Doria etsimässä löytää saman kuin Nemo

Pixarin Nemoa etsimässä valmistui jo vuonna 2003, mutta aina näihin päiviin asti olen pitänyt sitä tietokoneanimaation jatkuvasta kehittymisestä huolimatta visuaalisesti kaikkein mahtavimpana tietokoneanimaatioelokuvana. Pixarin animaattoreilla oli jo tuolloin kykyä saada haastavasta vedenalaisesta maailmasta uskomattoman realistinen. Kun erinomaiseen animaatiotyöskentelyyn lisättiin Pixarin tapaan täydet arvosanat ansaitseva tarina, oli valmiina kenties Pixarin paras elokuva.

Pitkä odotus on päättynyt, sillä jatko-osa Doria etsimässä on saatu nyt elokuvateattereihin Suomessakin. Alkuperäisen elokuvan taidokkuudesta kertoo se, ettei tarinalle oikeastaan tullut kaivanneeksi jatkoa, vaikka jatko-osan myötä tuntuukin aivan selvältä, että pureksittavaa jäi vielä. Mutta koska Nemoa etsimässä oli aikoinaan niin täydellinen suoritus, on tätä jatko-osaa odotettu kuin kuuta nousevaa siitä lähtien, kun tieto siitä julkistettiin.

Nemon visuaalinen mahtavuus ja tietokoneanimaation kehittyminen tulivat jo mainituiksi, joten ei liene mikään yllätys todeta, että Doria etsimässä vie helposti siltä valtikan kyseisessä sarjassa. Näinhän on suorastaan tarkoitettu tapahtuvan. Leukojen loksahtamista ei tarvitse edes odottaa varsinaisen elokuvan alkamiseen, sillä ennen sitä valkokankaalla esitettävä lyhytfilmi Piper aiheuttaa jo sen reaktion. Myös siinä nähdään vettä ja se todella saa hämmästymään siitä, kuinka pitkälle on 13 vuodessa päästy. Animaatiohan on Piperissa jo melkein kuin kameralla kuvattua todellisuutta!

Doria etsimässä ei lähde välittömästi käyntiin täysillä. Se antaa paljastuksia tipoittain. Ratkaisu ei ole juonellisesti mitenkään uusi, mutta se on toimiva. Alkuun voi käydä mielessä uhkaava ajatus, että elokuva kulkee liian orjallisesti Nemon jalanjäljissä ja tuo vuoron perään kaikki vanhat tutut näytille vaikka väkisin. Se jää onneksi toteutumattomaksi uhkakuvaksi ja tulee katsojallekin selväksi mukavan nopeasti alun jälkeen, jotta kaikki keskittyminen on olennaisessa eli tässä, omassa itsenäisessä elokuvassaan.

Nemoa etsimässä oli kaikin puolin täydellinen viiden tähden elokuva, mutta Doria etsimässä tuntuu vain pistävän vielä paremmaksi! Visuaalisuus on mainitusti tietysti Nemoa edellä, mutta niin on tarinakin. Jatko-osiin suhtautuu etukäteen aina pienellä varauksella. Napakymppejä on vaikea toistaa ja lisäksi taustalla hiertää emoyhtiö Disneyn tunnettu tyyli tuottaa jatko-osia suoraan kotilevitykseen valitettavan halvalla budjetilla. Pixar ei ole onneksi samaan syntiin sortunut, johan sen todistivat Toy Story 2 ja 3.

Elokuvan tarinassa on monta tasoa, se on mielenkiintoinen, värikäs, jännittävä ja hauska. Tällaista on totuttu Pixarilta kokemaan ja on aina yhtä suuri ilo todeta, ettei Pixarin taika ole kadonnut mihinkään! Tärkeintä juonessa on, ettei siinä ole lähdetty apinoimaan Nemoa. Tarina on uusi ja elokuva aidosti oma, itsenäinen tuotoksensa, kuten mainittua. Uudet hahmot ovat kaikki tervetulleita eikä yksikään niistä pistä ärsyttämään. Mieluisin niistä on suuren roolin saava Ed O'Neillin esittämä mustekala Hank. Elokuvan hahmojen Jennyn ja Charlien suomenkielisestä käännöksestä on annettava kääntäjälle pisteet nokkeluudesta.

O'Neillin ohella elokuvan näyttelijäkaartista todellinen tähti on jälleen edukseen erottuva Ellen DeGeneres, joka on tietysti pääosassa Dorina. Sigourney Weaverin rooli omana itsenään on hauska ja mieleen jäävä. Pixar-elokuvalle tyypillisesti näyttelijäluettelo oikein vilisee isoja tähtiä, joista mainittakoon Albert Brooks, Diane Keaton, Eugene Levy ja Idris Elba.

Elokuvan loppua voisi joku jo moittia liian överiksi meneväksi ja täydellisestä realistisuuden puutteesta. Tähän todettakoon, että jos haluaa nähdä realistisia elokuvia, ei kannata hakeutua katsomaan sellaisia, joiden julisteissa lukee Disney. Pieni revittely on varsinkin animaatioissa jopa suotavaa ja kaiken kukkuraksi se hoidetaan tässä tyylikkäästi. (Pixar-teorian kannattajat saanevat tästä lisää materiaalia.) Louis Armstrongin It's a Wonderful Worldin sisältävä kohtaus on elokuvan helmi. Teatterissa kannattaa muuten jaksaa istua lopputekstienkin ajan, sillä niiden jälkeen tavataan vielä ensimmäisestä elokuvasta tuttuja hahmoja.

Doria etsimässä ei kalpene Nemon rinnalla. Se on sille täydellinen pari. Elokuva on viiden tähden suoritus ja yltää Pixarin parhaimmistoon. Se on varma palkintorohmu. Sekä Nemon että Dorin ohjannut Andrew Stanton on pyöritellyt kolmannen elokuvan mahdollisuutta julkisuudessa ottamatta asiaan vielä minkäänlaista kantaa. Näillä näytteillä täältä lähtee valomerkki Nemo-trilogian täydentämiselle. Vähintään.