Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 430

Elokuun Taskarin nimi Loma paketissa ei monen osalta voisi olla tämän ajankohtaisempi, sillä monin paikoin ympäri Suomen ovat Taskarin ilmestymispäivänä ja -viikkona koulutiet jälleen käyneet tutuiksi. Muuten tämä ei Taskarin sisällössä näy. Alessio Coppolan kansikin olisi voinut hyvin tulla julkaistuksi jo kesä- tai heinäkuunkin aikana.

Tarinoiden osalta taival lähtee vipinällä käyntiin, kun piirroksista vastaamaan on päässyt Flemming Andersen. Käsikirjoittajien Mark ja Laura Shaw Mieliharmeissa Andersenin osuus on kultaa, sillä juuri tämän työpanos puhaltaa muuten melko tylsään tarinaan hyvää henkeä. Ilahduttavinta sarjassa on sen loppu, mutta ei tällä kertaa siitä syystä, että tarina olisi niin surkea. Tragikoominen ja suorastaan tyhjentävä lopetus on sellainen, johon vain harvalta Disney-käsikirjoittajalta uskaltaisi vaadittavaa rohkeutta ja luonnetta toivoakaan. Shaw’n pariskunta on yksi tästä harvalukuisesta joukosta.

Harvalukuiseen joukkoon voidaan legendan maineensa laskea myös Massimo De Vita, jolta tähän kokoelmaan on saatu Mikki-sarja Kalmankanjonin salaisuus. Tämä varsin puuduttava kokemus ei kuitenkaan yllä tekijänsä tähtihetkien ryhmään, vaikka listaa kuinka laajentaisi. Samaan hengenvetoon voidaan todeta Taskarin kahden yksisivuisen laaduttomuus. Sergio Badinon ja Massimo Asaron Unelmien loma ja Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton Hyvää yötä ovat niin onnettomia tuotoksia, että niiden voisi pahantahtoisesti tulkita jopa tekevän pilkkaa yksisivuisten taiteenlajista. Toimituskaan ei ole tekeleistä innostunut, sillä ne on luonteelleen ominaisesti nimettykin mahdollisimman tylsästi.

Meno äityy sen verran negatiiviseksi, että on välillä nostettava esiin onnistuminenkin. Häätö Huuhkajalinnasta on perinteikkään mukava hassuttelu Carlo Panarolta ja Lara Molinarilta. Molinarin piirrokset ovat tämän uusimmissa tuotoksissa olleet väsähtäneen oloisia, mutta tämä sarja on vähän vanhempaa perua ja Molinarikin täten hyvässä vedossa. Panaro ei lähde kikkailemaan vaan pitää jutun perustasolla. Jossain vaiheessa voi tulla kaivanneeksi vähän räväkämpääkin meininkiä, mutta näin on myös hyvä. Nippelitietona mainittakoon, että sarjasta poimitut Aku ja kieltä näyttävä haarniska ovat vilahtaneet ilmeisesti virheen vuoksi Taskarin sisällysluettelossa aiemminkin, jo vuosia sitten. 

Ruusut ansaitsee myös Rodolfo Ciminon ja Federico Mancuson Työteliäät työnvieroksujat, jolle jo edesmennyt mestari Cimino on tuttuun tyyliinsä keksinyt erikoisen alun. Tämä aloitus ylittää kuitenkin riehakkaalla tavalla jopa Ciminon itsensä. Sarjan edetessä meno rauhoittuu ja on kokonaisuudessaan lopulta Ciminon mittapuulla jopa seesteinen, mutta hyvä tunnelma säilyy läpi tarinan. 

Kehuttavan kolmikon täydentää Angelo Palmasin ja Maurizio Amendolan Onnenpäivä, joka sekin on hauskuuttamisen perään. Mielenkiintoinen kuriositeetti on Karhukoplan tavanomaisen vaatetuksen vaihtuminen vankilaoloissa erilaiseen pukeutumismuotiin. Se arkinen vaatekertako ei sovellu vankilaoloihin?

Kolmien kehujen jälkeen vuorossa ovat kolme floppia. Valentina Camerinin ja Valerio Heldin Vampyyrikaalin lumous ei innosta, Riccardo Secchin ja Graziano Barbaron Jikjin arvoitus jopa puistattaa äärimmäisessä tylsyydessään ja Fausto Vitalianon ja Giuseppe Dalla Santan Vielä on villalampaita putoaa kovaa ja korkealta. Parta-Jussi-sarja vieläpä Touholla ryyditettynä on tavannut tietää usein herkkua, mutta sitä ei tipu tällä kertaa.

Kolmea floppia seuraa vielä neljäs floppi! Marco Gervasion Fantom Ankka -sarja Faraon kirous on kirjan suurin pettymys. Fantom Ankan seikkailuihin ovat puitteet kohdallaan ja Gervasiolla piirrostyyli ja tunnelmointi kohdallaan, mutta juonta vaivaa tämän Taskarin peruspiirre eli tylsyys. Tarinassa ei tapahdu käytännöllisesti katsoen yhtään mitään. Fantom Ankan kohdalla ei ole enää uutuudenviehätystäkään pelastamassa tilannetta. Tällä menolla tämäkin tarinasarja uhkaa valitettavasti suistua pettymysten tielle tusinatarinoita tuottamaan. Tämän kavalan kokemuksen jäljiltä ei ole lainkaan mukavaa todeta ensi kuun Taskarin kannessa pompahtelevan Fantom Ankan ja kumppaninsa Roosa Pippurin. ”Sankarillista tiputanssia” luvataan Voimakaksikon meille tuovan. Ettei vain kananlento jatkuisi?