Ankat talvitunnelmissa

Talvisia tarinoita sisältävistä kovakantisista on kehkeytynyt Aku Ankka -julkaisujen kohdalla jo perinne. Sukset ristissä jatkaa traditiota kunniakkaasti. 

Sukset ristissä – Talvisia tarinoita Ankkalinnasta

Sanoma Media Finland Oy 2014

Toimitus: Kirsi Ahonen, Viia Viitanen, Ville Viitanen

Suomennokset: Aku Ankan toimitus ja Kati Valli / Katin käännös ja koukku

Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen

256 sivua, sidottu

ISBN: 978-951-323853-7

Suositushinta: 29,00 €

Aiempina vuosina nähdyt Ankkalinnan suuri joulukirja, Taskarin joulukirja, Carl Barksin joulu -opukset sekä kaksi nidettä Aku Ankan joulutarinoita ovat nimiensä mukaisesti pitäneet sisällään jouluisia sarjoja. Sukset ristissä ei pyri olemaan joulujulkaisu, vaan edeltäjistään poiketen keskittyy Ankkain talvisiin menoihin ilman joulutunnelmointia. Tällaisia talvisia tarinoita sisältävälle julkaisulle onkin perusteensa joulukirjojen putken jälkeen. 

Sanoman viimeisimpien julkaisujen ja viimevuotisten Joulutarinoiden linjalla jatketaan siten, että kirjan painojälki on onnistunutta ja kaunista. Myös väritys on niin silmiä hivelevää, että tässä täydellisyydessähän melkein väkisin ajautuu jouluisiin tunnelmiin, vaikkei se kirjan tarkoitus olekaan. Pukinkonttiin sopivaksi lahjaksi se kuitenkin soveltuu erinomaisesti. 

Talvitarinat aloitetaan paukkupakkasilla

Sisällysluetteloon mahtuvat 27 nimikettä kielivät siitä, että paino on lyhyillä sarjoilla. Pitkät seikkailut ovat saaneet tehdä tilaa erilaisille hupailuille, mikä on oma valintansa. Ratkaisu on osuva, sillä pitkien tarinoiden perään ei ehdi haikailemaankaan sarjojen ollessa toinen toistaan viihdyttävämpiä. Valikointi on onnistunut toimitukselta hyvin, vaikka sisällysluettelossa tarinoiden perässä liukuvat pitkät listat niiden aiemmista julkaisuista saattavatkin alussa nostaa niskakarvoja pystyyn. Epäilyksiä voi herättää myös se, että tarinoista ainoastaan kolme on Suomessa ennen julkaisemattomia. Luku-urakasta suoriuduttuaan kirjaa voi kuitenkin pitää malliesimerkkinä siitä, kuinka usein aiemmin nähdyistäkin sarjoista voidaan koostaa mainio kokoelma. 

Yksi harmillinen tekijä kirjassa on tekijöiden harvalukuisuus. Muutamat tekijät saavat opuksesta suunnattomasti tilaa, mikä ei Ankka-kovakantisissa mitenkään uutta ole. Carl Barksilta on kirjaan kaivettu neljä kymmensivuista, jotka kaikki useista aiemmista julkaisukerroistaan huolimatta pitävät kyllä sarjojen joukossa pintansa. Hannu Hanhen ensiesiintymisen sisältävä Se parhaiten nauraa, Majavasaaren postitoimistoon suuntaava Aku Ankka saa univormun, ankanpojat ensi kertaa sudenpentuina esittelevä Pelastusoperaatio Huurusolassa sekä Akun ja poikien taistoa klassisesti varioiva Uudenvuoden päätökset ovat jokainen kiistattomia klassikoita. 

Vicarin Aku pakojalalla

Barksia enemmän edustettu kirjassa on vain Vicar, joka tuotteliaisuudellaan on kenties perustellussakin asemassa saadessaan julkaisuissa yleensäkin runsaasti tilaa. Vicarin kynänjälki ja sarjojen käsikirjoitusten poikkeukseton laadukkuus eivät kuitenkaan saa asiain tilaa harmittelemaan. Vicarin aikalaiselta ja niin ikään ylistettävältä maestrolta Daniel Brancalta on kirjassa kolme sarjaa, jotka ovat mallikkaita tyylinäytteitä herran lennokkaasta viivasta. 

Brancan kirjaimellista lennokkuutta

Alussa tuli mainittua kirjan keskittyminen Ankkain talvisiin menoihin, mikä valitettavan nykyisen yleisen linjan mukaisesti johtaa siihen tilanteeseen, ettei Hiiri-sarjoille ole jäänyt juurikaan tilaa. Mikki-tarinoita on vaivaiset neljä kappaletta, joista kaksi on Paul Murryn piirtämiä lyhyitä Pluto-sarjoja. Kolmas sarjoista on niin ikään Murryn piirtämä ja lyhyt sekin. Viimeinen tarinoista on Giovan Battista Carpin tuntemattomaksi jääneen käsikirjoittajan juonesta piirtämä, mutta se on laadultaan sen verran heikko ja peräti kirjan huonoin tarina, että minkäänlaisesta Mikin juhlasta ei opuksen kohdalla voida puhua. Ankka-sarjojen mittavan joukon ja muutaman Hiiri-jutun keskelle mahtuu lisäksi kaksi Pikku Hukka -tarinaa piirtäjinään Gil Turner ja Harvey Eisenberg.

Vauhtia Mooresin tyyliin

Ankka-sarjojen joukkoon mahtuu vielä Don Rosan Ankkalinnasta Lillehammeriin, kaksi näytettä William Van Hornilta, uudenvuoden seikkailu Marco Rotalta, Scalabronin lyhyt Pelle-juttu, Frank McSavagen Mummo Ankka filmitähtenä, Kari Korhosen ja Estebanin Pikku-Aku-sarja, Dick Mooresin piirrostyö sekä Daan Jippesin ja Freddy Miltonin maanmainio Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä. Viimeksi mainitun lisäksi kaksi sitä edeltänyttä ansaitsevat erityismaininnat. Lumilinnakkeen sankarit on yksi parhaista Korhosen käsikirjoittamista Pikku-Aku-sarjoista ja Dick Mooresin piirtämä Roisto suksilla on pähkähullulla lopulla kruunattu pähkähullu tarina. Harmi, että sen käsikirjoittaja on jäänyt hämärän peittoon. 

Sukset ristissä on mainio talvinen kokoelma Ankka-sarjoja tasaisesti eri vuosikymmeniltä niille, joita ei haittaa Mikki-sarjojen vähyys, sarjojen monet aiemmat julkaisukerrat tai tekijäskaalan niukkuus – ja vaikka haittaisikin, kirjan tarinat ovat niin mainioita, että sen lukemista voi silti suositella. Ankka-julkaisuissa on kuitenkin viime aikoina pyöritty sen verran pienen piirtäjäryhmän ympärillä, että siihen on pakko tulla vähitellen muutosta. Maestrojen asemat on hyvä tunnustaa, mutta se ei tarkoita sitä, että muut täytyisi jättää pimentoon.