Arvostelu: Roope-setä 397

Jo totuttuun tapaan Kvaakin Henendo työsti meille mainion arvostelun tuoreimmasta Roope-sedästä. Tässäpä tämä:

Uusin Roope-setä lyö ällikällä heti kannellaan. Corrado Mastantuonon teos on jossain määrin monitulkintainen. Kannessa mainostettava sarja Ankervillen kummitus luo kimmoketta sille, että Akun kauhistunut ilme johtuisi haamusta. Tällöin kansi olisi todennäköisesti sarjaa ajatellen ja varten tehty. Toinen vaihtoehto on, että kansi ei viittaa lainkaan sarjaan ja kyse on vitsistä. Akulla on aimo kasa kirjoja sylissään. Heti päätyessään lehden kolmannelle sivulle voi päätellä kumpi vaihtoehdoista on oikea.

Johtosarja Ankervillen kummitus perustuu Oscar Wilden romaaniin Cantervillen kummitus. Ankallisen kirjallisuusparodian takana ovat Alessandro Sisti ja Roberto Marini. Juoni kulkee jouhevasti eteenpäin eikä tarjoile pettymyksiä. Tosin minkäänlaisia yllätyksiäkään ei ole luvassa. Tarinaa voisi kuvailla eräänlaiseksi peruspaketiksi. Lukukokemus on mukava, mutta siihen se sitten jääkin. Marinin piirrokset noudattavat sarjan mutkatonta olemusta, mutta eivät toki ole huonoja. Kunnianhimoisuutta ei ole näkyvissä.

Myös seuraava sarja on parodia. Tällä kertaa kohteena on Edgar Allan Poen teos Rue Morguen murhat. Mario Volta ja Giampiero Ubezio ovat vääntäneet sen muotoon Torkkukadun mysteeri. Sarja kuuluu lyhyeen Edgar Allan Hiiren kertomuksia -tarinasarjaan. Juttu on pitkä, peräti 49-sivuinen, mutta suurin osa sivumäärästä tuntuu kuluvan turhalta tuntuvaan jankuttamiseen. Voisiko olla, että tekijät ovat tarkoituksella pyrkineet venyttämään tarinaa ja tekemään siitä pituudellaan houkuttelevamman ja jännittävämmän? Ainakaan minuun tämä taktiikka ei purrut. Ubezion piirrokset ovat omiaan korostamaan tätä epämiellyttävää huomiota. Kuvitus on yksinkertaista, yksityiskohdatonta ja paikoin täysin puhditonta. Hienommat piirrokset olisivat voineet olla sarjalle oiva pelastusrengas.

Lehden viimeinen pitkä sarja on Romano Scarpan piirtämä Adoptiopoika. Sarjan käsikirjoittaja ei ole tiedossa, mikä onkin tälle oikea onnenpotku. Juoni on täysin ennalta arvattava ja tylsä. Scarpan piirroksia ei voi moittia, mutta edes ne eivät kykene pelastamaan tarinaa, joka kompastuu heti aloitusruudussaan eikä nouse sieltä enää ylös. Mitähän lie maestro ajatellut jouduttuaan kuvittamaan tällaista soopaa?

Näiden lisäksi lehdestä löytyvät Donald Soffrittin Pikku-Aku ja kaverit -strippi, joka on tällä kertaa tavallistakin ponnettomampi, Päivän pamaus sekä dekkaripähkinä. Lisäksi takakannen täyttää totuttuun tyyliin vitsisarja. Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton Kauniita unia on idealtaan hyvä.

Lupaava kirjallisuusteema, jonka tarkoitus on selkeästi puffata alkavaa Ankalliskirjallisuuden klassikot -sarjaa, osoittautuu valitettavasti flopiksi. Lehden taso on kaukana viime kuukausien onnistujista. Erityisesti kaksi jälkimmäistä pitkää sarjaa jäivät matelemaan alamaihin. Katseet kääntyvät lupaavasti kohti ensi kuuta, jolloin Päivän pamauksen mukaan lehden sivuille astelee kesällä debyyttinsä Suomessa suorittanut Heshukka.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 393

Ankkalinnakkeen arvostelija Ville T. on tutustunut tuoreimpaan taskukirjaan ja esitteleekin nyt opuksen: 

Aku Ankan taskukirja 393 – Kultaharkko

Syyskuussa ilmestyi tänäkin vuonna kahden edellisen tapaan triplaksi kutsuttu 768-sivuinen taskukirjajärkäle. Kuten viime kuun arvostelussa saimme lukea, on kirja kultateemainen. Komeasti kultaharkoksi ”naamioitu” taskari herättää varmasti mielenkiinnon lehtipisteillä. Ulkoasun lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös kulta-aiheinen tarina. 

Augusto Macchetton kirjoittamassa ja Roberto Vianin piirtämässä tarinassa Kultaryntäystä vastaan Roope kertoo ankanpojille tarinan nuoruuden kullankaivaja-ajoiltaan. Hän tunsi tuolloin nuoren pariskunnan, mikä teki Roopeen suuren vaikutuksen. Tarinassaan Roope myös kertoo, kuinka hän valloittaa tuolloista Skagwayn pikkukaupunkia ja rakentaa pohjaa finanssi-imperiumilleen. Hauska kuvaus Roopen nuoruudesta ei yritäkään olla osana kaikkien tuntemaa Roope Ankan elämäkertaa, jonka Don Rosa aikoinaan loi. Juuri siksi se toimiikin omana tarinanaan loistavasti.

Kultateeman lisäksi paksusta pokkarista löytyy sellaisia tarinakultakimpaleita kuin Haaksirikko syvyyksissä, Salaisuuksien näyttämö, Vihreä kuningatar, Aku Ankka ja aavikon aarre sekä Raketti Jupiteriin. Kaksi ensimmäistä tarinaa on saanut kunnian piirtää Italian mestarinimi Giorgio Cavazzano.

Luciano Bottaron unenomaista kuvitusta tarinaan Raketti Jupiteriin

Ensimmäisessä tarinassa Mikki ja Hessu laskeutuvat Mariaanien hautaan keräämään tutkimusnäytteitä vanhalle ystävälleen Tohtori Ykskorvalle. Tutkimukset eivät kuitenkaan suju kuin on suunniteltu, kun projektia varten kehitelty Supersukeltaja kaapataan rikollisiin tarkoituksiin. Cavazzano kuvaa merenalaista maailmaa kauniin tummasävyisesti. Myös Ykskorvan mukana oleminen tuo tarinaan mukavaa vanhanajan henkeä, mutta myös kaivattua tuoreutta. Onhan hahmo tuttu jo mikkimestari Floyd Gottfredsonin tarinoista. Seuraavassa tarinassa Cavazzano on päässyt kuvittamaan kotikaupunkiaan, kun Tuplanollan tehtäväksi tulee tuhota uusi Jaakko Pöntinen-elokuvan ainokainen kappale, minkä sisältö on tarkoitus esitellä Venetsian elokuvajuhlilla. Tarinan piirrokset ovat Cavazzanon tuttuun tapaan mestarillista katseltavaa, mutta erityisesti tarinan väritys on ihailtavan tummasävyistä.

Vihreä kuningatar on suomalaisen taskaritoimituksen tätä numeroa varten valitsema Mikki-tarina. Ns. nappivalinnaksi paljastuva kertomus on Bruno Sardan ja Massimo De Vitan yhteistyötä. Tarinassa Mikin Jeremias-setä muistuttaa Mikkia tämän lapsuudessa tapahtuneesta päivästä, jolloin pikku-Mikki oli setänsä mukana etsimässä Vihreä kuningatar-nimistä kaulakorua. Yllättävän välikohtauksen takia korun metsästys keskeytyi ja Jeremias on nyt palannut etsimään menetettyä aarretta. Bruno Sardan luoma Jeremias-setä on myös piristävä lisä uusiin Mikki-tarinoihin. De Vita on myös jälleen pistänyt  parastaan tarinan kuvituksen kanssa, joten lopputulos on nautittava.

Tuplanolla taas vauhdissa

Aku Ankka ja aavikon aarrejahti onkin sitten alkuaikojen taskariajoilta tutumpaa tyyliä. Giulio Chierchinin piirtämässä aarrejahtitarina onkin julkaistu Inducks-tietokannan mukaan ensikertaa lähes tarkalleen 52 vuotta takaperin. Roope-sedän kyynisyys omia sukulaisiaan kohtaan oli tuolloin paljon rankemmin esillä kuin tänä päivänä tuotetuissa tarinoissa. Italialainen Roope olikin alkujaan lähes pahikseksi luokiteltava hahmo, ennen kuin edesmennyt mestari Romano Scarpa pehmensi Roopen luonnetta Carl Barksin malliin. Vanha tarina herää uudelleen eloon uudistetun värityksensä ansiosta.

Kirjan ehdoton kultaharkko on 75-sivuinen avaruustarina Carlo Chendin ja Luciano Bottaron yhteristyönä, myös 52 vuotta takaperin julkaistu tarina, Raketti Jupiteriin. Bottaroa näkee muutenkin nykyään taskukirjassa aivan liian vähän. Klassikko-tarinassa Roope-sedällä on ns. klassikkovaiva. Roope on kyllästynyt torjumaan Karhukoplan jatkuvia ryöstöyrityksiä, mitkä kohdistuvat hänen rahasäiliöönsä. Maailman rikkain ankka päättääkin piilottaa käteisvaransa Jupiteriin. Päämärässä kuitenkin ilmenee lisää ongelmia, kun selviää, ettei Jupiter olekaan täysin asumaton. Tarina on ensimmäinen osa taannoin tuplataskareissa 194 ja 219 julkaitui tarinoille Ufohavainto ja Saturnuksen valtias. Jatko-osien jälkeen avaustarinaa onkin kaivattu ja on ollut suuri vääryys, että se on ollut suomentamatta näinkin pitkään. Hyvän tarinan ainoa miinuspuoli on sen julkaisutavassa. Kolmiosainen jatkosarja on rikottu erillisiin episodeihin muiden sarjakuvien väliin jolloin se hukkuu ikävästi tuoreempien sekaan.

Nuori Roope kullankaivajana

Kultaharkosta löytyvät läpikäytyjen tarinoiden lisäksi myös muita varsin kiinnostavia tarinoita kuten Paolo Motturan upeasti kuvittama Taikaviitta tarina Siniset sävelet, joka on jatko-osa Aku Ankan taskukirjan numerossa 370 julkaistulle Tietäjätenorin salaisuus- tarinalle. Kirja sisältää myös Scarpa klassikon vuodelta 1966, unenomaisen vangitsevan tarinan Fabio Micheliniltä ja Roberto Marinilta sekä Giorgio Cavazzanon ainokaisen Indiana Hopo-tarinan. Kultaharkon voi tämän perusteella sanoa nimensä ansainneeksi.

Ensi kuussa pääsemmekin sitten nautiskelemaan Castyn mestarillisesta Mikki-tarinasta ja seuraamaan kuinka tanskalaistallin veteraanikäsikirjoittajapariskunta Carol ja Pat McGreal pärjäävät italialaisperäisen Taikaviitan hahmon kanssa.

Kirjan tarinat:

1. Kristallivuori - Gorm Transgaard/Massimo Fecchi
2. Haaksirikko syvyyksissä - Alessandro Sisti/Giorgio Cavazzano
3. Siniset sävelet - Stefano Petruccelli/Paolo Mottura
4. Verraton velkalista - Bruno Concina/Luciano Milano
5. Maaseudun rauha - Rodolfo Cimino/Giampaolo Soldati
6. Kultaryntäystä vastaan - Augusto Macchetto/Roberto Vian
7. Jalkapartiossa - Marco Bosco/Luciano Milano
8. Makea juttu - Bruno Sarda/Carlo Limido
9. Ällistyttävät pariisinperunapensaat - Carlo Panaro/Lara Molinari
10. Salaisuuksien näyttämö - Alessandro Sisti/Giorgio Cavazzano
11. Iloa ilmassa - Nicola Cornacchione/Massimo De Vita
12. Aku ja Touho seurapiiritoimittajina - Carlo Panaro/Valerio Held
13. Raketti Jupiteriin – Carlo Chendi/Luciano Bottaro
14. Vihreä kuningatar - Bruno Sarda/Massimo De Vita
15. Aku Ankka ja unen vangit - Fabio Michelini/Roberto Marini
16. Paras harrastus - Abramo Barosso & Giampaolo Barosso/Romano Scarpa
17. Uneton jäätiköllä - Fausto Vitaliano/Giampaolo Soldati
18. Paluu Vaaranialle - Carlo Panaro/Guido Scala
19. Ilmainen lounas - Carlo Panaro/Nicola Tosolini
20. Tarpeetonta tavaraa - Rudy Salvagnini/Giorgio Cavazzano
21. Riippumaton asiantuntija - Barbara Pellizzari/Sandro Del Conte
22. Aku Ankka ja aavikon aarre - Roberto Renzi/Giulio Chierchini
23. Viisauden kaivo - Carlo Panaro/Ettora Gula
24. Elävät fossiilit - Paul Halas/Antoni Bancells Pujadas
25. Ratkaiseva piste - Diego Fasano/Giprgio Cavazzano
26. Pennonen pääsee voiton makuun - Rudy Salvagnini/Alessio Coppola

Räyhä-Ralfin ensimmäinen suomenkielinen traileri

Wreck-It Ralph eli Räyhä-Ralf nähdään piakkoin valkokankaalla, joten on nyt on hyvä aika tuoda julki filmin suomeksikin dubattu traileri. Ja tässähän tämä onkin:

Ja alla vielä samaan syssyyn Youtube-pätkän kuvaus, joka valoittaa hieman laajemmin elokuvaa:

 Walt Disney Animation Studios ja Emmy®-palkittu ohjaaja Rich Moore (TV-sarjat "Simpsonit" ja "Futurama") vievät elokuvayleisön huikealle matkalle pelihallin videopelien sisälle elokuvassa "Räyhä-Ralf". Pelin pahis Ralf on kyllästynyt siihen, että sen pitää aina jäädä pelin sankarin Fix-It Felixin varjoon. Vuosikymmenien ajan he ovat päivästä toiseen toistaneet samaa vanhaa kuviota, jossa pelin tähti Felix saa aina kaiken kunnian -- mutta nyt Ralf on saanut tarpeekseen pahiksen roolistaan. Hän päättää ottaa asiat omiin valtaviin kouriinsa ja lähtee seikkailulle pelihallin toisiin peleihin halki monien eri videopelisukupolvien todistaakseen, että myös hänessä on sankariainesta.
Matkallaan Ralf tutustuu sitkeään kersantti Sergeant Calhouniin räiskintäpelistä Hero's Duty. Lisäksi kovapintainen karamellityttö Vanellope von Schweetz, joka on kotoisin karkkiteemalla kuorrutetusta ajopelistä "Sugar Rush", joutuu kauhukseen toteamaan, että hänen pelimaailmansa on uhattuna, kun Ralf tulee päästäneeksi irti tuhoisan vihollisen, joka loppujen lopuksi vaarantaa koko pelihallin olemassaolon. Pystyykö Ralf toteuttamaan unelmansa ja nousemaan kaikkien sankariksi? "Räyhä-Ralf" valtaa Suomen valkokankaat 15. helmikuuta 2013, jolloin ja se nähdään 3D-näytöksissä upeassa Disney Digital 3D™ -formaatissa.

Klassiset Disney-älppärit nyt myös CD:nä

1970- luvulla julkaistut Kivat satulaulut- älppärikokoelma on kuulunut varmasti monen suomalaisen lapsuuteen. Sittemmin näitä vinyylejä onkin ollut hyvin hankala löytää - ainakaan hyväkuntoisena, sillä levyt ovat lähes järjestään kuunneltu puhki asti. EMI kuitenkin teki kulttuuriteon ja on julkaissut tuplalevyllisen näitä kappaleita, joista monet olisivatkin muuten jääneet nykysukupolvilta täysin unholaan. Alla on lista biiseistä, joista voit levyiltä nauttia:

CD 1:
 Aku Ja Kumppanit - Reino Bäckman
 Ain Laulaen Työtäs Tee - Yvonne Calas
 Hei Hei Mikki-Hiiri - Reino Bäckman
 Nallemme Puh - Ritva Lehtelä
 Peter Pan - Jukka Kuoppamäki
 Silloin Vain Sä Vislaat - Eija Merilä
 Vain Haaveissain - Ritva Lehtelä
 Taikalaulu - Irina Milan
 Olla Huoleton - Reino Bäckman
 Kotini - Lola
 Chim Chim Sheree - Hootenanny Trio
 Ken Nyt Sutta Pelkäisi - Reino Bäckman
 Sirkusjuna - Ossi Ahlapuro
 Sssh - Nyt Hiljaa - Lea Laven
 Kissalaulu - Sinikka Sokka
 Aristokatit - Tapio Heinonen
 Pennillä Linnunsiemeniä - Hootenanny Trio
 Keisarinlaulu - Kejsarens Sång - Keisari
 Liisa Ihmemaassa - Stidit
 Thomas O'Malley Katti - Ossi Ahlapuro

 CD 2:
 Pikku Hiawatha - Lea Laven
 Tiku Ja Taku, Mikki-Hiiri Ja Pluto - Seppo Rannikko
 On Kivan Kevyt Olla - Heinäsirkka Hop
 Olen Vain Pieni Pilvi - Reino Bäckman
 Balladi Robin Hoodista - Ossi Ahlapuro
 Nukkuessasi - Kai Lind
 Vain Vähän Oveluutta - Jukka Kuoppamäki
 Sade Huhtikuinen - Ritva Lehtelä
 On Kiire - Reino Bäckman
 Jussi Huopahattu Ja Liisa Pitsireuna - Jukka Kuoppamäki
 Paras Paikka (Hemma Är Bäst I Alla Fall) - Ossi Ahlapuro
 Jättiläisen Taikalaulu - Jätti-Matti
 Rakkauden Laulu - Jukka Kuoppamäki
 Kärry Sininen - Kisu
 Nautilus - Jukka Kuoppamäki
 Pikkuinen Talo - Jukka Kuoppamäki
 Toisiaan Täytyy Auttaa - Lea Laven
 Sateenkaaren Tuolla Puolen - Tapio Heinonen
 Askel Oikeaan Suuntaan - Marion Rung

Ja itse levyhän voit tilata vaikkapa NetAnttilasta.