Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja SUPER 2

Ville Tanttu palasi taskarien pariin, ja tällä kertaa paneudutaan tuoreimman Super Taskukirjan juonikuvioihin:

Aku Ankan taskukirjoja on julkaistu suomessa jo yli 40 vuoden ajan. Pitkään jatkunut perussarja sai jo 1980-luvulla rinnalleen ensimmäisen oheisjulkaisunsa kun taskarin erikoisnumeroita alkoi ilmestyä vuoden tai parin välein. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen satunnaiset erikoisnumerot saivat väistyä kun säännöllisemmin julkaistavat Taskarin teemanumerot aloittivat ilmestymisensä kesällä 2001. Näiden vieläkin jatkuvien pokkarisarjojen lisäksi taskariperheessä on nähty jos jonkinmoista tähdenlentoa. Vuosina 2007-2011 julkaistiin Minitaskari-sarjaa. 2010-2012 julkaistiin neliosaisia 400-sivuisia taskarikokonaisuuksia säilytyskotelon kera. Myös ns. kielikylpy eli In English-taskarit kokeilivat siipiään vuosien 2011-2013 välisenä aikana. Jokainen taskariperhettä kasvattanut sarja on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin saanut siipeensä. Viime kesänä lehtipisteisiin putkahti uusi varteenotettava julkaisu jota mainostetaan Ultra-upeana uutena sarjana. Nyt tämä sarja on viimein saanut jatkoa.

"Linkki"-tarinassa oleva koko aukeaman ruutu pääsee kuin pääseekin edustavasti esille paksun kirjan sivuilla

Aku Ankan taskukirja - SUPER numero 2 jatkaa kesällä ilmestyneen esikoisnumeron jalanjäljissä. Mukana ovat jälleen Taikaviitta, Mikki, Ultrasankarit ja Heshukka sekä tietenkin monia muita edellisestä numerosta tuttuja hahmoja. Jatkuvajuoniset sarjat aloittavat jälleen 384-sivuisen kirjan. Italiassa vuosina 1999-2001 julkaistun Mickey Mouse Mystery Magazinen nolla numeron jälkeen nähty varsinainen ykkösnumero piti sisällään tämän nyt nähtävän Linkki-otsikkoa kantavan osan. Nolla-numeron tapaan tämänkin tarinan juonesta vastaa Tito Faraci ja kuvitus puolen hoitaa Alessandro Perina varsin uskollisesti edellisen osan tummanpuhuvaa ilmapiiriä seuraten.

Muissa maissa paremmin menestyneen ja joissain useampaan kertaan julkaistun pitkän Taikaviitta2000-sarjan kaksi ensimmäistä osaa on tämän kirjan myötä saaneet uusintajulkaisunsa nyt myös suomessa. Pöytä olisi siis sopivasti putsattu seuraaville yli 30 suomeksi julkaisemattomalle osalle, mutta edellisen supertaskarin julkaisemisestahan on kulunut jo miltei puoli vuotta. Näemmekö seuraavankin osan vasta toisen vuoden puolikkaan jälkeen? Ennen kuin ne julkaisemattomat yli 30 seuraavaa osaa saadaan suomeksi eletään tällä tahdilla jo ainakin vuotta 2030 ja siltikin vastaan tulisivat vasta saagan 12 suomeksi aiemmin julkaistua osaa eikä sarjan viimeisiä osia. Eli valmiin sarjan näkeminen veisi meillä kutakuinkin 25 vuotta ja 50 Super-taskaria.

Pikku-Aku ja kaverit ovat tällä kertaa mukana merirosvoseikkailussa

Yllä mainituista taskarin oheisjulkaistuista pisimmälle on yltänyt vain Teemanumerot joiden menestys johtunee enemmän tai vähemmän monipuolisista teemoista. Tällainen kallis samaa kaavaa toistava sekalaisista tarinasarjoista koottu satunnaisjulkaisu tuskin tulee menestymään useita vuosia saati vuosikymmiä. Siksi Taikaviitta2000lle saattaisi olla jo nyt ajankohtaista miettiä vaihtoehtoisia julkaisumuotoja. Jos ei kokonaisia teemataskareita niin voisiko saagalla olla tulevaisuutta mahdollisesti vaikkapa Roope-setä-lehdessä?

Roope-setä-lehdestä tutuissa tarinasarjoissa Heshukka käy läpi saamiaan lukijoiden(?) kysymyskirjeitä ja Mikillä on parikin mysteeriä ratkaistavana Ankkalinnan kauhuntäyteisessä rinnakkaistodellisuudessa. Myös pikku-Aku universumista on näyte ja tällä kertaa oikein edustava sellainen peräti 60-sivuinen suomessa aiemmin julkaisematon jatkosarja josta vastaa mm Ropsun pikku-Aku lyhäreistäkin tuttu Donald Soffritti.

Kirjan koomisessa supersankarihassuttelussa Mikki saa avukseen Lepakkoankan selvittäessään muistilehtiön mysteeriä. Sarja on yksittäinen episodi mikä kuuluu samaan universumiin kesällä 2010 teemataskarissa nähtyyn Ultrasankarit jatkosarjaan.

Pelle Peloton tuntee Taikaviitan salaisuuden Guido Martinan alkuperäisissä klassisissa Viitta-tarinoissa

Tarinasarjojen lisäksi Supertaskari sisältää totta kai myös klassikoita joista mielenkiintoisimmat ovat eittämättä Carlo Chendin ja Luciano Bottaron Pakollinen harrastus vuodelta 1969 ja Giorgio Cavazzanon neljään ruuturiviin piirtämä Kenraalimarsalkka Ankka vuodelta 1973. Sisällysluettelon mukaan Cavazzano olisi myös itse kirjoittanut sarjansa, mutta tarkistaessani taustoja tietokanta Inducksista ei se edes tunne tarinan käsikirjoittajaa minkä lisäksi selvisi, että toisin kuin kirjassa väitetään sarjakuva on julkaistu aiemmin suomeksi Aku Ankan sulkahattu-jättikirjassa, joskin seitsemällä sivulla lyhennettynä. Tarkkuutta toimitus!

Laadukkaan ja komean kirjasarjan toivoisi toki saavan jatkaa mahdollisimman pitkään, mutta kuten niin moni aiemmin listaamistani lisätaskareista, pelkään tämänkin saavan kirveestä melko piakkoin. Hinnaltaan kalliimpi ja muita harvemmin ilmestyvä kirjasarja jää helposti edullisempiensa ja suurta näkyvyyttä nauttivien julkaisujen jalkoihin. Tulevaisuuden näkymät eivät muutenkaan ole järin hohdokkaat sillä tulevista osista ei ole kuulunut mitään informaatiota - ainakaan toistaiseksi.