Seuraavan Star Wars -episodin ensi-ilta siirtyi

Pöly ei ole vielä laskeutunut Star Wars: The Force Awakens -elokuvan aiheuttaman huuman jäljiltä, kun katseet alkavat toden teolla kääntyä jo kohti seuraavaa episodia. The Force Awakens on kivunnut Yhdysvalloissa kaikkien aikojen tuottoisimmaksi elokuvaksi ja maailmanlaajuisesti se on kolmannella sijalla 1,9 miljardin dollarin tuotoillaan, joten odotukset seuraaviakin osia kohtaan ovat luonnollisesti myös taloudellisessa mielessä kovat.

The Force Awakensin menestyksen myötä Disney on päättänyt siirtää kahdeksannen episodin ensi-illan joulukuulle 2017. Alun perin sen oli tarkoitus päästä valkokankaille jo toukokuussa Star Warsille perinteiseen tapaan. Uudeksi ensi-iltapäivämääräksi on asetettu 15. joulukuuta 2017. Aiemmin kaavailtuna ensi-iltapäivänä 26. toukokuuta 2017 julki purjehtiikin Star Warsin sijaan uusi Pirates of the Caribbean -raina Dead Men Tell No Tales.

Ilmoitettuun uuteen ensi-iltaan kannattaa suhtautua varauksella, sillä huhut Hollywoodissa väittävät, että viivytystä voisi tulla vielä lisää. Palkankorotusta vaativat valoteknikot uhkaavat studioita lakolla, mikä viivästyttäisi Star Warsin lisäksi monen muunkin elokuvan valmistumista. Lisäksi syyt nyt tapahtunelle lykkäykselle eivät ole selvät. Disney perusteli siirtoa The Force Awakensin menestyksellä, mutta todellisen syyn väitetään olleen käsikirjoituksen siirtäminen uudelleenkäsittelyyn. Joka tapauksessa kuvausten pitäisi Disneyn mukaan alkaa Lontoossa ensi kuussa.

Seuraavan Star Wars -episodin ensi-illan siirtäminen ei vaikuta ensimmäiseen niin sanottuun itsenäiseen Star Wars -elokuvaan Rogue One. Se on saamassa ensi-iltansa suunnitellusti 16. joulukuuta kuluvaa vuotta. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen alkuperäistä Star Wars -elokuvaa vuodelta 1977. Rogue Onessa kapinalliset yrittävät varastaa Kuolemantähden rakennussuunnitelmat ennen niiden toteutusta.

Shanghain Disneyland avataan kesäkuussa

Anaheim, Orlando, Tokio, Pariisi ja Hong Kong saavat harvalukuiseen, mutta sitäkin kunniakkaampaan seuraan kesäkuussa Shanghain, kun Shanghai Disneyland Park avaa ovensa. Epäilemättä hulppeat avajaisseremoniat ensimmäisine virallisine vieraineen ovat suunnitelmien mukaan luvassa 16. kesäkuuta. Puisto on osa suurempaa Shanghai Disney Resort -kokonaisuutta Pudongin alueella Shanghaissa.

Kokonaisuus on miljardiluokan satsaus, joka julkistettiin vuonna 2009 ja jonka rakennustyöt aloitettiin 2011. Vuosien työlle on luvassa vastinetta. Puisto jakautuu tutusti teemamaihin, joista jokaisesta löytyy jos jonkin sortin ihmeteltävää. Ne ovat nimeltään Mickey Avenue, Gardens of Imagination, Fantasyland, Treasure Cove, Adventure Isle ja Tomorrowland. Puistosta löytyy tietysti myös Disneyn elokuvasta tuttu linna, tässä tapauksessa Tähkäpään linna. Se on suurin ja korkein Disney-puistojen linnoista.

Perinteiden lisäksi mukana on uusia innovaatioita. Muista puistoista löytyvä solmukohta niiden keskellä on korvattu 11 eekkerin laajuisella Gardens of Imagination -alueella, joka koostuu kiinalaisen eläinhoroskooppikalenterin mukaan Disney-hahmoilla teemoitetuista 12 puutarhasta. Puiston ulkopuoliselta alueelta Disneytownista löytyy kauppoja, ravintoloita, erilaisia viihteellisiä kohteita ja hotelleja. Jälkimmäisistä massiivisin on 800 huoneen Toy Story -hotelli.

Kaiken kaikkiaan Disney-fanille on tarjolla uusi, monipuolinen matkakohde, jonka ymmärtää kokemalla sen itse. Ei kun matkaa suunnittelemaan!

Disneyn Oscar-jahti alkoi taas runsain ehdokkuuksin

Elokuva-alan arvostetuimpien palkintojen eli Oscareiden ehdokkaat on julkistettu vuoden 2015 elokuvien osalta. Ehdokkuuksia tuli myös Disneyn elokuville. Pixarin Inside Out on ehdolla parhaan animaatioelokuvan sekä parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kategorioissa. Lisäksi ennen Pixarin viime vuoden toista ensi-iltansa saanutta elokuvaa The Good Dinosaur teattereissa esitetty Sanjay's Super Team pääsi ehdolle parhaan animoidun lyhytfilmin kategoriaan.

Live action -versio Tuhkimosta eli Cinderella sai ehdokkuuden parhaasta puvustuksesta. Varsinainen ehdokkuusmagneetti oli Star Wars: The Force Awakens, jolle niitä kertyi yhteensä viisi. Elokuva on ehdolla parhaasta leikkauksesta, musiikista, äänityksestä, äänitehosteista sekä erikoistehosteista. Filmin musiikin säveltäneelle John Williamsille tämän ehdokkuus oli peräti viideskymmenes. Hän on voittanut Oscarin viisi kertaa. Vain Walt Disney on ollut Williamsia useammin Oscar-ehdokkaana.

Oscarit jaetaan 28. helmikuuta. Gaalan juontaa tänä vuonna näyttelijä ja koomikko Chris Rock. Yle Teema esittää gaalan suorana lähetyksenä.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 435

Uusi vuosi aloitetaan jo tutuksi käyneeseen tapaan 512-sivuisella Tuplataskarilla. Andrea Frecceron kannessa piipahdetaan Frozen-elokuvan tunnelmiin ja tarinoiksikin on valikoitunut mukava määrä vuodenaikaan sopivia juttuja. Nimeksi on paketille annettu Takaisku, mutta toivottavasti se ei realisoidu opuksen kohtaloksi. 

Alkuun ainakin päästään mukavissa merkeissä, sillä tarjolla on taidokkaasta piirrostyylistään tunnetun Francesco Guerrinin varhaistuotantoa. Carlo Panaron käsikirjoittamassa Pikkujättimarjoissa aloitetaan jo teeman mukainen talvinen tallustelu. Päähuomio kohdistuu piirtäjään. Samanlaista taituruutta piirroksissa ei luonnollisesti ole kuin Guerrinilta on myöhemmin totuttu näkemään, mutta kyllä hän tässäkin vuodelta 1991 peräisin olevassa tarinassa antaa jo viitteitä tulevasta. Myöhemmästä tuttuja maneereja on jo mukana. Vertailua voi tehdä kirjan päättävän, Vito Stabilen käsikirjoittaman uutukaisen Kaksin kuutamolla kanssa. Käsikirjoitukset eivät yllä kummassakaan tapauksessa kuin keskinkertaisuuteen. Jälkimmäisessä yritetään viritellä ylevästi suurempia taustoja tuttujen hahmojen ja näiden suhteen taakse, mutta siinä epäonnistuen. 

Gorm Transgaardin ja Flemming Andersenin Talvisessa taidetapauksessa on vähän jokaiselle jotakin. Tarinaan on ujutettu erityisesti Roope-sedistä ja Aku Ankka Ekstroista tuttujen dekkaripähkinöiden makua välillä ratkottavaksi annettavien pulmien muodossa. Pääasiallisena kohdeyleisönä niille lienevät lapset, mutta mikseivät muutkin sellaisista voisi pitää, semminkin jos ne on hyvin laadittu. Juoneen on kyllä panosta pistetty, mutta ei tästäkään jutusta keskinkertaista pidemmälle ylletä. Suurin moka julkaisussa on tarinan sivujen sijoittelu niin, että kysymykset ovat aukeaman ensimmäisellä sivulla. Tällöin vastauksia niihin voi helposti huomata tahtomattaan aukeaman toiselta sivulta, jossa juttu jatkuu. 

Sitten päästäänkin kirjan suurimpaan pannukakkuun. Gabriele Paninin ja Marco Mazzarellon Kaukogalaksien kyläilijä ei ole mitään herkkua vaan tuotos on pikemminkin palanut pohjaan, kun sitä on unohdettu hämmentää. Tarina on pikainen, sortuu kaikkiin mahdollisiin kliseisiin eikä tunnu missään vaiheessa loppuun asti mietityltä. Mallia sille otettavaksi löytyisi tämänkin opuksen sivuilta vaikka millä mitoin. 

Onneksi sitten aletaankin vähitellen päästä asiaan. Tuplanolla-seikkailu Viimeinen päivä pyörii viime kuun tapaan ajankohtaisten juhlallisuuksien ympärillä. Marco Boscon ja Marco Mazzarellon johdolla joulusta siirrytään välipäiviin ja uudenvuodenaattoon. Tarinan alku ei ole lupaava ja paikoin koko juttu vaikuttaa ylimitoitetulta, mutta juoni parantaa juoksuaan niin vahvasti, että lopulta suuhun jää hyvä maku. Mazzarellokin pääsee samalla paikkaamaan osaltaan sattuneen. 

Seuraavassa huipputapauksessa näyttämään pääsee Marco Gervasio. Lumivalkoisessa tapauksessa Fantom Ankka saa vastaansa Ankule Roipotin. Sarja on hyvää jälkeä. Se on viihdyttävä, kutkuttava ja mukavan keveän otteensa loppuun saakka pitävä. Matkan varrella saadaan Fantomista uusi paljastuskin. Juttu on niin mainio, että sille alkaa loppua kohti mentäessä jo odottaa jatko-osaakin. Tälle toiveelle saadaankin sellainen vastaus, joka pistää kutisuttamaan entisestään. 

Sisto Nigron ja Massimo De Vitan Velattomaksi viheriöllä jatkaa mukavan kepeiksi kuvailtavissa tunnelmissa. Sen jälkeen opuksen puolenvälin ylittyessä saadaankin vastaan nimiloistoa, kun vuorossa on Castyn Kaitsijan maailma. Casty vastaa niin käsikirjoituksesta kuin piirroksista. Alun absurdi maailmanpoliittinen näyttämö sekä Castyn piirrostyyli tuovat vahvasti mieleen Romano Scarpan. Puhki kaluttu ”antakaapas kun kerromme” -juonimalli ei lupaa hyvää, mutta lopulta se osoittautuukin parhaaksi ratkaisuksi tilanteessa. Kaitsijan maailmassa on sitä Castya, jota herralta aina odotetaan. Tarina on pitkä ja jännittävä, huumori on mukana ja käänteitä riittää. Kyseessä on täysien arvosanojen tuotos. Ainoastaan lopussa suoraan lukijoille osoitetun saarnan olisi saanut jättää pois. 

Huumoria on totuttu näkemään myös Lara Molinarin piirtämissä sarjoissa. Maria Muzzolinin käsikirjoittama Yhteisörakentajat sisältää myös oivan juonen, mikä tekee kokonaisuudesta onnistuneen. Yllätysviikingissä Carlo Panaro ei ole saanut aikaan yhtä mallikasta juonta, mutta hymyn sekin huulille jättää. Marco Mazzarellon nimi taas tullaan puhdistaneeksi täydellisesti, kun pannukakku pyyhitään mielestä Tuplanollan lisäksi Mikki-jutulla Luonnotonta luontoa. Sen oivasta käsikirjoituksesta vastaa Alessandro Sisti. 

Marco Bosconkaan terä ei jää vain Tuplanollaan. Mies on suorastaan liekeissä Silvia Zichen kanssa laaditussa komediassa Työpaikalla yösydännä. Molemmat tekevät täydellisen suorituksen. Sarjalle on annettu mukavasti pituutta ja se riittää melkoisen hahmokavalkadin käyttämiseen ja yhä hullumpien käänteiden luomiseen. Tarina on jopa parempi kuin Castyn Kaitsijan maailma ja se on paljon se, sillä myös se oli täydelliseksi arvioitava suoritus!

Tykitys ei tunnu kerta kaikkiaan loppuvan ja hyvä niin! Carlo Gentina on kenties käsikirjoittajana paremmin tunnettu nimi, jolta viime vuosina on kuitenkin nähty myös piirtäjän suorituksia. Aku Ankassa on julkaistu runsaasti tämän vitsisarjoja. Vegetofonissa hän osoittaa hallitsevansa myös pidemmät jutut. Gentinan piirrokset eivät ole sieltä lennokkaimmasta päästä, mutta niiden tönkköys on sympaattista. Italialaisen perinteen sijasta ne muistuttavat enemmän tanskalais- ja amerikkalaistuotantoa tuoden mieleen jopa itsensä Carl Barksin tyylin. Gentina on kuitenkin ehdottomasti tervetullut lisä myös Taskariin ja muihinkin italialaispainotteisiin julkaisuihin. 

Mannaa mahan täydeltä oli kerrakseen, mutta ei iloinen sisältö tähän loppunut. Mainittava on vielä Enrico Faccinin pari yksisivuista. Faccini on niin edukseen erottuva, että tämän läsnäolo on tuotava aina ilmi. Edukseen erottuu myös tämä Taskari. Takaiskusta ei tullut nimensä veroista vaan pikemminkin melkoinen positiivinen yllätyspommi heti vuoden alkuun. Se ohittaa laadussa kertaheitolla esimerkiksi koko viime vuoden Taskarit! Samalla tullaan todistaneeksi se, että nykypäivänäkin saadaan niputettua samojen kansien väliin toinen toistensa kanssa paremmuudesta kilpailevia, lukijan laadukkuudellaan kerrassaan ällikällä lyöviä tarinoita. Toivottavasti tämä taso säilytetään jatkossakin. Sellaista olisi sääli menettää.

Kreisiä Mikkiä Ranskasta

Jussi Jäniksen tekijänä ehkä parhaiten tunnettu Lewis Trondheim on nyttemmin päässyt käsikirjoittamaan Disneyllekin Mikkiä! Yllä olevasta kuvasta voitaneen päätellä, ettei nyt ole kyseessä mikään ihan perusjulkaisu vaan todella erikoista Disney-sarjakuvaa on luvassa. Tämä ehdottomasti pitää saada myös suomeksi!

Ja mikä mielenkiintoisinta, Lewis ei ole ainoa artisti, joka pääsee tekemään tätä erikoisempaa Disneyä. Tarkempaa tietoa sekä tekijäistä että myös pieniä maistiaisia voit tarkastaa täältä!

Arvostelu: Roope-setä 435

Roope-sedässä aloitetaan uuden vuoden myötä toinen vuosikerta platinanumeroiden tahdittamana. Viimevuotiseen tapaan niitä on luvassa neljä kappaletta ja ensimmäisenä valokeilaan pääsee kahden tyylin taitajana lehdessä ylistettävä Corrado Mastantuono. Kansi tuo jo osaltaan ilmi sitä, mitä lehden artikkeleissa edelleen alleviivataan. Mastantuono kykenee mestarin elkein tasapainoilemaan paikoin pähkähulluun meininkiin kärjistyvän Disney-sarjakuvansa sekä vakavaotteisemman tuotantonsa välillä, josta suurelle yleisölle tunnetuinta osastoa edustaa Tex Willer. 

Toimitus myöntää rehdisti sen, että vuosi tullaan käynnistäneeksi tällä kertaa tyystin ilman nimikkolehtensä pohattasankaria. Tämä vilahtaa vain numeron kansissa. Pahastumista periaatteen vuoksi tästä on turha vetää. Platinanumeroille ei ole hyväksi asettaa niille rajalinjoja, jotka pahimmillaan näivettävät täysin koko formaatin idean. Nyt toimitus pääsee platinanumeron tyyliin tekemään rohkeita valintoja, kun suurimmassa osassa lehteä tähtenä viilettää Mikki. 

Francesco Artibanin ja Tito Faracin käsikirjoittama Paluu alkulähteille on siinä mielessä harmillinen tapaus nyt nähtäväksi, että se saa Suomessa jo kolmannen julkaisunsa. Lisäksi harmillista on toimituksen Ropsussa edelleen noudattama linja olla kertomatta, jos sarja on aiemmin Suomessa julkaistu. Uudelleenjulkaisua ei pidä nähdä negatiivisena taakkana. Asian suhteen olisi vain ehdottomasti hyvä olla rehellinen lukijoiden suuntaan. 

Konservatismiin taipuvainen allekirjoittanut ei ole aiempien julkaisujenkaan yhteydessä tarinaa lukiessaan pitänyt siitä, minkälaisia suuntaviivoja sarja antaa Mikin ensiesiintymiselle vuoden 1928 lyhytpiirretyssä Höyrylaiva Ville. Sitä liikaa ajattelematta sarja on omana itsenään kuitenkin ihan viihdyttävä tapaus. Erityisesti Faracille ominaiset vitsit ja älynväläykset ovat onnistuessaan aina hyväksi. Mastantuono on niille oiva tulkitsija. 

Francesco Artibani on käsikirjoittajana myös Huomisen etsijöissä. Sarja edustaa tuoreempaa tyylinäytettä niin tältä kuin lehden päätähdeltä eli Mastantuonolta. Sekä vuoden 1998 että 2013 Mastantuonossa on omat puolensa, mutta vertailu osoittaa selkeästi tämän löytäneen entistä vahvemmin oman tyylinsä myöhempinä vuosina. Varhaisempaa Mastantuonoa ei lehdessä nähdä. Sekin olisi jonkin lyhyen jutun muodossa ollut mielenkiintoinen kokemus. 

Tito Faracin poissaolo Huomisen etsijöistä näkyy välittömästi tunnelmassa ja otteessa. Huumoria ei ole mukana läheskään samaan malliin kuin Paluussa alkulähteille. Huomisen etsijät on kokonaisuutena iso pettymys. Se ei oikein pääse vauhtiin ja sarjan loputtua ei voi olla kysymättä ”Tässäkö se oli?”. Paljon lehdestä tuntuu nyt menneen hukkaan, kun tarinaa vielä vauhditettiin pitkän uusintajulkaisun kanssa. Tässä valossa se oli aivan turha lisä ja vei nyt hyvän tilan joltain kenties aiemmin julkaisemattomalta herkulta. 

Mastantuonon oman luomuksen Palle Pulpun esiintyminen lehdessä on aivan oikea ratkaisu. Työn sankarissa pureskeltavaksi pääsevät myös Mastantuonon kyvyt käsikirjoittajana. Sarja on oiva esimerkki tyypillisestä Mastantuonosta. Huumori kukkii, välillä hyvin vinksahtaneestikin. Työn sankarissa ei päädytä niin absurdiin meininkiin kuin joissakin tapauksissa. Välillä nähtävät runonpätkät muusta sarjasta tyyliltään poikkeavine piirroksineen saivat pään lyömään tyhjää, mutta onneksi asia selitetään lehden lopussa muillekin kuin italialaista sarjakuvaa paremmin tunteville auki. 

Loppuun nähdään vielä lyhyesti Francesco Artibanin ja Mastantuonon yhteisvoimaa. Numeron aihepiiriin sopivasti nytkin pyöritään hieman erikoisemmissa merkeissä. 87 B on Taikaviitta 2000 -jatkumoon sijoittuva kevyempi juttu. Sarjan varsinaisia osia on julkaistu Supertaskareissa. Tarina on yllättävän riemastuttava. Sen vihulaisesta on saatu mainio vieras. 

Corrado Mastantuonolle omistettu platinanumero näyttää hyvältä ja lupaavalta, mutta on odotuksiin nähden paha pettymys. Viime vuonna platinanumeroissa tapahtunut kehitys asetti tämän vuoden puolelle valtavia paineita. Formaatti on edelleen kunnossa eikä tarinoiden valitsemisessa ole nytkään havaittavissa suurempia ongelmia. Numeron koostamisessa on vain tapahtunut virhe annettaessa Huomisen etsijöille liikaa painoarvoa. Se kun oli lehden heikoin lenkki. Uutta platinaista yritystä pukkaa huhtikuussa. Silloin vastassa onkin kova nimi, jonka platinaluokkaan pääsystä ei ole kysymystäkään. Hän on Giovan Battista Carpi.

Akkarin kansiäänestys käynnissä

Vuoden 2014 voittaja

Perinteinen äänestys Aku Ankan parhaasta kannesta viime vuoden osalta on jälleen käynnistynyt. Äänestäminen kannattaa, sillä voittajakansi pääsee numerossa 11/2016 julkaistavaa julistetta koristamaan ja äänestäneiden kesken on jaossa kirjapaketteja.

Ankkalinnake ennakoi kansien välisestä taistosta tiukkaa, sillä vuoden 2015 kansisato oli selvästi tavanomaista kovatasoisempi. Joukosta positiivisesti erottuvia oli lukuisia. Kansiäänestyksissä usein menestystä niittäneeltä Don Rosalta nähtiin kaksi kantta (41 ja 52) ja lisäksi Rosa itse esiintyi Marco Rotan taiteilemassa kannessa (47). Star Wars -aiheisia kansia nähtiin niitäkin tuplaten (2 ja 8) eikä mestari Barkskaan jäänyt ilman kantta (45). Akun uuden menopelin suunnittelukilpailuun liittyvä Arild Midthunin kansi saanee monen moottorin hyrräämään (39) eikä unohtaa sovi oman Ankka-piirtäjämme Kari Korhosen tuotoksia muun muassa The Duckforce Rises -peliin liittyen (46), puhumattakaan Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiseen Kullervon kirous -maalaukseen pohjautuvasta komeasta työstä (17).

Kaikki kannet ovat nähtävillä ja äänestys avoinna 24. tammikuuta asti Aku Ankan sivuilla. Paras kansi voittakoon!

Carson Van Osten (1945-2015)

 Animaattori ja piirtäjä Carson Van Osten on kuollut 22. joulukuuta. Hän oli menehtyessään 70-vuotias. Van Osten aloitti Disneyllä vuonna 1970 ja tuli tunnetuksi monipuolisena työmyyränä yhtiössä. Hän aloitti piirtämällä Mikki Hiiri - ja Hessu-sarjakuvia, joita julkaistiin Suomenkin Aku Ankassa 1970-luvulla. Van Ostenin kynänjälkeä ovat myös vuosina 2002 ja 2003 lehdessä julkaistun Ankallisakatemian sarjakuvakoulu -artikkelisarjan piirrokset. Alkujaan vuonna 1975 nimellä Disney Comic Strip Artist's Kit julkaistu opas on edelleen laajalti käytössä piirtäjien apuna.

Vuonna 1980 Van Ostenista tuli manageri Disneyn kuluttajatuoteosaston luovalle puolelle. Hän loi kuluttajatuotteiden parissa pitkän uran yleten johtoportaaseen saakka. Hän työskenteli myös elokuvakampanjoiden parissa sekä suunnitteli lukuisia logoja, kuten Mikki Hiiren 50- ja 60-vuotisjuhlien sekä Walt Disneyn studioiden logot. Van Osten työskenteli vielä viime vuosina esimerkiksi Epic Mickey - ja Where's My Mickey? -videopelien neuvonantajana.

Carson Van Osten nimettiin Disney Legendaksi viime kesänä. Pitkän ja laaja-alaisen uran tehneen Van Ostenin perintö elää Disneyllä vahvasti jatkossakin, sillä hänen luomansa oppaat ja mallit toimivat edelleen opasteena nykyisille ja uusille tekijöille.