Kesäkuun Roope-sedässä eivät jalkapallon EM-kisat näy paria
yksisivuista sarjaa sekä Taskarin teemanumeron Maalitykin mainosta kummemmin.
Paukut on säästetty juurikin Taskari-julkaisuihin. Asia on siinä mielessä
huomionarvoinen, että takavuosina jalkapallon arvoturnaukset ovat tupanneet
näkyä Ropsussakin ja usein vieläpä hyvällä tavalla erinomaista jälkeä tuottaen.
Stefano Intinin piirtämä kansi viittaa samaisen herran
taiteilemaan johtosarjaan Miljoonan dollarin kolikko. Tarinan käsikirjoittaja
on Sio, joka on uusi tulokas Disney-sarjakuvarintamalla. Kyseinen sarja on
tämän ensimmäinen pitkä käsikirjoitus ja samalla ensimmäinen tältä Suomessa
nähtävä juttu. Historiaa tehdään myös Ropsun puolella harvoin vierailleen Kulta-Into
Piin esiintymisellä. Tähän seikkaan perehdytäänkin tarkemmin Päivän
pamauksessa.
Helmikuussa Italiassa julkaistu sarja on tuore näyte Stefano
Intinin kynänjäljestä. Intinin tyyliin on kuulunut rento ote ja venyvät ja
paukkuvat tilanteet ja samaa linjaa taaplataan tässäkin. Tyyli alkaa vain jo
tuntua liiankin rennolta. Otteeseen saatava jämäkkyys ei olisi pahitteeksi.
Sion käsikirjoitusta ei voi suoralla kädellä huonoksi haukkua, mutta ei se
oikein jaksa piristääkään. Sarja tuntuu pyörittävän muutamaa vitsiä, jotka
toiston vuoksi alkavat maistua puulta. Don Rosan sarjoihin viittaaminen ei ole
italialaistuotannossa kovin yleistä, mutta nyt niinkin pääsee käymään.
Ropsun taidehistoriallista esittelykierrosta jatketaan
antiikin Kreikkaan. Roberto Gagnorin ja Vitale Mangiatordin Touhogateen
kolmessa (tai neljässä) urotyössä taide ei ole sellaisessa pääroolissa kuin se
aiemmissa tämän yhteyden sarjoissa on ollut. Tarina menee kategoriaan, jonka
alle niputettavia sarjoja kuvaa se, että kyllä ne kertaalleen lukee, mutta
jatkossa alkaa tekemään tiukkaa. Mangiatordin piirroksissa on ihan mukavaa
monipuolisuutta.
Enrico Faccinin sarjat ovat yleensä sellaisia tähtihetkiä,
että sanattomaksi vetää. Niin käy kirjaimellisesti nytkin Onnea on… -sarjan
myötä. Faccini ei ole ensi kertaa laatimassa juttua, joka perustuu pelkkiin
kuviin ilman (sanoja sisältäviä) puhekuplia. Hän onkin jo aiemmin onnistunut
osoittamaan olevansa mestari tälläkin saralla. Yksi onnistuminen kilahtaa
jälleen Faccinin tilille, mikä on alkanutkin olla itsestäänselvyys hänen
kohdallaan.
Teresa Radicen ja Stefano Turconin Hessu reportterina -tarinasarja
on tullut todetuksi ennenkin melkoiseksi vuoristoratakyydiksi. Jotkut osat ovat
tehneet vaikutuksen ja olleet lupaavia myös koko tarinasarjan laadullisen
jatkon kannalta. Toiset ovat olleetkin sitten niin ontuvia, että koko sarjan
olemassaolo asettuu kyseenalaiseksi. Nyt nähtävä Arvoituksellinen Jokihelmi
asettuu näiden ääripäiden välimaastoon. Se ei jaksa sytyttää sillä tavalla,
että seuraavaa osaa alkaisi innolla odottaa, mutta ei tarinasarjan jatkoa halua
sen jälkeen huuhtoa viemäriinkään. Jos sarjaa ajatellaan omana itsenään ilman
tarinasarjan viitekehyksiä, tulos jäisi negatiivisen arvion puolelle.
Roope-sedän kesämoottori ei lähde aivan hyrisemään tällä
suorituksella. Pitkät sarjat eivät olleet innostavia, mikä 100-sivuisen
julkaisun kohdalla on kohtalokasta. Enrico Faccinin suoritus on jälleen
vertaansa vailla. Menneiden vuosien jalkapalloteemaisia numeroita EM-kisojen
kynnyksellä muistellessa tulee jopa hieman suru puseroon. Ropsun kesän
jatkumiselle rattoisammissa merkeissä on kuitenkin olemassa kaikki ennusmerkit,
sillä heinäkuussa ilmestyy platinanumero, jossa päätähtenä on Casty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti