Rudy Larriva (1916-2010)

Animaattori Rudolph "Rudy" Larriva on menehtynyt 19. helmikuuta. Larriva toimi animaattorina muun muassa Disneyn Etelän laulu (Song of the South) nimisessä elokuvassa, jossa ensi esiintymisensä Disney-hahmoina tekivät Takametsän iki-ihanat asukit Veli Kani, Mikko Repolainen ja Veli Nalle. Hän toimi myös Säveltuokion (Melody Time) yhtenä animaattorina.

Larriva oli kuollessaan 94- vuotias.

Arvostelu: Aku Ankka 8/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 8/2010

Aluksi numerossa on artikkeli Kalevalasta Aku Ankassa.

Kansi

Lintu lennättää Akua kameran remmistä kiinni pitäen. Kansi pyrkii taas kerran olemaan hauska onnistumatta siinä. Vahingoniloako? Ei ole onnistuttu. Ideaa on käytetty jo aivan liikaa. Kansi ei ole hauska eikä sisällä toimintaa, joten se on huono.


Takaisin luontoon

Roopen hotellihanketta vastustetaan, jolloin hän menee nuoruuden maisemiinsa lomailemaan. Johtosarjan teemaa on käytetty paljon. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt käyttää enää uudestaan. Idea kulutetaan puhki. Ihmisten reaktiot ovat liioiteltuja (sekä liian vähäisiä että suuria) jo alusta alkaen. Ensimmäisissä ruuduissa ihmiset päästävät Roopen noin vain ohitseen ja hän noin vain alkaa epäillä idean onnistumista. Epäuskottavaa. Tarinan juoni etenee sopivalla nopeudella, mutta se sisältää joitain asioita, jotka eivät ole oleellisia ja tuovat pitkityksen maun mieleen. Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava. Plussaa on ehdottomasti se, että Roopen nuoruuden tapahtumista kerrotaan jotain. Olisin tosin toivonut niiden kertomiselle lisää tilaa, jotta Roopen mielenmuutos olisi voitu kuvata uskottavammin. Tarinasta löytyykin helposti lukuisia epäuskottavia asioita tunteiden ja päätösten nopeiden muuttumisten lisäksi. Se on ehdotonta miinusta tarinalle. Piirrokset ovat onnistuneet, vaikka ilmeet eivät ole aina täydellisiä. Heikohko alku lehdelle, mutta tarina on ehdottomasti julkaisukelpoinen.

Piskibisnes

Pikku-Aku ja Veka hoitavat Lissun liiketoimia. Taattua Korhosta! Idea on omalaatuinen ja loppuratkaisu ei ole puhkikulutettu. Tarina on piristävä, koska aniharvat tarinat käsittelevät Pikku-Akua. Tarina käyttää lukuisia ominaisuuksia, mitä käytetään vain harvoin. Juoni etenee sopivalla vauhdilla. Piirroksetkin ovat onnistuneet. Taustoille olisi voinut sijoittaa lisää yksityiskohtia ja huumoria olisi voinut laittaa enemmän. Ratkaisunkin voi arvata jo melko aikaisessa vaiheessa. Muuten tarina on todella onnistunut! Se erottuu joukosta ja vaikka joitain ominaisuuksia puuttuu, se on piristävä poikkeus. Kari Korhonen uskaltaa tehdä erilaisia tarinoita. Se tuottaa tulosta.

Täyttä palvelua

Roope käyttää taksia, koska se kyyditsee vanhukset ovelta ovelle alennuksella. Yksisivuinen epäonnistui totaalisesti. Samanlaisia ideoita on nähty jo ties kuinka monta kertaa. Lisäksi loppuratkaisu ei ollut hauska. Vahingonilo onnistui pilaamaan tämän(kin) tarinan. Piirrokset on tehty todella yksinkertaisesti, jopa liiankin. Esimerkiksi neljännessä ruudussa taustalla ei ole oikein mitään. Pelkkä talon seinä, ovi ja jalkakäytävä. Ilmeetkin ovat liioiteltuja. Ne eivät kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin huumorittomuus, joka pilasi tarinan. Vahingoniloa en laske huumoriksi.

Lintukansaa katsomassa

Kalevalan kielellä tehty tarina, jossa Aku ei halua bongailla lintuja, mutta Iines on eri mieltä. Kuten viime vuonna, Kalevala sai kunnon osuuden lehdestä. Erilaiset tarinat ovat plussaa, mutta mieluummin näkisin Kalevala-aiheisena tarinana tarinan, joka on tehty sitä varten eikä tarinaa, joka on vain suomennettu, koska silloin tekstit olisivat luonnollisempia. Ei tämäkään huono ole! Itse juoni ei ole puhkikulutettu, mutta ei myöskään käytä laisinkaan uusia ominaisuuksia, vaan tarinasta on tehty uusi tarina vanhoilla ominaisuuksilla. Loppuratkaisua on käytetty usein, mutta muita osia ei. Esimerkiksi viimeisen ruudun olisi voinut jättää pois, niin tarina olisi erottunut muista. Tarinassa on kuitenkin nähtävissä yritystä.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 2)

Seikkailu jatkuu. Pyydystäessään Kertalaakia ankat matkustavat kohti maapallon keskustaa. Don Rosan jatkotarina jatkuu! Erona ensimmäiseen osaan on selkeästi nähtävillä se, että piirroksissa on vähemmän yksityiskohtia (niitä on mahdoton tehdä, kun miljöö on mikä on) ja juoni etenee ja tapahtumat alkavat, kuten pitääkin. Osa on aivan yhtä onnistunut kuin ensimmäinenkin. Huumoria riittää ja se on Rosan tarinoiden parhaimpia puolia. Tapahtumien huippukohta on mielestäni Roopen pelastautuminen, ja uskon useimpien muiden olevan samaa mieltä. Se on toteutettu loistavasti. Ilmeet ovat onnistuneita, ratkaisu uskottava ja toimintaakin on. Tarinan eteen on nähty paljon vaivaa. Esimerkiksi fysiikan lakien selittäminen kertoo sen. (Olisin toivonut paineista enemmän selitystä. Esimerkiksi se, että Kertalaaki tekee jotain paineillekin, olisi riittänyt.) Selityksille ja syille on kuitenkin uhrattu sopivasti tilaa, jolloin kaiken tärkeän saa selville, mutta tapahtumille ja toiminnallekin jää tilaa. Rosa osaa taidokkaasti yhdistää selitykset, huumorin ja juonen, eikä niitä varten tarvitse tuhlata muuta tilaa. Samassa ruudussa voi hyvinkin olla jokaista niistä. Sen ansiosta juoni kulkee sujuvasti ja sitä saa väänneltyä monin tavoin. Juonta voi kutsua jopa uskottavaksi, vaikka seikkailu Maan keskipisteeseen ei todellakaan sitä ole. Selitykset tuovat sen. Siltikin juoni kulkee sujuvasti ja etenee mallikkaasti. Piirrokset ovat hauskoja ja usein huumoria löytyy jo kuvista. Ne on tehty huolella ja taidolla ja kuten juoneen, myös niihin on selvästi käytetty paljon vaivaa. Tarinasta löytyy aina jotain uutta. Sen voi lukea monta kertaa eikä siihen kyllästy. Tarina ottaa kantaa lukuisiin asioihin ja vaikka se ei suoranaisesti sisällä opetusta, rivien välistä sen voi löytää. Yksi esimerkki molemmista on ahneus. Tarinassa on keskitytty olennaisiin asioihin ja esimerkiksi nälkään ei ole kiinnitetty liikaa huomiota. Kaikki tarinassa mainittavat ongelmat kuitenkin ratkaistaan (kuten nälkä), joten tarinan osat tuntuvat yhdistyvän. Tarinan juoni etenee sopivaa tahtia ja ongelmia ilmenee. Kuitenkaan niitä ei ole tekemällä tehty, vaan ne tuntuvat uskottavilta kuten ratkaisutkin. Loistava tarina ja sen seuraavaa osaa on pakko odottaa innolla! Toinen osa ei pettänyt.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena edelliselle numerolle hävittiin, mutta ehdottomasti positiivista on se, että lehdessä ei ollut yhtään kunnon pohjanoteerausta, vaikkakin huonoimmat numerot ovat melko huonoja. Taso on laaja, mutta Rosan tarinan lisäksi erinomaista tarinaa ei ole. Tarina nostaa numeron tasoa todella paljon. Ilman sitä lehti olisi ollut taas keskitasoa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta entä sitten, kun Rosan tarina loppuu? Edelliset hyvät keskiarvot ovat olleet pääasiassa sen ansiota.

Arvosanat
Takaisin luontoon 7½
Piskibisnes 8-
Täyttä palvelua 6
Lintukansaa katsomassa 8+
Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) 10

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Cavazzano Suomessa - aikatauluja!

Aikatauluja taas varmistunut:

4. maaliskuuta:
Tampere: 16:00-18:00, Tampereen Suomalainen Kirjakauppa (Hämeenkatu 18)

5. maaliskuuta:
Helsinki: Klo. 16:30 - 18:30, Suomalainen Kirjakauppa (Aleksanterinkatu 23)

6. maaliskuuta:
Helsinki: Klo. 11:00-13:00, Anttila (Itäkeskus)
Espoo: Klo 14:00-16:00 Suomalainen Kirjakauppa (Sello)

Saanko esitellä - Leinikki!

Jälleen uusi Toy Story 3- hahmo on nähnyt päivänvalonsa. Akuankka.fi kertoo hahmosta seuraavaa:

Leinikki (englanniksi Buttercup) on neljäs Toy Story 3 -elokuvan hahmo, jonka Disney on paljastanut. Se ei ole ollut mukana aiemmissa Toy Story -elokuvissa.

Leinikin kanssa lapsi voi laukata taianomaiseen seikkailuun. Se on sametinpehmeä ja lumivalkea, ja somisteiden väreinä on käytetty kimaltelevaa kultaa sekä vaaleanpunaista. Kunnon yksisarvisen lailla Leinikilläkin on tarunhohtoinen sarvi ja hurmaavat (naarmuuntumattomat) silmät.

Cavazzanon Suomen vierailun aikatauluja

Kuten jo mainitsinkin, Giorgio Cavazzano on tulossa Suomeen. Tarkat aikataulut julkaistaan myöhemmin Ankkalinnakkeessakin, mutta nyt on jo varmistunut jotain. Nimittäin, Venetsian toisena ankkamestarina tunnettu Cavazzano vierailee Espoon Sellon Suomalaisessa kirjakaupassa 6. maaliskuuta klo. 14.00-16.00. Kannattaa olla paikalla!

Arvostelu: Aku Ankka 7/2010

Uusimman Aku Ankan arvostelu, olkaa hyvä. Tämän viikon Akkarissa muistettiin uusinta Disney-elokuvaa, Prinsessa ja sammakko, joka sai kuluneen viikon perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Aku Ankka 7/2010

Kansi:

Iines suutelee sammakkoa Akun katsellessa. Kansi on tylsä. Huumoria ei ole. Jos kannen tekee jotain tarinaa varten, siinä pitäisi olla toimintaa. Tässä ei ole sitäkään. Miksi Aku piti ottaa mukaan kanteen? Huomio keskittyy kahteen asiaan, kun yksikin olisi riittänyt. Taustalle olisi voinut laittaa muutakin kuin ruohon, taivaan ja pensaan.

Kurnuttava kavaljeeri:

Iines saa Akun takia kirouksen. Johtotarinassa oli kohtuullinen idea. Sammakoita on käytetty paljon, mutta tämä tapa on aivan uutta. Viimeinen ruutu oli niin perinteinen (ja tylsä) kuin olla voi, mutta itse idea tarinassa oli erinomainen. Tarina oli moniuloitteinen: Se sisälsi monia asioita ja tarinassa oli käytännössä parikin asiaa tapahtumassa koko ajan. Kenties niitä oli liikaakin. Lopussa vaikuttaa siltä, että tarina on vain hutaistu loppuun eikä sitä ole kunnolla viimeistelty. Loppu on epäuskottava ja syyt ja seuraukset jätetään tarinan ulkopuolelle. Alussa niitä on sentään kohtuullisesti. Useissa paikoissa tarina on yrittänyt käyttää huumoria, mutta esimerkiksi sammakko ei ollut mielestäni hauska. Vahingonilossa on sama juttu. Se ei ole hauskaa. Tarinassa käytettiin hahmojen tunteita laidasta laitaan, mutta ne vaihtuivat liian nopeasti ja epäuskottavasti. Tarinan idea on todella hyvä, mutta sen ominaisuudet ovat menneet pieleen. Tarinan toteutus on epäonnistunut. Siinä on yritetty liikaa asioita. Tarina pyrkii miellyttämään kaikkia. Juuri sen takia se ei miellytä (kunnolla) kuin harvoja.

Lumensulatuskoje:

Mummo juuttuu lumeen, joten hän pyytää Pelleä apuun. Harvinainen tarina löytyi. Barksin piirtämä klassikko, jota en ole lukenut, oli lehden toinen tarina. Toteutus on parasta Barksia. Vaikka käsikirjoitus ei häneltä ollutkaan, se tuntui siltä ja oli toteutettu ammattitaidolla. Muutamat puheet ovat mukahauskoja, mutta pääasiassa käsikirjoitus on sitä mitä se pyrkii olemaan. Tässä on tarina, joka käyttää ominaisuuksia, joita on harvoin yhdistetty. Eläimille ei ole tehty paljoa puhe- eikä ajatuskuplia. Saimme tarinassa oivan näkökulman eläinten ajatuksiin. Se ja monet muut asiat tekevät tarinasta joukosta erottuvan. Lopussa oli kuin Barksin parhaiden tarinoiden tapaan opetus. Vaikka loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, se oli hyvä. Tarina sisältää paljon unholaan jäämässä olevia ominaisuuksia ja Barksin piirrokset elävöittivät sitä. Käsikirjoitus oli kuin Barksin tekemä. Siinä oli käytetty paljon omia näklkulmia sekä teemoja. Miinukseksi jäävät vain taustattomuus sekä ennalta-arvattavuus.

Näköaloista paras:

Roope haluaa säiliöönsä päivänvaloa. Kolmisivuinen tarina, joka on tylsä, onnistui pilaamaan lehden korkean tason. Pitkitystä on havaittavissa ja tarinassa on paljon asioita, jotka ovat täysin turhia tarinan juonen kannalta. Tarinasta olisi saanut tiivistettyä yksisivuisen. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattava (jo ensimmäisissä ruuduissa) ja samantapaisia vastakkainasettelutyyppisiä juonia on käytetty jo aivan likaa. Piirrokset ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi mittasuhteet ovat epäuskottavia ja rahasäiliö näyttää muutamissa ruuduissa omituiselta.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 1):

Pelle on kehittänyt Kertalaakin, aineen, joka läpäisee kaiken paitsi timantit. Roopella on sille useita käyttötapoja. Viimeinen tarina oli lehden paras! Don Rosa osaa tehdä tarinoita. Tämä legendaarinen klassikko, jolle ei voi antaa tarpeeksi kehuja, osoitti sen. Heti alusta alkaen tarinasta näki sen, että siihen oli käytetty vaivaa. Pieniä yksityiskohtia oli paljon ja huumoria näkyi joka puolella. Rosan huumori on siitä omituista, että se on hauskaa! Se ei ole vain epäonnistuineita vitsejä. Se on huumoria. Rosa on tarinassaan keskittynyt täysin olennaisiin asioihin. Esimerkiksi Kertalaakia ei esitellä liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että voi ymmärtää, että sen ominaisuudet olisi jo ymmärretty. Ihmisten reaktiot olivat aitoja ja kaikkeen on nähty paljon vaivaa. Huumoria ei tehdä väkisin, vaan se tehdään juuri niin kuin se pitää: Osana elämää. Esimerkiksi muutamat hauskat puhekuplat sisältävät paljon huumoria, mutta ne eivät ole olennaisin asia ko. ruudussa. Lukijan huomio keskittyy moniin asioihin ja tarinasta riittää iloa moneksi kerraksi. Aina löytää jotain uutta. Koko tarina on aito. Reaktiot ja lausahdukset kuulostavat uskottavilta. Pienet yksityiskohdat tuovat vielä lisää aitoutta (ja huumoria) tarinaan. Lisäksi kaikki selitykset kuulostavat uskottavilta ja hyvän juonen saa pohjautumaan niihin. Juonta ei ole tehty sekunnissa kuten monet nuoret käsikirjoittajat, vaan siihen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa ja haluttu saada paras mahdollinen tulos. Tärkeintä tarinassa on se, että vaikka siinä tapahtuu paljon, huumorit, pienet yksityiskohdat sun muut asiat ovat silti mukana. Niille ei ole tuhlattu kokonaisia ruutuja, vaan ne on laitettu toiminnan keskelle. Näin juuri pitääkin tehdä. Jos asioille omistettaisiin omia ruutuja, tarina olisi pitkitetty ja siitä joutuisi karsimaan paljon asioita (jolloin juonesta tulisi epäuskottava ja nopeasti etenevä). Tässä ei tehdä niinkään. Tarina kuvaa loistavasti hahmojen luonteita ja ominaisuuksia ja on aivan selvästi vuoden paras tarina. Parasta on se, että tarinasta tulee vielä lisää osia. Juoni on totetutettu niin uskomattoman hyvin ja tarinassa tapahtuu koko ajan sopivasti ja piirrokset ovat onnistuneita, että vaikka tarina on luettu aikaisemminkin useasti, se täytyy lukea yhä uudestaan ja uudestaan.

Vikuroiva auto:

Hessun auto pitää korjata.Lopussa oli yksisivuinen, jonka huumori oli epäonnistunut. Huumori ei naurattanut ja piirroksissa ei ollut kunnollisia taustoja. Plussaa kuitenkin siitä, että harvinaisempia hahmoja oli käytetty eikä vain käyttämisen takia. Jonkinlaista ideaakin oli.

Kokonaisuus:

Kokonaisuutena Rosan mahtitarina saa muun lehden vaikuttamaan huonolta, vaikka niin ei ole. Ilman Rosan tarinaakin lehti olisi yltänyt vuoden parhaimpien joukkoon. Vuoden kuluessa taso tuntuu nousevan. Samaa on luvassa lisää, kun Rosan tarina jatkuu. Harmillista oli se, että kolmisivuinen tarina oli täysin epäonnistunut. Jo julkaistuja tarinoita julkaistiin paljon, mutta ei se haittaa, kunhan siitä ei tule tapa. Ne siivittivät lehden korkeille arvosanoille.

Arvosanat:

Kurnuttava kavaljeeri 7
Lumensulatuskoje 9-
Näköaloista paras 5½
Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) 10
Vikuroiva auto 6


M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Liisa Ihmemaassa boikottiin Hollannissa

Yle.fi uutisoi seuraavaa:

Hollannissa elokuvateatterit aikovat boikotoida tulevaa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvaa. Protestin syynä on se, että elokuvan DVD-versio julkaistaan vain noin kolme kuukautta ensi-illan jälkeen.

Hollanin neljä suurinta elokuvateatteriketjua ilmoitti maanantaina, että ne eivät aio esittää Liisa Ihmemaassa -elokuvaa teattereissaan. Neljän ketjun hallinnassa on yli 80 prosenttia kaikista elokuvateattereista Hollannissa.

Elokuvateatteriketjujen mukaan Disney ei pidä kiinni elokuvajakelijoiden ja teattereiden omistajien välisestä sopimuksesta, jonka mukaan elokuvan ensi-illan ja DVD-julkaisun väli on vähintään neljä kuukautta.

Disney on ilmoittanut, että Liisa Ihmemaassa tulee hollantilaisiin elokuvateattereihin 10. maaliskuuta ja DVD julkaistaan 1. kesäkuuta. Elokuvateatteriketjujen mukaan päätöksen myötä he menettävät rahaa, sillä ihmiset odottavat halvemmaksi tulevan DVD:n julkaisua. Hollantilaisketjut haluavatkin boikotillaan viestittää elokuvateaollisuudelle, että jos alan sopimuksista ei pidetä kiinni, elokuvat jäävät näyttämättä teattereissa.

Liisa Ihmemaassa saa ensi-iltansa Suomessa 12. maaliskuuta.

Uusia Toy Story 3- hahmoja sekä traileri!

Viime viikolla julkisuuteen pääsi kolme uutta Toy Story- hahmoa, joista kaksi on jo debyyttinsä tehnyt Ankkalinnakkeenkin puolella. Tuo viimeisin hahmo, Lots-O'-Huggin' Bear, on hulvattoman näköinen nallevaari.

Aku Ankka-lehden kotisivuilla näille kolmelle uudelle veijarille on annettu jo suomenkielisetkin nimet. Nimet ovat Palkopoppoo (Peas-in-a-Pod), Ken-nukke (Ken) ja uusimpana Tuhti-nallekarhu (Lots-O'-Huggin' Bear).

Aku Ankka tietää kertoa myös seuraavaa:

Ken esitellään seikkailuhenkisenä ja ajan hermolla elävänä poikamiehenä, joka pysyy tyylikkäänä tilanteessa kuin tilanteessa. Palkopoppoo taasen on perheen vauva- ja taaperoväen pehmeä suosikkilelu. Jättikokoista Tuhti-karhua on puolestaan kaikkien vaikea vastustaa.

Kaiken lisäksi nyt on nähtävillä uusi Toy Story 3- traileri! Kannattaa katsoa!

Huomisen Ankkalinna on täällä!

Aku Ankka tiedottaa:

Aku Ankan aikakone 11 ilmestyy lehtipisteisiin viikolla 7.

Millainen on Ankkalinna lähitulevaisuudessa, sadan vuoden päästä tai vaikkapa vuonna 3415? Maailma, jossa kaikki on ilmaista, rikollisuutta ei ole ja koneet toimivat karkilla? Viliseekö kaduilla lentäviä autoja, itsestään eteneviä jalankulkijoita tai lystikkäitä kenguleja? Onko ruoho vihreämpää ja kaupunkilaiset onnellisempia, vai onko Ankkalinnan väki joutunut hirmuhallinnon kynsiin?

Aku Ankan aikakone -sarjassa kurkistetaan tällä kertaa tulevaisuuteen. Sarjan yhdestoista osa, 288-sivuinen Tulevaisuuden ankka, pitää sisällään yhdeksän tarinaa, joista neljä julkaistaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Piirtäjien joukossa on Aku Ankan taskukirjasta tuttuja huippunimiä, kuten Romano Scarpa ja Massimo De Vita.

Uusin Teemataskari vie television maailmaan

Aku Ankka tiedottaa:

Aku Ankan taskukirjan uusimmassa teemanumerossa Sohvaperuna piisaa töllötettävää! Stefano Intinin tarinassa Mahtava Ankkakisa Aku ja Hannu kisaavat tv-katsojien riemuksi toinen toistaan nöyryyttävämmissä tehtävissä. Kumpi viekään loppujen lopuksi voiton?

Akun elämä ei muutenkaan ole helppoa, kun työn välttely yhdessä Touho-serkun kanssa johtaa ympärivuorokautiseen kameravalvontaan tarinassa Isosetä valvoo. Kuulostaako tutulta? Onni tuntuu muutenkin karttavan Aku-parkaa, kun Massimo De Vitan piirtämän Visailuonnea-sarjan parhaat palkinnot osuvat kaikille muille kuin Akulle itselleen.

Televisiontäyteisen Taskarin kruunaa Fausto Vitalianon käsikirjoittama ja Alessandro Perinan kuvittama, neliosainen House-tv-sarjan parodia Mouse M.D. Siinä nähdään, kuinka sairaalan sanailevat lääkärit Polse, Ammuron ja Hopoman pärjäävät kovakalloisen pomonsa Mousen kanssa. Luvassa on tiukkoja diagnooseja, parantavia palopuheita ja koko joukko pettyneitä potilaita. Älä jätä tätä väliin!

Kirjan viidestätoista tarinasta yksitoista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.