Mielenkiintoinen ankallinen syksy on tuloillaan, joten allapa hieman tarkemmin listausta tulevista julkaisuista:
Ankalliskirjallisuuden klassikot 3: Maailman ympäri kahdeksassa päivässä ja muita tarinoita
ISBN 978-951-32-3641-0
Suositushinta 33€
ilm.vko 37/2013
Kari Korhonen: Ankan siivellä - 20 vuotta Ankkalinnassa
ISBN 978-951-32-3639-7
Suositushinta 39€
ilm.vko 39/2013
Aku Ankka - Parhaat palat 1964
ISBN 978-951-32-3638-0
Suositushinta 38€
ilm.vko 41/2013
Aku Ankan joulutarinat Osat 1
ISBN 978-951-32-3640-3
Suositushinta 34€
ilm.vko 43/2013
Aku Ankan joulutarinat Osat 2
ISBN 978-951-32-3790-5
Suositushinta 34€
ilm.vko 43/2013
Aku Ankka ja kumppanit: Näköispainos vuosikerrasta 1954 - osa 1
ISBN 978-951-32-3642-7
Suositushinta 30€
ilm.vko 43/2013
Aku Ankka ja kumppanit: Näköispainos vuosikerrasta 1954 - osa 2
ISBN 978-951-32-3643-4
Suositushinta 30€
ilm.vko 43/2013
Etenkin Ankalliskirjallisuuden klassikot 3 on varsin mielenkiintoinen opus, sillä siinä julkaistaan vihdoin sensuurin kouriin monesti joutunut L'inferno di Topolino. Tarina on Disney-sarjakuvaksi varsin rankka, josta osoituksena on yllä oleva kuvakin (kyllä, se on ihan virallista Disney-materiaalia!). Jenkkilässä tämä julkaistiin aikoinaan vahvasti sensuroituna Walt Disney's Comics and Stories- lehden numerossa 666, joten on syytä toivoa, että meillä tämä julkaistaisiin alkuperäisessä asussaan.
Sivut
▼
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Arvostelu: Roope-setä 403
Tuttuun tapaan Henendo arvostelee tuoreimman Roope-sedän, ja tässähän tämä nyt onkin:
Maaliskuun Roope-setä-lehti kehottaa vuodenaikaankin viitaten suksimaan sarjiksiin. Sen voikin kokea joko mukavana asiana tai sitten sitä voi verrata suolle suksimiseen. Lucio De Giuseppen taiteilema kansi ei anna vielä minkäänlaisia vihjeitä suuntaan tai toiseen. Verratessa sitä kuitenkin kuluvan vuoden aiempiin nappiosumiin kansivalinnoissa joutuu sen tuomitsemaan joukossaan alempaan kastiin innottomuutensa vuoksi.
Itse tärkeimmän sisällön eli tarinavirran avaa Rodolfo Ciminon käsikirjoittama ja Luciano Milanon piirtämä Roopen salaiset päiväkirjat, joka Päivän pamauksen mukaan saa myöhemmin jatkoa. Tarinan luettuaan voisi kuitenkin hyvin toivoa, ettei. Mielikuvituksellisista ja lennokkaista sarjoistaan tunnettu Cimino on lyönyt tällä kertaa kirveensä pahasti kiveen. Tarina on lehden kannen tavoin innoton ja jopa tylsä. Mainitut mielikuvituksellisuus ja lennokkuus eivät ole Ciminon kynästä tällä kertaa huokuneet paperille. Samaa teemaa toistaa myös Milanon kuvitus mitäänsanomattomuutensa kera.
Riccardo Pescen ja Silvio Cambonin Musta Pekka -sarja Pako vapaudesta tuntuu tavoittelevan enemmän kuin sillä on saumoja. Pescen käsikirjoitus sortuu heti alussa ennalta arvattavuuteensa. Cambonilta on taas totuttu odottamaan useinkin varsin hienoa kuvitusta, mutta herra ei ole sitten lainkaan tavanomaisessa vireessään. Liekö onneton käsikirjoitus saanut piirtäjänkin turhautuneeseen olotilaan ja vain hutaisemaan pikaisesti kuviot läpi? Jos jotain hyvää on löydettävissä, niin se, että Pesce ei ole pitkittänyt piinaa vaan suoriutuu nopeasti maaliin ja pysäyttää juonen, kun sen aika rehellisesti on. Toisaalta pelkän ajattelemattoman kaahaamisen sijaan tarinaan olisi voinut etsiä myös toisia elementtejä, jotka olisivat suoneet kokonaisuudelle enemmän.
Claudio Salvatori ja Sandra Dossi heittävät kehään lisää tihrustettavia päiväkirjoja. Tällä kertaa luvassa on Esiäitien päiväkirjoista Inesis Ankka -juttu Mallikas tanssi. Se valitettavasti jatkaa lehden salaisella teemalla eli kesäterään jääneillä ponnettomilla kokonaisuuksilla. Vaikka juoni tuntuu antavan kaikkensa, se jää melko laaduttomaksi. Piirtäjä Dossi taas kärsii edellisen sarjan töhertäneen Cambonin tavoin kuukauden muoti-ilmiöstä eli innottomuudesta, mikä näkyy myös kuvituksen tasossa. Tällekään tarinalle ei näin ollen voi antaa järin hyviä pisteitä. Paljon kertoo se, ettei sarjan varsinainen oivallus vaikuta niin oivaltavalta kuin Salvatori sen ehkä mielessään ajatteli.
Lehden viimeinen pitkä sarja Kaukovalo sytyttää heti suuria toiveita aiempien masennusten jälkijunassa. Enrico Faccini vastaa sekä tarinan käsikirjoituksesta että piirroksista. Häneltä jos keltä on totuttu näkemään nerokkaita, humoristisia, toiminnallisia ja muita kehumuotoisia adjektiiveja viliseviä sarjoja sekä yksisivuisten että pidempien puolella. Eikä maestro petä tälläkään kertaa. Tarinaa voi kuvailla kaikilla edellä mainituilla adjektiiveilla ja keksiä sekaan vielä koko joukon uusia. Kirsikka kakun päälle on se, että ylistettävän juonen lisäksi Faccinin piirrokset ovat sekä suorastaan hykerryttäviä että mestarillisia. Yksi mies onnistuu taidoillaan pelastamaan koko lehden ja peittoamaan kourallisen muita taiteilijoita aiheuttaman katastrofin. Vau! Enrico Faccini jättää perässään jäljelle näin huutavan nälän tämän uusille jutuille.
Näiden lisäksi mukana ovat Donald Soffrittin pahasti epäonnistuva Pikku-Aku-strippi, Päivän pamaus, dekkaripähkinä, In English -sivu sekä takakannesta löytyvä Silvano Mezzavillan ja Ettore Gulan Muistilista-niminen floppi. Kokonaisuutena maaliskuun numeroa voi helposti pitää vuoden tähän mennessä huonoimpana, mutta Enrico Faccini Kaukovaloineen pelastaa paljon. Todella paljon, sillä tarina on ehdottomasti vuoden tähän mennessä paras. Hankalinta onkin todeta, olivatko maaliskuun suksimiset loppupeleissä mukavia vai suolle suuntaavia. Faccinin paikka ei ainakaan ole siellä.
Maaliskuun Roope-setä-lehti kehottaa vuodenaikaankin viitaten suksimaan sarjiksiin. Sen voikin kokea joko mukavana asiana tai sitten sitä voi verrata suolle suksimiseen. Lucio De Giuseppen taiteilema kansi ei anna vielä minkäänlaisia vihjeitä suuntaan tai toiseen. Verratessa sitä kuitenkin kuluvan vuoden aiempiin nappiosumiin kansivalinnoissa joutuu sen tuomitsemaan joukossaan alempaan kastiin innottomuutensa vuoksi.
Itse tärkeimmän sisällön eli tarinavirran avaa Rodolfo Ciminon käsikirjoittama ja Luciano Milanon piirtämä Roopen salaiset päiväkirjat, joka Päivän pamauksen mukaan saa myöhemmin jatkoa. Tarinan luettuaan voisi kuitenkin hyvin toivoa, ettei. Mielikuvituksellisista ja lennokkaista sarjoistaan tunnettu Cimino on lyönyt tällä kertaa kirveensä pahasti kiveen. Tarina on lehden kannen tavoin innoton ja jopa tylsä. Mainitut mielikuvituksellisuus ja lennokkuus eivät ole Ciminon kynästä tällä kertaa huokuneet paperille. Samaa teemaa toistaa myös Milanon kuvitus mitäänsanomattomuutensa kera.
Riccardo Pescen ja Silvio Cambonin Musta Pekka -sarja Pako vapaudesta tuntuu tavoittelevan enemmän kuin sillä on saumoja. Pescen käsikirjoitus sortuu heti alussa ennalta arvattavuuteensa. Cambonilta on taas totuttu odottamaan useinkin varsin hienoa kuvitusta, mutta herra ei ole sitten lainkaan tavanomaisessa vireessään. Liekö onneton käsikirjoitus saanut piirtäjänkin turhautuneeseen olotilaan ja vain hutaisemaan pikaisesti kuviot läpi? Jos jotain hyvää on löydettävissä, niin se, että Pesce ei ole pitkittänyt piinaa vaan suoriutuu nopeasti maaliin ja pysäyttää juonen, kun sen aika rehellisesti on. Toisaalta pelkän ajattelemattoman kaahaamisen sijaan tarinaan olisi voinut etsiä myös toisia elementtejä, jotka olisivat suoneet kokonaisuudelle enemmän.
Claudio Salvatori ja Sandra Dossi heittävät kehään lisää tihrustettavia päiväkirjoja. Tällä kertaa luvassa on Esiäitien päiväkirjoista Inesis Ankka -juttu Mallikas tanssi. Se valitettavasti jatkaa lehden salaisella teemalla eli kesäterään jääneillä ponnettomilla kokonaisuuksilla. Vaikka juoni tuntuu antavan kaikkensa, se jää melko laaduttomaksi. Piirtäjä Dossi taas kärsii edellisen sarjan töhertäneen Cambonin tavoin kuukauden muoti-ilmiöstä eli innottomuudesta, mikä näkyy myös kuvituksen tasossa. Tällekään tarinalle ei näin ollen voi antaa järin hyviä pisteitä. Paljon kertoo se, ettei sarjan varsinainen oivallus vaikuta niin oivaltavalta kuin Salvatori sen ehkä mielessään ajatteli.
Lehden viimeinen pitkä sarja Kaukovalo sytyttää heti suuria toiveita aiempien masennusten jälkijunassa. Enrico Faccini vastaa sekä tarinan käsikirjoituksesta että piirroksista. Häneltä jos keltä on totuttu näkemään nerokkaita, humoristisia, toiminnallisia ja muita kehumuotoisia adjektiiveja viliseviä sarjoja sekä yksisivuisten että pidempien puolella. Eikä maestro petä tälläkään kertaa. Tarinaa voi kuvailla kaikilla edellä mainituilla adjektiiveilla ja keksiä sekaan vielä koko joukon uusia. Kirsikka kakun päälle on se, että ylistettävän juonen lisäksi Faccinin piirrokset ovat sekä suorastaan hykerryttäviä että mestarillisia. Yksi mies onnistuu taidoillaan pelastamaan koko lehden ja peittoamaan kourallisen muita taiteilijoita aiheuttaman katastrofin. Vau! Enrico Faccini jättää perässään jäljelle näin huutavan nälän tämän uusille jutuille.
Näiden lisäksi mukana ovat Donald Soffrittin pahasti epäonnistuva Pikku-Aku-strippi, Päivän pamaus, dekkaripähkinä, In English -sivu sekä takakannesta löytyvä Silvano Mezzavillan ja Ettore Gulan Muistilista-niminen floppi. Kokonaisuutena maaliskuun numeroa voi helposti pitää vuoden tähän mennessä huonoimpana, mutta Enrico Faccini Kaukovaloineen pelastaa paljon. Todella paljon, sillä tarina on ehdottomasti vuoden tähän mennessä paras. Hankalinta onkin todeta, olivatko maaliskuun suksimiset loppupeleissä mukavia vai suolle suuntaavia. Faccinin paikka ei ainakaan ole siellä.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Tampereella tapahtuu
Tampere kuplii jälleen ensi viikolla ja tänä vuonna mukana on hieman Disney-ohjelmaakin. Joten tässäpä ohjelmaa:
Perjantai 22.3 klo 12.30-13.15: Sarjakuvantutkimus NYT: Miten sitä Aku Ankkaa pitäisi lukea? - Disney-
sarjakuvatutkimus ennen ja nyt - FM Katja Kontturi (Tampereen yliopisto, Pääkirjasto Linna, Kalevantie 5, Väinö Linna -sali)
Lauantai 23.3 klo 11.00-11.30: Avajaiset - Kari Korhosen lyhyt haastattelu Tampere Kuplii 2013 sarjakuvafestivaalien avajaiset sekä kunniavieras Kari Korhosen lyhyt haastattelu (Werstaan auditorio)
Lauantai 23.3 klo 13.00-14.00: Kari Korhonen ja Aki Hyypän haastattelu Tampere Kupliin kunniavieraan Kari Korhosen ja Aku Ankan päätoimittajan Aki Hyypän yhteinen haastattelu (Werstaan auditorio)
Lauantai 23.3 klo 14.00-15.00: Mitä jos Aku Ankka ei olisi koskaan syntynyt? Vaihtoehtoinen todellisuus Don Rosan sarjakuvissa - FM Katja Kontturi - Ruukun henki toteuttaa Akun toiveen ja näyttää Ankkalinnan sellaisena kuin se olisi, jos Aku ei olisi koskaan syntynyt. Kaikki on pielessä ja Akun tajuaa merkityksensä koko kaupungille.
Don Rosan sarjakuva "Olla kuin ei olisikaan" ("The Duck Who Never
Was") sisältää magiaa, vaihtoehtoisen todellisuuden, intertekstuaalisia
viittauksia ja postmodernia parodiaa. Mutta samalla se myös esittää
kysymyksen: millainen meidän maailmamme olisi ilman Aku Ankkaa? (Werstaan auditorio)
Kannattaa muuten lukaista Tampereen ylioppilaslehdestä, Aviisista, juttu Katja Kontturista. Ja täältähän sen voi lukaista!
Ja Tampere kupliihan on muuten maksuton tapahtuma, joten ei ole mitään syytä miksi et sinne menisi!
Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 399
Aku Ankan taskukirja 399 - Pelin Henki
Taikaviitta on täällä taas ja taskukirjan avaa jo kolmatta kertaa Silvia Zichen pilakuva, jossa tällä kertaa kuvataan tutun viittasankarimme arkisempaa aherrusta. Kuten edellisetkin pilakuvat, tämäkin nostattaa väkisinkin hymyn suupielille.
Johtosarjassa taasen Taikaviitta joutuu kiperän kysymyksen eteen. Jatkuvat epäonnistumiset alkavat tuoda huonoa mainetta supersankarin harteille, joten Aku on jo lähellä laittaa naamiokostajan saappaat lopullisesti pussiin kunnes odottamaton seikkailu toisen ulottuvuuden Ankkalinnassa tuo hänen silmiensä eteen aivan uusia vaihtoehtoja tulevaisuudesta. Perusviihdyyttävä Taikaviitta-tarina sisältää ihan mielenkiintoisia elementtejä, kuten vaihtoehtoisen tulevaisuuden ja viittauksen alkuperäiseen Taikaviittan (joka on jälleen suomennettu typerästi Musta Ankaksi. OPPIKAA TOIMITUS JO, ETTÄ SE ON FAMTOM ANKKA!!!). Michelle Mazzonin piirrokset ovat saaneet selkeitä vaikutteita Giorgio Cavazzanolta ja erityisesti tarinasta Taikaviitta ja tuntematon sankari, josta hahmoja on kopioitu moniin ruutuihin.
Cavazzanon itsensä jälkeä nähdään myös taskarissa, kun johtosarjan jälkeen julkaistaan Mikki-tarina Möläytyksiä ja supinoita. Bruno Ennan kirjoittamassa tarinassa Mikki saa iskun Mustakaavun keksinnöstä taistellessaan tätä vastaan. Isku saa Mikin kuulemaan ääniä jopa sadan ja yhden kilometrin päästä. Sairasvuoteelta kävelylle lähtenyt Mikki kuulee solvauksia ystäviltään, mutta jokin ei kuitenkaan ihan täsmää... Hieno tarina kuvastaa Mikin suhetta Mustakaapuun arkisen tuntuisella tavalla, joka kasvaa koko ajan loppua kohden huipennukseensa, jossa paha saa aina palkkansa.
Kirjan historia/kirjallisuus-aiheinen tarina
on parodiointia tarinasta Miekka kivestä. Tällä kertaa pääosassa on
Hansu, joka on valittu pelastamaan kuningas Arttumin valtakunta. Hansu
haastetaan "haastaviin" tehtäviin, jotta valtakunnan väki saa todisteen
sankarinsa paluusta. Hansumaiseen tapaan sankarimme selviää koitoksesta
toisensa jälkeen nälkäisen puoliunisena. Riccardo Secchin kirjoittama
hupailu on kyllä hauskaa luettavaa, mutta tarina ei loppumisensa jälkeen
jää juuri mieleen. Silvio Cambonin piirroksia ja hahmojen eleitä sekä
ilmehdintää on myös hauska seurata.
Kirjan vanhin tarina on saanut ensijulkaisunsa vuonna 1988. Romano Scarpa ja Sandro Del Conte ovat piirtäneet Gabriella Damianovichin kirjoittaman tarinan, jossa Roope-setä lähtee etsimään pyramideihin piilotettuja aarteita. Tarina etenee nopeatempoisesti vaikeuksien kautta voittoon ja yllättävän käänteen kautta... noh, perinteisestä kaavasta poikkeavalla tavalla toteutettuun tuttuun loppuun. Tarinan piiroksia katsoessa on hauska huomata, kuinka kummankin piirtäjän kynänjäljen voi tunnistaa milteipä jokaisesta ruudusta päällekkäin.
Vaikka kolmassadasyhdeksäskymmenesyhdeksäs taskari sisältääkin myös edellä läpikäytyjen tarinoiden lisäksi heikohkompiakin tarinoita, kuten Rankku Kanuunaa Massimiliano Valentinilta ja Andrea Lucilta sekä Karhukoplaa Nino Russolta ja Giampaolo Soldatilta, on se kokonaisuutena tutulla tasaisuudellaan varsin mukava perinteikäs paketti italodisney-sarjakuvaa. Tanskalaistuotantoisia tarinoita ei löydy ainokaistakaan, mutta iloisena yllätyksenä tavallisen kokoisesta taskarista löytyy pitkästä aikaa kaksi oikeaa Mikki-tarinaa. Toivottavasti sisältä on edes tältäosin suuntaa antava.
Kirjan tarinat:
Kahden maailman välissä - Giorgio Salati/Michele Mazzon
Möläytyksiä ja supinoita - Bruno Enna/Giorgio Cavazzano
Valppaat vahdit - Massimiliano Valentini/Andrea Lucci
Kuningas Arttumin valtakunnassa - Riccardo Secchi/Silvio
Camboni
Uusilla urilla - Augusto Macchetto/Andrea Lucci
Pyramidien salaisuus - Gabriella Damianovich/Romano
Scarpa&Sandro Del Conte
Lyömättömät myyntitykit - Rodolgo Gimino/Marco Pavone
Ympäri käydään... - Marco Bosco/Alessandro Perina
Menneisyyden kahleet - Nino Russo/Giampaolo Soldati
Vaikuttava välipala - Maria Muzzolini/Alessandro Gottardo
Taikaviitta on täällä taas ja taskukirjan avaa jo kolmatta kertaa Silvia Zichen pilakuva, jossa tällä kertaa kuvataan tutun viittasankarimme arkisempaa aherrusta. Kuten edellisetkin pilakuvat, tämäkin nostattaa väkisinkin hymyn suupielille.
Johtosarjassa taasen Taikaviitta joutuu kiperän kysymyksen eteen. Jatkuvat epäonnistumiset alkavat tuoda huonoa mainetta supersankarin harteille, joten Aku on jo lähellä laittaa naamiokostajan saappaat lopullisesti pussiin kunnes odottamaton seikkailu toisen ulottuvuuden Ankkalinnassa tuo hänen silmiensä eteen aivan uusia vaihtoehtoja tulevaisuudesta. Perusviihdyyttävä Taikaviitta-tarina sisältää ihan mielenkiintoisia elementtejä, kuten vaihtoehtoisen tulevaisuuden ja viittauksen alkuperäiseen Taikaviittan (joka on jälleen suomennettu typerästi Musta Ankaksi. OPPIKAA TOIMITUS JO, ETTÄ SE ON FAMTOM ANKKA!!!). Michelle Mazzonin piirrokset ovat saaneet selkeitä vaikutteita Giorgio Cavazzanolta ja erityisesti tarinasta Taikaviitta ja tuntematon sankari, josta hahmoja on kopioitu moniin ruutuihin.
Cavazzanon itsensä jälkeä nähdään myös taskarissa, kun johtosarjan jälkeen julkaistaan Mikki-tarina Möläytyksiä ja supinoita. Bruno Ennan kirjoittamassa tarinassa Mikki saa iskun Mustakaavun keksinnöstä taistellessaan tätä vastaan. Isku saa Mikin kuulemaan ääniä jopa sadan ja yhden kilometrin päästä. Sairasvuoteelta kävelylle lähtenyt Mikki kuulee solvauksia ystäviltään, mutta jokin ei kuitenkaan ihan täsmää... Hieno tarina kuvastaa Mikin suhetta Mustakaapuun arkisen tuntuisella tavalla, joka kasvaa koko ajan loppua kohden huipennukseensa, jossa paha saa aina palkkansa.
Taikaviitta syvällisten pohdintojen äärellä. |
Kirjan vanhin tarina on saanut ensijulkaisunsa vuonna 1988. Romano Scarpa ja Sandro Del Conte ovat piirtäneet Gabriella Damianovichin kirjoittaman tarinan, jossa Roope-setä lähtee etsimään pyramideihin piilotettuja aarteita. Tarina etenee nopeatempoisesti vaikeuksien kautta voittoon ja yllättävän käänteen kautta... noh, perinteisestä kaavasta poikkeavalla tavalla toteutettuun tuttuun loppuun. Tarinan piiroksia katsoessa on hauska huomata, kuinka kummankin piirtäjän kynänjäljen voi tunnistaa milteipä jokaisesta ruudusta päällekkäin.
Vaikka kolmassadasyhdeksäskymmenesyhdeksäs taskari sisältääkin myös edellä läpikäytyjen tarinoiden lisäksi heikohkompiakin tarinoita, kuten Rankku Kanuunaa Massimiliano Valentinilta ja Andrea Lucilta sekä Karhukoplaa Nino Russolta ja Giampaolo Soldatilta, on se kokonaisuutena tutulla tasaisuudellaan varsin mukava perinteikäs paketti italodisney-sarjakuvaa. Tanskalaistuotantoisia tarinoita ei löydy ainokaistakaan, mutta iloisena yllätyksenä tavallisen kokoisesta taskarista löytyy pitkästä aikaa kaksi oikeaa Mikki-tarinaa. Toivottavasti sisältä on edes tältäosin suuntaa antava.
Kirjan tarinat:
Kahden maailman välissä - Giorgio Salati/Michele Mazzon
Möläytyksiä ja supinoita - Bruno Enna/Giorgio Cavazzano
Valppaat vahdit - Massimiliano Valentini/Andrea Lucci
Kuningas Arttumin valtakunnassa - Riccardo Secchi/Silvio
Camboni
Uusilla urilla - Augusto Macchetto/Andrea Lucci
Pyramidien salaisuus - Gabriella Damianovich/Romano
Scarpa&Sandro Del Conte
Lyömättömät myyntitykit - Rodolgo Gimino/Marco Pavone
Ympäri käydään... - Marco Bosco/Alessandro Perina
Menneisyyden kahleet - Nino Russo/Giampaolo Soldati
Vaikuttava välipala - Maria Muzzolini/Alessandro Gottardo