Roopelle kultalevy!

Tuomas Holopaisen säveltämä Music Inspired by the Life and Times of Scrooge- albumi on pokannut ehkä perin odotetustikin kultalevyn. Don Rosan teoksesta Roope Ankan elämä ja teot innoituksensa saanut teos sai Ankka-kansan liikkeelle heti ilmestyessään ja levyä myytiinkin keräilijöiden ja fanien kokoelmiin kuin liukuhihnalta.

Kultalevyraja on nykyisin 10 000 kappaletta.

Uusi suomalainen Disney-käsikirjoittaja nähnyt päivänvalon

Kari Korhonen, Kai Vainiomäki ja Jukka Murtosaari ovat saaneet seuraa - uusi suomalainen Disney-tähti on nimittäin syttynyt! Kyseessä on Janne Toriseva, jonka tarina The Albino Woodchirper vuodelta 2004 on julkaistu vihdoin Euroopassa. Suomeenkin tämä tarina saadaan aivan piakoin, eli kannattaa tihrustaa Aku Ankka- lehteä 37/2014 hieman normaalia tarkemmin.

Toriseva tunnetaan parhaiten Oswald- sarjakuvastaan (kuva yllä).

Taskari ennustajana

Mediassa on herättänyt hilpeyttä Aku Ankan Facebook-sivuillaan tekemä huomio Aku Ankan taskukirjan "ennustuksesta" 27 vuoden takaa. Taskarin 98 Taikaviitan tähtihetket tarinassa Rokkikuningas ankkalinnalaiset kerääntyvät sankoin joukoin Kulttis-stadionille kuuntelemaan Poski-nimistä yhtyettä. Asia on sikäli ajankohtainen, että Olympiastadionin lauteille yleisöä villitsemään saapuu ensi lauantaina nykyajan Poski eli Cheek. Katso kuva äänijänteitä kuluttavasta Taikaviitta-sarjasta Ankan Pärstäpankki-sivuilta!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 417 ja Roope-setä 420

Peräti Pikavuoroksi yltynyt elokuinen Aku Ankan taskukirja alkaa heti kättelyssä lunastaa nimensä veroisuutta. Puhe ei nyt ole Alessio Coppolan varsin vauhdikkaasta kannesta, vaan suurista mestareista Guido Martina ja Giovan Battista Carpi, jotka kyyditetään lukijoiden nähtäville heti alkajaisiksi. Yleensähän Taskareiden resepti on ollut tällaisten vanhojen Ankka-sarjojen kohdalla se, että ne on säästetty opuksen loppuun kuin kirsikaksi kakun päälle. Tässäkään tyylissä ei ole mitään vikaa. Mikäs olisikaan sopivampi tapa täräyttää Taskari käyntiin kuin Intiaanien papyruskäärön kaltainen mallisuoritus, jolle ei kerta kaikkiaan löydy kuin ylistyksen sanoja? 

Kovaa linjaa jatketaan myös toisessa sarjassa, joka marssittaa esiin erään nykypäivän suuren mestarin. Castyn Unelmalmikaivokset jatkaa jo aiemmin nähdystä. Mikki, Hessu, Tiina Tietävä sekä Purppurapupuiittojen veljeskunta esiintyivät samassa rytäkässä jo lokakuun 2007 Roope-setä-lehdessä. Silloinen seikkailu oli mainiota jälkeä, eikä Castyn ole syytä häpeillä tätäkään suoritusta. Casty hallitsee kikat lukijoidensa koukuttamiseen. Historian myyttien totuudellisuuden etsiminen on vaivaa nähden suoritettuna lähestulkoon aina varma nakki. Nähtäväksi jää, kohdataanko hahmot mahdollisesti vielä jatko-osassa, joka kyllä lopun myötä jää kielen päälle. 

Näitä nappisuorituksia seuraa Carlo Gentinan ja Daniela Vetron Vihreää magiaa, joka jää jo aiheensakin puitteissa vähemmille ansioille. Tarina on kuitenkin onnistunut siinä, missä sen tarkoitus on eli täyttämään sivuja lyhyemmällä sarjalla viihdyttävällä tavalla. Aldo Costan ja Corrado Mastantuonon Keitettyjen päärynöiden temppeli taas päätyy vain täyttämään sivuja. Nostalgisesta pelihallikulttuurista ei ole saatu revityksi oikein mitään irti. Vihreän magian kanssa onnistunut Carlo Gentina pelastaa tilanteen Luciano Gatton kanssa sarjalla Sano se kukkasin, joka on jälleen erinomaisen onnistunut tyylinäyte lyhyehköstä ja viihdyttävästä sarjasta, jolla ei ole harteillaan Martinan ja Carpin klassikon tai Castyn huippuseikkailun jälkimaineita ja -paineita. 

Carlo Panaron ja Paolo De Lorenzin Pelle-juttu Lintukuiskaaja ei jätä käteen mitään. Teresa Radicen ja Stefano Turconin Mustakaapua ja Mikkiä juoksuttava Shakkiloma taas jättää jälkeensä paljonkin, päällimmäisenä kauhistuksen. Turconin piirrokset eivät vain sovi Disney-sarjakuvien tyyliin. Ne estävät myös Radicen käsikirjoituksesta nauttimisen, mikä olisi jonkun toisen piirtäjän taiteilemana ollut kenties mahdollista. Rinnastan Turconin kesäkuun toisessa Taskarissa mieliä järkyttäneeseen Alberto Lavoradorin nykytyyliin. 

Enrico Faccinin yksisivuinen Muuntautumiskykyinen ajoneuvo tulee juuri oikeaan paikkaan Turconin piirrosten jälkeen. Faccini näyttää muille mallia, kuinka piirretään ja käsikirjoitetaan yhtä aikaa. Valentina Camerinin ja Andrea Luccin Karhukopla ja veli 176-RA -sarjaa taas ei voida pitää mallisuorituksena. Luccin piirrokset menettelevät eivätkä häiritse Turconin vastaavien tavoin, mutta tällä kertaa käsikirjoitus on ontuva tekijä. Olisihan siinä voinut olla jotain, mutta käytännössä mitään ei oikein saada aikaiseksi. Siinäpähän tarina puksuttelee läpi ja hiljaisessa vauhdissa rysäyttää lopuksi vielä tallin ohi sivuraiteelle ja seinään. 

Vielä Taskarin lopuksi Augusto Macchetto ja Giorgio Cavazzano ehtivät ilahduttamaan sarjallaan Virkistävää vaihtelua vesileirillä, jota voi pitää eräänlaisena sekamuotona Martina-Carpi-Casty-kokoluokan sarjoista sekä aiemmilla sivuilla huomiota herättäneen Carlo Gentinan velvollisuudentuntoisista tarinoista. Sekä Macchetto että erityisesti Cavazzano ovat jo keränneet nimeä ja ansainneet asemansa, mutta sarjasta näkee välittömästi, että se on tarkoitettukin melko yksinkertaiseksi viihdykkeeksi ilman megalomaanisia hehkutuksia, yllättäviä käänteitä yksi toisensa perään ja seisaaltaan aplodeerausta niin pitkään, että jalat pettävät alta. Lyhyesti sanottuna tarina on onnistunut. 

Roope-setä-lehti ottaa taskarimaisen räjähtävän alun Enrico Faccinin nerokkaalla kannella, joka on ovelassa yksinkertaisuudessaan paras kansi missään julkaisussa moneen vuoteen sekä Palkkasoturi-johtosarjalla, jonka tekijöinä ovat maestrot Rodolfo Cimino ja Romano Scarpa. Kaiken huipuksi Faccinin osuus lehdessä ei jää kanteen, sillä mies on kuukauden käsikirjoittaja! Nyt sitä seisaaltaan aplodeerausta sietää jo harkita. 

Aloitetaan käsittely kuitenkin siitä paukusta, joka jäi vielä mainitsematta (aivan oikein, siinä ei vielä ollut kaikki!). Melkein puolet lehdestä ahmaisee X-Mickey- eli kotoisammin Heshukka-sarja Naamion takana. Käsikirjoittaja Gianfranco Cordara on onnistunut kyhäämään juonen, joka kantaa loppuun saakka. Kokonaisuuden kruunaa Roberto Vianin uskomattoman taidokas kynänjälki. Piinaava jännitys ja keventävä huumori kulkevat käsi kädessä niin yksi yhteen, että tätä sarjaa voidaan pitää loistavana esimerkkinä siitä, millainen on hyvä X-Mickey-sarja. Tällaiset tapaukset kertovat yksiselitteisesti, miksi oli niin erinomainen päätös aloittaa tämän tarinasarjan julkaiseminen. 

Ciminon ja Scarpan Palkkasoturi poikkeaa X-Mickeyn tarjoamasta muotista, mutta painii odotetusti samoissa sfääreissä. Mestarit osoittavat, mistä muotista heidät onkaan veistetty antaessaan maailmalle tällaisen täydellisyyttä hipovan sarjan. Klassikon ainekset on ehdottomasti täytetty. Erikseen on mainittava mieltä lämmittävät ja mieleen jäävät gorillat, jotka ovatkin tärkeä tekijä sarjan klassikoksi julistamisessa. 

Kuukauden käsikirjoittaja Enrico Faccini on saanut lehdestä ansaitsemaansa tilaa. Kannen lisäksi Faccinin tyylinäytteitä on lehdessä peräti neljän yksisivuisen ja yhden 25-sivuisen verran. Yksisivuisten ehkä suurelta tuntuva määrä on perusteltu, sillä Faccini on tunnetusti osoittanut olevansa tämän hankalan taiteenlajin mestarillinen taitaja. Lehdessäkin esiintyvät yksisivuiset ovat kaikki erinomaista jälkeä. Faccinin pidempi sarja Unettomat Uinulaaksossa on palstoitettu kuukauden käsikirjoittajan lisäksi kuukauden animaation alle. Kuukauden animaatio Illan torkku toki on Faccinin sarjasta aivan poikkeava. Molempiin tuotoksiin kannattaa toki tutustua kunnolla. Faccinin sarjassa kohtaa klassinen trio Mikki, Aku ja Hessu. Maestro taikoo tässäkin tapauksessa unohtumattoman esityksen. 

Kuukauden molemmat julkaisut olivat varsin onnistuneet. Toki Roope-setä vie kilpailutilanteessa pelin selvästi kotiin kokonaisuudella, jossa ei ole mitään hiottavaa. Kyseenalaistaa voisi tietysti sen, ettei Päivän pamauksessakin mainittuja Touhon 50-vuotiskekkereitä huomioitu mitenkään muuten, mutta onko aihetta valittaa, kun kattaus oli kuitenkin täydellinen? Ropsulta tämä oli paras esitys pitkään, pitkään aikaan.

Robin Williams (1951-2014)

Näyttelijä Robin Williams on kuollut. Hän oli kuollessaan 63-vuotias. Chicagossa 21. heinäkuuta 1951 syntynyt Williams muistetaan sekä mestarillisena koomikkona ja komedianäyttelijänä että vakavampien roolien taidokkaasta läpiviennistä. Hän oli kolme kertaa ehdolla parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon saajaksi ja voitti vuonna 1997 Oscarin parhaasta miessivuosasta elokuvassa Will Hunting. Williams voitti urallaan lukuisia muitakin palkintoja, kuten neljä Golden Globea.

Williams antoi äänensä Disney-klassikkopiirretty Aladdinin Hengelle. Lisäksi hän esiintyi sellaisissa Disney-tuotannoissa kuin Kippari-Kalle sekä Flubber. Vuonna 2009 Williamsille myönnettiin Disney Legend -arvonimi ja hänet lisättiin Disney Hall of Fameen.

Akun juhlakuukaudesta

Aku Ankan hahmon 80-vuotisjuhlasta on kulunut jo kuukauden mittainen tovi. Merkittävän juhlan ollessa kyseessä on syytä pohtia näin jälkikäteen, millainen maku juhlasta oikein jäi. Juhlittavaahan riittää toki koko vuoden mittaan, mutta aina se varsinainen juhlakuukausi puhumattakaan sitten itse juhlapäivästä on eräänlainen kulminaatiopiste.

Jo ennen kesäkuuta Akun pirskeet näkyivät pääjulkaisuista Aku Ankan taskukirjassa, joka huomioi tilanteen huhtikuussa Juhlapäivä-opuksella. Lopulta kuitenkin Taskarin nimi sekä Giorgio Cavazzanon kansi olivat 400-sivuisen kirjan ainoat juhlalliset piirteet. Kesäkuussa Akun juhlista ei ollut Taskarissa enää tietoakaan. Numeroita ilmestyi kaksin kappalein, mutta ei niissä mitään tilanteeseen sopivaa erikoista ollut.

Vuosikymmen sitten Akun 70 ikävuotta juhlittaessa julkaistiin Taskarin teemanumero Kääk!, joka oli kokonaisuudessaan omistettu päivänsankarille. Tällä kertaa sellaista ei näkynyt eikä kuulunut ainakaan syntymäpäivän tienoilla. Toukokuussa ilmestynyt tuorein teemanumero huomioi kesällä käydyt jalkapallon MM-kisat. Kenties juhlimiseksi laskettiin tällä kertaa erilaisten julkaisujen määrä päivänsankarin ylenpalttisen huomioinnin sijaan. Sen lisäksi, että normi-Taskareita nähtiin kesäkuussa kaksin verroin, päivänvalon näki kahden uuden sarjan esikoiset. Niistä Roope-Taskaria ei kuitenkaan hyvällä tahdollakaan voi laskea Akua juhlistavaksi. Siinä julkaistiin vuoden 2003 Roope-setä-lehdissä nähtyjä sarjoja uudelleen.

Alaotsikkoa Sankaruus kunniaan kantanut Supertaskari sen sijaan oli laadukkailla ja viihdyttävillä tarinavalinnoillaan jo juhlallisempi tapaus, vaikka ei sekään mikään Akun 80-vuotisjuhlapommi ollutkaan. Lähes 400-sivuinen järkäle piti sisällään muun muassa Taikaviitta 2000-, X-Mickey-, Ultrasankarit ja Anderville-tarinasarjojen tuotoksia. Näillä Akun juhlista riippumattomilla ansioillaan se kohosi kesäkuun ansioituneimmaksi julkaisuksi, jonka marraskuussa ilmestyvää jatkoa odottelee vesi kielellä.

Roope-setä-lehdessä Akua huomioitiin senkin edestä, mitä Taskari-rintamalla tätä oltiin sivuutettu. 132-sivuinen erikoisnumero oli Akua täynnään. Loppupeleissä lehti jäi merkkipaaluksi vain yhdessä asiassa: ensimmäisen Romano Scarpan piirtämän Aku-sarjan Kolmiulotteinen Aku julkaisemisessa. Muuten lehti jäi vaatimattomaksi kyhäelmäksi. Kesäkuussa julkaistussa Jumbossa Olipa kerran ankka nähtiin Marco Rotan klassisen aseman saavuttanut Onneksi olkoon, Aku Ankka, mutta muilta osin sekin kärsi samasta vaatimattomuusefektistä. Mukava tietysti, että juhla huomoitiin Jumbossa tällä tavoin.

Varsinaiseksi juhla-alustaksi odotettiin luontevastikin pääjulkaisu Aku Ankkaa, joka 70-vuotisjuhlien yhteydessä oli onnistunut erinomaisesti. Silloin juhlaa vietettiin muun muassa Vicarin piirtämän juhlatarinan, Harvey Eisenbergin Viisas Kana Kananen -tulkinnan sekä Pogo-piirtäjänä paremmin tunnetun Walt Kellyn Aku-sarjan muodossa. Kirsikkana kakun päällä muhi Carl Barksin Aku Ankka ja kultainen kypärä omassa B-numerossaan. Tätä myöten odotukset tämänkertaista juhlanumeroa kohtaan olivat sangen kovat.

Mitä teki toimitus? Sortui kovien paineiden alla ja päätyi pahimmanlaatuiseen pyhäinhäväistykseen! Sillä ei ollut mitään väliä, että lehdestä ja 32-sivuisesta juhlaliitteestä löytyi herkkuja sellaisilta nimiltä kuin Barks, Gottfredson, Strobl, Murry, Vicar, Branca ja Van Horn. Koko suoritus mokattiin jo lähtötelineissä, kun juhlanumero päätettiin käynnistää Ville Tietäväisen kannella ja Laura Honkasalon ja Tietäväisen johtosarjalla. Olisi mielenkiintoista tietää kulttuurihistoriallisen näkökulman kannalta, ketä mestaria saamme kiittää siitä, että Aku Ankan 80 ikävuotta kunnioitettiin todellisen Ankka-maan Suomen pääjulkaisussa ei-ankkapiirtäjän kannella ja johtosarjalla.

On sinänsä mielenkiintoinen ja kunnioitettava projekti päästää suomalaisia tekijöitä Ankan ääreen, mutta juhlanumerot, eritoten tämän mittaluokan juhlanumerot, eivät ole todellakaan oikea paikka niiden julkaisemiselle. Aku Ankan toimitus näki, että oikea tapa juhlistaa tätä maassamme ikonin mittoja saanutta hahmoa on päästää juhlan tullessa irti tällainen räpellys. Tämä nyt vain ei kerta kaikkiaan ole oikein! Kyynelsilmin kaihoten muistelen vuosikymmenen takaista juhlalehteä B-numeroineen! Vicaria, Viisasta Kana Kanasta ja Kultaista kypärää!

32-sivuisen juhlaliitteen ajatus julkaista sarja jokaiselta vuosikymmeneltä oli mukava, mutta sivumäärästä johtuen ei järin onnistunut valinta. Moni vuosikymmen jouduttiin kuittaamaan yksisivuisella vitsisarjalla. Jos nyt jotain päivänpaistetta haluaa risukasaan, niin muistetaan, että oli siinä vuosikymmenen takaisessa juhlanumerossakin eräänlainen pyhäinhäväistys. Takakannessa oli "Kiteen Karhukoplan", Nightwishin mainos. Tällä kertaa on pitäydytty turvallisessa automainoksessa. Kenties lukijoita ei ole haluttu shokeerata liikaa.

Julkaisujen ulkopuolella Akun juhlaa vietettiin Helsingin Sanomatalolla järjestetyssä Duckenheim-näyttelyssä, joka pitkään ylläpidetyn salaperäisyyden ja vähitellen tihkuneiden tietojen jälkeen jäi flopiksi. YouTubessa nähtävillä oleva video kertoo näyttelystä kaiken olennaisen.

Näillä eväillä Akun juhlakuukausi puksuteltiin läpi. Lopputulema on ankea ja käteen jäi luu. Tuntuu kuin toimitus ei olisi edes yrittänyt. Sanomallakin sopisi miettiä, oliko tämä todellakin oikea tapa kunnioittaa hahmoa, joka on tuonut heille kottikärryittäin rahaa ja saavuttanut Suomessa uskomattoman kansansuosikin aseman.