Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 416 ja Roope-setä 419

Lämpimien heinäkuun päivien ratoksi ilmestyi kesäisen Taskari-trilogian päättävä Vaivan palkka. Trilogialla viitataan tässä yhteydessä kesäkuun kahden Taskarin sekä tämän heinäkuisen tapauksen muodostamaan kolmikkoon, jolla on kesäisen ilmestymisajankohdan ja peräkkäisten järjestysnumerojen lisäksi jotain muutakin yhteyttä. Aku Ankan Pärstäpankki- eli Facebook-sivuilla havainnoitiin, kuinka kyseisten kolmen numeron kansikuvat muodostavat kokonaisuuden perinteisten selkämyskuvien tapaan. Allekirjoittaneelta tämä olisi jäänyt kokonaan huomaamatta ilman tätä paljastusta! Tuohan tällainen oman pikantin lisänsä, mutta sisältö on edelleen se tärkein osa-alue.

Opus käynnistyy PAM-seikkailulla Puutarha Antiikin Mailta. Tarinan takaa löytyvät tutut PAM-nimet Lars Jensen ja Flemming Andersen. Sarjaan saadaan viritettyä kutkuttava lataus, mutta valitettavasti viimeaikaisten PAM-sarjojen tyyliin se jätetään käyttämättä. Kokonaisuus jää köykäiseksi ja lopputulos on mitäänsanomaton. Andersenin piirroksissa ei näy sitä totuttua lennokkuutta, joka usein tuo tarinoille arvokkaita lisäpisteitä. Toivon totisesti PAM-jatkumon aallonpohjan loppua ja pikaista paluuta parempaan.

Myös toinen tutuksi tullut tarinasarja saa jatkoa. Tuplanolla rysähtää paikalle Marco Boscon ja Francesco D’Ippoliton Mnemon-sarjan myötä. Aiemmin D’Ippoliton Tuplanolla-piirroksia on tullut moitittua, mutta nyt hän on parantanut otettaan kyseisellä saralla. Tutun tuplanollamaisesti monet erilaiset kuvakulmat vaihtelevat tyylikkäällä otteella. Kehittyneistä piirroksista ei ole kuitenkaan vähemmän hehkutettavan juonen pelastamiseen. Juonessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se jää melko tylsäksi ja tarkoituksettomaksi rämpimiseksi. Tuplanollan kohdalla ei voida puhua aallonpohjasta, mutta toivotaan nyt tässäkin yhteydessä pikaista paluuta parempaan.

Tuplanollaa seuraa pari kappaletta avaruusaiheisia tarinoita. Riccardo Secchin ja Valerio Heldin Taivaallinen torttu on lupaavista aineksista leivottu, mutta paljastuu mauttomaksi lätyksi. Usein Hansu-sarjoissa tavattu hurtti huumori loistaa poissaolollaan. Paremmin ei onnistu Jerry Siegelin ja Luciano Gatton Sudenpentu-sarja Planeettojen käsikirjakaan. Se on rehellisesti sanottuna aivan mielenkiinnoton tapaus. 

Mielenkiintoa sen sijaan riittää Gabriele Paninin ja Marco Melonin sarjassa Mustakaapu ja vastentahtoinen rikoskumppani. Mustakaapu on aina kiinnostusta herättävä hahmo ja juonikin on erittäin herkulliset asetelmat antava. Tekijät päätyvät kuitenkin sössimään hyvän tilaisuutensa. Ensinnäkin on virhe käyttää Kaavun mallina tämän hupaisaa versiota, jossa kaavun alta paljastuu silmien lisäksi suu. Toiseksi sarja päätetään ajaa mahdollisimman pikaisesti ja teennäisen hupaisesti alas sen sijaan, että pyrittäisiin mahdolliseen tulevaan klassikkoon ja todelliseen trilleriin. Floppauksen sinetiksi on vielä isketty loppua julistamaan uutisreportteri. Todella ärsyttävää.

Onneksi näiden epäonnistumisten ja emämunausten vastineeksi löytyy myös niitä nappiin osuneita tapauksia. Sellaisia ovat myös Roope-setä-sarjat Säiliöestejuoksu ja Näkemyseroja, joista ensimmäisen tekijät ovat Alberto Savini ja Graziano Barbaro ja toisen Manuela Capelli ja Ottavio Panaro. Vaikka sarjoja ei voi mitenkään erityisen ansioituneiksi mestariteoksiksi hehkuttaa, ne läpäisevät oman tehtävänsä onnistuneesti. Ne viihdyttävät juonellaan ja siihen sopivilla piirroksillaan eivätkä jätä jälkikäteen mitään hampaankoloon. Tarinat ovat loistava esimerkki täydellisestä niin sanotusta välipalasarjasta. Niillä ei ole sen suurempia tarkoituksia, mutta niiden lukeminen jättää hyvän maun suuhun. 

Mukava tapaus on myös kirjan päättävä Carlotta Quattrocolon ja Marco Gervasion Hyvän mielen pannukakut, joka sisällysluettelossa on niputettu virheellisesti sekä Akun että Hansun nimen alle. Hansu esiintyy kuitenkin sarjassa vain pöytävieraana. Tämä Akun ja Iineksen nuoruusvuosiin kurkistava tarina toistaa käsiteltyjen Roope-setä-sarjojen tempun eli ilman sen kummempia vippaskonsteja jättää hyvän maun suuhun – kuten tämän tarinan toki kuuluukin jo nimensäkin perusteella. Hyvän mielen pannukakkujen sivuoire on nälän herääminen. 

Taskarin varsinaisen pommin hyvässä mielessä tarjoavat kuitenkin Osvaldo Pavese ja Massimo De Vita sarjallaan Unisiepparit. Mikki-dekkarissa miellyttää kaikki: oivallinen ja mukaansa tempaiseva juoni, taidokkaat piirrokset ryyditettynä gottfredsonilaisella tyylillä toteutetulla sivuhahmolla sekä huumorin ja jännityksen onnistunut vuorottelu. Taskarin – ja koko kuukauden – parasta sarjaa ei ole vaikea valita.

Roope-setä-lehden puolella mennään jalkapallotunnelmissa jo päättymään ehtineiden lajin MM-kisojen siivittämänä. Aihepiirin innoittamana johtosarjana nähdään Roopen ja Kroisoksen kilvoittelua Ankkalinnan jalkapalloliigan televisiointioikeuksista Riccardo Secchin ja Silvio Cambonin sarjassa Penkkiurheilijan painajainen. Jälleen kerran asetelma on herkullinen, mutta Secchi ja Camboni eivät saa palloa pilkusta sisään. Secchin juoni jää toiminnallisuuden ja hupailun yhdistelemisen sijaan junnaamaan paikoilleen ja Cambonin piirroksetkin vaikuttavat jotenkin tavanomaista väsähtäneemmiltä. Päivän pamauksen vihje kääntyä Taskarin teemanumeron 3 puoleen ei ole huono, jos maaleja haluaa tällä saralla nähdä.

Lehden toinen jalkapalloa sivuava tarina on kuukauden käsikirjoittajan Claudio Salvatorin ja Marco Mazzarellon Inestrateen taistelu. Sarja tosin todellakin vain sivuaa jalkapalloa, sillä sitä nähdään vasta jutun vihoviimeisessä ruudussa. Myös kuukauden animaation palsta vain sivuaa tarkoitustaan, sillä sitä edustavaksi sarjakuvaksi on valittu taasen yksisivuinen sarja. Alberto Savinin ja Marco Mazzarellon Uimamaisterin taidonnäyte on kumarrus klassikkolyhytanimaatiolle Opi uimaan. Tätä menoa kuukauden animaation palstasta ei kuitenkaan lämmöllä muisteltavaa klassikkoa tule vaan surkea floppi. Mitä iloa on tällainen kuukausittainen palsta perustaa, jos se täytetään yksisivuisilla ja muutaman sivun pituisilla taidonnäytteillä tai jätetään kokonaan välistä? 

Pikku-Akua nähdään tällä kertaa muussakin muodossa kuin Donald Soffrittin stripissä. Annamaria Duranten ja Daniela Vetron Kierrätys kunniaan ei kuitenkaan juuri sitä korkeampiin sfääreihin yllä. Myös Soffritti itse on edustettuna stripin ulkopuolella. Carlo Panaron käsikirjoittamassa sarjassa Maja miestä myöten vastassa on jälleen Kroisos sekä muita miljardööriklubilaisia. Tarinan lupaava kilpailuasetelma kuitenkin ryvetetään pelkäksi yksittäiseksi esittelykierrokseksi. Sellaisella ei kummoisia pisteitä kerätä. 

Roope-sedän heinäkuisesta tasosta ei ole tarvetta kahta sanaa sanoa, mutta Taskarilla meni huomattavasti paremmin. Floppeja ja epäonnistumisia löytyi toki sieltäkin, mutta päällimmäisinä mieleen jäivät iloisemmat tapaukset. Hellepäivän lukemistoksi tällainen kokonaisuus sopii vallan mainiosti. Jäämme odottamaan elokuun Pikavuoroa ja sitä, päästäänkö siitäkin nautiskelemaan tai kärvistelemään helteessä.