Arvostelu: Roope-setä 435

Roope-sedässä aloitetaan uuden vuoden myötä toinen vuosikerta platinanumeroiden tahdittamana. Viimevuotiseen tapaan niitä on luvassa neljä kappaletta ja ensimmäisenä valokeilaan pääsee kahden tyylin taitajana lehdessä ylistettävä Corrado Mastantuono. Kansi tuo jo osaltaan ilmi sitä, mitä lehden artikkeleissa edelleen alleviivataan. Mastantuono kykenee mestarin elkein tasapainoilemaan paikoin pähkähulluun meininkiin kärjistyvän Disney-sarjakuvansa sekä vakavaotteisemman tuotantonsa välillä, josta suurelle yleisölle tunnetuinta osastoa edustaa Tex Willer. 

Toimitus myöntää rehdisti sen, että vuosi tullaan käynnistäneeksi tällä kertaa tyystin ilman nimikkolehtensä pohattasankaria. Tämä vilahtaa vain numeron kansissa. Pahastumista periaatteen vuoksi tästä on turha vetää. Platinanumeroille ei ole hyväksi asettaa niille rajalinjoja, jotka pahimmillaan näivettävät täysin koko formaatin idean. Nyt toimitus pääsee platinanumeron tyyliin tekemään rohkeita valintoja, kun suurimmassa osassa lehteä tähtenä viilettää Mikki. 

Francesco Artibanin ja Tito Faracin käsikirjoittama Paluu alkulähteille on siinä mielessä harmillinen tapaus nyt nähtäväksi, että se saa Suomessa jo kolmannen julkaisunsa. Lisäksi harmillista on toimituksen Ropsussa edelleen noudattama linja olla kertomatta, jos sarja on aiemmin Suomessa julkaistu. Uudelleenjulkaisua ei pidä nähdä negatiivisena taakkana. Asian suhteen olisi vain ehdottomasti hyvä olla rehellinen lukijoiden suuntaan. 

Konservatismiin taipuvainen allekirjoittanut ei ole aiempien julkaisujenkaan yhteydessä tarinaa lukiessaan pitänyt siitä, minkälaisia suuntaviivoja sarja antaa Mikin ensiesiintymiselle vuoden 1928 lyhytpiirretyssä Höyrylaiva Ville. Sitä liikaa ajattelematta sarja on omana itsenään kuitenkin ihan viihdyttävä tapaus. Erityisesti Faracille ominaiset vitsit ja älynväläykset ovat onnistuessaan aina hyväksi. Mastantuono on niille oiva tulkitsija. 

Francesco Artibani on käsikirjoittajana myös Huomisen etsijöissä. Sarja edustaa tuoreempaa tyylinäytettä niin tältä kuin lehden päätähdeltä eli Mastantuonolta. Sekä vuoden 1998 että 2013 Mastantuonossa on omat puolensa, mutta vertailu osoittaa selkeästi tämän löytäneen entistä vahvemmin oman tyylinsä myöhempinä vuosina. Varhaisempaa Mastantuonoa ei lehdessä nähdä. Sekin olisi jonkin lyhyen jutun muodossa ollut mielenkiintoinen kokemus. 

Tito Faracin poissaolo Huomisen etsijöistä näkyy välittömästi tunnelmassa ja otteessa. Huumoria ei ole mukana läheskään samaan malliin kuin Paluussa alkulähteille. Huomisen etsijät on kokonaisuutena iso pettymys. Se ei oikein pääse vauhtiin ja sarjan loputtua ei voi olla kysymättä ”Tässäkö se oli?”. Paljon lehdestä tuntuu nyt menneen hukkaan, kun tarinaa vielä vauhditettiin pitkän uusintajulkaisun kanssa. Tässä valossa se oli aivan turha lisä ja vei nyt hyvän tilan joltain kenties aiemmin julkaisemattomalta herkulta. 

Mastantuonon oman luomuksen Palle Pulpun esiintyminen lehdessä on aivan oikea ratkaisu. Työn sankarissa pureskeltavaksi pääsevät myös Mastantuonon kyvyt käsikirjoittajana. Sarja on oiva esimerkki tyypillisestä Mastantuonosta. Huumori kukkii, välillä hyvin vinksahtaneestikin. Työn sankarissa ei päädytä niin absurdiin meininkiin kuin joissakin tapauksissa. Välillä nähtävät runonpätkät muusta sarjasta tyyliltään poikkeavine piirroksineen saivat pään lyömään tyhjää, mutta onneksi asia selitetään lehden lopussa muillekin kuin italialaista sarjakuvaa paremmin tunteville auki. 

Loppuun nähdään vielä lyhyesti Francesco Artibanin ja Mastantuonon yhteisvoimaa. Numeron aihepiiriin sopivasti nytkin pyöritään hieman erikoisemmissa merkeissä. 87 B on Taikaviitta 2000 -jatkumoon sijoittuva kevyempi juttu. Sarjan varsinaisia osia on julkaistu Supertaskareissa. Tarina on yllättävän riemastuttava. Sen vihulaisesta on saatu mainio vieras. 

Corrado Mastantuonolle omistettu platinanumero näyttää hyvältä ja lupaavalta, mutta on odotuksiin nähden paha pettymys. Viime vuonna platinanumeroissa tapahtunut kehitys asetti tämän vuoden puolelle valtavia paineita. Formaatti on edelleen kunnossa eikä tarinoiden valitsemisessa ole nytkään havaittavissa suurempia ongelmia. Numeron koostamisessa on vain tapahtunut virhe annettaessa Huomisen etsijöille liikaa painoarvoa. Se kun oli lehden heikoin lenkki. Uutta platinaista yritystä pukkaa huhtikuussa. Silloin vastassa onkin kova nimi, jonka platinaluokkaan pääsystä ei ole kysymystäkään. Hän on Giovan Battista Carpi.