Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 399

Aku Ankan taskukirja 399 - Pelin Henki

Taikaviitta on täällä taas ja taskukirjan avaa jo kolmatta kertaa Silvia Zichen pilakuva, jossa tällä kertaa kuvataan tutun viittasankarimme arkisempaa aherrusta. Kuten edellisetkin pilakuvat, tämäkin nostattaa väkisinkin hymyn suupielille.

Johtosarjassa taasen Taikaviitta joutuu kiperän kysymyksen eteen. Jatkuvat epäonnistumiset alkavat tuoda huonoa mainetta supersankarin harteille, joten Aku on jo lähellä laittaa naamiokostajan saappaat lopullisesti pussiin kunnes odottamaton seikkailu toisen ulottuvuuden Ankkalinnassa tuo hänen silmiensä eteen aivan uusia vaihtoehtoja tulevaisuudesta. Perusviihdyyttävä Taikaviitta-tarina sisältää ihan mielenkiintoisia elementtejä, kuten vaihtoehtoisen tulevaisuuden ja viittauksen alkuperäiseen Taikaviittan (joka on jälleen suomennettu typerästi Musta Ankaksi. OPPIKAA TOIMITUS JO, ETTÄ SE ON FAMTOM ANKKA!!!). Michelle Mazzonin piirrokset ovat saaneet selkeitä vaikutteita Giorgio Cavazzanolta ja erityisesti tarinasta Taikaviitta ja tuntematon sankari, josta hahmoja on kopioitu moniin ruutuihin.

Cavazzanon itsensä jälkeä nähdään myös taskarissa, kun johtosarjan jälkeen julkaistaan Mikki-tarina Möläytyksiä ja supinoita. Bruno Ennan kirjoittamassa tarinassa Mikki saa iskun Mustakaavun keksinnöstä taistellessaan tätä vastaan. Isku saa Mikin kuulemaan ääniä jopa sadan ja yhden kilometrin päästä. Sairasvuoteelta kävelylle lähtenyt Mikki kuulee solvauksia ystäviltään, mutta jokin ei kuitenkaan ihan täsmää... Hieno tarina kuvastaa Mikin suhetta Mustakaapuun arkisen tuntuisella tavalla, joka kasvaa koko ajan loppua kohden huipennukseensa, jossa paha saa aina palkkansa.

Taikaviitta syvällisten pohdintojen äärellä.

Kirjan historia/kirjallisuus-aiheinen tarina on parodiointia tarinasta Miekka kivestä. Tällä kertaa pääosassa on Hansu, joka on valittu pelastamaan kuningas Arttumin valtakunta. Hansu haastetaan "haastaviin" tehtäviin, jotta valtakunnan väki saa todisteen sankarinsa paluusta. Hansumaiseen tapaan sankarimme selviää koitoksesta toisensa jälkeen nälkäisen puoliunisena. Riccardo Secchin kirjoittama hupailu on kyllä hauskaa luettavaa, mutta tarina ei loppumisensa jälkeen jää juuri mieleen. Silvio Cambonin piirroksia ja hahmojen eleitä sekä ilmehdintää on myös hauska seurata.

Kirjan vanhin tarina on saanut ensijulkaisunsa vuonna 1988. Romano Scarpa ja  Sandro Del Conte ovat piirtäneet Gabriella Damianovichin kirjoittaman tarinan, jossa Roope-setä lähtee etsimään pyramideihin piilotettuja aarteita. Tarina etenee nopeatempoisesti vaikeuksien kautta voittoon ja yllättävän käänteen kautta... noh, perinteisestä kaavasta poikkeavalla tavalla toteutettuun tuttuun loppuun. Tarinan piiroksia katsoessa on hauska huomata, kuinka kummankin piirtäjän kynänjäljen voi tunnistaa milteipä jokaisesta ruudusta päällekkäin.

Vaikka kolmassadasyhdeksäskymmenesyhdeksäs taskari sisältääkin myös edellä läpikäytyjen tarinoiden lisäksi heikohkompiakin tarinoita, kuten Rankku Kanuunaa Massimiliano Valentinilta ja Andrea Lucilta sekä Karhukoplaa Nino Russolta ja Giampaolo Soldatilta, on se kokonaisuutena tutulla tasaisuudellaan varsin mukava perinteikäs paketti italodisney-sarjakuvaa. Tanskalaistuotantoisia tarinoita ei löydy ainokaistakaan, mutta iloisena yllätyksenä tavallisen kokoisesta taskarista löytyy pitkästä aikaa kaksi oikeaa Mikki-tarinaa. Toivottavasti sisältä on edes tältäosin suuntaa antava.

Kirjan tarinat:

Kahden maailman välissä - Giorgio Salati/Michele Mazzon

Möläytyksiä ja supinoita - Bruno Enna/Giorgio Cavazzano

Valppaat vahdit - Massimiliano Valentini/Andrea Lucci

Kuningas Arttumin valtakunnassa - Riccardo Secchi/Silvio
Camboni

Uusilla urilla - Augusto Macchetto/Andrea Lucci

Pyramidien salaisuus - Gabriella Damianovich/Romano
Scarpa&Sandro Del Conte

Lyömättömät myyntitykit - Rodolgo Gimino/Marco Pavone

Ympäri käydään... - Marco Bosco/Alessandro Perina

Menneisyyden kahleet - Nino Russo/Giampaolo Soldati

Vaikuttava välipala - Maria Muzzolini/Alessandro Gottardo