Arvostelu: Aku Ankka 37/2011

Kauan on kulunut siitä, kun viimeksi Ankkalinnake on julkaissut arvosteluja Aku Ankka-lehdistä. Ansiokkaasti arvosteluja työstänyt nimimerkki M.P. on siirtynyt eläkkeelle - ainakin näistä hommista - ja yhtä taitavaa sekä kriittistä arvostelijaa on ollut vaikea löytää. Poikkeuksena tietenkin taskukirjojen parissa työskentelevä vakio-arvostelijamme Ville T. 

Jatkossa pyrimme kuitenkin jatkamaan M.P. jalanjäljissä ja tarjoamaan viikottaisen Akkari-esittelyn heti tuoreeltaan. Eli eiköhän aloiteta...

Aku Ankka 37/2011

Aku Ankka: Punkkia ja piirakkaa 

Tarina on jo lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoinen. Dekkarikirjailijana paremmin tunnetun Leena Lehtolaisen käsikirjoittama ja Feriolin piirtämän tarina vie lukijat hyväntekeväisyyskonserttiin, jossa pääesiintyjänä soittaa Morones-niminen punk-trio. Mutkia matkaan tuo kuitenkin Aku, joka roskaroudarina aiheuttaa megaluokan mokan heittämällä yhtyeen laulajan, Jopin, kitaran roska-auton konttiin. Ilman Tiinaa, siis Jopin kitaraa, ei tietenkään lavalle sovi astella, joten Aku saa painella hetimiten soitinta etsimään.

Aku Ankka: Kiisselikivääri

Carl Barksin klassinen tarina, joka Suomessa on nähty myös nimellä Jäätelökivääri. Hilpeässä tarinassa metsästetään metsän eläimiä armeliaaseen tapaan kiisselillä. Tarkoituksena on siis tähdätä tarkasti saaliin silmien väliin, jolloin kiisselistä sokaistunut elukka on helppo köyttää. Kuten useissa Pelle Pelottoman keksinnöissä, myös tässä keksintö kuulostaa paperilla paremmalta kuin käytännössä, jonka Akukin tarinan edetessä varmasti saa kokea.

Superhessu: Avaruuseikkailu

Paul Halasin käsikirjoittama ja Angelin kuvittama Superhessu-täytetarina vie päähenkilön tällä kertaa aina Marsiin asti, jossa Elokupla-hanketta tutkimassa olleet tutkijat ja teknikot ovat joutunut ongelmiin. Elokuplahan on kupoli, jonka sisälle on luotu keinotekoinen ekosysteemi kaikkine elämisen edellytyksineen. Planeetalle loukkuun jääneet henkilöt tarvitsevat kipeästi apua, joten Superhessu päättää auttaa heitä hädässä...

Aku Ankka: Haloo!

Matkapuhelinten vallankumoukseen kyllästynyt Aku päättää Jan Krusen ja Bas Heymansin tarinassa viettää teknologia-vapaan luontoretken Iineksen kanssa. Vaan Iinespä ei ole aivan yhtä teknologia-kriittinen kuin Aku, joten tästäkös nokkapokka syntyy.

Yleisarvio:

Ensinnäkin on kiitettävä erityisesti Leena Lehtolaista mainiosta tarinasta! Ramones-viittauksia pursuava tarina on kerrassaan mainio esikoistarina. Muutenkin lehti on varsin kelvollinen. Barksin kymmensivuinen on mitä mainioin osoitus mestarin taidosta luoda hupaisia lyhyitä tarinoita ja piirrosjälkikin on sitä parhainta Barksia. Lehden kaksi viimeistä tarinaa ovat selvästi täytetarinoita, jotka eivät mitään uutta ja ihmeellistä tarjoa. Täytetarinoina kuitenkin varsin kelvollisia ja on hauska nähdä Superhessuakin pitkästä aikaa tositoimissa.