Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 415

Kuten aiemmin jo mainituksi tuli, kesäkuussa nähtiin peräti kaksi uutta Taskaria. Nyt on niistä jälkimmäisen, Kipparitrion, ruotimisen vuoro. Andrea Frecceron taiteilemat Tupu, Hupu ja Lupu johdattavat kannessa lukijoita kesäiseen nautiskelureissuun. 

Nautiskelemaan pääsee heti alkuun halutessaan nostalgialla. Riemuloma Syrjäsaarilla on Massimo Fecchin Paul Halasin käsikirjoituksesta piirtämä tuotos. Fecchi on viime vuosina ollut Taskarin sivuilla vähemmän esillä, mutta mentäessä vuosikymmen taaksepäin ja Taskari-numeroissa 200:n jälkimmäiselle puoliskolle, Fecchin piirtämät sarjat olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tämänkertainen juttu ei millään mittapuulla klassikoksi nouse, kuten odottaa toki sopikin, mutta roolinsa kesäisen viihdykelukemiston avaajana se vetää mainiosti. Fecchi-nostalgikotkin saanevat sarjasta kaipailemansa nostalgia-annoksen. 

Jonkinlaista nostalgiaa voidaan hakea myös seuraavasta sarjasta, joka on Bruno Sardan ja Roberto Vianin käsialaa. Tällä kertaa ajatuksen on kannettava vähän kauemmas Taskari-ympyröistä, sillä tarinan aihepiiri tuo mieleen Don Rosan. Idän ritarien aarre vie retkelle kuvitteellisen ritarikunnan aarteen jäljille, mutta myös eräs todellinen ritarikunta, jonka aarteiden jäljittämisestä Rosa on tehnyt parikin sarjaa, tulee mainituksi. Makuasia on, pitääkö kukin täysin käsikirjoittajan mielikuvituksesta kumpuavien yksityiskohtien vai todellisiin historiallisiin faktoihin pohjautuvien juonenkäänteiden lueskelemisesta. Lueskelemiseksi touhu tämänkin sarjan kohdalla menee, sillä johtosarjan tavoin tämän rooli on kesäinen pikamakupala. 

Pelko Taskarin taantumisesta pelkäksi mukavaksi lukemistoksi osoittautuu turhaksi esimerkiksi sen tiedon myötä, että opuksen sivuille on kammettu peräti kaksi täysimittaista Mikki-sarjaa. Käsitelty Idän ritarien aarre oli näistä ensimmäinen (lasketaan se nyt Mikki-sarjaksi, vaikka Indiana Hopo sen päähahmoksi onkin nimetty). Giorgio Pezzinin ja Massimo De Vitan Kadonneiden tiedemiesten tapaus on se jälkimmäinen tapaus ja millainen tapaus sitten onkaan! Pezzin ja De Vita kattavat pöytään kuin puskista täysiverisen, perinteikkään ja jännittävän dekkarimysteerin. Puskista tämä tulee siksi, ettei kesäkuun toiseen Taskariin ehkä lähtökohtaisesti odoteta tällaisia helmiä, mutta tottahan toki tällainen palvelu kelpaa! Nimekkäät tekijät näyttävät osaamistasonsa ja tarjoavat varsinaisen mallisuorituksen.

Helmi riemastuttaa aina, mutta vielä riemastuttavampaa on useampi helmi. Opuksen päättävä Abramo ja Giampaolo Barosson sekä Luciano Gatton Vanhanaikainen kepponen on virkistävä tuulahdus vuodelta 1969. Barossojen käsikirjoituksessa on onnistuneen kepeää lennokkuutta, jollaista lukee mielellään – varsinkin, kun se on ryyditetty juonen synnyttämään kepeään ilmapiiriin täydellisesti sopivilla Gatton piirroksilla. Tällaisiin mestarisuorituksiin ei ole mitään lisättävää.

Mainitut helmet ovat aina ilahduttavaa luettavaa, mutta niiden ollessa peräisin vuosilta 1969 ja 1990, ne eivät anna mairittelevaa kuvaa nykyisin tuotettavien sarjojen tilasta. Varsinaiseksi kesäpommiksi kehkeytyvästä Taskarista löytyy kuitenkin tähänkin pulmaan ratkaisu. Sisällysluetteloon on lisätty vielä kolmaskin helmi, joka on kahta muuta huomattavasti tuoreempi tapaus: päiväys on neljän vuoden takaa. Sarjan nimi Universumi talkkunasta! kertonee jo kaiken oleellisen tästä helmestä. Sen linja on samaa kepeää linjaa kuin Vanhanaikaisen kepposen. Itse asiassa tässä taidetaan edetä vielä kepeämmille vesille, kun tarinasta ei löydy suoranaista konkreettista uhkatekijää. Sarjan tekijämiehet Fausto Vitaliano ja Giorgio Cavazzano asettavat kokemuksellaan hieman kyseenalaiseksi äskeiset kehut myös nykyisen tuotannon mahdollisuudesta laatia helmiä. Onko tilanne järin kehuttava, jos siihen pystyvät vain konkarit? 

Cavazzanolla on näppinsä pelissä myös Ruokaremontissa, jonka käsikirjoituksesta vastaa Fabio Michelini. Kyseessä on lyhykäinen juttu, joka rakenteeltaan tuo mieleen Tupla-Taskareissa nähdyt eräänlaiset lyhyet välipalat, jotka hieman opettavaisella kädellä kertovat jostain tietystä aiheesta. Ruokaremontin tehtävänä on ylistää pastaa. Italialaisen tekijäkaksikon ei liene ollut vaikeaa siinä toimessa. Pastanvalmistajat hierovat tämän myötä käsiään. 

Tällaistakin voi Taskarissa nähdä.

Peräti kolmen helmen läsnäolo Taskarissa ei poista sitä tosiasiaa, että tälläkin kertaa mukana on valitettavasti ikäviä sattumia. Bruno Concinan ja Andrea Frecceron Tanssii keksijän kanssa toistaa ties kuinka monetta kertaa juonen, jossa Pelleä ja tämän ihastusta yritetään saattaa yhteen. Tulos ei ole yhtään sen parempi kuin muillakaan kerroilla. Varsinainen superfloppi on kuitenkin Marco Boscon ja Alberto Lavoradorin Taikaviitta-tekele Tehtävä Meksikossa. Boscon käsikirjoitus ei ole suinkaan niin huono, että sitä superflopiksi olisi väittäminen, mutta Lavoradori hoitaa pestinsä sen verran mielenkiintoisella tavalla, että käsikirjoitusta ei ole sen jäljiltä edes huomata. Hänen piirroksensa ovat nimittäin sanalla sanoen erikoisia. Rehellisesti sanottuna ne ovat kuvottavia. Niistä tulee mieleen jonkinlainen kokeilunhaluisuus, mutta Disney-sarjakuvat eivät ole todellakaan oikea paikka sellaiselle. Lavoradorin rykäisemät autot ovat niin surkuhupaisia, että ne täytyy oikein mainita erikseen. Toivottavasti tätä taiteilijaa tuotoksineen ei tarvitse enää ikinä nähdä. 

Keskiarvoon nähden varsin hyvälle Taskarille ei tekisi oikeutta arvostelun päättäminen sen ainoaan todelliseen floppiin, joten lopuksi säästettiin vielä yksi tarina, joka on hyvää jälkeä. Stefano Ambrosion ja Francesco D’Ippoliton Merirosvojen ajassa ei yllä kolmen helmen tasolle, mutta siinä on paljon hyvää. Juoni on lukemisen arvoinen, D’Ippoliton piirrokset ovat lennokkuudessaan ihailtavaa jälkeä ja kaiken kukkuraksi sarja on tuore tapaus nuoremmilta tekijöiltä, joten nykytuotantokin saa tässä Taskarissa kaivatut kiitoksensa. 

Kipparitrio on varsinaisen osuva nimi tälle Taskarille. Taskarin suuntaa ei tarvitsisi murehtia, jos komentoa pitäisi sellainen kipparitrio, mikä opuksessa nähtiin kolmen helmen muodossa. Oli helmi 1960-luvulta, helmi 1990-luvulta ja helmi 2010-luvulta. Kuin kunniakas menneisyys, kokeneet konkarit, nykypäivä ja toiveikas tulevaisuus paiskaisivat kättä. Tältä toiveiden täyteiseltä pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin. Kesäkuun jälkeen Taskari palaa normaaliin kuukausirytmiinsä eli heinäkuu tuo mukanaan yhden uuden Taskarin.