23.8 ilmestyy ensimmäinen numero upouudesta sarjasta Minni & Iines. Kannessa lupaillaan tyylivinkkejä, testejä ja myös neljä sarjakuvatarinaa. Lehden mukana tulee lisäksi vielä "söpö kännykkäsetti". Hintaa ensimmäiselle numerolle on pistetty 4,90€.
Ilmestymispäivät ovat 23.8., 10.10. ja 28.11.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Partysaurus Rex - Toy Storyt tekevät paluun
Toy Story Toons (lyhytanimaatiosarja, jossa seikkailee Toy Storysta
tutut hahmot) julkaisee jälleen uuden lyhärin. Tällä kertaa pääosassa
nähdään T-Rex. Filmi julkaistaan ensi kuussa samaan aikaan Nemoa
etsimässä- elokuvan 3D- version kanssa. Alla kuitenkin pieni kurkistus
siihen, mitä tuleman pitää.
Aiemmin on jo julkaistu kaksi sarjaan kuuluvaa pätkää. Hawaiian Vacation julkaistiin Autot 2- elokuvan kanssa ja Small Fry taasen The Muppets-rainan yhteydessä.
Aiemmin on jo julkaistu kaksi sarjaan kuuluvaa pätkää. Hawaiian Vacation julkaistiin Autot 2- elokuvan kanssa ja Small Fry taasen The Muppets-rainan yhteydessä.
Kansalainen - vain äänestämällä voit vaikuttaa!
Marraskuun Teema-Ekstan aihiot on julkaistu ja nyt on sinun aikasi vaikuttaa. Valittavana on kolme erilaista teemaa, jotka ovat seuraavanlaiset:
1) Visukintun vihulaiset
2) Nappulaliiga
3) Avaruusseikkailu 2012
Alla vielä Aku Ankan- kotisivuilta poimittu referaatti jokaisesta kokonaisuudesta:
Äänestys sulkeutuu 31.8.2012 kello 23.58, joten enää ei ole aikaa hukattavana! Äänestyssivuna toimii Akuankka.fi/teemaekstra. Toimi ja vaikuta, se on oikeutesi sekä velvollisuutesi!
1) Visukintun vihulaiset
2) Nappulaliiga
3) Avaruusseikkailu 2012
Alla vielä Aku Ankan- kotisivuilta poimittu referaatti jokaisesta kokonaisuudesta:
Muistin virkistämiseksi vielä sanottakoon, että Visukintun vihulaiset -teemaan liittyen olemme rakentaneet edustavan konnakoosteen Roopen rakkaista vihollisista, ja lehden ykköspyssyksi on luvassa Roopen ja paroni Petkunterän kamppailu Haggiskuningas.
Nappulaliiga-teeman tiimoilta on luvassa hahmoja, joita oppivelvollisuus ja aikuisten määräysvalta vielä kahlitsevat: Tupu, Hupu ja Lupu, Karhunpennut, Mortti ja Vertti, Pikku Hukka ja niin edelleen. Johtosarjaksi löytyi Romano Scarpan Pienet sankarit -seikkailu, jossa Karhunpennut ja Sudenpennut mittelevät voimiaan huvipuistossa.
Avaruusseikkailu 2012 -koosteeseen taas on tarjolla kunnon pläjäys scifiä, muun muassa Maximinon hauska Kaivos avaruudessa -sarjis.
Arvostelu: Roope-setä 396
Jo totuttuun tapaan Kvaakin Henendo työsti meille mainion arvostelun tuoreimmasta Roope-sedästä. Tässäpä tämä:
Elokuun Roope-sedän kansi ei lupaa mitään järisyttävää. Julkaisun mainostetaan olevan arvokuljetus, mikä tosissaan kirjoitettuna olisi todella suuri lupaus. Ropsun niskaan on kuitenkin kaadettu lastillinen paineita. Kokouudistuminen on aiempien lehtien perusteella ollut onnistunut, kuten aiemminkin on tullut mainittua. Michele Mazzonin kantta voisi kuvailla tavanomaiseksi, mutta älkäämme tuomitko teosta pelkän kannen perusteella, joka kuitenkin on marginaalinen osa lehteä – varsinkin, jos sisältö on loistavaa.
Johtosarjaa Maanalainen lämmitys ei jostain syystä ole nimetty Kuukauden klassikoksi. Ropsun aiemman linjan mukaisesti näin olisi voinut olettaa, erityisesti kun tekijöinä ovat Giorgio Pezzin ja Giovan Battista Carpi. Carpin piirrokset ovat hieman hämmentäviä. Ainakin minun täytyi hetki ihmetellä uskoakseni maestron vastanneen tarinan kuvitetusta tasosta. Piirroksissa on jotain Carpin tyylille epätavanomaista. Kuvituksessa ei ole vikaa, mutta se ei näytä Carpin taiteilemalta. Tyylissä voisi olla analysoimisen varaa, mutta voin toki olla myös ainoa, joka itselleen on tällaista mennyt huomauttelemaan. Mahdollisesti Mazzonin kannessa käyttämä hieman erilaisempi piirrostyyli on sekoittanut verkkokalvoni. Juonessa ei sen sijaan ole mitään epätavanomaista. Pezzin etenee tutuilla raiteilla, mutta tämän sarjan kohdalla se ei ole huono asia. Tarina on tavanomainen hyvällä painotuksella. Vaikka se ei klassikon aineksia missään nimessä täytäkään, olisi tälle Ropsun linjan mukaisesti hyvin voinut suoda Kuukauden klassikon arvonimen.
Seuraava sarja on Sergio Badinon ja Federico Mancuson nikkaroima Pysäköintiekspertti. Johtosarjan tapaan aihe juonikuvioineen on erittäin tavanomainen. Onnistumisprosentti säilyy kuitenkin edelleen hyvissä lukemissa. Tarina on viihdyttävä ja Mancuson hieman sekasortoiset piirrokset sopivat sarjan tyyliin kuin nokka naamaan.
Augusto Macchetton ja Stefano Intinin Voitto kotiin on lyhyempi tuotos. En löydä sen ideaa. Tarina vaikuttaa täysin turhalta, puhtaalta hömpältä. En ymmärrä, mitä Macchetton päässä on liikkunut, kun hän on päätynyt tällaisen käsikirjoituksen peräti tuomaan julki. Olemmehan sentään nähneet häneltä niin paljon onnistumisiakin. Intinin piirrokset eivät onnistu puhkumaan tuulta purjeisiin ja sarja jää täysin ponnettomaksi. No, myönnetään, että alun asetelmasta löytyy hyvin energiaa, mutta Macchetto ei jostain syystä hyödynnä kuvion tarjoamia mahdollisuuksia, vaan päättää töksäyttää suoraan karille. Tästä olisi voinut kehkeytyä pitkä hupailu tai jopa seikkailu.
Pezzinin toinen käsikirjoitus tässä lehdessä on saanut lopulliseksi nimekseen Vieraita valovuosien takaa (ja lähempääkin). Taiteilijana toimii kaima Cavazzano, joka on saanut kunnian esiintyä tarinan ensimmäisellä sivulla mukavan pikku kuriositeetin muodossa. Sarjasta on moneen makuun: se on pitkä, huumoripitoinen, sci-fi-henkinen ja vieläpä rikossarja, jonka pääosista löytyvät Mikki ja Hessu. Eihän tällaisilla aineksilla voi mokata! Eikä maestro Pezzin mokaakaan. Tarina etenee hyvin maaliin asti, mutta ei onnistu täyttämään klassikon saappaita. Ainekset olisivat voineet riittää siihenkin, ehkä suuremman sivumäärän ja mahtipontisempien juonikuvioiden kera.
Pitkistäkin tarinoista tunnettu Enrico Faccini on lehdessä edustettuna peräti kolmella yksisivuisella, joista yksi on päätynyt In English –osioon. Englanninkielinen pätkä on Rudy Salvagninin käsikirjoittama, mutta erityisesti kaksi suomenkielistä vitsisarjaa osoittavat täydellisellä tavalla Faccinin taituruuden. Tämä herra on omimmillaan sekä pitkien että lyhyiden sarjojen parissa, ja hän taitaa sekä seikkailun että komedian!
Tuttuun tapaan sisään on saatu myös Donald Soffrittin Pikku-Akua, dekkaripähkinää sekä Päivän pamausta. Elokuun lehti ei yltänyt aiempien kuukausien tasolle, mutta pyristeli silti hienolla tavalla paineiden alaisuudessa. Lehti on jälleen osoitus siitä, kuinka Roope-setä on onnistunut nappaamaan johtavan Disney-julkaisun valtikan muiden nenän edestä. Jäämme toivomaan, että sama meno jatkuisi poikkeuksetta, ja että muut julkaisut seuraisivat mahdollisimman nopeasti perästä.
Elokuun Roope-sedän kansi ei lupaa mitään järisyttävää. Julkaisun mainostetaan olevan arvokuljetus, mikä tosissaan kirjoitettuna olisi todella suuri lupaus. Ropsun niskaan on kuitenkin kaadettu lastillinen paineita. Kokouudistuminen on aiempien lehtien perusteella ollut onnistunut, kuten aiemminkin on tullut mainittua. Michele Mazzonin kantta voisi kuvailla tavanomaiseksi, mutta älkäämme tuomitko teosta pelkän kannen perusteella, joka kuitenkin on marginaalinen osa lehteä – varsinkin, jos sisältö on loistavaa.
Johtosarjaa Maanalainen lämmitys ei jostain syystä ole nimetty Kuukauden klassikoksi. Ropsun aiemman linjan mukaisesti näin olisi voinut olettaa, erityisesti kun tekijöinä ovat Giorgio Pezzin ja Giovan Battista Carpi. Carpin piirrokset ovat hieman hämmentäviä. Ainakin minun täytyi hetki ihmetellä uskoakseni maestron vastanneen tarinan kuvitetusta tasosta. Piirroksissa on jotain Carpin tyylille epätavanomaista. Kuvituksessa ei ole vikaa, mutta se ei näytä Carpin taiteilemalta. Tyylissä voisi olla analysoimisen varaa, mutta voin toki olla myös ainoa, joka itselleen on tällaista mennyt huomauttelemaan. Mahdollisesti Mazzonin kannessa käyttämä hieman erilaisempi piirrostyyli on sekoittanut verkkokalvoni. Juonessa ei sen sijaan ole mitään epätavanomaista. Pezzin etenee tutuilla raiteilla, mutta tämän sarjan kohdalla se ei ole huono asia. Tarina on tavanomainen hyvällä painotuksella. Vaikka se ei klassikon aineksia missään nimessä täytäkään, olisi tälle Ropsun linjan mukaisesti hyvin voinut suoda Kuukauden klassikon arvonimen.
Seuraava sarja on Sergio Badinon ja Federico Mancuson nikkaroima Pysäköintiekspertti. Johtosarjan tapaan aihe juonikuvioineen on erittäin tavanomainen. Onnistumisprosentti säilyy kuitenkin edelleen hyvissä lukemissa. Tarina on viihdyttävä ja Mancuson hieman sekasortoiset piirrokset sopivat sarjan tyyliin kuin nokka naamaan.
Augusto Macchetton ja Stefano Intinin Voitto kotiin on lyhyempi tuotos. En löydä sen ideaa. Tarina vaikuttaa täysin turhalta, puhtaalta hömpältä. En ymmärrä, mitä Macchetton päässä on liikkunut, kun hän on päätynyt tällaisen käsikirjoituksen peräti tuomaan julki. Olemmehan sentään nähneet häneltä niin paljon onnistumisiakin. Intinin piirrokset eivät onnistu puhkumaan tuulta purjeisiin ja sarja jää täysin ponnettomaksi. No, myönnetään, että alun asetelmasta löytyy hyvin energiaa, mutta Macchetto ei jostain syystä hyödynnä kuvion tarjoamia mahdollisuuksia, vaan päättää töksäyttää suoraan karille. Tästä olisi voinut kehkeytyä pitkä hupailu tai jopa seikkailu.
Pezzinin toinen käsikirjoitus tässä lehdessä on saanut lopulliseksi nimekseen Vieraita valovuosien takaa (ja lähempääkin). Taiteilijana toimii kaima Cavazzano, joka on saanut kunnian esiintyä tarinan ensimmäisellä sivulla mukavan pikku kuriositeetin muodossa. Sarjasta on moneen makuun: se on pitkä, huumoripitoinen, sci-fi-henkinen ja vieläpä rikossarja, jonka pääosista löytyvät Mikki ja Hessu. Eihän tällaisilla aineksilla voi mokata! Eikä maestro Pezzin mokaakaan. Tarina etenee hyvin maaliin asti, mutta ei onnistu täyttämään klassikon saappaita. Ainekset olisivat voineet riittää siihenkin, ehkä suuremman sivumäärän ja mahtipontisempien juonikuvioiden kera.
Pitkistäkin tarinoista tunnettu Enrico Faccini on lehdessä edustettuna peräti kolmella yksisivuisella, joista yksi on päätynyt In English –osioon. Englanninkielinen pätkä on Rudy Salvagninin käsikirjoittama, mutta erityisesti kaksi suomenkielistä vitsisarjaa osoittavat täydellisellä tavalla Faccinin taituruuden. Tämä herra on omimmillaan sekä pitkien että lyhyiden sarjojen parissa, ja hän taitaa sekä seikkailun että komedian!
Tuttuun tapaan sisään on saatu myös Donald Soffrittin Pikku-Akua, dekkaripähkinää sekä Päivän pamausta. Elokuun lehti ei yltänyt aiempien kuukausien tasolle, mutta pyristeli silti hienolla tavalla paineiden alaisuudessa. Lehti on jälleen osoitus siitä, kuinka Roope-setä on onnistunut nappaamaan johtavan Disney-julkaisun valtikan muiden nenän edestä. Jäämme toivomaan, että sama meno jatkuisi poikkeuksetta, ja että muut julkaisut seuraisivat mahdollisimman nopeasti perästä.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Ankan ekstrassa juhlitaan Kari Korhosta
Aku Ankka Ekstrassa saadaan ensi vuonnakin nauttia tuttuun tapaan miellyttävistä teemanumeroista, jotka kvartaaleittain ankistien iloksi saapuvat. Nyt on jo salaisuuksien verhoa hieman raotettu, sillä tiedossa on vuoden 2013 kolmen ensimmäisen teeman aihiot. Ja nehän ovat järjestyksessään seuraavat
Kari Korhosen 20-vuotistaiteilijajuhla
Lukijoiden valitsema teema
Ankkojen Euroopan-kiertue
Lukijoinen valitsema teema
Varsinkin Korhoselle omistettu makasiini kuulostaa erittäin lupaavalta, toivoa sopiikin, että lehdessä on mukana joku hieman spesiaalimpikin kertomus.
Lukijoiden valitsema teema
Ankkojen Euroopan-kiertue
Lukijoinen valitsema teema
Varsinkin Korhoselle omistettu makasiini kuulostaa erittäin lupaavalta, toivoa sopiikin, että lehdessä on mukana joku hieman spesiaalimpikin kertomus.
lauantai 4. elokuuta 2012
Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 392
Viimeisen kesäkuukauden taskari viittaa sisältöineen mukavasti ajankohtaiseen aiheeseen, kuten kannestakin voi päätellä, meneillään oleviin olympiakisoihin.
Kansitarina onkin kirjan pisin ja ehdottomasti kiinnostavin pokkarin seitsemästä tarinasta. Nimekkään tekijäkaartin omaava Tuplanolla-tarina vie Akun ja Kia K:n aina Englantiin saakka. Kaksikko selvittää Britannian salaisen palvelun kanssa Toimistolta varastettua laatikkoa, joka sisältää Olympos- koodin. DNatleetti-niminen ohjelma antaa urheilijalle moninkertaiset voimat, minkä ansiosta kisojen voittaminen olisi lasten leikkiä. 110-sivuun on jälleen saatu mahtumaan yllättäviä juonikuvioita, oikeaa historiaa ja esitetäänpä tarinan puolessa välissä kysymystä päähenkilön mahdollisesta kuolemasta, mikä nyt on vain jännityksen luomista, sillä kaikkihan tietävät, ettei Aku nyt mihinkään tästä maailmasta häviä. Erityisesti tarinan alkupuolen kuvitus on kaunista katseltavaa, josta kiittäminen on mestaripiirtäjiä Paolo Motturaa ja Giorgio Cavazzanoa. Cavazzano onkin piirtänyt kiinnostavan Taikaviitta2000-universumiin liittyvän yksityiskohdan tarinan kolmannen sivun toiseksi viimeiseen ruutuun.
Ajankohtaisena voisi tietenkin pitää myös muutamaa
muutakin kirjan tarinaa, sillä lomatunnelma on niissä vahvasti läsnä.
Parhaimpana erilaisuutena kirjan lyhyemmistä tarinoista on ehdottomasti
mainittava huumorimestari Enrico Faccinin 13-sivuinen täysin
puhetta vailla oleva aurinkoinen vitsisarja. Faccini on jälleen kerran
löytänyt kuvituksen keinoin kaiken tarpeellisen ja pääosassa olevan
Touhon ilmeet ja reaktiot saavat lukijan oikeasti, jos ei nyt ääneen
nauramaan, niin takuuvarmasti ainakin hymyilemään.
Viime kuun
kirjan päättävän sarjan sympaattisen pienelle välinäytökselle jatkoa
olevassa johtosarjassa Aku vie sukulaispoikansa lapsuutensa ajan
huvipuistoon, mikä ei kuitenkaan ole säilynyt aivan yhtä hohdokkaana
nykypäivään, mitä se Aku lapsuudessa oli ollut. Carol ja Pat McGreal
evät yllätä tässäkään tarinassa. Joukkoon on ahdettu jälleen kerran
arkipäiväinen aihe, jota tulee sotkemaan älyvapaa rikollisporukka.
Paolo Motturan taidokasta kuvakerrontaa |
Toukokuisessa tuplataskarissa oli julkaistu lyhyt
Taikaviitta-tarina, joka sittemmin nähtiin täällä meillä suomessakin heti
kesäkuun Roope-sedässä. Tässä taskarissa on jälleen käynyt samanlainen
”vahinko”. Heinäkuun Roope-sedässä julkaistu Sergio Cabellan
yksisivuinen vitsisarja ”Hyppy korkeuksista” julkaistaan tässä
taskarissa nimellä ”Uskalias uimahyppy”. Vaikka sarja onkin vain sivun
mittainen, niin on se silti jälleen varoittava esimerkki siitä, että
tällaisia pikku uusintoja voidaan nähdä jatkossakin. Toimitus voisi
ottaa itseään niskasta kiinni ja olla tarkkaavaisempi tulevaisuudessa,
ettei tällaista sattuisi ainakaan ihan näin usein.
Muuten taskari on jälleen tasaisen hyvälaatuista luettavaa, tällä kertaa ilman tympäisevää Taikaviittaa.
Syyskuussa
on sitten perinteisen triplataskarin vuoro ja tällä kertaa koko
768-sivuinen kirjajärkäle on saanut kultaharkon muodon kiiltävine
kansineen ja keltaisine sivuineen.
Takakannen mainosteksti kuuluukin: ”–Syyskuussa alkaa kultaryntäys”.
Kirjan tarinat
Kaikkien aikojen loma - Carol & Pat McGreal/Massimo Fecchi
Toisenlainen loma - Riccardo Secchi/Ettora Gula
Vapauden tuuli – Bruno Sarja/Massimo De Vita
Merta päin! – Enrico Faccini
Uskalias uimahyppy - Sergio Cabella
Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus - Francesco Artibani/Giorgio Cavazzano, Paolo Mottura, Francesco D'Ippolito ja Marco Gervasio
Kummituskäsi - Carlo Panaro/Ettora Gula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)