Arvostelu: Aku Ankka 1/2010

Tästä lähtien nimimerkki M.P. kirjoittaa Ankkalinnakkeelle arvostelun/esittelyn aina tuoreimmasta Aku Ankka- lehdestä. Kiitos M.P. (muistakaa antaa myös kommentteja arvosteluista, muutenhan tekstit ovat käytännössä täysin turhanpäiten kirjoitettu. Kommentit voi lähettää joko arvostelun kirjoittajalle suoraan (kirjakas(a)suomi24.fi) tai vaihtoehtoisesti kommentoimalla tätä arvostelua.)!

Aku Ankka 1/2010

Kansi (Carl Barks):

Barksin tarinaan tehty kansi. Roope vetää vetokoiria perässään. Kansi oli mainio. Pidän kansista, jotka kuvaavat jotakin tarinaa lehdestä. Tämä kansi oli tehty onnistuneesti ja virheettömästi.

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja (Carl Barks)

Barks-klassikkoa. Roopesta tehdään lehtijuttu, josta johtuen eräs huijari haastaa hänet oikeuteen maksamattomasta velasta. Roope kuitenkin löytää kuitin, jossa on todiste velanmaksusta ja yrittää viedä sitä oikeustalolle. Tarinan juoni oli seikkailutarinoihin verrattuna piristävän erilainen. Tässä tarinassa eräs koirista oli positiivisella tavalla erilainen. Ko. hahmoihin on uskoakseni helppo samaistua, jolloin pidän niistä paljon. Ne myös tuovat tarinoihin tunteita eri tavalla kuin tavalliset hahmot ja ne luovat tarinalle useita elementtejä, joita ei muilla tavoilla voi saada. Tunteiden suuri määrä ja käyttö harvinaisella tavalla oli suuri plussa tälle tarinalle. Myös Roopen luonteenpiirteenvaihtelut ja varsinkin sen eroavaisuudet valtaosaan tarinoista (mutta se, että ko. luonteenpiirteitä oli käytetty kuitenkin kohtuullisen usein) toi tarinalle omaa makuaan ja pidin siitä. Akun luonteetkin olivat erilaisia kuin monissa muissa tarinoissa, mutta eivät kuitenkaan käyttämättömiä, joten tarinan positiivinen puoli nousee entisestään. Mikäli jotain negatiivista täytyy sanoa, se on toimittajien juoni ja lumitraktori. Se ei vain iskenyt minuun, koska tuntui siltä, että se oli tekemällä tehty, se ei tullut luonnollisena tarinan osana, vaan se oli vain lisätty siihen, jotta saataisiin kätevästi selitettyä toimittajien matka. Tarinan oli todella hyvä. Vuodelle todella mukava avaus!

Mikki Hiiri:Huomisen harmit (Janet Gilbert, Núñez)

Mikki kuvittelee Lassen ajautuvan uudestaan rikollisten luokse Eka Vekarasta johtuen. Mikkiä tavalla, jota on käytetty paljon. En löydä tarinan rakenteesta osia, joita ei olisi käytetty aikaisemmin useita kertoja. Tarina toistaa itseään usein ja monin paikoin yrittää luoda huumoria, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukahauskuus on voimakas tässä tarinassa. Loppuratkaisun voi arvata jo aikaisessa vaiheessa, eikä se yllätä. Myös ennalta-arvattavuus ilmenee tässä tarinassa voimakkaana. Tarinan positiivisiin piirteisiin voi laskea hahmorykelmän, joka oli vaihteleva muihin tarinoihin verrattuna, mutta sitä ei kuitenkaan ollut valittu vain jotta saataisiin mahdollisimman paljon erilaisia hahmoja. Tarina jää auttamatta liian heikoksi Akkariin, koska se ei tuo mitään uutta ja juoni on tylsä (koska se toistaa itseään ja on pitkitetty eikä siinä tapahdu melkein mitään).

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän (Frank Jonker, Comicup Studio)

Mummon nuoruusvuosia. Mummon lehmä varastetaan, jolloin hän lähtee etsimään sitä. Periaatteessa tarinan idea oli hyvä. Toteutuksesta ei valitettavasti voikaan sanoa samaa. Lisäksi muutamat kohdat tarinasta ontuvat. Mummon nuoruusaikoja ei olekaan paljoa kerrottu. Tarina kertoo hieman siitä, mutta vain asioita, jotka ovat täysin erilaisia verrattuna siihen vähään, mitä olemme muualta lukeneet. Uskottavuutta ei tarinalla siten kovin paljoa ole. Juoni etenee sentään sopivalla vauhdilla, mutta jotkin kohdat olivat tarinan juonen kannalta täysin turhia ja tehty vain huumorin kannalta kuitenkaan onnistumatta siinä. Kenties paras esimerkki siitä on se, että kaikki tärkeät henkilöt nukkuvat aina. Lisäksi tarinan loppu oli turhan tylsä ja omaperäisyyttä ei ollut. Useimmissa menneisyyttä käsittelevissä tarinoissa lopussa pompataan nykyaikaan tavalla, joka viittaa menneisyysmuistoihin ja joka epäonnistuu. Tarina olisi voinut olla onnistunut, jos se olisi käsitellyt vain Mummon menneisyyttä jättäen kaiken nykyajasta pois. Nyt se ei tehnyt niin.

Tupu, Hupu ja Lupu: Sovellettua opetusta (Byron Erickson, Ferioli)

On talvi, ja ketään ei huvittaisi istua koulussa, mutta opettajat käskevät niin. Asiaan löytyy kompromissiratkaisu. Tupua, Hupua ja Lupua tavalla, jota on käytetty aivan liikaa. Tarinan idea on perinteinen, mutta juuri sen takia tarina on epäonnistunut. Valitettavasti tämäntapaisia tarinoita on jo nyt aivan liikaa, eikä niitä pitäisi mielestäni käyttää lainkaan. Tarinaa on melkein mahdoton pelastaa, kun jo sen juoni on täysin pilalla. Positiivisia poimintoja on hankala keksiä. Tarinan juoni on niin puhkikulutettu, että sitä ei todellakaan tarvita. Lisäksi monet hahmot ovat todella epäuskottavia, mikä pilaa tarinan lopullisesti. Valitettavasti tarinoista, joiden rakenne on samantapainen, tulemme kärsimään vielä muutaman kerran tämän vuoden aikana.

Kokonaisuus

Avauslehti alkoi hyvin, mutta epäonnistui. Loppua kohti tarinat vain huononivat (huomioimatta sitä, että toiseksi viimeinen tarina voitti niukasti kolmanneksi viimeisen tarinan). Lehti sisälsi myös lopussa turhia juonipaljastuksia seuraavasta lehdestä. Mielestäni aina yllätyksen pitäisi säilyä loppuun asti (eli kunnes numeron saa käteensä). Tietenkin joskus saa kertoa, että seuraava lehti on omistettu Rosalle tai että vuoden 2011 ensimmäinen tarina on Rosan klassikko. Toivottavasti tästä ei tulisi tapa. Vuoden alku sisälsi valitettavasti yhden loistavan tarinan, kaksi keskipituista ja tylsää tarinaa ja yhden pienen ja tylsän tarinan. Kunnon tarinoiden osuus lehdestä oli valitettavan pieni. Toivottavasti seuraavat numerot ovat onnistuneempia.

Arvosanat:

Kansi 8 ½
Kultaa ja kalavelkoja 9
Huomisen harmit 6-
Lehmityttö pelastaa päivän 6
Sovellettua opetusta 5-

Tarinoiden lisäksi lehdessä oli myös Jukka Heiskasen kirjoittama artikkeli Kultaa ja kalavelkoja- tarinasta