Ankronikka tulee taas - tarkastelussa sarjan vanha ja uusi versio

Alkuperäisessä sarjassa Aku jättää sisarenpoikansa Roope-setänsä huostaan.

Arvostelijanammekin toiminut Ville Tanttu päätti tällä kertaa käydä hieman läpi vanhaa ja uutta Ankronikkaa. Vanhempi versio tästä tv-sarjasta on varmasti monien lukijoiden lapsuudesta tuttu rakas animaatiosarja, mutta Villen artikkelissa käydään läpi hieman senkin eroavaisuutta Barksin luomaan sarjakuvamaailmaan:

Disney -sarjakuvissa hauska puoli on se, että koska hahmoja ja tekijöitä on niin paljon, melkein joka vuosi on aihetta juhlaan. Milloin vietetään jonkun hahmon pyöreitä synttäreitä, milloin juhlistetaan tasavuosia täyttävää mestaripiirtäjää. Tänä vuonna mm. ankanpoikien, Iineksen ja Akun 313 -auton ensiesiintymisistä tulee täyteen 80 vuotta. Roope Ankka esiteltiin maailmalle 70 vuotta sitten ja samana vuonna syntyi muuan italialainen mestaripiirtäjä Giorgio Cavazzano. Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta myös taiturimaisten ankkalegendojen Romano Scarpan ja Giovan Battista Carpin syntymistä. Eikä juhlallisuudet siihen lopu. Vuonna 2017, 18. syyskuuta tulee täyteen 30 vuotta siitä kun amerikkalaisissa televisioissa pyörähti käyntiin DuckTales -piirrossarja ja tuolla samaisella viikolla sarja palaa ruutuun upouusin jaksoin.

Ankkalinnake pyysi minua kirjoittamaan mietteitäni uudesta DuckTalesista ja kertaamaan, mitä alkuperäinen sarja piti sisällään.

DUCKTALES 1987-1990

1980-luvun sarjan oli tarkoitus tuoda suursuositut Carl Barksin sarjakuvat ensimmäistä kertaa televisioon.  Ilmeisesti Barksin tarinoiden muuttaminen toi jo heti sarjan suunnitteluvaiheessa mukanaan erinäisiä ongelmia. Sarjakuvakerronta on erilaista tv-kerrontaan verrattuna ja Barksin tarinoiden sisältämät teemat eivät kaikkien mielestä sopineet sellaisinaan koko perheen piirrettyyn. Sarjassa kuitenkin haluttiin keskittyä Barksin luomaan Ankkalinnaan ja nimenomaan hahmoihin mitkä juurikin Barks oli kaupunkiin luonut, joten sen päähenkilöiksi valikoituivat Roope Ankka ja tämän sukulaispojat Tupu, Hupu ja Lupu. Ankanpojathan eivät ole Barksin luomia, mutta 1980-luvun DuckTalesissa hahmot ovat luonteeltaan lähempänä Barksin sarjakuvia kuin taannoisissa lyhytelokuvissa, missä hahmot olivat aiemmin esiintyneet. TV-sarjassa ankanpojat esitettiin tämän tästä nokkelina Sudenpentuina, mikä on juurikin Barksin luoma partiojärjestö.

Barksin luomia hahmoja DuckTalesissa

Barksin luomista hahmoista sarjassa suuressa roolissa ovat myös Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kultu Kimallus ja Kulta-Into Pii. Barksin sarjakuvissa Pii on etelä-afrikkalainen miljardööri ja ikään kuin Roopen paha kaksoisolento, mutta tv-sarjassa Pii asustaa Ankkalinnassa, mikä helpotti hahmon käyttämistä seikkailuissa useammin. Tuotantotiimi teki Piistä skottilaisen ja sarjassa hahmo käyttää kilttiä sekä puhuu liioitellulla skottiaksentilla, mikä osaltaan korostaa sarjakuvien ”paha kaksoisolento”-asetelmaa. Ilmeisesti hahmon suuriin muutoksiin vaikutti myös se, että Etelä-Afrikka oli sarjan ilmestymisen aikoihin poliittisesti arka paikka ja Disney-yhtiö halusi välttää viittauksia apartheidiin.

Pienemmissä rooleissa DuckTalesissa nähdään myös Barksin sarjoista tutut Hannu Hanhi ja Pikkuapulainen.

Carl Barksin sarjakuvien Aku ja Roope

Carl Barks tunnetaan myös Aku Ankan hahmon luonteen kehittäjänä ja ilman Barksia nykyistä tuntemaamme Aku Ankkaa tuskin olisi olemassa. Piirroselokuvissa Aku esitettiin temperamenttisena ja hyvin helposti tulistuvana tuittupäänä. Lyhytelokuven juonet oli usein rakennettu ”Aku vastaan jokin arkinen asia” – asetelman ympärille ja katsojille iloa tuotti nimenomaan animaatioankan raivonpurkaukset. Barksin tarinoissa Aku esiintyy ankanpoikien yksinhuoltajana, hahmona, joka on valmis menemään äärimmäisyyksiin kasvattaakseen pojista kunnon kansalaisia. Tämä Aku on luonteeltaan syvällisempi ja samaistuttavampi kuin piirroselokuvien räjähdysherkkä ankka.

Kun DuckTalesia suunniteltiin 1980-luvulla, Aku oli tuotantotiimin yksi isoimmista ongelmista. Hahmo oli niin suosittu, että sen pelättiin varastavan koko shown päähenkilöksi kaavaillulta Roopelta. Piirroselokuvista tutut jatkuvat raivonpurkaukset ja slapstick -tyylinen kerronta eivät sopineet puolen tunnin jaksoista ja välillä pidemmistä tarinan kaarista koostuvaan tv-sarjaan, eikä yleisölle tunnetuimman hahmon luonnetta uskallettu lähteä muokkamaan. Myös Akun ankkaäänen uskottiin olevan liian vaikeaa ymmärtää. Aku päätettiin lopulta jättää sarjassa vain sivuosaan ja hahmo sai esiintyä ainoastaan tarinan kehyskertomuksessa, missä tämä jättää suojattinsa Roope-setänsä huollettavaksi liittyessään yhdysvaltain laivastoon. Lopulta Aku esiintyi sarjassa ainoastaan 65 jaksoa sisältäneen ensimmäisen kauden kahdeksassa jaksossa. Myöhemmillä tuotantokausilla hahmoon ei edes viitata. Yksi useimmiten vastaantulevista huhuista Akun poissaololle kerrotaan olevan myös se, että sarjan tuotannon alkuvaiheilla Akun pitkäaikainen ääninäyttelijä Clarence Nash menehtyi 80 vuoden iässä.

Ilman Akuakin sarjasta tuli menestys. Disney satsasi siihen taloudellisesti enemmän kuin tuohon aikaan pienen budjetin juttuna pidettyihin piirrossarjoihin yleensä ja riski kannatti. Suuren suosion takia kilpailevat televisioyhtiöt alkoivat panostaa omiin piirrossarjoihinsa.

Mm. "Back to the Klondike" kääntyi sarjakuvasta animaatiosarjan jaksoksi

DuckTales ei lainannut Barksilta ainoastaan hahmoja vaan kierrätti myös juonia tämän muistettavimmista sarjakuvista. Tv-sarjan jaksoiksi kääntyivät sellaiset klassikot kuin The Status Seeker, The Horseradish Story, The Secret of Atlantis, The Golden Fleecing, Micro Ducks From Outer Space, The Giant Robot Robbers, Lost Crown Of Genghis Khan, Hound Of Whiskervilles, Land Beneath the Ground, Lemming with the Locket, Back to the Klondike, Old Castle's Secret, Only a Poor Old Man, The Unsafe Safe ja Trala la.  Myös tv-sarjan jaksot A Drain on the Economy, Working for Scales sekä Once Upon a Dime lainaavat juonielementtejä Barksin tarinoista.

Sarjaa varten luotiin myös liuta ennennäkemättömiä hahmoja kuten Roopen hovimestari Duckworth (suom. Ankenström), uskalias lentäjä Launchpad McQuack (Heimo Huima), ankanpoikien sudenpentuystävä Doofus Drake (Sulo Sählä), Roopen taloudenhoitaja Mrs. Betina Beakley (Rva. Selma Taateli), sekä tämän tyttärentytär Webby Vanderquack (Tepa) (joka lienee luotu Carl Barksin luomien Iineksen sisarentyttärien Leenun, Liinun ja Tiinun pohjalta). Toisella ja kolmannella kaudella mukaan tuli sellaisia hahmoja kuin aikamatkalla salamatkustajana Ankkalinnaan päätynyt luola-ankka Bubba ja tämän lemmikkitriceratops Tootsie, sekä siviilissä Roopelle työskentelevä, mutta salaisen identiteetin omaavana supersankarina GizmoDuckina (Turboankka) toimiva Fenton Crackshell (Maukka Munankuori), Fentonin aina televisiota tuijottava äiti M’ma Crackshell ja tyttöysvävä Gandra Dee. Myös sarjan pohjalta tehdyssä elokuvassa DuckTales the Movie: Treasure of the Lost Lamp ensiesiintymisensä tehnyt Dijon nähtiin tv-sarjan neljännellä kaudella.

DuckTalesin äänirooleista vastasivat mm. sellaiset alan ammattilaiset kuin

Alan Young – Roope Ankka

Terry McGovern – Heimo Huima

Russi Taylor – Tupu, Hupu ja Lupu sekä Tepa

Joan Gerber – Rouva Taateli

Chuck McCann – Ankenström

Hal Smith – Pelle Peloton

Brian Cummings – Sulo Sählä

June Foray – Milla Magia

Frank Welker – Bubba

Hamilton Camp – Maukka Munankuori

Tony Anselmo – Aku Ankka

DuckTalesin kaksiosainen finaali esitettiin yhdysvalloissa peräkkäisinä päivinä 27.-28.11.1990.

REBOOT

Roope Ankan hahmon täyttäessä 70 vuotta ja alkuperäisen DuckTalesin täyttäessä 30 vuotta, Disney XD -kanava tuo sarjan uudestaan televisioihin. Uutta sarjaa mainostettaessa on mainittu sen tuovan saman energian ja seikkailuhengen uuden sukupolven tavoitettavaksi kuin mikä vanhassakin oli, ja nähtyäni 12.elokuuta julkaistun 45minuttisen pilottijakson, tähän on luottaminen.

Uusi Ducktales (2017) tekee kunniaa niin alkuperäiselle tv-sarjalle kuin tietenkin Carl Barksin tarinoille, mutta nyt myös jossain määrin Don Rosan sarjakuville ja Disneyn klassisille lyhytelokuvillekin, lisäten mukaan tuoreilta tuntuvia elementtejä.

Uusi sarja aloittaa täysin ennennäkemättömän tarinan, jossa pääossassa on ankkojen koko perhe. Tällä kertaa Akua ei ole unohdettu, vaan hahmo on yhtä suuressa osassa kuin Roope, Heimo Huima tai ankanpojatkin. Kaksiosaisessa pilottijaksossa, mikä kantaa nimeä ”Woo-oo!”, Aku ja Roope eivät ole puhuneet toisilleen kymmeneen vuoteen. Ankanpoikien lapsenvahti ei pääse tulemaan paikalle, joten Akun on vietävä lapset Roopen kartanon taloudenhoitajan vahdittavaksi siksi aikaa, kun hän itse käy työhaastattelussa. Roope kuitenkin osuu paikalle ja riitaisan jälleennäkemisen jälkeen pojille selviää, että maailman rikkain ankka on heidän isosetänsä. Aluksi ynseästi poikakolmikkoon suhtautuva Roope oppii pitämään lapsista kun heidän aiheuttamat ongelmat ja vaarantilanteet saavat hänet tuntemaan olonsa nuoreksi jälleen. Erinäisten käänteiden jälkeen koko ankkaperhe muuttaa Roopen kartanoon asumaan ja kymmenen vuoden välirikko Akun kanssa saa viimein väistyä ja Roopen aarteiden seassa odottaa vielä suuri ankanpoikiin liittyvä mysteeri selvitettäväksi.

Ratkaisevassa osassa oleva maalaus

Uudessa sarjassa korostetaan hahmojen sarjakuva-alkuperää. Toisin kuin jotkut ovat saattaneet luulla, uusi DuckTales ei pyri kopioimaan Carl Barksin tai Don Rosan piirrostyyliä, vaan sarjakuvamaisuus tuodaan esille muilla tavoin. Roope pukeutuu sarjakuvista tuttuun punaiseen nuttuunsa ja Akun yllä näemme ensi kertaa mustan merimiesasun. Animaation taustat ovat pistevarjostuksineen kuin suoraan sarjakuvasta. Sarjakuvan alkuperää korostetaan erityisesti tv-sarjan introssa, missä hahmot hyppivät ruudusta toiseen ja jopa ulos sarjakuvan sivuilta. Kovimmat Barks tuntijat saattavat huomata, että introssa on neljä kohtausta, mitkä on henkiin herätettyjä Barksin maalauksista. Barksin maalauksia viljellään sarjassa itsessäänkin taajaan. Roopen kartanon seinät ovat täynnä tauluja, jotka mukailevat tuttuja maalauksia. Kuvien seasta voi bongata myös Don Rosan sarjakuvista tutut Roopen vanhemmat ja Roopen itsensä kymmenvuotiaana pojankoltiaisena.

Muutoksiakin on tehty. Tupu, Hupu ja Lupu ovat saaneet uudessa sarjassa enemmän yksilöllisiä luonteenpiirteitä, eivätkä ole enää vain yksi hahmo kolmessa kehossa. Alkuperäisessä sarjassa Tepa oli äärimmilleen stereotypisoitu tyttölapsi nukkeineen ja leikkiteeastioineen, joka etsi hyväksyntää itseään hieman vanhemmalta (?) ankkakolmikolta. Uudessa sarjassa Tepa vaikuttaisi olevan enemmänkin kolmikkoa eteen päin vievä voima. Herkästi innostuva fanityttö, kuka haluaa selvittää ankkain suvun koukeroisimmatkin mysteerit. Tämä Tepa on huomattavasti alkuperäistä kiinnostavampi hahmo. Rouva Taateli taas ei ole enää vain Roopen kartanosta huolehtiva taloudenhoitaja vaan hänelle on rakennettu hurja taustatarina, mikä avautunee sarjan edetessä. Uudessa sarjassa hän on mukana myös Roopen henkivartijana. Heimo Huima on lähimpänä 1980-luvun DuckTalesia ja Roopesta huokuu ärtyisä, mutta pohjimmiltaan perhettään rakastava sarjakuvavastineensa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Aku on nyt tasavertainen jäsen sarjassa ja tässä versiossa hahmoon otetaan elementtejä niin vanhoista slapstick -tyylisistä klassikkolyhäreistä kuin sarjakuvista tutusta moniulotteisemmasta Akusta. Akun äänestä on ajoittain hieman haastava saada selvää, mutta alkuperäisessäkin sarjassa hahmoa näytellyt Tony Anselmo tekee roolissa kuitenkin oikein hyvää työtä.

Muut ääniroolit ovatkin sitten laitettu kokonaan uusiksi. Ankanpoikien yksilöllisistä äänistä vastaavat mm.  Community -sarjasta tuttu Danny Pudi, esimerkiksi Parks and Recreationissa näytellyt Ben Schwartz, sekä suositusta Saturday Night Live -ohjelmasta tuttu Bobby Moynihan. Heimo Huiman äänenä toimii niin ikään SNL:stä tuttu Beck Bennett, Rouva Taatelina puhuu mm. The Neighborsissa mukana ollut Toks Olagundoye, Tepan ääniroolista vastaa vaikkapa Raising Hope -tilannekomediassa näytellyt Kate Micucci.

Edesmennyt Alan Young jätti suuret saappaat täytettäväkseen Roope Ankan roolissa. Hän ehti lainata ääntänsä Roopelle yli kolmen vuosikymmenen ajan ja oli siinä ajassa saanut suuren fanikunnan. Alan Youngin Roope on hurmaavine skottiaksentteineen itsellenikin ollut se rakkain ja siksi minua jännitti, jopa hieman pelotti kuulla, kuka oikein perisi Roopen roolin mestarimaiselta Youngilta, joka kuitenkin puhui Roopea vielä viime vuonna tuotetuissa upouusissa Mickey Mouse lyhäreissäkin, vain hieman ennen kun menehtyi 96 vuotiaana. Mutta kun silmiini sattui uutinen skotlantilaisen David Tennantin kiinnittämisestä Roope Ankan rooliin, kaikki pelkoni olivat tiessään. Useimmille mies on varmasti tuttu Doctor Who -sarjasta ja minäkin hänet sieltä tiesin, mutta varsinaisen vaikutuksen näyttelijä oli minuun tehnyt Marvelin sarjakuviin pohjautuvassa tv-sarjassa Jessica Jones, missä Tennant näytteli hienosti sarjan ensimmäisen tuotantokauden vihollista Kilgravea.

Muut roolit eivät paljon edellisille kalpene, kuten alla olevasta listata voi huomata:

Paul F. Tompkins – Hannu Hanhi

Jim Rash – Pelle Peloton

Allison Janney – Kultu Kimallus

Margo Martindale – Konnamuori

Eric Bauza - Karhukopla

Keith Ferguson - Kulta-Into Pii

Lin-Manuel Miranda – Maukka Munankuori/Turboankka

Josh Brener - Mark Beaks.

Listan viimeisin on sarjaa varten luotu täysin uusi hahmo.

Kaiken uutisoinnin ja lupaavalta vaikuttavan pilottijakson jälkeen minulla on suuri luotto uuteen tekijätiimiin ja heidän luomaan sarjaansa, mikä tuntuu olevan täynnä yllätyksiä ja viittauksia sarjakuvien lisäksi mm. myös vanhoihin klassisiin Disneyn tv-sarjoihin. Hyvin sarjakuvani tuntevana jotkin tv-sarjaa varten tehdyt muutokset auheuttavat hieman närää, mutta uskon lämpeneväni niillekin, kunhan sarja pääsee kunnolla vauhtiin ensi kuussa.

Entä milloin tästä kaikesta pääsee nauttimaan suomeksi? Mitään ei ole vielä vahvistettu, mutta Aku Ankka-lehden toimitus on puhunut, että uutta Ankronikkaa nähtäisiin meillä ensi vuoden alusta lähtien. Sitä siis odotellessa...