Minä Aku Ankka 2 menneisyyttä ja tulevaisuutta yhdistämässä

Minä Aku Ankka on käsite. Jättikirja, joka on vihastuttanut kokoelmalla legendojen legendan Carl Barksin klassikoita pahasti muokatulla ruutujaolla ja sivutaitolla sekä asiavirheitä vilisseellä esipuheellaan, ja samalla ihastuttanut useamman Ankka-sukupolven. Kaupoissa järkäleestä on myynnissä jo 12. painos. Asema on niin vankka, että tänä syksynä opus sai yllättäen jatko-osan Minä Aku Ankka 2, jota harva lienee edes osannut kaivata.

Minä Aku Ankka 2

Sanoma Media Finland Oy, Kids Media 2016

Toimitus: Aki Hyyppä ja Anna Kastari

Suomennokset: Aku Ankan toimitus

Tekninen taittaja: Jouni Asikainen

Ulkoasu: Raimo Hyvönen

240 sivua, sidottu

ISBN: 978-951-32-4314-2

Suositushinta: 36,00 €

Allekirjoittanut lukeutuu siihen joukkoon suomalaisia, joissa Minä Aku Ankka herättää nostalgisia tuntemuksia. Pääsin varsin nuorella iällä lukemaan järkälettä sukulaisvierailulla. En ehtinyt kolmea ensimmäistä tarinaa pidemmälle, mutta vaikutus oli syntynyt ja se oli lähtemätön. Kirjan ensimmäisen painoksen tultua ulos vuonna 1972 monet sarjoista saivat ensijulkaisunsa Suomessa. Aku Ankka ja jäämaan aarre, Aku Ankka ja neliskulmaiset munat sekä Aku Ankka ja zombi olivat niin ikään uusia tuttavuuksia minulle herkässä iässä niitä tavatessani.

Vanhoja oli tässä kohtaa välttämätöntä muistella, vaikka uuden kirjan äärellä ollaankin. En ole todellakaan ainoa, jolta tämänkaltaisia kokemuksia löytyy. Nämä kokemukset yhdistettynä siihen faktaan, että moni Barksin klassikko sai Minä Aku Ankassa Suomen-debyyttinsä, ovat kirjan saavuttaman aseman takana. Unohtaa ei sovi tietenkään opuksen jättimäistä kokoa, joka oli Ankan lukijoille aivan uutta. Minä Aku Ankan jälkeen jättikirjoja julkaistiin vino pino, esimerkiksi Minä Roope-setä, Me Tupu Hupu Lupu ja Ankkalinnan säpinät.

Minä Aku Ankka 2 on ensimmäinen suora jatko-osa Minä Aku Ankalle, kuten jo sen nimi kertoo. Julkaisu oli yllätys yli 40 vuotta italialaista alkuperää olleen jättikirjan rantautumisesta ja jo kymmeniä vuosia jättikirjojen aikakauden päättymisestä. Jättikirjoja on toki tälläkin vuosikymmenellä nähty Floyd Gottfredsonin klassikoita yhteen koonneiden teosten myötä, mutta niiden konsepti on aivan eri.

Minä Aku Ankka 2:n takana ei ole italialaisia voimia, vaan toimitustyö on täysin suomalaisten harteilla. Virheitä täynnä oleva esipuhe on korvaantunut Aki Hyypän lyhyellä kommentilla. Tämä on tietysti hyvä muutos alkuperäisestä. Edes nostalgia ei ole syy väärän tiedon levittämiselle. Hyyppä ei suoraan sano, miksi uusi jättikirja on päätetty tehdä, mutta onhan tämä mielenkiintoinen kokeilu. Ruututaiton eteen on nähty alkuperäisteoksesta poiketen vaivaa siten, ettei nyt ole leikelty kokonaisuuksista yhtään mitään pois. Sommittelu on paikoin luovaa, mikä luo mukavaa vaihtelua kirjan järkäleen lukemiselle.

Mielenkiintoisin muutos on se, että mukana on kaksi sarjaa, joita ei ole muokattu laisinkaan. Ne ovat Leirielämää ja Yhtä sirkusta! Se on erikoinen liike, jota kirjaa näkemättä voisi kenties pitää hölmönäkin. Mutta mitä vielä! Jättikoossahan Barksin piirrokset vasta näyttävätkin pääsevän oikeuksiinsa! Erityisesti Leirielämää komeine ruutuineen on tässä formaatissa sykähdyttävää luettavaa. Nämä tarinat avaavat jättikirjoista uuden ulottuvuuden, jonka hyödyntämistä jatkossa kannattaa vakavasti pohtia. Ankallisen historian visuaalisesti vavahduttavimmille tarinoille jättikirjat tarjoaisivat sanoinkuvaamattoman upean julkaisualustan – olettaen, että painojälki on yhtä upeaa ja virheetöntä kuin tässä kirjassa.

Tämä voi kuulostaa ilkeältä, mutta loppupeleissä on melko sama, mitä tarinoita tähän kirjaan onkaan valittu. Minä Aku Ankka 2:n kaltaisia teoksia kun ei osteta sellaisten seikkojen perusteella kuin esimerkiksi montako kertaa siinä nähtävät sarjat on aiemmin julkaistu. Avainasemassa ovat ne paljon puhutut kokemukset ja tunteet ja niiden muodostama nostalgia. Sitähän tällä kirjalla haetaan. Tiedostan sen, että mukaan valittujen sarjojen painopiste on 1940-1950-lukujen taitteessa eli Barksin kultakaudella. Toisenlainen ratkaisu olisi voinut olla kritiikille alttiimpi, varsinkin otettaessa huomioon, että Minä Aku Ankan sisällöllinen rakenne oli samanlainen.

Minä Aku Ankka 2 on Minä Aku Ankan päivitys uudelle vuosituhannelle. Sen eteen on nähty kaikessa enemmän vaivaa. Kompuroivat puheenvuorot ovat tiessään, painojälki on laadukasta, väritys on eläväisen tyylikästä, ruutujako ei ole niin yksioikoista, tekstin fontti on barksilainen ja mukana on visuaalisesti elämyksellisiä tarinoita muokkaamattomassa asussaan jättikoossa. Tarinan Koettakaa arvata! mukanaolo tuo kirjalle lisäarvoa joulumarkkinoilla. Kyseinen tarina koko sivun aloitusruutuineen ja jättimäisine lopetusruutuineen sekä paikoin luovan vaihtelevalla ruutusommittelullaan kiteyttää sen, mistä Minä Aku Ankka 2:ssa on kyse.

Minä Aku Ankan ollessa käsite on saman odottaminen Minä Aku Ankka 2:lta todennäköisesti liikaa vaadittu. Mutta se ei ole liikaa vaadittu, että se olisi vedenjakaja ankallisessa kulttuurissa ja loisi esimerkillään jättikirjoille uuden potentiaalin. Näemmekö vielä joku kaunis päivä Minä Aku Ankka 3:n tai vastaavan, jossa Disney-sarjakuvan kauneus saisi lopullisesti uuden merkityksen?