Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 2

Ville Tanttu palasi taskarien pariin, ja tällä kertaa paneudutaan tuoreimman Super Taskukirjan juonikuvioihin:

Aku Ankan taskukirjoja on julkaistu suomessa jo yli 40 vuoden ajan. Pitkään jatkunut perussarja sai jo 1980-luvulla rinnalleen ensimmäisen oheisjulkaisunsa kun taskarin erikoisnumeroita alkoi ilmestyä vuoden tai parin välein. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen satunnaiset erikoisnumerot saivat väistyä kun säännöllisemmin julkaistavat Taskarin teemanumerot aloittivat ilmestymisensä kesällä 2001. Näiden vieläkin jatkuvien pokkarisarjojen lisäksi taskariperheessä on nähty jos jonkinmoista tähdenlentoa. Vuosina 2007-2011 julkaistiin Minitaskari-sarjaa. 2010-2012 julkaistiin neliosaisia 400-sivuisia taskarikokonaisuuksia säilytyskotelon kera. Myös ns. kielikylpy eli In English-taskarit kokeilivat siipiään vuosien 2011-2013 välisenä aikana. Jokainen taskariperhettä kasvattanut sarja on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin saanut siipeensä. Viime kesänä lehtipisteisiin putkahti uusi varteenotettava julkaisu jota mainostetaan Ultra-upeana uutena sarjana. Nyt tämä sarja on viimein saanut jatkoa.

"Linkki"-tarinassa oleva koko aukeaman ruutu pääsee kuin pääseekin edustavasti esille paksun kirjan sivuilla

Aku Ankan taskukirja - SUPER numero 2 jatkaa kesällä ilmestyneen esikoisnumeron jalanjäljissä. Mukana ovat jälleen Taikaviitta, Mikki, Ultrasankarit ja Heshukka sekä tietenkin monia muita edellisestä numerosta tuttuja hahmoja. Jatkuvajuoniset sarjat aloittavat jälleen 384-sivuisen kirjan. Italiassa vuosina 1999-2001 julkaistun Mickey Mouse Mystery Magazinen nolla numeron jälkeen nähty varsinainen ykkösnumero piti sisällään tämän nyt nähtävän Linkki-otsikkoa kantavan osan. Nolla-numeron tapaan tämänkin tarinan juonesta vastaa Tito Faraci ja kuvitus puolen hoitaa Alessandro Perina varsin uskollisesti edellisen osan tummanpuhuvaa ilmapiiriä seuraten.

Muissa maissa paremmin menestyneen ja joissain useampaan kertaan julkaistun pitkän Taikaviitta2000-sarjan kaksi ensimmäistä osaa on tämän kirjan myötä saaneet uusintajulkaisunsa nyt myös suomessa. Pöytä olisi siis sopivasti putsattu seuraaville yli 30 suomeksi julkaisemattomalle osalle, mutta edellisen supertaskarin julkaisemisestahan on kulunut jo miltei puoli vuotta. Näemmekö seuraavankin osan vasta toisen vuoden puolikkaan jälkeen? Ennen kuin ne julkaisemattomat yli 30 seuraavaa osaa saadaan suomeksi eletään tällä tahdilla jo ainakin vuotta 2030 ja siltikin vastaan tulisivat vasta saagan 12 suomeksi aiemmin julkaistua osaa eikä sarjan viimeisiä osia. Eli valmiin sarjan näkeminen veisi meillä kutakuinkin 25 vuotta ja 50 Super-taskaria.

Pikku-Aku ja kaverit ovat tällä kertaa mukana merirosvoseikkailussa

Yllä mainituista taskarin oheisjulkaistuista pisimmälle on yltänyt vain Teemanumerot joiden menestys johtunee enemmän tai vähemmän monipuolisista teemoista. Tällainen kallis samaa kaavaa toistava sekalaisista tarinasarjoista koottu satunnaisjulkaisu tuskin tulee menestymään useita vuosia saati vuosikymmiä. Siksi Taikaviitta2000lle saattaisi olla jo nyt ajankohtaista miettiä vaihtoehtoisia julkaisumuotoja. Jos ei kokonaisia teemataskareita niin voisiko saagalla olla tulevaisuutta mahdollisesti vaikkapa Roope-setä-lehdessä?

Roope-setä-lehdestä tutuissa tarinasarjoissa Heshukka käy läpi saamiaan lukijoiden(?) kysymyskirjeitä ja Mikillä on parikin mysteeriä ratkaistavana Ankkalinnan kauhuntäyteisessä rinnakkaistodellisuudessa. Myös pikku-Aku universumista on näyte ja tällä kertaa oikein edustava sellainen peräti 60-sivuinen suomessa aiemmin julkaisematon jatkosarja josta vastaa mm Ropsun pikku-Aku lyhäreistäkin tuttu Donald Soffritti.

Kirjan koomisessa supersankarihassuttelussa Mikki saa avukseen Lepakkoankan selvittäessään muistilehtiön mysteeriä. Sarja on yksittäinen episodi mikä kuuluu samaan universumiin kesällä 2010 teemataskarissa nähtyyn Ultrasankarit jatkosarjaan.

Pelle Peloton tuntee Taikaviitan salaisuuden Guido Martinan alkuperäisissä klassisissa Viitta-tarinoissa

Tarinasarjojen lisäksi Supertaskari sisältää totta kai myös klassikoita joista mielenkiintoisimmat ovat eittämättä Carlo Chendin ja Luciano Bottaron Pakollinen harrastus vuodelta 1969 ja Giorgio Cavazzanon neljään ruuturiviin piirtämä Kenraalimarsalkka Ankka vuodelta 1973. Sisällysluettelon mukaan Cavazzano olisi myös itse kirjoittanut sarjansa, mutta tarkistaessani taustoja tietokanta Inducksista ei se edes tunne tarinan käsikirjoittajaa minkä lisäksi selvisi, että toisin kuin kirjassa väitetään sarjakuva on julkaistu aiemmin suomeksi Aku Ankan sulkahattu-jättikirjassa, joskin seitsemällä sivulla lyhennettynä. Tarkkuutta toimitus!

Laadukkaan ja komean kirjasarjan toivoisi toki saavan jatkaa mahdollisimman pitkään, mutta kuten niin moni aiemmin listaamistani lisätaskareista, pelkään tämänkin saavan kirveestä melko piakkoin. Hinnaltaan kalliimpi ja muita harvemmin ilmestyvä kirjasarja jää helposti edullisempiensa ja suurta näkyvyyttä nauttivien julkaisujen jalkoihin. Tulevaisuuden näkymät eivät muutenkaan ole järin hohdokkaat sillä tulevista osista ei ole kuulunut mitään informaatiota - ainakaan toistaiseksi.

Uuden Star Warsin teaser julkaistu

18. joulukuuta 2015 ensi-iltansa saavan Star Wars - eli Tähtien sota -saagan seitsemännen episodin The Force Awakens ensimmäinen teaser on julkaistu. Teaser on traileria lyhyempi video, joka ei yleensä vielä kerro juurikaan elokuvan juonesta, mutta osviittaa niistä voi hakea. Kukin voi arvioida tämän teaserin tehokkuuden itse katsomalla sen alta.

 J.J. Abramsin ohjaamaa ja Abramsin ja Lawrence Kasdanin käsikirjoittamaa elokuvaa tähdittävät muun muassa John Boyega, Daisy Ridley, Adam Driver, Andy Serkis, Oscar-voittaja Lupita Nyong'o sekä Max von Sydow. Lisäksi alkuperäisen saagan näyttelijöistä paluun tekevät Harrison Ford (Han Solo), Carrie Fisher (prinsessa Leia), Mark Hamill (Luke Skywalker), Anthony Daniels (C-3PO), Peter Mayhew (Chewbacca) ja Kenny Baker (R2-D2). Elokuvan budjetti on arviolta jättimäiset 175-200 miljoonaa dollaria.

Ankallista ohjelmaa Helsingissä 29.11!

Ankallista pikkujoulua vietetään Helsingissä 29.11 klo 10-14! Sanomatalolla joulumusikin ja tietenkin Joulupukin ohella on mahdollisuus myös päästä mm. koristelemaan Mummo Ankan pipareita.

Klo 12.45 Kari Korhonen astuu lauteille yhdessä Aku Ankan päätoimittajan, Aki Hyypän, kanssa. Pikaisen jutustelun jälkeen klo 13 alkaa Korhosen todellinen urakka, kun hän aloittaa tunnin mittaisen signeeraustuokion. Kulma-myymälästä kannattaa samalla käydä haalimassa pukinkonttiin hieman lukemista, sillä kaikista normaalihintaisista tuotteista saa 20% alennuksen (ei koske oppikirjoja, lehtien irtonumeroita, lehtitilauksia tai Aku Ankan taskukirjoja). Jos mukaan tarttuu kaksi sarjakuvakirjaa niin kaupantekijäisiksi saat matkaasi vielä Aku Ankka- olkalaukunkin!

Sanomatalolla nähdään!

Katja Kontturin väitöstilaisuus lähestyy!

Katja Kontturi pääsee väittelemään tohtoriksi aiheesta "Ankkalinna – portti kahden maailman välillä. Don Rosan Disney-sarjakuvat postmodernina fantasiana" 12. joulukuuta klo 12.00. Paikkana toimii Jyväskylän yliopisto (tarkemmin Seminaarinmäki, H320). Tilaisuus on avoin yleisölle, joten nyt Don Rosan tuotannosta pitävät sankoin joukoin liikkeelle! Tarkemmin aiheesta voit lukea Jyväskylän yliopiston sivulta.

Myös Yle uutisoi tänään aiheesta, jutun voit lukea täältä!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 420 ja Roope-setä 423

Marraskuun Taskari Nokittaja aloittaa Andrea Frecceron kannen myötä mitäänsanomattomimmalla mahdollisella tavalla. Kansi on vain ja ainoastaan Akun poseeraus ilman mitään yksityiskohtaisuutta. Voihan tällainen osoittava kansi toki myyntihyllystä tavallista herkemmin heräteostoksena tiensä kirjahyllyyn löytää, mene ja tiedä. Kuluneen fraasin mukaisesti sisältö on kuitenkin edelleen se tärkein tekijä.

Niels Rolandin ja Massimo Fecchin Hullut hövelit aloittaa Taskarin kieltämättä yllättävän mainiosti. Tarinan salamannopea aloitus ei lupaa kovin hyvää, mutta pian päästään mielenkiintoisiin kuvioihin, joissa tavanomaiset juonikuviot keikautetaan hauskalla tavalla nurin niskoin. Usein tulee valitettua nykytarinoiden lyhyestä mitasta, mutta tälle tarinalle 32 sivun tiivis paketti sopii paremmin kuin hyvin. Murahdella voisi sarjan mielikuvituksettomasta lopusta, mutta juoni oli sen verran ilahduttava, ettei sen jaksa tällä kertaa antaa liiaksi häiritä. 

Ilahduttavuuksilla kun aloitettiin, niin jatketaan sellaisilla vielä hetki. Sisällysluettelosta löytyy Enrico Faccinin piirtämiä sarjoja kaksin kappalein. Kumpikaan niistä ei ole maestron käsikirjoittama, mutta molemmat ovat taas kerran osoituksia tämän kyvyistä. Juonet eivät tarinoissa ole kovinkaan kummoisia, mutta Faccini saa ilmiömäisellä tyylillään puhallettua niihin ylimääräistä voimaa, joka tekee vaikutelmasta paremman. Tämä pätee erityisesti Vito Stabilen sarjaan Kylmiä väreitä kuumalla hiekalla, joka ilman Faccinia ei olisi tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Riccardo Secchin Muoto(puoli)kuva on jo juoneltaankin vähän onnellisempi tapaus, mutta senkin kohdalla Faccini pelastaa paljon.

Jottei nyt sentään oltaisi liian hyvällä tuulella, pureksitaan pari floppia. Bruno Sardan ja Giorgio Figusin käsikirjoittama ja Luciano Milanon piirtämä Hovimestarien haaste on lähtökohdaltaan oivallinen. Miljardööriklubilaisten hupaisista kilpailuista on tehty viihdyttäviä versiointeja. Tässä tapauksessa ei 20 sivun pikajuoksun aikana ehditä mennä edes metsään, jonne periaatteessa tarina kyllä menee ja lujaa. Alberto Savinin ja Lara Molinarin Mummo ja Hansu -hupailu Maalaiset metrossa taas saa sormet syyhyämään lähtötelineissä räiskyvää komedian ilotulitusta odotellessa, mutta sarja ei lopulta saa aikaan pienintäkään hymynkaretta. Tarinassa sen sijaan jopa ärsyttää Savinin liioittelu Hansun jatkuvien nukahtelujen kanssa. 

Corrado Mastantuonon Tohtori Pahamielen kosto on kirjan Taikaviitta-osuus ja palauttaa estradille aiemminkin nähdyn nimihahmon, Pellen pahan puolen. Hahmokavalkadin huipentavat Palle Pulppu sekä alter egonsa Metakkamies. Mastantuonolle tyypillistä hauskuutta on mukana, mutta pikavauhtia etenevät taistelut ja tilanteesta toiseen poukkoilu alkavat nopeasti väsyttää. Lisäpisteet tarina saa lopustaan, joka onnistuessaan pistää odottamaan seuraavaa seikkailua.

Totuus Totuus televisio-ohjelmista -sarjasta on, että Riccardo Secchi ja Marco Mazzarello selvästikin pyrkivät johonkin, mutta eivät sitä sitten millään saavuta. Tarinan hauskuus ja ideaalisuus jäävät molemmat puolitiehen. Hovimestarien haasteen kanssa takellelleet Bruno Sarda ja Giorgio Figus yrittävät uudestaan piirtäjä Giuseppe Dalla Santan, Indiana Hopon ja Hessun sekä Aavikkorallin kera. Tällä kertaa sujuu jo paremmin, mutta ei sarjasta ole välipalaa kummoisemmaksi tuotokseksi.

Alessandro Perinan yksisivuinen Tehoherätys on anniltaan köyhä. Perinan käyttämät hahmot Aku ja Touho esiintyvät myös Sandro Del Conten tarinassa Selviytyjät, joka hyödyntää klassista väärän osoitteen juonta. Del Conten tekeleestä ei ole mullistamaan maailmankirjoja kyseisen juonikuvion tai minkään muunkaan osalta ja senkin osa on näin ollen välipalan asema. Mikki-jännäri Kyltymätön kostonjano on Guido Martinan ja Massimo De Vitan käsialaa, joten tekijäpuoli on nimien osalta kunnossa. Alku on hyvä ja odotuksia herättävä, mutta pikaisesti päädytään tilanteeseen, jossa jännitys on tiessään ja lopputulos selvä. Ei hyvää tule tästäkään syntymään, vaikka kuinka nimekkäitä sarjan tekijät olisivatkin. 

Roope-setä on marraskuussa Taikaviitta-täyteinen, kun viittasankari heiluu Donald Soffrittin kannen lisäksi johtosarjassa, päätöstarinassa sekä takasivulla. Soffrittista on vielä sen verran mainittava, että herran Pikku-Aku-stripissä häiritsee se, kuinka Milla esiintyy Pikku-Akun kanssa samassa yhteydessä samanikäisenä kuin aikuisen Akun sisältävissä sarjoissa. Marco Boscon ja Andrea Frecceron johtosarja saattaakin hahmot heti yhteen. Taikaviitta ja kolmastuhannes kolikko on julkaistu italialaisen Topolino-lehden 3000. numerossa, mutta juhlahumu on sarjasta tiessään. Pikavauhtia etenevä sarja ei lyhykäisyydessään saa mitään aikaan. Alkuvaiheessa mielessä käväisee Don Rosan sanomattakin parempi Kolikko karussa, mutta se ei ole sarjalta mikään saavutus.

Rosa voi vilahtaa ajatuksissa myös uuden tarinasarjan alkaessa. Klondiken kuningas -nimi kertoneekin jo, että luvassa on Roopen nuoruudenseikkailuja kultaryntäyksen päivinä. Giorgio Martignonin ja Luciano Milanon sarja-avauksesta Kortti vie, kortti tuo on kylläkin seikkailullisuus kaukana, kun siinä vain käydään kymmenessä sivussa läpi Roopen tempaus konnia vastaan. Odotukset tätä tarinasarjaa kohtaan valahtivat kyllä absoluuttiseen nollapisteeseen asti. 

Odotukset kuukauden animaatioitakaan kohtaan eivät ole enää olleet suuria aiempien kuukausien yksisivuisten jälkeen. Stefano Ambrosion ja Ettore Gulan Hattutemppu on sekin kovin lyhykäinen, mutta ihan mukiinmenevä tapaus. Se varsinainen kuukauden animaatio on Mikin treffit vuodelta 1947. Mukiinmenevyydestä ei ole sen sijaan tietoakaan Silvia Gianattin ja Massimo Asaron Antikynsilaukan kohdalla. Lyhyessä hauskuutukseksi tarkoitetussa sarjassa ei ole mitään hauskaa saati mitään järjen häivää. Tällaisen ideattomuuden tapauksessa on aiheellista syyttää materiaalintuhlauksesta. 

Neljä vuotta sitten menehtyneen kuukauden käsikirjoittajan ja monivalintasarjojen erikoismiehen Bruno Concinan uraa esittelemään on valittu Maurizio Amendolan piirtämä Taikaviitan ja Taavin tähdittämä monivalintaseikkailu Asteekkitemppelin mysteeri. Monivalintasarjat ovat yleensä mukavia ja viihdyttäviä tapauksia eikä tässäkään tarinassa mitään valittamista ole. Valinnoista seuraavat tarinoiden päätökset ovat mukavan monivivahteisia. Vuorotyön valoisat puolet on vielä lehden takaa löytyvä yksisivuinen, mutta ei tästä Marco Boscon ja Alessia Martusciellon jutusta sen kummempaa sanottavaa aiheudu. 

Kokonaisuutena kuukauden anti on melko köykäinen. Taskarin tarinoista vain yhtä ainokaista voi varsinaisesti kehua eikä Ropsukaan paremmaksi pistänyt. Joulukuu on vuoden viimeisenä kuukautena mahdollisuus osittaiselle kasvojenpesulle, koska tunnetustihan ne viimeiset hetket jäävät herkemmin mieleen. Jo tässä vaiheessa kulunutta vuotta arvioitaessa voidaan todeta, että kolmen neljän vuoden takaisesta aallonpohjasta on muutama pykälä noustu, mutta sitä ei pidä yliarvioida. Tilanne on tukala edelleen. Kultakausia on tässä vaiheessa turha odottaa vaan pitäytyä toivossa, että tästä vielä noustaan.

Kunnia Gottfredsonille

Sanoma tekee kulttuuriteon julkaisemalla vihdoin Mikki-mestari Floyd Gottfredsonin tarinoita omassa kirjassaan.  

Mikin oma sanomalehti - Floyd Gottfredsonin parhaita tarinoita
Sanoma Media Finland Oy 2014
Toimitus: Ville Viitanen, Aki Hyyppä
Sarjojen ja esipuheiden suomennos: Antti Hulkkonen
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
128 sivua, sidottu
ISBN: 978-951-32-3919-0
Suositushinta: 33,00 €

Järkälemäiseen opukseen on valikoitu seitsemän sarjaa, jotka kannessa luetaan Gottfredsonin parhaimmistoon kuuluviksi. Kirjan järkälemäisyydellä ei tässä tapauksessa viitata sivumäärään vaan kirjan tavanomaisesta Disney-julkaisusta poikkeavaan kokoon. Samoissa mittaluokissa ovat 1970- ja 1980-luvuilla julkaistut niin sanotut jättikirjat, kuten Minä Aku Ankka ja Ankkalinnan säpinät. 

Floyd Gottfredson. Kuva: Inducks

Koosta ei luku-urakassa ilmene harmia vaan päinvastoin rutkasti iloa. Valittu tyyli tuntuu oikealta ratkaisulta Gottfredsonin strippien julkaisualustaksi. Yhdelle sivulle mahtuvat kuuden päivän eli yhden viikon stripit (sunnuntaisinhan lehdissä ilmestyi stripin sijaan sunnuntaisarja). Muutamia vuosia sitten Sanoman julkaisuja usein vaivanneet ongelmat painatuksen laadussa ovat tiessään, kun Gottfredsonin kauniissa viivassa ei ole nähtävissä pikseleitä, rasteroitumista tai mitään muitakaan ikävyyksiä. Väritys on silmiä hivelevää, mikä saa allekirjoittaneen perumaan aiemmat toiveensa strippien julkaisemisesta mustavalkoisina. 

Kirjaan lisätyistä David Gersteinin kirjoituksistakin käy ilmi Gottfredsonin mittavan uran pituus – 45 vuotta – mutta ymmärrettävistä syistä opukseen valitut sarjat ovat pääosin 1930-luvun tuotoksia. Vuodesta 1955 lähtienhän stripeistä hävitettiin jatkuvat juonet ja seikkailut ja siirryttiin arkisen maailman vitseihin. Gerstein tuokin aiheellisesti esille Mikin persoonan kehityksen Gottfredsonin tarinoissa. Alkuaikojen vauhdikkaasta viikarista siirrytään yhteiskuntaa avustavaan ja vastuullisuudentuntoisempaan hiireen. Kehityksen päätepysäkki on arkista elämää elävä kotihiiri, johon jopa itsensä Gottfredsonin toimesta viitataan tylsänä hahmona. Arvio on toki todenmukainen verratessa myöhempien aikojen huumoristrippejä aiempien vuosien jännitysnäytelmiin. 

Gottfredsonilaisen 30-luvun monet kasvot

Akun debyytti Mikki-stripissä

Kulttuurihistoriallinen matka muussakin kuin Mikin hahmon kehitykseen keskittyvässä mielessä alkaa vuodelta 1935 peräisin olevasta Mikin oma sanomalehti -sarjasta. Kyseisen tarinan valinta kirjan nimitarinaksi on selkeän populistinen valinta. Se on kirjan sarjoista ainoa, jossa esiintyy suomalaisen lukijakunnan Mikkiä enemmän arvostama Aku Ankka. Onpa Aku jopa napsaistu sarjasta kanteen asti, vaikka tämän rooli tarinassa melko pieni onkin. Niin tai näin, tarina on hyvä lisäys kirjan antiin, sillä se on täydellinen kuvaus pienen hiiren kamppailusta korruptiota ja gangstereita vastaan. 

Seuraava sarja on hyppäys jo selkeämmin poliisia avustavaan Mikkiin, vaikka yhteiskunnallista vastuuta tämä ottikin jo Mikin omassa sanomalehdessä. Vuoden 1938 Putkimieskopla muistetaan etsivä Kaasin debyytistä ja mielenkiintoisesta rikossarjasta. Kuten yleensäkin Gottfredsonin sarjoissa, huumori ja jännitys kulkevat sujuvasti käsi kädessä. Tätäkään sarjaa ei voi kuvata kuin täydelliseksi. 

Brutaalia 30-luvun maailmankuvaa

Mainittua kulttuurihistoriaa kuhisee Mikki Hiiri seilaa aarresaarelle -tarinassa vuodelta 1932. Afrikkalaisia raakalaismaisina ihmissyöjinä kuvaavan tarinan julkaiseminen on vaatinut toimitukselta rohkeutta, sillä kuten on nähty esimerkiksi Tintti Afrikassa -albumin ympärillä käydyistä jupakoista, nykypäivänä rasistisiksi katsottavat kulttuurin tuotokset, olkootkin sitten vuosikymmeniä aikaisemmin tehtyjä, joutuvat usein sensuurivaatimusten hampaisiin. Ei Mikinkään seikkailua kuitenkaan pidä rasistisena nähdä vaan oman aikakautensa tuotteena, joka kertoo kyseisenä aikana vallinneesta maailmankuvasta. Itse sarjasta esille nostettava sivujuonne on nykyisin vahvasti Mikin aisapariksi laskettavan Hessun poissaolo hahmon tullessa luoduksi vasta saman vuoden lopussa ja Pollen rooli tämän tilalla, vaikkei hän varsinaiseen seikkailuun tässä tapauksessa ajaudukaan mukaan. 

Monipuolisuudessaankin yhtä onnistunutta

Vuodelta 1936 peräisin oleva Saari taivaalla edustaa Mikki-strippien science fiction -puolta. Ensiesiintymisensä suorittaa tohtori Ykskorva ja Mikin rinnalle on tiensä löytänyt Hessu. Hänen mukaantulonsa on osaltaan mahdollistanut Mikin hahmon vakavoitumista ja henkistä kasvua, kun vitsit on monin paikoin voitu ulkoistaa hänen harteilleen. Saari taivaalla on malliesimerkki Gottfredsonin taidoista mitä erilaisimpien tarinoiden tekemiseen ja tyylilajien käyttämiseen onnistuneella ja samalla lukijat puoleensa koukuttavalla tavalla. 

Gottfredsonin Kaapu saa Mikinkin pakosalle

Mustakaavun ensirötökset vuodelta 1939 on kirjan viimeinen 1930-luvun tuotos ja samalla viimeinen esimerkki Gottfredsonin yhdessä Merrill De Marisin ja Ted Osbornen kanssa käsikirjoittamista sarjoista. Tarinan nimi kertoo siitä jo olennaisen. Kaavun lisäksi poliisimestari Sisun ensiesiintymisen sisältävä sarja on jälleen oikeaa mestarin työtä. Tässä sarjassa nähdään aito Mustakaapu. Samaa hyytävää tunnelmaa hahmo ei ole tavoittanut kenenkään muun käsissä. Päinvastoin, Kaapua on tarkoituksenmukaisesti usein humorisoitu, mikä on hahmon kohdalla ollut ikävä ratkaisu, sillä Kaapu on parhaimmillaan nimenomaan hyytävissä tunnelmissa. Mustakaavun ensirötösten kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota myös Mikin hahmon ulkonäölliseen kehitykseen, kun ensimmäistä kertaa kirjassa tällä on nykyisenlaiset silmät. 

Walshin villit vuodet

Meno jatkui hurjana Walshinkin aikana

Kirjan kaksi viimeistä tarinaa ovat Bill Walshin käsikirjoittamia. Walshin käsikirjoituksiin siirryttiin sotavuosina, kun Gottfredson alkoi kokea työtaakkansa turhan suureksi. Ensimmäinen kirjan Walsh-sarjoista, Huomisen maailma vuodelta 1944, on tyypillistä Walshia ruutujen vilistessä erikoisia olosuhteita ja ympäristöjä. Walshin käsikirjoitukset ovat erilaisia verrattuna Gottfredsonin ja kumppaneiden, vaikka niissäkin oli toki käyty Huomisen maailman kaltaisissa utopistisemmissa maisemissa. Walshin maailmat ovat eriskummallisia, kylmiä ja vaikeasti hahmotettavia. Ainaisessa pienoisessa sekasorron tilassa sarjoja ei ole yhtä miellyttävä lukea kuin Gottfredsonin ennen Walshin mukaantuloa tekemiä tarinoita.

Midaan sormuksessa vuodelta 1952 on Huomisen maailmaan verrattuna humoristisempi ja keveämpi ote. Kylmempiin, erikoisempiin ja epämiellyttävämpiin tunnelmiin sarja ajautuu Gersteinin kirjoituksessaan nimittämän salaperäisen auktoriteettihahmon astuessa näyttämölle. Walshin käsikirjoittamat sarjat eivät pärjää vertailussa 1930-luvun puhtaasti gottfredsonilaisiin tarinoihin. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen vaan kyllä Walshinkin ajoilta hyviä sarjoja löytyy. Kokonaisuutena 1930-luvun ajanjakso on kuitenkin kirjan sarjojen osoittamalla tavalla parempi. 

Sanomalle on pakko nostaa hattua tällaisen kirjan julkaisemisesta ja ojentaa ruusu päälle ulkoasun hienosta toteutuksesta. Risuitta ei kuitenkaan jäädä. Lukijoiden käymässä keskustelussa on havaittu, ettei toimitus ole viitsinyt nähdä tarpeeksi vaivaa tarinoiden aiempien Suomen-julkaisujen kaivamisen yhteydessä. Midaan sormusta ei sisällysluettelon mukaan ole julkaistu Suomessa laisinkaan, vaikka todellisuudessa se on Helsingin Sanomissa nähty, vieläpä niinkin lähihistoriaan ulottuvana vuotena kuin 1988. 

Kokonaismieliala kirjan kohdalla on kuitenkin ehdottoman positiivinen. Mikin oma sanomalehti on paras Disney-julkaisu pitkään aikaan. Kun Ankka-mestareiksi nimetyt Carl Barks ja Don Rosa saavat jatkuvalla syötöllä nimeään kantavia teoksia, kuvittelisi Mikki-mestarinkin kohdalla olevan sellaiseen aihetta. Inhorealistinen näkökulma kuitenkin on, että suomalainen lukijakunta ei ota Mikkiä edelleenkään omakseen ja Gottfredson-julkaisut – puhumattakaan Gottfredsonin kootuista Barksin ja Rosan jalanjäljissä – saavat jäädä vain haaveisiin. 

Lataamossa nyt myös Taskareita

Aku Ankka Lataamon kokoelmat ovat saaneet täydennystä, kun sivustolle on lisätty nyt myös Aku Ankan taskukirjoja. Kaikkia Taskareita ei Lataamosta ainakaan vielä löydy, mutta 150 kappaleen ja peräti 40 000 sivun verran luettavaa sinne on siitä huolimatta saatu jo ahdettua Taskareidenkin muodossa. Taskarit eivät sisälly Aku Ankan tilaajille 4,90 euron ja muille 9,90 euron kuukausittaiseen maksuun kuuluvaan pakettiin, vaan niitä Lataamossa lukeakseen on tilattava Lataamo Plus -vaihtoehto, jonka hinta Akkarin tilaajille on 7,90 euroa ja muille 12,90 euroa kuussa. Lisäksi on mahdollista tilata pelkän Taskarien lukuoikeuden sisältävä 5,90 euron kuukausihintainen paketti.

Taskarien lisääminen Lataamoon on loogista jatkoa niille vahvistuksille, joita palveluun on tehty pitkin kuluvaa vuotta. Kesällä Ankkalinnakkeessa mainittiin nyttemmin jo toteutuneet suunnitelmat erilaisten julkaisujen, kuten Aku Ankan Karusellien lisäämisestä Lataamoon. Lisäksi Lataamossa on julkaistu erikoislehtiä, joita ei painettuina ole saatavilla.

Toy Story 4 tulossa vuonna 2017

Disney on ilmoittanut, että maailmanlaajuisesti lähes kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria tienannut Pixarin elokuvasarja Toy Story saa neljännen osansa, jonka on tarkoitus saapua elokuvateattereihin vuonna 2017. Alustavaksi ensi-iltapäivämääräksi on kerrottu 16. kesäkuuta. Kaksi ensimmäistä Toy Storya ohjannut John Lasseter tekee paluun ohjaajan penkille. Vuonna 1995 valmistunut Toy Story muistetaan ensimmäisenä kokoillan tietokoneanimaatioelokuvana. Elokuvasarjan päähenkilöitä Woodya ja Buzz Lightyearia ovat näytelleet Tom Hanks ja Tim Allen, jotka jatkavat rooleissa tulevassakin rainassa.

Pixar on tekemässä jatko-osia myös Ihmeperheelle sekä Autoille, mutta niille ei ole vielä annettu minkäänlaisia ensi-ilta-ajankohtia. Sen sijaan Nemoa etsimässä -elokuvan jatko-osa Finding Dory saa ensi-iltansa näillä näkymin 17. kesäkuuta 2016. Ensi vuonna Pixarin ystäville on luvassa kaksin verroin mannaa, kun 19. kesäkuuta ensi-illassa on Inside Out ja 25. marraskuuta The Good Dinosaur.