Elokuun Roope-setä mainostaa itseään kannessaan verrattomana
vonkaleena ja siltä se lähtöasetelmista katsoen vahvasti vaikuttaakin, sillä
toimitus on päätynyt retroilemaan kaivelemalla esiin arkistojen aarteita
1970-luvulta, kuten se tervehdyksessään toteaa. Nimekkäät ovat näiden löytöjen
tekijätkin, joten Andrea Frecceron kannen lähtötahdittama numero on odotuksissa
huipulla.
Johtosarjana on Rodolfo Ciminon ja Romano Scarpan Tie
täydelliseen onneen, joka on nelirivinen tarina. Scarpan piirrosten
onnistuneisuus lienee mestarin tuntien jo itsestäänselvyys ja toisenkin
mestarin eli Ciminon rooli on vahva. Jo moneen kertaan läpikäydyt klassiset
ciminolaisen tarinan piirteet toistuvat monin osin tässäkin jutussa
onnistuneella tavalla. Sarjan veto ei katkea missään vaiheessa, joten
onnistuminen on taattu.
Seuraavan sarjan piirtäjä Massimo De Vita on tuttu nimi eikä
käsikirjoittajakaan mikään tuntemattomuus. Jerry Siegelin Ankka-sarjoja on
Suomessakin tukku julkaistu, mutta ei samoissa määrin kuin vaikkapa Rodolfo
Ciminon. Luonnollinen syy tälle on tietysti, ettei Siegel kynäillyt
Ankka-juttuja yhtä mittavissa määrin. Inducksissa hänen tuotantoonsa on
laskettu 160 sarjaa. Sarjakuvahistoriallisesti Siegelistä tekee erityisen
merkkihenkilön tämän osuus Teräsmiehen luomisessa.
Siegeliltä nyt saatava näyte on mainitusti Massimo De Vitan
piirtämä Vaaleanpunaisten apinoiden laakso. Ciminolaisen sarjan tyyliin
tässäkin nähdään melkoista meininkiä, otuksia ja tekniikkaa. Vaikea tästäkään
tuotoksesta on hakea mitään korjauksen kaipuussa olevaa, joten tilastoihin
voidaan merkitä jo toinen hyvä suoritus.
Lehden viimeisessä pitkässä sarjassa palataan
retrotunnelmista nykypäivään Hessu reportterina -tarinasarjan kolmannen osan
myötä. Tällä kertaa odotukset tätäkin tarinaa kohtaan ovat kovat, sillä sarjan
toinen osa oli erittäin mainio. Nyt Teresa Radicella ja Stefano Turconilla on
käsissään Hyinen risteily. Toivo pysyy melko pitkään korkealla, mutta uppoaa
lopulta syvyyksiin realiteettien tullessa tunnustetuiksi. Aiemman osan hyvä
lataus on täydellisesti hukattu ja on palattu ensimmäisen osan sekaviin ja
epämiellyttäviin tunnelmiin. Tämä saa valitettavasti vetämään johtopäätöksen,
että sarjan toinen tarina olisi ollut mainio poikkeus joukossa, mutta
tilaisuuksia on toki vielä edessä. Toivottavasti sarjaan saataisiin kuitenkin
johdonmukaisuutta ja jatkuvasti hyvää jälkeä aaltoliikkeen tai pysyvän
pohjamudissa pyörimisen sijaan.
Lehden loppua värittää muutama moka. Sivun 97
englanninkielisessä sarjassa nimihenkilönä on Touho Ankka, vaikka tämän tässä
tilanteessa kuuluisi olla Cousin Fethry. Myös viimeisen ruudun mainoslakana
vaikuttaa epäilyttävästi suomenkieliseltä. Takakannen yksisivuisesta Liioittelua
taas ovat jääneet sen tekijät mainitsematta. He ovat Carlo Panaro ja Stefano
Zanchi. Annetaan kunnia niille, joille se kuuluu! Tässä yhteydessä voisikin
toivoa, että kenties myös englanninkielisen sarjan ja dekkaripähkinän
tekijöiden nimet voisi lehdessä saada esille reiluuden nimissä.
Retroilu tuotti tulosta ja nykypäivä petti tämän numeron
tapauksessa. Tuleen ei jäädä makaamaan, sillä seuraavassa numerossa päästään
jälleen retroilun makuun, kun ensi kuun lopussa ilmestyy Luciano Bottarolle
omistettu platinanumero. Odotukset sitä kohtaan ovat äärimmäisen kovat.
30.9 on keskiviikko ja siinä olisi aikaa miltee 7 vkoa. Roope on ilmestynyt tänä vuonna yleensä viiden viikon välein. 30.10 taas on perjantai ja sen viisi viikkoa syyskuun ilmoitetusta julkaisupäivästä (mm sanoman nettisivu) joten saanemme odotella retroilua vielä suunnilleen 2,5kuukautta.
VastaaPoistaEikö tule arvostelua Supertaskari kolmosesta?
VastaaPoistaEdellisen platinanumeron takakannessa kerrottiin Bottaro-platinan ilmestyvän 30.9, mutta voi hyvinkin olla ja näiden tietojen nojalla vaikuttaa todennäköiseltä, että sinne on lipsahtanut väärä numero ja todellinen julkaisukuukausi olisikin lokakuu. Ropsu ilmestyy tosiaan perjantaisin. Kiitän tarkkanäköisyydestä!
VastaaPoista