Mel Shaw (1914-2012)

Animaattori Melvin "Mel" Shaw on menehtynyt.

Shaw aloitti uransa Disneyllä jo vuonna 1937 itse Walt Disneyn palkkaamana. Tämän jälkeen hän ehtikin työskennellä monien klassikoiden parissa, joista maininnan ansaitsevat etenkin Fantasia (1940) ja Bambi (1941).

Shaw palasi vuonna 1974 takaisin Disneylle oltuaan muissa hommissa II maailmansodan päättymisestä lähtien. Hänen kättensä jälkiä voi löytää monista tuoreemmistakin tutuista elokuvista kuten Kaunotar ja hirviö sekä Leijonakuningas. Etenkin Kaunotar ja hirviö- elokuvaan tehdyt pastellikuvitukset ovat oivallinen osoitus Shawin kyvyistä.

Taitavat Feriolit

Suomessakin muutamaan otteeseen vieraillut Cesar Ferioli (kuvassa) ei selvästikään ole perheensä ainoa talentti. Hänen tyttärensä, Irene Ferioli, on nimittäin osaava laulaja. Alla hänen hurmaava tulkintansa You are my Sunshine- kappaleesta. Tästä naisesta vielä takuulla kuullaan!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 395

Ville T. jatkaa taskareiden arvostelijana tuttuun tapaan, tässä tämän kuukauden ajatukset:

Aku Ankan taskukirja 395 – Lorun loppu

Marraskuun pimeitä iltoja pelastamaan on tullut vuoden toiseksi viimeinen Aku Ankan taskukirja tai oikeastaan pelastusta tarvitsisi maailma. Ainakin maailmanloppua sivutaan kannen ja sisäsivun artikkelin lisäksi kirjan päättävässä tarinassa Ennustus menneisyydestä. Fausto Vitaliano on tarttunut varsin ajankohtaiseen aiheeseen, sillä uutiset ja media ovat tuoneet kyllä jokaisen kuuluviin muinaisen Maya-kansan ennustuksen maailman lopusta. Sittemmin vääriksi havaitut ennustukset on todistettu vain Maya-sivilisaation yhden kalenterijakson päättymiseksi. Aku Ankassa on aina käsitelty ajankohtaisia aiheita, joten tottahan tämäkin oli otettava käsiteltäväksi.

Tarinassa itsessään käydään hienosti läpi Mayojen historiaa ja sivutaan tänä jouluna päättyvää kalenteria. Tarina alkaa kiinnostavasti, mutta ei valitettavasti jaksa kannatella lukijan mielenkiintoa viimeisille sivuille saakka missä alun maailmanlopun uhka jää äkkiseltään taka-alalle ja juoni äityy tavalliseksi Ankka-sekoiluksi. Siltikin ajankohtaisuudeltaan tarina on piristävä sisällönosa taskukirjaan. Piristävyyteen vaikuttaa varmasti myös mestari Giorgio Cavazzanon tekemät upeat kuvitukset.

Edellisen kuun taskarin tapaan tästäkin numerosta löytyy Palle Pulppu-sarjakuva. Taikaviitan logoa kannattelevassa sarjakuvassa Pulppu palaa supersankarin saappaisiin Metakkamiehenä jota (yllättäen edellisen kuun taskarin tapaan) ei ollakaan ennen Suomessa nähty. Muuten niin hauskasta tarinasta häviää koko sen tuoma sanoma kun lukijaa häiritsee Pallen kaksoishenkilöllisyys ja jatkuva edelliseen näyttäytymiseen viittaaminen. Olisiko taskareita kasaavalla toimituksella aihetta miettiä tarinavalintojaan hieman tarkemmin. Tuskin kovin monet lukijat tällaisesta ilahtuvat. Supersankarirymistely on kokonaisuudessaan Corrado Mastantuonon käsialaa.

Fabio Celonin kaunista kuvitusta Dracula-tarinaan.

Kirja sivuaa myös joltisenkin ajankohtaista joskin jo mennyttä halloween-teemaa. Pokkarin sisältä löytyy kuusi enemmän tai vähemmän kauhukategoriaan rinnastettavaa sarjakuvakertomusta. Näihin kuuluvat totta kai PAM-saagan uusin osa ”Piilotetun Auringon Maa” jossa parista aiemmasta osasta tuttu Iso Pamppu tekee paluun, Kekkerit ja Juuso & kilpaileva hovimestari joita en sen kummemmin menisi kehumaan. Mutta kauhukategorian selkeimmästä tähtitarinasta vuodan muutaman ylistyslaudeen. Enenemissä määrin on ilahduttavan hieno tunne nähdä pitkästä aikaa mestari Fabio Celonin piirrosjälkeä taskarissa ja on ilo päästä lukemaan sellainenkin pitkä, varmasti tuleva klassikko-tarina kuin ”Dracula”(joka muuten viittaa jo valmiiksi klassiseen tarinaan). Bruno Enna on kirjoittanut komean 72-sivuisen tarinakokonaisuuden jossa Draculan tarinaa kertovat tällä kertaa Mikki Hiiri kumppaneineen. Kertomuksessa on tilaa kehittyä ja siihen on mahdutettu rauhallisia keskustelukohtauksia sekä nopeatempoisempia toimintakohtauksia kuten kunnon seikkailussa kuuluu. Sarjakuva erottuu pituutensa ja juonensa lisäksi myös kuvituksella joka sopii kauhuteemaiseen Dracula-tarinaan kuin nokka naamariin. Celonin kauhunkalpeat ja osittain kuin aavemaisesti ”valuvat” kuvat ovat juuri omiaan tällaisen tarinan kuvittamiseen. Viimesilauksen ulkoasuun tuo erityisen sävykkäästi ja tummasti toteutettu väritys. Tällaisia helmiä Aku Ankan taskukirjat kaipaavatkin.

Joukossa on tuttuun tapaan sekä kehnoja suorituksia, että tavallisen hauskoja kohelluksia. Vaikka yksi helmi onkin mukaan lyöttäytynyt, ei se jaksa nostaa koko taskarin arvosanaa keskimääräistä korkeammalle. Mitä dekkaritarinoita sisältävä joulukuun taskari sitten pärjää ATP ja Tuplanolla-tarinoineen, se jää nähtäväksi…

Kirjan tarinat

Piilotetun auringon maa – Lars Jensen/Flemming Andersen

Kekkerit – Marco Palazzi

Dracula – Bruno Enna/Fabio Celoni

Metakkamiehen paluu – Corrado Mastantuono

Juuso ja kilpaileva hovimestari -  Gabriele Panini/Alessandro Gottardo

Aku Ankka ja Kultakylän aaveet - Fausto Vitaliano/Andrea Freccero

Halloweenin hirviö -  Carlo Panaro/Valerio Held

Ennustus menneisyydestä – Fausto Vitaliano/Giorgio
Cavazzano

Arvostelu: Roope-setä 399

Henendon kuukausittainen Roope-setä arvostelu tulee tässä, olkaapa hyvät:

Marraskuinen Roope-setä aloittaa Michele Mazzonin suorastaan mitäänsanomattomalla, mutta samalla teennäisen riemastuttavalla kannella. Kaikki siitä tulikin todettu yhden virkkeen sisällä, joten jatketaan suoraan johtosarjaan. Kuukauden klassikoksi julistettu Konkistadorien kultainen kaupunki, tekijämiehinään Frank Gordon Payne ja Massimo De Vita, räväyttää lehden kunnolla käyntiin. Kyseessä on sarja, jonka kulun kuvittelee aavistavansa lähtöasemista ja viihdyttävän sillä kuuluisalla keskiverron mitalla. Harvemmin tavattu käsikirjoittaja Frank Gordon Payne on kuitenkin oppinut läksynsä kiitettävällä tavalla eikä sorru ennalta arvattavuuksiin. Tarina yllättää käänteillään, jotka kaikesta huolimatta ovat sujuvia. De Vitan piirrokset ovat omiaan täydentämään kokonaisuutta, joka ei taitavuudestaan ja erilaisuudestaan huolimatta voi yltää virallisen klassikon asemaan. Juonen toimivuutta korostaa se, että myös se ennalta arvattava versio olisi ollut mukava nähdä, mutta toki parempi näin. Mieleen tämä jäänee paremmin kuin sarja, jonka erilaisia variaatioita näkee harva se kuukausi.

Monivalintatarina Missä Massu?, joka Ropsun laskujen mukaan on kaikkiaan kahdeksastoista Ankport-tarina, on Alberto Savinin ja Stefano Intinin käsialaa. Monivalintaseikkailut ovat mielenkiintoisia ja harvinaisempia tapauksia. Erityisesti lapsena ne viehättivät, mutta täysin omanlainen kiehtomuksensa niissä on säilynyt tähän päivään asti. Missä Massu? on loistava esimerkki laadukkaasta monivalintasarjasta. Joitakin runsas vaihtoehtotarjonta ja lyhyet, vain sivun mittaiset, tarinanpätkät valintojen välillä voivat ärsyttää, mutta nehän vasta tuovat haastetta peliin! Tästä ei voi kuin antaa täydet pisteet sekä sarjan tekijöille luovasta hulluudesta että Ropsun toimitukselle hienosta valinnasta lehden sivuille. Tällaiset tarinat ovat silloin tällöin tarjoiltuina mukavia piristyksiä ja parhaimmillaan lehden suola.

Lehden viimeiselle pitkälle sarjalle voisi johtosarjan tavoin lätkäistä Kuukauden klassikon kunnianosoituksen. Vastamainonta-nimisen tarinan takaa löytyvät maestrot Giorgio Figus ja Luciano Gatto. Juonta voisi tavanomaisuutta hipovista piirteistään huolimatta mestarilliseksi. Siitä löytyy runsain mitoin huumoria ja loistava, alati kiristyvä juoni, joka kulkee varmasti kohti loppuhuipentumaansa. Mestari Gatton hienot ja sympaattiset piirrokset tukevat nappiin osuvaa kuviota. Tätä tarinaa kuvaillessa ovat kehuja kuvaavat adjektiivit loppua.

Pitkien sarjojen lisäksi lehteä täydentää yhteensä kolme yksisivuista sarjaa. Enrico Faccinin Sokeria pohjalla etenee nopeaan finaaliinsa hyväksi todetulla tutulla tyylillä, mutta jotain Faccinin yhden sivun hupailuille tavanomaista maustetta tuntuu puuttuvan. Andrea Denegri ja Marco Palazzi marssittavat lehdessä jo toistamiseen esiin Ankportin sarjalla Oikeat varusteet. Juttu ei kestä Facciniin vertaamista ja jää jopa vitsien yleisen tason alapuolelle. Takakannesta löytyy vielä Carlo Panaron ja Stefano Zanchin Suolaongelma, josta löytyy jälleen jonkinlainen idea, mutta paukut eivät riitä kovin pitkälle.

Perinteiseen tapaan mukaan ovat päätyneet myös Donald Soffrittin Pikku-Aku ja kaverit -strippi, In English -osio sekä dekkaripähkinä. Niin ikään perinteiseen tapaan niistä ei ole yhtään mihinkään. Pitkät sarjat takaavat kuitenkin sen, että lehteä ei voi kuvailla kuin nappiosumaksi. Juuri tällaisia, tai vielä parempiakin, Ropsujen kuuluisi olla joka kuukausi. Toivokaamme, että tämä numero oli vasta hieno esinäytös ensi kuun juhlanumerolle. Silloin on luvassa Roope-sedän 400. numero, joka kätkee sisäänsä ainakin Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyön hedelmän, jonka teemana on Itämeri.

Tom Hanks Walttina!

Twitter- käyttäjä Melissa Farley nappasi kuvan Tom Hanksista Disneylandissä. Kun kuvaa katselee tarkasti, voi varmasti jo päätellä, että suunnitteilla ollutta Saving Mr. Banks- elokuvaa ollaan jo kuvaamassa. 

Ja hehän tosiaan ovat kuin kaksi marjaa:

Vaan entäpä nuoren Walt Disneyn näyttelijä? No, tässä elokuvassahan siihen ei taida tarvetta ollakaan, mutta mikäli Disneystä joskus tehdään elämäkertaelokuva, voisi Ryan Gosling esittää pääosaa.