Arvostelu: Aku Ankka 3/2010

Joka viikkoinen arvostelu nimimerkiltä M.P.:
Aku Ankka 3/2010

Kansi:

Aku ja Pulivari pakenevat dinosauruksen kalloa, jonka Pulivari on saanut ilmaan ottamalla luun luurangosta. Jo toisen kerran peräkkäin kansi epäonnistui. Kansia mitataan huumorilla ellei se ole tarina- tai teemakuvaus. Tässä kannessa huumoria ei ollut lainkaan. Kannen idea on puhkikulutettu. Se ei kertonut mitään numerosta eikä ollut hauska. Taustaväri olisi voinut olla vaaleampi, koska nykyinen iskee räikeästi silmään. Kannen idea on yksinkertaisesti huono.

Piilomainontaa:

Aku ostaa kahden neliön tontin. Mukava avaus lehdelle! Juoni oli jotain, mitä ei ole kovin usein nähty, mutta se oli silti Akulle ominaista eikä siinä ollut yritetty tehdä asioita, jotka ovat epäuskottavia. Tarinasta olisi hyvinkin voinut karsia viimeiset kolme ruutua pois, mutta näinkin se kelpaa mainiosti! Tarina tuntui aidolta, eli se oli oikeasti tehty koska se haluttiin tehdä, eikä tarinan juoni ollut pakolla tehtyä, kuten valitettavan usein nykyään. Huumoria tarina sisältää! Lisäksi hahmojen kasvot ja varsinkin ilmeet ovat uskottavia. Tarina on onnistuttu tekemään mainiosti. Jos siitä halutaan jotain vikaa löytää, se on se, että huumoria ei ole paljoa. Sitä on helppo löytää, mutta sitä ei ole ainakaan liikaa. Tarinan juoni etenee sopivalla tahdilla, eikä tarinaa ole pitkitetty eikä pätkitty. Tarinasta olisi saanut hyvän kolme ruutua lyhyempänäkin. Nyt se sisältää kuin kaksi huipennusta. Ainutlaatuista tarinoille. Todella onnistunut yksisivuinen!

Visainen voitto:

Aku osallistuu kilpailuun, jossa kilpailijoiden tulee kestää noloja asioita. Jo ensimmäisessä ruudussa lukija huomaa monia negatiivisia asioita. Savua on selkeästi liioiteltu, koska ruutuun ei ole keksitty mitään muuta ja ilman sitä se näyttäisi tyhjältä. Akun raivoamiselle ei ole selitetty kunnon syytä, ja päähahmojen negatiiviset tunteet saavat lukijan kääntymään helposti tarinaa vastaan. Lisäksi jo ensimmäisessä ruudussa tarinaa vaivaa selkeä epäuskottavuus. Negatiivinen ensivaikutelma ei häivy tarinan jatkuessa. Ensivaikutelma on todella tärkeä. Se vaikutti tämän tarinan tasoon selkeästi. Juoni säilyy loppuun asti heikkona. Tarinassa oli yritetty menestyä vahingonilon avulla. Se ei toiminut. Henkilökohtaisesti inhoan vahingoniloa, koska virheet ovat luonnollisia. Tarinaa vaivasi monin paikoin epäuskottavuus ja hahmojen tunteet vaihtelivat todella nopeasti laidasta laitaan. Lisäksi asioiden syitä ja seurauksia ei missään vaiheessa selitetty. Tarina sisälsi monilta osin turhia asioita. Esimerkiksi lopun vero-, vankila- ja rahasekoilut olivat turhia. Tarinan arvosana olisi ollut parempi, jos tarinasta olisi pudotettu puolet pois. Pitkityksestä johtuen juoni junnaa paikallaan ja monet muissa tarinoissa ylikulutetut asiat ilmestyvät tarinan loppuun, kun alku oli mennyt omalaatuisesti. Itseluottamus lienee hiipunut loppua kohti, ja muutamat "varmat valinnat" ovat päätyneet pilaamaan tarinaa. Tarina on epäuskottava, ja vain muutama piristävä kohta alussa estää surkean numeron.

Kahden koon noita:

Millalla on uusi loitsu Ensilantin kaappausta varten. Tarina syyllistyi moniin samoihin asioihin kuin ensimmäinenkin. Epäuskottavuus vaikuttaa koko tarinassa. Esimerkiksi Millan huomaamaton eteneminen ja Roopen lievitetyt tunteet ovat vain tapauksia muiden joukossa. Milla Magia -aiheisia tarinoita on paljon, mutta erinomaisen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarinat toistavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tämä tarina syyllistyy aivan samoihin vikoihin kuin monet muut. Esimerkiksi Millan keksimä uusi loitsu on mukana melkein jokaisessa tarinassa. Käsikirjoittajat eivät vain voi käyttää perinteisiä asioita, puhumattakaan laadukkaasta käytöstä. Aina pitää keksiä jotain uutta. Tarinan kuvaamat tunteet olivat ehdottomasti liian lieviä ja juoni on kurja. Se toistaa itseään ja monia muita tarinoita. Piirrokset ovat sentään onnistuneet. Valitettavasti taustoja ei ole ja kuvat keskittyvät vain yhteen asiaan. Kuvat on silti tehty hyvin. Ne pelastavat tarinan.

Yö ulkosalla:

Aku heittää Pulivarin ulos koppiinsa. Tässä oli sentään havaittavissa yritystä! Juoni käytti monia ominaisuuksia, jotka ovat katoamassa sukupuuttoon. Vain ärsyttävä perussynti - pitkitys - esti sen hyvät numerot. Tarina olisi menestynyt paremmin kolmisivuisena. Pulivari on hahmo, jota käytetään todella harvoin. Siksi sen esiintyminen tarinassa oli positiivinen yllätys. Pulivari tuo tarinaan monia ominaisuuksia, joita muut hahmot eivät kykene tuomaan. Tähän tarinaan se toi paljon inhimillisyyttä. Tarinan juoni eteni paljolti Pulivarin ympärillä, jos loppua, joka pyöri Akun ympärillä, ei lasketa. Tämänlaisia tarinoita ei saa tehtyä ilman Pulivaria. Tarina oli vain liian pitkä. Monet ruudut (kuten ruutu 8) olivat turhia. Piirrokset toivat hyvin mukaan Pulivarin luonnetta ja olotiloja, jota puhekuplat eivät voi kuvata. Ruudut kuvasivat muutamia asioita, jotka eivät olleet täysin olennaisia tai ainakaan tärkeimpiä, mutta kuitenkin tärkeitä. Valitettavasti yksityiskohtia ei tässä(kään) tarinassa ollut paljoa. Piirrokset olivat silti onnistuneita. Tarina on paras lehden pitkistä tarinoista, mutta liioitellun pitkä.

Rimanalitus:

Miten matala auto auttaa Roopea säästämään? Tarina kuvaa taas Roopen säästämistarvetta, mutta tekee sen melko ennennäkemättömällä tavalla. Se ei silti välttämättä ole hyväksi. Tarina on esimerkiksi ristiriidassa: Säästöä, mutta autolla ajamista. Tietullin kiertäminen on täysin epäuskottavaa, enkä siten pidä siitä. Piirrokset kuvasivat vain oleellisen. Esimerkiksi kolmannesta ruudusta löytyvät hahmot, auto, josta puhutaan, jalkakäytävä, aita, pelto, rakennus ja pari pensasta. Taustaan kuuluvat kaksi viimeisintä. Se ei ole kunnollinen tausta. Muissakaan ruuduissa yksityiskohtia ei ollut lainkaan. Piirrokset epäonnistuivat, jos hahmojen piirtoa ei oteta lukuun. Juoni on epäuskottava. Siitä ei pääse mihinkään. Se pilaa koko tarinan. Minä en löytänyt siitä yhtään huumoria. Epäuskottavuus söi huumorin. Se ei ole hyvä asia yksisivuisissa, joissa harvoin on muita arvostelukriteerejä.

Jaettu ilo:

Akun ostamasta kolmipyöräisestä seuraa tappelu. Perinteistä tarinaa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu riitelevät jostain, joka sittemmin jaetaan kolmeen osaan. Perinteisyyttä olen kaivannut, mutta en tällä tavalla puhkikulutetulla juonella. Tarinan idea on toteutettu hyvin, mutta tällä kertaa vika on jo ideassa. Se on täysin puhkikulutettu eikä ole millään tavalla uutuus. Piirrokset ovat onnistuneet todella hyvin! Varsinkin ilmeet ovat erinomaisia. Ne kuvaavat täysin hahmojen tunteita, ja kertovat enemmän kuin mitä tuhat sanaa voisivat kertoa. Tarina on kuitenkin pilattu jo ideassa. Se on perinteinen, mutta puhkikulutettu. Juonta ei tarinalla oikein ole, vaan idea on vain siirretty suoraan tarinaksi. Tarinan pilasi se, että se oli käytetty jo monta kertaa aikaisemmin eikä se sisältänyt mitään uutta.

Kokonaisuus:

Tarinoissa oli selkeästi havaittavissa pitkityksen makua. Kolmesta pitkästä tarinasta se pilasi kaksi. Vuoden kolmannesta numerosta ei olekaan odotettu jymypaukkua, koska kaikki huipputarinat on käytetty vuoden alun kohokohtaan, ensimmäiseen numeroon. Edellisen surkean numeron jälkeen odotukset olivat matalalla, mutta kuitenkin korkeammalla kuin kakkosnumeron taso. Tämä Akkari oli jopa yllättävän hyvä. Hyväksi sitä ei silti voi sanoa. Tarinoissa syyllistyttiin perusvirheisiin. Tämän vuoden laskeva tahti päättyi, mutta ei numeroa voi siltikään hyväksi sanoa.

Arvosanat:

Kansi 6½
Piilomainontaa 8½
Visainen voitto 5½
Kahden koon noita 6+
Yö ulkosalla 7+
Rimanalitus 6
Jaettu ilo 6½

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)