todeta paukauttaa se, että tarina on klassikko.
Scarpan käsissä Roopen hahmosta on tullut Martinan versiota huomattavasti
lempeämpi Carl Barksin toteuttaman hahmonsa kehittämisen vanavedessä. Sarjassa
vilahtava Karhukoplakin on jo saanut tutun ulkomuotonsa.
Siinä missä lehden kaksi ensimmäistä sarjaa olivat sekä
valintoina että tarinoina loistavia, seuraavien kahden kohdalla rymistellään
oikein olan takaa. Musiikin mahti vuodelta 1973 on tuntemattomammaksi 33
tarinan kirjoittajaksi jääneen Andrea Fantonin käsikirjoittama. Tarina on melko
innoton ja köykäinen ja sellaisen tekijän kuin Fantonin sarjan valinta lehteen
on kyseenalaistettava. Scarpa on hänen 33 tarinastaan kuvittanut kaksi, joten
platinanumeron kohteen kannalta mistään merkittävästä yhteistyöstä tai uran
taitekohdasta ei ole kyse. Onko ajatuksena sitten se, kuinka Scarpa taidoillaan
kykenee piristämään myös tällaista väsähtäneempää juttua? Kyllähän tätä
sellaisen mestarin kuin Scarpan kuvittamana mieluummin lukee.
Erikoinen valinta lehteen on myös sarjakuvan osalta numeron
päättävä Kuru Korppi -sarja Ässien ässä. Scarpan käsikirjoittama ja piirtämä
sarja on vuodelta 1964. Monien sivuhahmojen vierailuja sisältävä tarina on
erikoinen tapaus, sillä se on lyhyehkö sarja, joka pitää sisällään monta
lyhyttä juttua. Muutamia kertoja Scarpa pääsee osoittamaan korttinsa taitavana
humoristina, mutta pitkälti siihen sarjan ansiot jäävät. Tekijänsä
tähtihetkeksi tätä ei voi millään muotoa kutsua.
Platinanumerot ovat lupaava uudistus, mutta aloittaneen
Scarpa-lehden jälkeen parantamisen varaa jää. Mikin puuttumisen,
tarinavalintojen harkitsemisen ja aiempien julkaisujen kertomisen lisäksi
sarjoilla voisi pyrkiä myös esittämään tekijöiden uran eri vaiheita. Scarpan
tapauksessa tämä näkökulma jäi melko vajavaiseksi, kun lehteen päätyneet
tarinat oli haarukoitu miehen pitkän uran alkuvaiheilta. Ehkä huhtikuussa
ilmestyvän Giorgio Cavazzanon platinanumeron kohdalla tätäkin on jo mietitty
alkukankeuden jälkeen uudemman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti