Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 428

Kesä on jälleen Taskaria täynnään, sillä viimevuotiseen tapaan kesäkuussa nautittavaksi saadaan toinenkin numero. Andrea Frecceron kannella aloittava Täyspakkaus on ajankohtaisesti lomatunnelmissa myös monissa sisältämissään tarinoissa.

Gorm Transgaardin ja Massimo Fecchin jälkeä olevassa Amazonin ihmeessä pälyillään peräti Brasiliassa asti. Viime kesänä tienoolla pelattujen jalkapallon MM-kisojen vedossa tehty sarja ei ole aivan vanhentunut vielä nytkään, sillä Etelä-Amerikan mannuilla palloa potkitaan nyt Copa Américan eli maanosan mestaruuden merkeissä. Transgaard ja Fecchi ovat saaneet aikaiseksi mukavan kesäpalan, mutta viihdytysarvo jää sen verran vaisuksi, että maalijuhlan sijasta voidaan puhua korkeintaan tasapelistä. Fecchin piirrokset koristavat myös Mark ja Laura Shaw’n käsikirjoituksen tarinaan Aikalisä, jossa pyöritään ajan pysäyttämisen tiimoilla. Aiheeseen on otettu keveä ote, mikä pitkään vaikuttaa hyvältä ratkaisulta, mutta loppua kohden meno alkaa hyytyä kohti onnettomampia valintoja.

Hyytyminen tuntuu tarttuvan Aikalisää seuraavaan sarjaan Tähti joka palasi taivaalle. Roberto Gagnorin ja Giampaolo Soldatin Mikki-juttu kärsii ilmiöstä kuitenkin lähtökuopistaan asti. On ikävää todeta, että tarina on hirveintä sotkua, mitä olen pitkään aikaan joutunut nielemään. Sarjassa ei tunnu olevan lainkaan järkeä, se ei tempaa millään tasolla mukaansa ja maistuu väkinäisen imelältä roskalta. En keksi, miten enää tämän alempaa voisi onnistua vetämään.

Sen verran negatiivista palautetta tuli annettua, että on syytä kaivaa tähän väliin jotain iloisempaa. Harmin paikka, että sellaista on tästä paletista vaikea löytää. Jannik Thibergin ja Flemming Andersenin lähes vuosikymmenen vanha Taikaviitta-sarja Timantit ovat visaisia saa täyttää sen aukon. Andersenin piirrostyötä ei voi kuin kehua. Se on rentoa, letkeää ja nautittavaa. Thiberg on onnistunut juonen rakentamisessa siten, että tarina etenee sujuvasti ja saapuu loppuun aikataulussa ja ilman töyssyjä. Rohkea, mutta hillitysti toteutettu Disney-sarjassa erittäin harvinainen sananvaihto saniteettitiloissa on mielenkiintoinen ja huomiota herättävä yksityiskohta.

Fecchi ei ole ainoa maakari, joka on saanut nimensä sisällysluetteloon tuplaten. Mikki-flopin piirroksista vastannut Giampaolo Soldati on yksisivuisen Rantashow’n tekijä ja Carlo Panaro on käsikirjoittanut Paolo Campinotin piirtämän yksisivuisen Vaativaan makuun ja Tiberio Colantuonin piirrokset saaneen Kannattavan kyydin. Yksikään tästä tarinatriosta ei kerää meriittejä, mutta kahdella sarjalla edustettujen joukkoon niin ikään yltävän Rodolfo Ciminon tuotoksiin on yleensä syytä paneutua tarkkaavaisemmin. Giulio Chierchinin piirtämä Vähä-faraoiden selustavartio on hyvin ciminolainen aarteenetsintäreissu erikoisine kulkuneuvoineen, muinaisine kansoineen ja Akun ja Roopen vastakkainasetteluineen. Mestari on kuitenkin innostunut tällä kertaa vähän turhankin paljon mielikuvituksellisista keksinnöistään ja sarja tuntuu jäävän jankkaamaan selostusasemiin, jolloin varsinainen toiminta on olemattomissa.

Vaitonaisten vuorten nauru on parempi tyylinäyte Ciminolta. Maurizio Amendolan piirtämässä tarinassa ei olla suoranaisesti aarrejahdissa ja Roope jää sivuosarooliin. Ciminon sarjoissaan usein korostama ympäristönäkökulma tulee tyylikkäällä tavalla esille ja konkarin ottein hallittu kokonaisuus lipuu rauhassa huipennukseensa.

Taskarin näytön paikat jäävät vähiin, kun loput sarjat ovat enemmän pettymykseksi jääneiden suoritusten kannalla. Hansu-juttu Kadonneen talven arvoitus on näistä selkeästi huonoin. Hansusta on tullut paljon käytetty komediahahmo, mutta liian moni tekijä luottaa pelkästään ylensyönnin ja torkkumisen hauskuuteen. Augusto Macchetto ja Emilio Urbano eivät syyllisty tähän, mutta jättävät ottamatta kyseisen elementin tilalle mitään muutakaan, jolloin tarina tuntuu ontolta. Mustaa Pekkaa humorisoivat Marco Bosco ja Giorgio Di Vita Mallikkaassa lurjuksessa, joka on niin nopeasti taputeltu tapaus, ettei makuakaan ehdi juuri jäädä. Nino Russon ja Laura Bozzanon Pelle-sarja Kodinvaihtajat on lupaavampi sarja, mutta se kärsii samasta onttoudesta kuin Hansun tähdittämä Kadonneen talven arvoitus. Tässä tapauksessa yhtä ainutta ideaa venytetään surutta eivätkä piirrokset ole sen parempia. Opuksen lopusta löytyy vielä sisällysluettelossa mainitsematon yksisivuinen Massimiliano Valentinin ja Ettore Gulan Kalastuskilpailu, mutta se ei tuo kokonaisuuteen enempää arvoa.

Nimeltään Taskari oli Täyspakkaus, mutta rehellisesti oli jätetty mainitsematta, mitä pakkaus sisältää. Kaksi pientä valopilkkua kellui muuten sysimustassa meressä, josta löytyi jopa täysin yllättävä syvännekohta. Loman oltua kirjassa iso teema olisi mukava olettaa, että se näkyy myös sisällössä siten, ettei ainakaan suunnatonta stressiä olisi luvassa. Heinäkuussa luvassa on Myrskyvaroitus. Täyspakkauksen jälkeen se ei kuulosta hyvältä.