Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 434

Taskari päättää vuoden 2015 omalta osaltaan tyylikkäin menoin 400-sivuisella Viitan mahdilla. Kuten Giorgio Cavazzanon taiteilema kansi todistaa, opuksen sisältä löytyy melkoista Taikaviitta-jännäriä. Sen lisäksi mukaan on päässyt muun muassa Tuplanolla-seikkailu, Castyn käsikirjoitus, harvinaisempia sivuhahmoja professori Ykskorvasta kaksoisagentti Tupla-G:hen sekä kunnianosoitus eräälle sarjakuvaklassikolle. 

Liikkeelle lähdetään kannen viitoittamalla tiellä Taikaviitta-sarjan Avaruuden armoilla merkeissä. Sarja on Pat ja Carol McGrealin sekä Giorgio Cavazzanon tuotos, joten tekijäkaarti on Taskarin sivuilta erittäin tuttu. Näin ollen tuttua on myös se, että McGrealien käsikirjoitukset ovat usein niin kaavamaisia ja täydellisen yllätyksettömiä, että niitä voi kuvailla jopa pitkäpiimäisiksi. Mukaan on toki ujutettu sellaisia elementtejä, joista maestro Cavazzano kykenee laatimaan hienoa kuvitustyötä, mutta juonen jäädessä pataluhaksi se ei ole riittävä lohdutus.

Castyn käsikirjoittama Mikki-sarja Pyyhkijänsulkien arvoitus on hämmästyttävästi kirjan ainoa suoranainen Mikki-tarina. Castyn mittapuulla tarina on huono, mikä on valitettavasti tullut todettua herran tekeleiden kohdalla viime aikoina useinkin. Tämän Marco Mazzarellon piirtämän sarjan lisäksi kaksi muuta juttua sijoittuu hiiriuniversumiin. Toinen niistä on onneton Eka Vekara -yksisivuinen ja toinen jälleen Mazzarellon piirtämä Sankarin saappaissa, jossa Musta Pekka päätyy professori Ykskorvan paralleelikomeron välityksellä toiseen ulottuvuuteen. Gabriele Mazzolenin käsikirjoitus ei ole järin omaperäinen, mutta hyvin juoni kahlataan läpi. 

 

Marco Boscon ja taas kerran tulilla olevan Marco Mazzarellon Tuplanolla-seikkailu on hyvin ajankohtainen, kuten sen nimestä Joulun yllätys voi päätellä. Tarinalla on pituutta lähes 90 sivun verran ja koko tämänkertainen seikkailu saadaan läpäistyä samojen kansien sisällä. Tuplanollille ominaiseen tyyliin tarinassa poukkoillaan paikasta ja tilanteesta toiseen, mutta samalla juoni kulkee sujuvasti mukana. Joskus sarjoja lukiessa on tuntunut, että juoksentelusta on tehty itseisarvo ja annettu juonen kärsiä siitä, mutta nyt moiseen ei sorruta. Joulun yllätys on Tuplanolla-sarjojen parhaimmistoa. 

Alessandro Sistin käsikirjoittaman Milla Magia -sarjan Vallan kahvassa on piirtänyt Alessia Martusciello. Hänen tuotantoonsa kuuluu satakunta erinäistä Disney-työtä. Suomessa tuotoksia on julkaistu vähemmän – ja kenties ihan syystä. Martusciellon piirrokset ovat äärimmäisen tönkköä tavaraa ja erottuvat kirjasta negatiivisella tavalla selkeästi muusta joukosta. Martusciello on piirtänyt myös Disneyn julkaisemia W.I.T.C.H.-kuvituksia ja tämän näytteen perusteella sellaisilla areenoilla hänen sietäisikin pysyä. 

Alkuun mainittu hahmo, kaksoisagentti Tupla-G on erittäin harvinainen sivuhahmo, joka on esiintynyt Fabio Michelinin käsikirjoittamissa tarinoissa vuosituhannen vaihteen tienoilla. Nyt nähtävää Luciano Gatton piirtämää Kuunvaloa kansalle ei jälkikäteen voidakaan muistella muista syistä, sillä sen verran tasapaksu tekele on kyseessä. 

Tähän mennessä Taskarin sisältö on ollut Tuplanollaa lukuun ottamatta alamaissa matelevaa, mutta seuraava kvintetti pelastaa läsnäolollaan paljon. Gaya Perinin ja Roberto Marinin sarjassa Uusilla urilla Karhuvaari näyttää rikastuvan rehellisellä työllä. Fausto Vitalianon ja Alessandro Gottardon Aku ja Touho -jutussa Tuhat hyvää syytä todistetaan lumipalloefektiä valkoisten valheiden seurauksena. Gabriele Paninin ja Carlo Limidon Sankarin suuressa matkassa käydään yllättävän mainiosti läpi kaavamaista juonta, mutta ei aivan kaavamaisella tavalla. 

Loistoviisikko jatkuu Harhalaakson pakolaisten myötä, jossa Gorm Transgaard ja Roberto Vian hallitsevat erinomaisesti kepeätunnelmaisen tyylin ja jälkimmäinen osoittaa taipuvansa erinomaisesti myös Egmont-tuottoisen tarinan piirrosten tyylittelijäksi kontekstiin sopivaksi. Muodin majesteeteissa osaamistaan näyttävät Akun ja Touhon lisäksi Bruno Sarda ja Francesco Guerrini, jonka piirroksia on selvän hiljaiselon jälkeen ollut silkka ilo tavata jälleen Taskarissa enemmänkin. 

Tämä mahtava joukko sarjoja riittää Tuplanollan ohella helposti nostamaan Taskarin siitä suosta, johon vähäväkisemmät tapaukset sen ajoivat. Vielä löytyy kuitenkin yksi huipennus. Parjatuksi tulleet Pat ja Carol McGreal pistävät moisille moitteille hanakasti vastaan, kuten kuuluukin, tarjoilemalla melkoisen herkkupalan, josta ei pahaa sanottavaa kerta kaikkiaan löydy. Massimo Fecchi on päässyt piirtämään sarjan Karvakuono karkuteillä, joka on se alussa mainittu tribuutti. Teko on rohkea, mutta paikallaan näin onnistuneena. Tarina on mitoitettu juuri sopivasti ja syöttöjä eli viittauksia annetaan hyvään tahtiin. Sarja on mukava onnittelu Disney-maailmalta klassikkosarjakuva Tenaville sen 65-vuotisjuhlavuonna, joka huipentuu Suomessa jouluna ensi-iltansa saavaan elokuvaan. 

Vuoden viimeinen Taskari päättää vuoden onnellisissa merkeissä. Opuksesta löytyy sekä hittejä että huteja, mutta onneksi ensiksi mainitut vievät selvän voiton runsaslukuisempina ja niin oivallisina kuin ovatkin. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa liiaksi harhauttaa koko mennyttä vuotta ruodittaessa. Taskarien kulku oli viime vuosien tapaan myrskyisää. Vaihtelu eri numeroiden laadun välillä on valtaisaa. Näin hyvä loppurutistus vuodelle antaa toivoa odottaa kurssin pitämistä ensi vuonna tasaisempaan menoon johdattavalle reitille.