Arvostelu: Aku Ankka 2/2010

Jokaviikkoinen arvostelu on taas käsillä. Arvostelijana jo totuttuun tapaan nimimerkki M.P. Mikäli haluat lähettää terveisesi arvostelun kirjoittajalle, voit ottaa häneen yhteyttä suoraan sähköpostilla (kirjakas(a)suomi24.fi). Muistakaa, että rakentava palaute on aina tervetullutta.


Aku Ankka 2/2010

Kansi (Arild Midthun, Paco Rodriques)

Lumipalloja kokoava Aku on saamassa suuren lumipallon päähänsä. Tällä kertaa kansi oli epäonnistunut. Samanlaisia teemoja oli käytetty jo ties kuinka monta kertaa aikaisemmin, ja ne ovat tylsiä, koska ne eivät ole hauskoja ja jos niissä jonkinlaista huumoria on, se on vahingoniloa, mikä ei minuun pure. Kannet toteutetaan melkein aina virheettömästi, mutta niiden idea on kovin harvoin hyvä.

Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (Sune Troelstrup, Paco Rodriques)

Iineksen lähtiessä laskettelemaan Aku ei saa toteutettua suunnitelmiaan, joten hän naamioituu mieheksi, jonka talossa hän tekee töitä ja hänen kutsullaan menee tapahtumaan. Tarina tuntui teennäiseltä ja pakosta tehdyltä ja se luonnonmukaisuus ja omat ideat, joiden pitäisi liittyä jokaiseen tarinaan, puuttuivat totaalisesti. Tarinaan olisi voinut lisätä paljon tunteita ja vielä helposti, mutta sitä ei tehty. Tunteet olisivat hyvinkin voineet pelastaa koko tarinan, mutta nyt tunteettomuus ja tarinan eteneminen "väkipakolla" oli lopullinen niitti tarinan arkkuun. Tunteettomuus onnistui pilaamaan myös monet kohdat, jotka olisivat onnistuneet, jos tarinassa olisi käytetty vain vähäisesti tunteita. Tarinan juonikaan ei ollut kovin kummoinen. Se vain toistaa monia ja monia tarinoita ja on epäuskottava ja etenee epäaidosti. Rodriquesin piirrokset ovat ainoa asia, josta ei voi valittaa paljoa. Muutamat ilmeet ovat liioiteltuja, mutta piirrokset ovat todella hyvin toteutettuja. Tarinan juoni ontuu, koska se sisältää paljon turhia asioita kuten vahingoniloa (joka huumorina ei toiminut) ja turhia selittelyjä. Kaiken lisäksi monet puhekuplat (kuten Ai että, miten mahtava reissu!) olivat epäuskottavia ja huonoja. Loppuratkaisustakin annettiin selviä viitteitä jo aikaisemmin. Tällä kerralla numero tulee pelkästään piirroksista ja tarinan rohkeasta, mutta epäonnistuneesta yrityksestä.

Karhukopla: Kiusallinen ihailija (Gorm Transgaard, Santiago Barreira)

Karhukoplaan liittymisestä haaveileva henkilö pelastaa Koplan pahasta paikasta. Johtosarjan rimanalituksen jälkeen on helppo pistää paremmaksi. Tämä heikohko tarina tuntuu huomattavasti paremmalta, kun se on surkean avauksen jälkeen. Tarinan juoni on tavalliseen Karhukopla-tarinoiden tapaan tylsä ja todella monia tarinoita toistava. Tästä tarinasta löytyi kuitenkin yksi piristävä poikkeus: Loppuratkaisu oli Karhukoplan itse suunnittelema. Ko. ratkaisua ei enää kovin monessa tarinassa nähdä, vaan Karhukopla kuvataan tymänä rosvojoukkona (jotta lukijat saisivat vahingoniloa, josta valitettavasti vain harvat nauttivat). Tarinan juoni oli kohtalainen. Se sisälsi monin paikoin paljon epäuskottavuutta, mutta idea oli kuitenkin osittain ennennäkemätön, mutta valitettavasti osittain puhkikulutettu. Tarina on ikään kuin yhdistelmä hyvästä ja surkeasta tarinasta. Käsikirjoittaja ei ole uskaltanut käyttää omia ideoitaan, vaan on valinnut hieman niitä ja uskoakseni ajatellut estävänsä täysmunauksen ottamalla hieman yleisimpiä Karhukopla-tarinoiden elementtejä. Juuri se pilasi tarinan. Piirrokset ovat onnistuneita, mutta itseluottamus juonen suunnittelussa pilasi tarinan, joka kuitenkin helposti voittaa ensimmäisen tarinan.

Aku Ankka: Rautarouva retkellä (Gail Renard, Peter Snejbjerg, Santanach)

Aku haluaisi päästä Hanhivaaraan, ja Naisyhdistyksen bussilla, jossa Iineskin on, jalkapallo-ottelua voisi päästä katsomaan helposti... Tarina jatkaa numeron heikkoa tasoa. Juonen rakenteet ovat puhkikulutettuja, ja Akun äkilliset luonteenmuutokset ovat onnistuneet antamaan lukijalle alusta alkaen huonon mielikuvan tarinasta. Sitä on todella hankala enää parantaa varsinkaan tällä juonella. Tarina käyttää monia elementtejä, jotka se kokee tutuiksi ja turvallisiksi, mutta niistä osan käyttö unohtuu tarinan edetessä. Niitä on siis käytetty vain tarinan alussa. Tunteet muuttuvat alussa nopeasti, mutta lopussa niitä ei tunnu olevan olleenkaan. Tunteet auttavat lukijoita samaistumaan hahmoihin, joten niitä tarvittaisiin ehdottomasti! Tarinasta ei voi sanoa muuta kuin että se on tylsä. Huono juoni etenee hitaasti ja tapahtumista mainitaan paljon turhia seikkoja. Tarinaa on ilmiselvästi pitkitetty, jotta se yltäisi kunnon tarinan mittoihin eikä jäisi kolmisivuiseksi. Kolmisivuisena se tosin saisi paremman arvosanan.

Roope-setä: Taloudellista terapiaa (Jan Kruse, Sander Gulien)

Rasittunut Roope aloittaa maalaamisharrastuksen. Jotta saisi tehtyä onnistuneen yksisivuisen, sen tulee sisältää huumoria ja huumorin täytyy olla hyvää. Tässä tarinassa huumoria oli korkeintaan vähän eikä se ollut hyvää. Epäuskottavuus oli vallassa: Ei hattua voi piirtää yhdellä värillä eikä tarinassa edes ollut käytetty vain yhtä väriä. Miksi tämä tarina oli edes tehty? Yrittikö se olla omalla tavallaan hauska ja erilainen? Jos yritti, se epäonnistui rajusti. Halusiko käsikirjoittaja vain rahaa tai yhtiö jonkinlaisen tarinan? Nämä syyt yleistyvät valitettavasti koko ajan. Tarinasta on hankala hakea positiivista sanottavaa. Piirrokset ovat todella harvoin epäonnistuneita, ja ne onnistuivat tässä tarinassa. Ne eivät tosin kertoneet mitään erikoista bonusta, mutta ne tekivät sen mitä niiltä pitäisi odottaa. Surkea juoni pilasi koko tarinan, ja numerosta tulee vuoden alhaisin. Juoni (sisältäen huumorin) on ainoa asia, joka vaikuttaa yksisivuisiin.

Aku Ankka: Herkkusuu (Bob Karp, Al Taliaferro)

Aku valittaa ravintolan huonosta pihvistä. Lehden viimeinen tarina on viiden ruudun kokoinen. Arvostelen myös ne. Tarina oli monin paikoin juoneltaan puhkikulutettu, ja käytti ominaisuuksia, joiden kannattajat kuuluvat selkeään vähemmistöön. Tarina oli myös täysin huumoriton. Huumorit kuuluvat pientarinoihin. Tässä ei ollut huumorista pilkahdustakaan! Tarinan elementit eivät sovi pientarinoihin, mutta tämän juoni ei olisi sopinut muihin tarinoihin. Yhtälö on hankala, ja ainoa ratkaisu olisikin ollut tarinan poistaminen lehdestä. Monin paikoin tarinassa keskityttiin vain Akun kuvaamiseen, kun muitakin yksityiskohtia olisi voinut näyttää. Lisäksi Akun tunteita ei kuvattu tarpeeksi hyvällä tasolla. Tarina oli fiasko.

Kokonaisuus:

Avauslehti ei ollut tasokas. Tämä oli vielä huonompi. On ymmärrettävää, että vuoden toinen lehti on aina heikompi kuin ensimmäinen, koska kohokohdat on tuhlattu jo ensimmäiseen. Silti tämä numero oli huonompi kuin mitä oli odotettavissa. Tätä numeroa voi kutsua fiaskoksi. Vuoden huonoin tarina, kansi ja keskiarvo ja huolestuttavaksi sen tekee se, että erot olivat huonointa tarinaa lukuun ottamatta selkeät ensimmäiseen numeroon. Seuraava numero ei kannesta katsottuna lupaa hyvää. Toivotaan, että laskeva putki päättyisi.

Arvosanat:

Kansi 7
Herrasmiehet hiihtokeskuksessa 6
Kiusallinen ihailija 7-
Rautarouva retkellä 6-
Taloudellista terapiaa 4½
Herkkusuu 5½

M.P.