Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 408 ja Roope-setä 412

Henri Häkkilä on pistänyt kynän jäleen sauhuamaan ja tarjoaa tuoreimpien Ankka-julkaisujen arvostelut:

Joulukuun Aku Ankan taskukirjan kanteen on päästetty Giorgio Cavazzanon tulkitsema urheilullinen Roope. Opuksen nimeksi valikoitunut Rahavirta ratkaisee tuntuu kulutetulta nimeltä, vaikka kannen kanssa se yksiin sopiikin. Kirjan ensimmäisellä sivulla nimi on erehdyksessä lyhentynyt pelkäksi Rahavirraksi. Tassua pystyyn, jos se tuo mieleen Don Rosan mainion sarjan.

Kannen kuvittaneen Cavazzanon nimi koristaa myös johtosarjan tekijätietoja yhdessä Pat ja Carol McGrealin kanssa. McGrealit ovat tulleet tutuiksi pääosin kuin suoraan liukuhihnalta revittyjen käsikirjoitusten laatijoina eikä tästäkään sarjasta ole poikkeukseksi. Jonkinlaista huomioarvoa se ansaitsee kuitenkin otteellaan, joka paikoin muistuttaa viime vuonna menehtyneen tuotteliaan italialaiskäsikirjoittajan Rodolfo Ciminon tyypillistä ja suorastaan klassista käsikirjoituksellista mallia.

Ciminon työstä löytyy esimerkkejä myös tästä Taskarista. Ensimmäinen niistä on Massimo De Vitan piirtämä Mikin ja Hessun tähdittämä Kirjavat karavaanit ja toinen Maurizio Amendolan kuvittama Roope-seikkailu Kultamehiläiset. Jälkimmäinen tarina on klassista Ciminoa: Roopen huolet, Akun uppiniskaisuus, rahasäiliön erilaiset viestintäjärjestelmät, mielenkiintoiset kulkuneuvot, omituiset otukset sekä matkaaminen kaukomaille ovat kaikki ciminolaisiksi luokiteltavia piirteitä.

Ciminon tarinoista toisen kuvittanut Massimo De Vita on käsikirjoittajamestarin tavoin mukana kahteen eri otteeseen. Toinen näistä tapauksista on Augusto Macchetton käsikirjoittama Indiana Hopo ja salaperäinen Stonehenge. Mielenkiintoisia piirteitä ja huimia mahdollisuuksia pursuava sarja jämähtää valitettavasti kirjaimelliseksi spekuloinniksi ja arvuutteluksi. Aikaan ei saada odotettua ja toivottua jännittävää seikkailua. Pelkäksi unelmoimiseksi jää ajatus jostakusta toisesta käsikirjoittajasta ottamassa kutkuttavasta aiheesta kaikki irti ja tekemässä tarinasta klassikkoa.

Kirjassa vilahtavat omissa sarjoissaan myös sellaiset hahmot kuin Palle Pulppu ja Fantom Ankka. Näistä jälkimmäisen tähdittämä Marco Gervasion tuotos Pulfagor jättää pettymyksen maun suuhun. Tarina on mahdollisuuksistaan huolimatta lyhyt ja tapahtumaköyhä. Corrado Mastantuonon ja Stefano Intinin tuotos Aikamme gladiaattorit täydentää niin ikään epäonnistumisten riviä. Odotuksia täynnä oleva juoni ei pääse siinä esiintyvän auton tavoin räjähtämään ja lopputulos on varsin luokaton.

Taskari sisältää myös tarinat kaksikoilta Carlo Panaro – Enrico Faccini, Carlo Panaro – Marco Mazzarello ja Augusto Macchetto – Alessandro Perina, mutta niistä ei jää kerrottavaa jälkipolville. Sen sijaan sokeriksi pohjalle eli kirjan viimeiseksi tarinaksi säilytetty Osvaldo Pavesen ja Giovan Battista Carpin Avaruuden areenoilla ansaitsee maininnan. Sarja ei pääse loistamaan ainutlaatuisuudella ja erityisellä kekseliäisyydellä, mutta sekä yrityksen maku että asemien säilyttäminen uudempia tapauksia vastaan ovat sellaisia asioita, jotka nostavat sarjan Taskarin 408 kärkikaartiin.

Roope-setä on päässyt myös joulukuun Roope-setä-lehden kanteen, tällä kertaa Andrea Frecceron rustaamana. Johtosarja taas jatkaa siitä, mihin Taskarissa jäätiin. Käsikirjoittajan pallille on vaihdettu Guido Martina, mutta piirturina jatkaa jo Avaruuden areenoilla ihastuttanut Giovan Battista Carpi. Ei työ tekemällä lopu -niminen sarja jatkaa voittoputkea ja kiidättää itsensä heittämällä joka ikisen Taskari-sarjan ohi. Koko tarina on viihdyttävää ja monivivahteista tykitystä, mutta erityisesti sarjan jopa viisaaksi kutsuttava lopetus on kerta kaikkiaan häkellyttävä ja mahtava.

Sergio Badinon, Giuseppe Dalla Santan sekä Rankku Kanuunan ja kumppaninsa Touhon Joulumysteeri antaa aihetta odottaa huvittavaa paukkua, mutta ei onnistu tavoitteissaan. Sarjaan on ladattu liian vähän yritystä ja lopputulos on sen mukainen. Samat sävelet kaikuvat Tito Faracin ja Maria Luisa Uggettin Musta Pekka -jutussa Väijytys kassalla. Lehden päättää jo Taskarin puolella hyvin edustetuksi tulleen Rodolfo Ciminon tuotos Jäinen taivaankansi, jonka kuvituksesta vastaa Luciano Milano. Tarina on neliosaiseksi jääneen Roopen salaiset päiväkirjat -sarjan kolmas osa. Aiemmat kaksi osaa nähtiin tänä vuonna Ropsun maaliskuun sekä kesäkuun numeroissa. Hyvältä sarja vaikuttaa Rankun ja Pekan floppausten jäljiltä, mutta se ei riitä lehteä pelastamaan turmiolta.

Johtosarjan häikäisevyydestä huolimatta toimitus saa osakseen pahat nootit. Perinteisesti Ropsussa on otettu joulukuun numero tosissaan ja sekä talven juhla että vuodenvaihde ovat näkyneet lehdessä laajalti ja hyvällä tavalla. Nyt ne kuitenkin loistavat vain poissaolollaan. Rankun jouluun viittaavia epäonnistuneita tohinoita ja takasivun jouluista yksisivuista ei voi laskea riittäväksi huomioinniksi. Menneiltä vuosilta ovat enää vain haikeita muistoja paljastukset seuraavasta vuodesta sekä kuluneen vuoden tyhjentävä loppuunsaattaminen, jonka yksi osa oli äänestys vuoden parhaasta sarjasta sekä kannesta. Äänestys odottanee ensi vuonna ensimmäisessä numerossa, mutta muuten masentavaa kehitystä ei voida selitellä. Missä vika?

Satunnaiset tähtihetket eivät pelasta yhtään mitään, varsinkaan kun muu sisältö on tätä luokkaa. Lohdutuksen sanoina voi todeta, että loppuvuodeksi löytyy yksi pelastava Taskari-julkaisu. Marraskuussa ilmestynyt vuoden viimeinen Teema Minä, robotti on kaikin puolin mainiota ja suositeltavaa jälkeä. Uudemmat sarjat ja vanhat klassikot ovat harvinaisen onnistuneella tavalla keskenään tasapainossa. Yksikään tarina ei tee pohjakosketusta tai ole edes lähelläkään sellaista. Toivotaan tätä myötä hienoa Ankka-vuotta 2014! Hyvää sopii odottaa, sillä Aku viettää 9. kesäkuuta 80-vuotiskekkereitään.