Hae tästä blogista

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Arvostelu: Roope-setä 408

Henri Häkkilä taituroi tuttuun tapaansa meille arvion tuoreimmasta Roope-sedästä. Ja tässähän tämä:

”Ei heikkohermoisille!” varoittaa elokuun Roope-setä-lehti kannessaan. Paras tapa selvittää väitteen todellisuus on tunnetusti ottaa härkää sarvista ja lukea läpyskä läpi. Francesco Artibanin kansi, jossa asetetaan esille yksi numeron kantaviksi voimiksi nimetty Indiana Hopo, on välittömästi kelpo aiheuttamaan sydämentykytyksiä tilanteensa ja arvoituksellisen eläintrionsa vuoksi.

Jos hermot vielä kestivät, on vuorossa Luciano Milanon ja Marco Gervasion johtosarja Voimattomuuden vallassa. Milano on onnistunut kehittelemään tarinaa varten täysin käyttökelpoisen idean, mutta varsinainen juonikuvio lässähtääkin sitten juoksenteluksi, selittelyksi ja aivottomaksi pikakelaukseksi. Ikävä tulee niitä vanhoja Taskareita, joissa tällainen sarja olisi spektaakkelisuudellaan ahmaissut aimo osan pokkarista. Gervasion piirroksista ei ole tuomaan kummempaa lohtua: ne ovat moitteettomia, mutta samalla säväyttämättömiä. Hauska pikku kuriositeetti on sarjan alussa vilahtava opas, joka ei ole välittänyt kannessa esiintyneestä varoituksesta.

Riccardo Pesce ja Giuseppe Dalla Santa antavat vuoron jälleen lehden erikoisvieraalle Indiana Hopolle. Sarjan nimi – Nuoruuden lähde – on omiaan nostattamaan hiuksia pystyyn. Aihetta on käsitelty varsin usein ja mieleen tulevat flopeiksi ja pommeiksi kehkeytyneet käsille räjähtäneet tarinat.  Onneksi Pesce on saanut aikaiseksi hieman valtavirrasta poikkeavia piirteitä käsikirjoitukseensa. Tarinan loppu huipentaa vaikutelman tämän taktiikan onnistumisesta. Myös Dalla Santan kynään on osunut kuvituksen aikana sopiva vaihde päälle. Hattuja ei kuitenkaan ole tarvis heitellä ilmaan, sillä sarjan kohtalona on näillä aineksilla päätyä osastolle ”ihan mukavat makupalat”.

Mestaripiiloutujan opissa on Nino Russon ja Giampaolo Soldatin lyhyempi hupisarja. Kuviolla olisi täydelliset mahdollisuudet jättipottiin ja kassaholvissaan nauruhermoja säilövän pankin räjäyttämiseen, mutta kuvituksellinen juonipaljastus – jolle sillekin toki löytää perusteita – tekee siitä ennalta arvattavan ja vie mennessään merkittävän palasen hauskuudesta sekä räjäytykseen tarvittavat dynamiittivarat. Minkäänlaista muuta moitittavaa tarinasta on vaikea löytää. Ikävää, että niin pieni seikka vei voimavarat todelliselta yllättäjältä.

Viimeinen pidempi sarja Suu säkkiä myöten on monivalintakikkailu, jonka takaa löytyvät Stefano Ambrosio ja Emilio Urbano. Monivalintaseikkailuja on nähty silloin tällöin aiemminkin Ropsun sivuilla ja useimmiten ne ovatkin olleet erittäin viihdyttäviä ja mukavia vauhtipaloja. Tällaisten sarjojen sorvaaminen ja vieläpä siinä onnistuminen on taitolaji. Tämän tarinan perusteella Ambrosiosta ei tämän lajityypin taitajaksi ole. Onnistuneet monivalintajutut ovat olleet paljon monipolvisempia kuin tämä tuotos. Selkeä virhe on myös ”onnistuneen loppuratkaisun” venyttäminen useammalle sivulle. Lisäksi yksi monivalintatekeleiden onnistumisen edellytyksistä on yleisesti ollut se, että jokainen ”taso” on yhden tai kahden sivun pituinen – joka sarjassa vain jompaakumpaa. Eikä ole Urbanon piirroksillakaan saumaa kuivata vesitettyä tilannetta.

Sata sivua täyteen saavat Donald Soffrittin Pikku-Aku-strippi, Päivän pamaus, dekkaripähkinä, In English -pätkä sekä takakannesta löytyvä Stefano Ambrosion ja Massimo Asaron Ei vara venettä kaada. Ei ole Stefanolla ollut sitäkään tehdessään erityisen hyvä päivä. Näillä eväillä todettavissa on, ettei kannessa esiintynyt varoitus ollut täysin tuulesta temmattu. Alkuvuodesta tasatahtiin erittäin laadukkaita julkaisuja pullautellut Ropsun väki näyttää hyytyneen pitkällä matkalla. Toivokaamme apinan heristelemistä selästä ja otteen parantamista. Loppujen lopuksi paljon ei vaadita toivottuun tilanteeseen palaamiseksi.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 404

Luottoarvostelijamme Ville T. loihti viimeisen kerran (ainakin toistaiseksi) arvion tuoreimmasta taskarista. Jos joku arvon lukijoistamme olisi kiinnostunut kuukausittaisen arvion tekemiseen, pistäkääpä kommenttia tähän julkaisuun. Mutta päästetäänpä Ville vauhtiin vielä kerran. Kiitos näistä yhteisistä vuosista! 

Aku Ankan taskukirja 404 – Tuulitakki

Tuoreimmassa taskukirjassa tapahtuu outoja. Johtosarjassa Ankkalinna on innostunut taikatempuista. Aku aikoo onnistua tekemään vaikeimman taikatempun mitä maa päällään kantaa, irroittaa ”Kiinalaiset renkaat” toisistaan. Lähtiessään taikatarvikeostoksille Aku sotkeutuu tietämättään rikollisten suunnitelmaan ja vastaanottaa vahingossa aidot kiinalaiset renkaat joiden salaisuuden selvittäminen olisi avannut Karhukoplalle mahdollisuuden päästä esteittä Roope Ankan rahasäiliöön.

Vekkuli johtosarja on Marco Mazzarellon piirrosten ansiosta hauskannäköistä katseltavaa ja vaikka Stefano Ambrosion  sekä Giorgio Cavazzanon taannoin esittelemä taikuri Magi Mustonen tekeekin tässä tarinassa komean vierailun, niin loppujen lopuksi taikateemainen johtosarja ei jää mieleen ja antaa näin ollen häilyvän aloituksen koko kirjalle.

Sen sijaan toinen outouksia käsittelevä tarina onnistuukin sitten paremmin ja jää jopa lukemisen kipinöimään mukavasti mielessä, toisaalta odotetulla tavalla, vastaahan Lorenzo Pastrovicchion piirtämän avaruusolento-tarinan kirjoittamisesta itse Mikki-mestari Casty. ”Salainen alue 52”-nimeä kantavassa tarinassa Mikki ja Hessu ovat lomamatkalla päätyneet Nevadan autiomaassa sijaitsevaan pikkukylään jossa paikalliset uskottelevat alueella liikkuvan ufoja. Hessu on avaruusolennoista aivan täpinöissään, mutta epäileväinen Mikki alkaa kiinnostua kun kylä pahasessa alkaa liikkua outoja samannäköisiä smokkimiehiä.

Roope näkee kummia
Kirjan toiseksi viimeisessä tarinassa Roopen rahasäiliölle ilmestyy pelottava kuvajainen kitupiikistä itsestään. Kuin köyhyyden runtelemana aaveena Roope on lähettänyt itsensä menneisyyteen varoittamaan itseään jostain suuresta sijoituksesta johtuvasta alamäestä, mikä häntä kohtaa jos pohatta ei osaa tehdä oikeaa ratkaisua. Giulio Chierchini on tuttu monien outojen hirviöiden kuvaajana ja vaikkei tässä tarinassa sellaisia esiinnykään niin aavemainen tunnelma on läsnä läpi koko tarinan. Jutun on kirjoittanut Stefano Ambrosio.

Mitään erityisen huonoa tarinaa kirja ei sisällä, mutta tässäkin pokkarissa turhan moni juttu ei vaan sisällä mitään niin ihmeellistä, että se jäisi hyvin mieleen. Konkarimestari Tito Faracin kynäilemää polkupyöräilyn ympärillä kulkevaa Kaasi ja Reino Murske-tarinaa on hauska lukea ja sarja esitteleekin jälleen liudan Murskeen suvun edustajia ja antaa vihjeen, että suvulla olisi italialaisia juuria. Tämäkin tarina kyllä naurattaa sitä lukiessa, mutta samaa ei voi juuri sanoa Osvaldo Pavesen ja Massimo De Vitan ennätystenrikkomistarinasta mikä on lähinnä vain väsynyttä poukkoilua ennätysyrityksestä toiseen.

Taskarissa seikkailee myös Parta-Jussi omassa komiikkaa viljelevässä tarinassaan ja luomme jälleen silmäyksen viime vuosisadan alkuun Fantom Ankkana paremmin tunnetun Kreivi Höytyvistön edesottamuksiin.

Kirja sisältää ainoastaan Italialaista Disney-sarjakuvaa ja kansikuva ei poikkeuksellisesti liity yhteenkään sen sisältä löytyvään tarinaan millään lailla. Se on vain tavallinen vitsikansi vaikkakin melko oivaltava sellainen. Tällaisiahan paketteja nähtiin paljon 1990-luvun alussa. Olisimmeko palaamassa tuohon aikaan? Ainakin meillä on vielä tuplataskarimme…

Kirjan tarinat:

1.   Kiinalainen juttu – Stefano Ambrosio/Marco Mazzarello
2.   Salainen alue 52 – Casty/Lorenzo Pastrovicchio
3.   Keltaisten silmien arvoitus – Carlo Gentina/Alessandro Gottardo
4.   Paluu koulunpenkille – Fausto Vitaliano/Roberto Vian
5.   Paras lajissaan – Osvaldo Pavese
6.   Pyöräilymestari – Tito Faraci/Silvia Ziche
7.   Riippumaton tarina – Carlotta Quattrocolo/Marco Gervasio
8.   Vieras tulevaisuudesta – Stefano Ambrosio/Giulio Chierchini
9.   Mahdoton pako – Marco Gervasio